What do you think?
Rate this book
Ikitalven polku
Syksyllä 1007 Konstantinopolin tornien ja kupolien yllä loistaa sininen tähti, ja seitsemän vuotta kylmyyden kynsissä värjötelleet ihmiset aavistelevat pahaa.
Palatsin hääpidot päättyvät verisesti. Luutunsoittaja Orfeus saa vastuulleen siskontyttärensä Hallan, ja kaksikko pakenee tyttöä saalistavia palkkasotureita kaupungista metsän siimekseen.
Paviassa leskikeisarinna Theofana jäljittää poikaansa. Luostarista löytyy ruokoton ja nääntynyt pohjanmies, jonka muistoista paljastuu vihjeitä kadonneen hallitsijan jäljille - ja siihen, miksi maailma kylmeni.
Talven poluilla liikkuu hirmuisia olentoja, ja Hallan unissa suurten lintujen siivet herättävät tuimia tuulenpuuskia. Kuka lähetti sudet lapsen perään, ja keneen matkalaiset voivat luottaa?
Palatsin hääpidot päättyvät verisesti. Luutunsoittaja Orfeus saa vastuulleen siskontyttärensä Hallan, ja kaksikko pakenee tyttöä saalistavia palkkasotureita kaupungista metsän siimekseen.
Paviassa leskikeisarinna Theofana jäljittää poikaansa. Luostarista löytyy ruokoton ja nääntynyt pohjanmies, jonka muistoista paljastuu vihjeitä kadonneen hallitsijan jäljille - ja siihen, miksi maailma kylmeni.
Talven poluilla liikkuu hirmuisia olentoja, ja Hallan unissa suurten lintujen siivet herättävät tuimia tuulenpuuskia. Kuka lähetti sudet lapsen perään, ja keneen matkalaiset voivat luottaa?
398 pages, Hardcover
First published February 28, 2024
30 people are currently reading
226 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 58 reviews
December 26, 2025
Leider hat mich dieses Buch wenig begeistert.
Ja das Setting selbst startete spannend in einem alternativ historischen mittelalterlichen Europa.
Der Autor würfelt hier verschiedene Religionen und auch geschichtliche Ereignisse zusammen. Die nordische Mythologie dominiert hier deutlich, dennoch blieb es ein seltsamer Mix, der sich während des gesamten Buches komisch anfühlte.
Die Figuren schmolzen im Verlauf zu einer Schicksalsgruppe rund um das kleine Mädchen Halla zusammen.
Aber wirklich interessiert hat mich niemand, auch nicht das Kind.
Und das ist in meinem Leseuniversum eigentlich das Todesurteil, wenn mir absolut jede Figur im Buch egal ist.
Schade.
Ja das Setting selbst startete spannend in einem alternativ historischen mittelalterlichen Europa.
Der Autor würfelt hier verschiedene Religionen und auch geschichtliche Ereignisse zusammen. Die nordische Mythologie dominiert hier deutlich, dennoch blieb es ein seltsamer Mix, der sich während des gesamten Buches komisch anfühlte.
Die Figuren schmolzen im Verlauf zu einer Schicksalsgruppe rund um das kleine Mädchen Halla zusammen.
Aber wirklich interessiert hat mich niemand, auch nicht das Kind.
Und das ist in meinem Leseuniversum eigentlich das Todesurteil, wenn mir absolut jede Figur im Buch egal ist.
Schade.
March 7, 2024
Ikitalven Polku aloittaa keskiajan historiasta, mytologiasta ja fantasiasta ammentavan Ikitalvi- sarjan. Kaikki edellämainitut asiat kuuluvat lempiaiheisiini kirjallisuudessa, joten innolla tartuin tähän kirjaan. Epilogina Ikitalvi- sarjalle toimiva e-novelli Talven Portti kannattaa lukaista ennen kuin aloittaa tämän kirjan. Se imaisee upeasti mukaan tähän eeppiseen tarinaan.
