Pihlajainen Larissa Morei odottaa lasta ja elää Marianbergin kaupungissa taiteilijamiehensä Henrikin kanssa. Aikaisemmat kovat kokemukset ovat jättäneet jälkensä, ja haave tanssijattaren urasta karkaa yhä kauemmaksi. Kestääkö Larissan ja Henrikin rakkaus uusia koettelemuksia?
Larissan koivuinen sisarpuoli Tiziana pitää kukkakauppaa liikekumppaninsa Geraldinen kanssa. Välit äitiin ja isäpuoleen ovat yhä kireät, sillä nämä syyttävät Tizianaa avioliittosopimuksen rikkomisesta. Tiziana joutuu punnitsemaan tunteitaan ja ratkaisemaan, haluaako saada selville, kuka on hänen biologinen isänsä.
Henrikin käly Margaret asuu Hollingsin kartanossa. Margaretia kaihertavat hänen aviomiehensä Viktorin tuttavalliset suhteet palvelusväkeen, etenkin leppäiseen piikaan Neiliaan. Hankalaa on myös elää yhä äksymmäksi käyneen apen Valdemarin kanssa saman katon alla.
Florenian neidot on romanttinen ja sateenkaareva fantasiaromaani, joka jatkaa Koivu ja pihlaja -romaanista tuttujen puukansan sisarusten tarinaa ja toimii hyvin erikseen luettunakin. Kepeän romantiikan ja ihmissuhdekiemuroiden rinnalla teos tarjoaa vakavaa pohdintaa menetyksestä toipumisesta, erilaisuudesta ja oman elämänpolun löytämisestä. Florenian neidot on kirjailijan viides romaani.
Koivun ja pihlajan itsenäisessä jatko-osassa käsitellään jälleen rankkoja aiheita helposti nieltävällä tavalla, joka ei kuitenkaan vähättele aiheiden vakavuutta. Tästä piirteestä olen pitänyt Liliana Lennon kaikissa kirjoissa, ja ehkäpä juuri Florenian neidoissa tämä on hioutunut vielä aikaisempaa tuotantoa koskettavampaan muotoon. Olin ihan yllättynyt miten näinkin napakan pituisessa tarinassa saatiin käsiteltyä todella isoihin traumoihin liittyviä tunteita ja seuraksia niin että toipuminen tuntui luonnollisesti etenevältä eikä juonen vuoksi kiihdytetyltä tai pakoteltulta.
Ainoa poikkeus tähän on kirjan lopussa tapahtuva katastrofi, johon olisin kaivannut enemmän jälkimaininkien käsittelyä, ettei se olisi tuntunut pelkältä juonta edistävältä välineeltä. Jos kyseessä ei olisi ollut juuri loppuratkaisu, tämä yksittäinen asia ei ehkä olisi häirinnyt juurikaan, mutta koska se oli niinkin tärkeässä kohtaa juonta, jäi romaanin rakenne tuntumaan omaan makuuni hieman epätasapainoiselta.
Kaikesta muusta kirjassa nautin täysin sieluin ja erityisesti Tizianan ja Geraldinen tarina puhutteli kauniissa ja koskettavassa yksinkertaisuudessaan. Heidän kanssakäymisensä muistutti erityisesti, että jotkut asiat voivat monimutkaisen ja raskaan elämänkin keskellä olla yllättävän mutkattomia, ja joskus myös niitä helpommin ratkaistavia asioita tulee pidettyä ylitsepääsemättöminä ihan turhaan.
Kuten kirjailijan aiemmissakin kirjoissa, tietty konstailemattomuus viehättää minua suuresti. Yksinkertaisista asioista ei tarvitse tehdä monimutkaisempia tai dramaattisempia kuin ne ovat kertoakseen hyvän tarinan, ja dramaattisissa ja traagisissakin tapahtumissa huomionarvoisinta ei ole tapahtuma itse vaan kuinka se vaikuttaa henkilöhahmoihin, luontevalla tavalla.
Näiden kirjojen maailma on myös erityisen viehättävä, ja jättää minusta potentiaalia uusille ja erilaisille näkökulmille.