Kirjassa eletään Ikitalven Euroopassa vuotta 1007 ja tarina lähtee liikkeelle Konstantinopolista. Seitsemän vuotta aiemmin on tapahtunut selittämätön luonnonmullistus ja ilmasto on kylmennyt dramaattisesti. Pohjolan asukkaat ovat joutuneet vaeltamaan etelään parempien elinmahdollisuuksien toivossa. Taivaalle on syttynyt kirkas sininen tähti ja ihmiset pelkäävät sen pahaenteisyyttä.
Pieni orpotyttö Halla päätyy bardi Orfeuksen vastuulle. Tytön perässä on kuitenkin niin Konstantinopolilaisia palkkasotureita kuin venetsialaisia ihmissusia.
Hallassa virtaa ihmeellinen, selittämätön mahti, joka on saanut sekalaisen joukon ihmisiä, ja yhden tuuheahäntäisen ketun, yhteen suojelemaan Hallaa. Yhdessä joukko pakenee saalistajia henkensä kaupalla.
Halla näkee pakomatkalla mystisiä unia… kuka on uniin tuleva suuri korppi, mustasulka, ja voiko kehenkään luottaa…
Samaan aikaan Pavian kaupungissa kreivitär Theofena yrittää selvittää kadonneen poikansa Otto III:n kohtaloa. Kun luostarista löytyy vangittuna eriskummallinen pohjanmies Trym tulikieli, Theofena toivoo viimein pääsevänsä poikansa jäljille ja saavansa vastauksia miksi maailma kylmeni.
Talven poluilla liikkuu hirmuisia olentoja ja valkoinen noita vaeltaa maiden halki kylväen kauhua. Kuolema on seurannut pakomatkalaisten kintereillä Konstantinopolista asti, ja kun seurue lähestyy Roomaa, selviääkö kuka on lähettänyt sudet lapsen perään vai saako talvi heidät kaikki.
Pidin kirjasta todella paljon. Siinä todellinen historia ja myytit yhdistyvät mielenkiintoisella tavalla. Pidin miljöön kuvauksesta aina paikoista vaatteiden ja tapojen kuvaukseen. Tarinaa oli miellyttävää lukea ja se muistutti paikoittain Andrzej Sapkowskin kirjojen tyyliä, joista pidän paljon!
Kirjan henkilöt olivat mielenkiintoisia. Juoppouteen taipuva luutunsoittaja Orfeus, kaunis mutta vaarallinen palkkamiekka Skadi ja salaperäinen Silfúr rautainen naamio kasvoillaan ,vain muutamia mainitakseni.
Kirjan loppu jätti janoamaan jatkoa tarinalle. Hallan seurueen sekä Kreivitär Theofenan ja Trymin tarinat alkoivat kietoutua yhteen. Myös e-novelli Talven Portin Asbjörn, pohjoisen tietäjä, kulkee samoilla poluilla…
Mielenkiintoinen fantasiamaailma, jonne odotan päästä takaisin seikkailemaan!!
Kirjassa eletään Ikitalven Euroopassa vuotta 1007 ja tarina lähtee liikkeelle Konstantinopolista. Seitsemän vuotta aiemmin on tapahtunut selittämätön luonnonmullistus ja ilmasto on kylmennyt dramaattisesti. Pohjolan asukkaat ovat joutuneet vaeltamaan etelään parempien elinmahdollisuuksien toivossa. Taivaalle on syttynyt kirkas sininen tähti ja ihmiset pelkäävät sen pahaenteisyyttä.
Pieni orpotyttö Halla päätyy bardi Orfeuksen vastuulle. Tytön perässä on kuitenkin niin Konstantinopolilaisia palkkasotureita kuin venetsialaisia ihmissusia.
Hallassa virtaa ihmeellinen, selittämätön mahti, joka on saanut sekalaisen joukon ihmisiä, ja yhden tuuheahäntäisen ketun, yhteen suojelemaan Hallaa. Yhdessä joukko pakenee saalistajia henkensä kaupalla.
Halla näkee pakomatkalla mystisiä unia… kuka on uniin tuleva suuri korppi, mustasulka, ja voiko kehenkään luottaa…
Samaan aikaan Pavian kaupungissa kreivitär Theofena yrittää selvittää kadonneen poikansa Otto III:n kohtaloa. Kun luostarista löytyy vangittuna eriskummallinen pohjanmies Trym tulikieli, Theofena toivoo viimein pääsevänsä poikansa jäljille ja saavansa vastauksia miksi maailma kylmeni.
Talven poluilla liikkuu hirmuisia olentoja ja valkoinen noita vaeltaa maiden halki kylväen kauhua. Kuolema on seurannut pakomatkalaisten kintereillä Konstantinopolista asti, ja kun seurue lähestyy Roomaa, selviääkö kuka on lähettänyt sudet lapsen perään vai saako talvi heidät kaikki.
Pidin kirjasta todella paljon. Siinä todellinen historia ja myytit yhdistyvät mielenkiintoisella tavalla. Pidin miljöön kuvauksesta aina paikoista vaatteiden ja tapojen kuvaukseen. Tarinaa oli miellyttävää lukea ja se muistutti paikoittain Andrzej Sapkowskin kirjojen tyyliä, joista pidän paljon!
Kirjan henkilöt olivat mielenkiintoisia. Juoppouteen taipuva luutunsoittaja Orfeus, kaunis mutta vaarallinen palkkamiekka Skadi ja salaperäinen Silfúr rautainen naamio kasvoillaan ,vain muutamia mainitakseni.
Kirjan loppu jätti janoamaan jatkoa tarinalle. Hallan seurueen sekä Kreivitär Theofenan ja Trymin tarinat alkoivat kietoutua yhteen. Myös e-novelli Talven Portin Asbjörn, pohjoisen tietäjä, kulkee samoilla poluilla…
Mielenkiintoinen fantasiamaailma, jonne odotan päästä takaisin seikkailemaan!!
July 1, 2024
Ikitalven polku on hyvä alku fantasiatrilogialle, vaikka tuntuukin omaan makuuni vähän turhankin perinteikkäältä. Olisin myös mielelläni nähnyt hieman tiukempaa editointia Orfeuksen luvuissa, joissa etenkin alku- ja loppupuolella viljellään turhauttavia voimailmauksia (esim. kautta Haadeksen nännien tai voi Poseidonin pakarat, joita löytyi ensimmäisestä näkökulmaluvusta melkein jokaiselta sivulta). Kirjassa punotaan kuitenkin monenlaisia lankoja jatko-osiin ja hahmojen kohtalot alkavat loppupuolella kiinnostaa, joten toimiviakin juttuja löytyy!
April 18, 2025
2.5⭐
Missään vaiheessa kirjaa ei tullut olo, että haluaisin tarttua tähän. Hahmoihin ei syntynyt minkäänlaista tunnesidettä, ja monessa kommentissa arvosteltu Orfeuksen sadattelu aiheutti tahatonta komiikkaa. Ehkä en nyt sitten vain osunut tämän kohde yleisöön.
Missään vaiheessa kirjaa ei tullut olo, että haluaisin tarttua tähän. Hahmoihin ei syntynyt minkäänlaista tunnesidettä, ja monessa kommentissa arvosteltu Orfeuksen sadattelu aiheutti tahatonta komiikkaa. Ehkä en nyt sitten vain osunut tämän kohde yleisöön.
November 28, 2025
Ich durfte das Buch schon vorab lesen und ich bin restlos begeistert. Ein grandioser und spannender erster Auftakt einer Trilogie. Fantasy, wie man sie liebt mit einem historischen Hintergrund. Die Daten stimmen Logischerweise nicht mit den echten geschichtlichen Überlieferungen überein, aber das ist total okay. Die Geschichte ist von Seite 1 an spannend und fesselnd - man fühlt schnell mit den Charakteren und fiebert bei allen Entscheidungen mit. Ich bin sehr gespannt wie es weiter geht und werde definitiv die Trilogie lesen 💖
April 3, 2024
Tämä oli aivan upea, historiallinen fantasiateos! Sekoitus upeaa ja jännittävää mytologiaa. En malta odottaa, että jatkoa tulee.
June 25, 2024
2.5
Kuten moni muukin on arvosteluissaan sanonut, Sevänen tietää, mistä kirjoittaa.
Minä selvästikään en.
Tuntui, että olisin tarvinnut muistiinpanovälineet, että olisin jotenkin kutenkin pysynyt mukana kaikessa, mitä kirjassa tapahtui. Hyötyisin varmasti teoksen uudelleen lukemisesta. Syytän itseäni siitä, etten jaksanut selata joka kerta taaksepäin tarkistamaan, kuka uudelleen mainittu henkilö oli ja miten hän liittyy kuuluisaan seitsemän vuotta sitten tapahtuneeseen tuhoon, (jota en edelleenkään ymmärrä edes kohtalaisesti, vaikka varmaan toki pitäisi)
Kirjailija osaa kirjoittaa. Se ei jäänyt epäselväksi. Upeaa kuvailua, upeat hahmot, upeat maailmanluonti, muttah... Tässähän vain paettiin :D
Ymmärrän toki, että kirja oli sarjan ensimmäinen ja niin edelleen, mutta toistuva kaava kävi hieman tylsäksi. Paetaan jotain (ken tietää mitä ja miksi) löydetään turvapaikka, saalistajat hyökkäävät kimppuun ja matka jatkukoon. Oli aivan liikaa kysymyksiä, joihin olisin halunnut vastauksia, mieluummin nyt eikä ensi kirjassa. Toisaalta ainakin samastuin retkikunnan jäseniin, jotka olivat vähintään yhtä turhautuneita epätietoisuuteen kuin minäkin.
Kuten moni muukin on arvosteluissaan sanonut, Sevänen tietää, mistä kirjoittaa.
Minä selvästikään en.
Tuntui, että olisin tarvinnut muistiinpanovälineet, että olisin jotenkin kutenkin pysynyt mukana kaikessa, mitä kirjassa tapahtui. Hyötyisin varmasti teoksen uudelleen lukemisesta. Syytän itseäni siitä, etten jaksanut selata joka kerta taaksepäin tarkistamaan, kuka uudelleen mainittu henkilö oli ja miten hän liittyy kuuluisaan seitsemän vuotta sitten tapahtuneeseen tuhoon, (jota en edelleenkään ymmärrä edes kohtalaisesti, vaikka varmaan toki pitäisi)
Kirjailija osaa kirjoittaa. Se ei jäänyt epäselväksi. Upeaa kuvailua, upeat hahmot, upeat maailmanluonti, muttah... Tässähän vain paettiin :D
Ymmärrän toki, että kirja oli sarjan ensimmäinen ja niin edelleen, mutta toistuva kaava kävi hieman tylsäksi. Paetaan jotain (ken tietää mitä ja miksi) löydetään turvapaikka, saalistajat hyökkäävät kimppuun ja matka jatkukoon. Oli aivan liikaa kysymyksiä, joihin olisin halunnut vastauksia, mieluummin nyt eikä ensi kirjassa. Toisaalta ainakin samastuin retkikunnan jäseniin, jotka olivat vähintään yhtä turhautuneita epätietoisuuteen kuin minäkin.
July 7, 2025
Asetelma vaikutti lupaavalta: vaihtoehtohistoriaa fantastisella otteella, viikinkejä, Konstantinopoli ja seikkailu. Mikäs tässä voi mennä pieleen? Kaikki luvattu toteutui kyllä, ja ihan menevä kertomus kansien välistä paljastui, mutta niin juoni kuin hahmotkin ovat kovin stereotyyppisiä genren edustajia. Lyhentämisen varaakin olisi ollut.
Juoni kulkee useiden näkökulmahahmojen silmien kautta, kuten moderniin fantasiaan kuuluukin. Aidosti kiinnostavia lukuja ovat kuitenkin lähinnä pienen Halla-tytön unijaksot, jotka paljastavat taustalla kulkevaa suurempaa mysteeriä.
Rehellisesti sanottuna en ole varma, jaksanko lukea sarjan seuraavia osia - toisaalta suuremman kuvion paljastuminen kiinnostaa, toisaalta päähenkilökavalkadin kohtalo sitten taas ei.
Juoni kulkee useiden näkökulmahahmojen silmien kautta, kuten moderniin fantasiaan kuuluukin. Aidosti kiinnostavia lukuja ovat kuitenkin lähinnä pienen Halla-tytön unijaksot, jotka paljastavat taustalla kulkevaa suurempaa mysteeriä.
Rehellisesti sanottuna en ole varma, jaksanko lukea sarjan seuraavia osia - toisaalta suuremman kuvion paljastuminen kiinnostaa, toisaalta päähenkilökavalkadin kohtalo sitten taas ei.
June 3, 2024
5,5/10
Ihan ok sarjan aloitusosa. Kirjoittaja on selvästi innostunut historiasta ja tyrkyttää sitä lukijalle välillä liiankin ahkerasti, niin että se ei tunnu enää luontevalta. Kirjan fantasiamaailma on ihan cool, mutta juoni ja henkilöt eivät ole yhtä laadukkaita.
Ihan ok sarjan aloitusosa. Kirjoittaja on selvästi innostunut historiasta ja tyrkyttää sitä lukijalle välillä liiankin ahkerasti, niin että se ei tunnu enää luontevalta. Kirjan fantasiamaailma on ihan cool, mutta juoni ja henkilöt eivät ole yhtä laadukkaita.
March 21, 2024
Very interesting book, waiting next book
September 19, 2024
Kautta likaisten varpaitteni, tämän kirjan hahmot tykkäävät päivitellä! Tuota huvittavaa yksityiskohtaa lukuuottamatta ihan mukaansatempaava alku kirjasarjalle.
March 8, 2024
Kun suosikkiyhtyeen biisintekijä astuu kirjailijan saappaisiin, odotukset ovat korkealla. Sevänen kuitenkin lunastaa odotukset täysin, ja Ikitalven Polku osoittautuu viiden tähden fantasiaromaaniksi. Niilo kirjoittaa kiehtovaa tekstiä, josta saatiin maistiaisia Talven Portti -novellissa, joka toimi myös Insomnium-yhtyeen ylivoimaisesti parhaan albumin pohjana. Hykertelin innostuksesta, kun Talven Portin tapahtumat yhdistettiin Ikitalven Polussa samaan tarinaan, ja Seväsen luomaa synkkää maailmaa rakennettiin entistä laajemmaksi - toivottavasti Insomnium palaa Ikitalven Polun tapahtumiin ja hahmoihin tulevissa sävellyksissä!
Kirja tempaa nopeasti mukaansa, ja lukiessa tuntuu kuin se olisi suorastaan räätälöity omaan makumaailmaani: Ikitalven Polku sekoittaa onnistuneesti historiaa ja mielenkiintoisia tosielämän tapahtumia maustaen niitä mytologialla ja sopivalla määrällä fantasiaelementtejä. Erityisesti nautin monipuolisesta ja taitavasta suomen kielen käytöstä; me suomalaiset saamme nauttia Seväsen lahjakkaasta kielellisestä ilmaisusta alkuperäiskielellä, mikä on mielestäni tämän lajityypin kirjoissa harvinaista herkkua!
Jään odottamaan jatkoa innolla.
Kirja tempaa nopeasti mukaansa, ja lukiessa tuntuu kuin se olisi suorastaan räätälöity omaan makumaailmaani: Ikitalven Polku sekoittaa onnistuneesti historiaa ja mielenkiintoisia tosielämän tapahtumia maustaen niitä mytologialla ja sopivalla määrällä fantasiaelementtejä. Erityisesti nautin monipuolisesta ja taitavasta suomen kielen käytöstä; me suomalaiset saamme nauttia Seväsen lahjakkaasta kielellisestä ilmaisusta alkuperäiskielellä, mikä on mielestäni tämän lajityypin kirjoissa harvinaista herkkua!
Jään odottamaan jatkoa innolla.
April 15, 2024
Dnf, en kestänyt enää yhtään muka nokkelaa solvausta ja kirvausta, ne oli lähinnä vaivaannuttavia. Lisäksi mulla tuli liikaa GoT vibat, winter is coming jne. En kyllä löytänyt tästä hienoutta, mitä niin monet muut.
November 30, 2025
Konstantinopel, 1007 nach Christus: Seit sieben Jahren regiert Kälte und Schnee die Welt, zudem werden immer mehr Monster davon angezogen, verantwortlich dafür ist wahrscheinlich die Weiße Hexe, wer oder was auch immer das ist.
Halla scheint nur ein kleines Mädchen, doch sie wird offenbar von verschiedenen Fraktionen gejagt, ihre Eltern wurden bereits getötet. Nun hat sie ihr Onkel Orpheus, ein in den Tag hinein lebender Musiker, bei sich aufgenommen. Doch kann sie sich auf ihn verlassen?
Skadi ist eine Söldnerin, der aufgetragen wird, ein kleines Mädchen zu finden, doch nach und nach kommen ihr gewisse Zweifel an ihren Auftraggebern.
Kaiserin Theophanus Sohn Otto ist, nachdem er gegen die Weiße Hexe gekämpft hatte, seit sieben Jahren verschwunden. Ein geheimnisvoller Gefangener gibt ihr neue Hoffnung, Otto endlich zu finden.
Der erste Band der geplanten Trilogie macht es den Leser:innen nicht einfach, die Geschichte ist sehr komplex, es gibt verschiedene Perspektiven und Erzählstränge, die nicht unbedingt viel miteinander zu tun zu haben scheinen, und es bleiben auch am Ende viele Fragen offen. Aber gerade das fasziniert mich auch, beim Lesen wurde ich immer wieder überrascht, es gab viel zu spekulieren, aber auch Dinge, die ich so oder so ähnlich erwartet hatte. Dass am Ende noch so vieles ungeklärt ist, macht die Vorfreude auf den nächsten Band für mich nur noch größer.
Die Welt ist unsere, aber nicht ganz, denn es gibt Magie und magische beziehungsweise mystische Wesen, so dass sich die Historie zum Teil anders entwickelt hat, wie man zum Beispiel an Theophanu sieht. Die historische Theophanu starb bereits 991. Daraus ergibt sich für mich auch ein Teil Faszination, was ist anders, was nicht. Meiner Meinung nach ist die Verquickung von Fantasy und Historie gelungen. Vieles in diesem Roman basiert zudem auf der nordischen Mythologie, immerhin ist der Autor Finne, aber auch das Christentum spielt eine Rolle.
Die Protagonist:innen sind zwar deutlich charakterisiert, aber noch nicht sehr tiefgehend, ich hoffe, dass sich das in den weiteren Bänden noch ändert. Es gibt zudem eine ganze Reihe Charaktere, die man noch nicht klar einordnen kann, sind sie gut, sind sie böse, oder sind sie irgendwo zwischendrin und müssen sich noch entscheiden. Das gilt auch für Halla, die die wichtigste Person zu sein scheint.
Atmosphärisch kann der Roman punkten, vor allem im letzten Drittel, wo man die Kälte und die Gefahren fast körperlich spüren kann, aber auch in anderen Szenen, zum Beispiel in Hallas Träumen. Diese sind verklausuliert, und bedürfen der Interpretation, die man als Leser:in noch nicht wirklich liefern kann. Umso mehr bieten sie Spekulationsmaterial. Für mich waren es mit die interessantesten Szenen. Die Spannung ergibt sich nicht nur aus actionreichen Szenen, sondern eben auch aus all den Fragen, die man sich stellt.
Mir hat der Roman gut gefallen, er ist komplex, anspruchsvoll, geheimnisvoll, atmosphärisch, spannend und bietet Spekulationsmöglichkeiten. Auch das Setting gefällt mir gut, die Verquickung von Fantasy und Historie ist gelungen. So bin ich nun sehr gespannt, auf die weiteren Bände.
Halla scheint nur ein kleines Mädchen, doch sie wird offenbar von verschiedenen Fraktionen gejagt, ihre Eltern wurden bereits getötet. Nun hat sie ihr Onkel Orpheus, ein in den Tag hinein lebender Musiker, bei sich aufgenommen. Doch kann sie sich auf ihn verlassen?
Skadi ist eine Söldnerin, der aufgetragen wird, ein kleines Mädchen zu finden, doch nach und nach kommen ihr gewisse Zweifel an ihren Auftraggebern.
Kaiserin Theophanus Sohn Otto ist, nachdem er gegen die Weiße Hexe gekämpft hatte, seit sieben Jahren verschwunden. Ein geheimnisvoller Gefangener gibt ihr neue Hoffnung, Otto endlich zu finden.
Der erste Band der geplanten Trilogie macht es den Leser:innen nicht einfach, die Geschichte ist sehr komplex, es gibt verschiedene Perspektiven und Erzählstränge, die nicht unbedingt viel miteinander zu tun zu haben scheinen, und es bleiben auch am Ende viele Fragen offen. Aber gerade das fasziniert mich auch, beim Lesen wurde ich immer wieder überrascht, es gab viel zu spekulieren, aber auch Dinge, die ich so oder so ähnlich erwartet hatte. Dass am Ende noch so vieles ungeklärt ist, macht die Vorfreude auf den nächsten Band für mich nur noch größer.
Die Welt ist unsere, aber nicht ganz, denn es gibt Magie und magische beziehungsweise mystische Wesen, so dass sich die Historie zum Teil anders entwickelt hat, wie man zum Beispiel an Theophanu sieht. Die historische Theophanu starb bereits 991. Daraus ergibt sich für mich auch ein Teil Faszination, was ist anders, was nicht. Meiner Meinung nach ist die Verquickung von Fantasy und Historie gelungen. Vieles in diesem Roman basiert zudem auf der nordischen Mythologie, immerhin ist der Autor Finne, aber auch das Christentum spielt eine Rolle.
Die Protagonist:innen sind zwar deutlich charakterisiert, aber noch nicht sehr tiefgehend, ich hoffe, dass sich das in den weiteren Bänden noch ändert. Es gibt zudem eine ganze Reihe Charaktere, die man noch nicht klar einordnen kann, sind sie gut, sind sie böse, oder sind sie irgendwo zwischendrin und müssen sich noch entscheiden. Das gilt auch für Halla, die die wichtigste Person zu sein scheint.
Atmosphärisch kann der Roman punkten, vor allem im letzten Drittel, wo man die Kälte und die Gefahren fast körperlich spüren kann, aber auch in anderen Szenen, zum Beispiel in Hallas Träumen. Diese sind verklausuliert, und bedürfen der Interpretation, die man als Leser:in noch nicht wirklich liefern kann. Umso mehr bieten sie Spekulationsmaterial. Für mich waren es mit die interessantesten Szenen. Die Spannung ergibt sich nicht nur aus actionreichen Szenen, sondern eben auch aus all den Fragen, die man sich stellt.
Mir hat der Roman gut gefallen, er ist komplex, anspruchsvoll, geheimnisvoll, atmosphärisch, spannend und bietet Spekulationsmöglichkeiten. Auch das Setting gefällt mir gut, die Verquickung von Fantasy und Historie ist gelungen. So bin ich nun sehr gespannt, auf die weiteren Bände.
December 6, 2025
Was passiert, wenn der Sänger Niilo Sevänen der Melodic-Death-Metal-Gruppe Insomnium beschließt, seiner zweiten Leidenschaft, dem Schreiben, zu frönen? Das durfte ich vorab für Lesejury lesen und mich selbst überzeugen. In der Recherche zu dem Buch konnte man nachlesen, dass die Reihe auf dem 40-minütigen Song Winter Gates basiert. Zu diesem Song gibt es eine Kurzgeschichte, welche während der Pandemie nun um aktuell drei Bände erweitert wurde.
Der erste Band ist Der Weg des ewigen Winters und genau das ist er: ein erstes Eintauchen in die Welt sowie das Kennenlernen der Charaktere. Die Charaktere starten an zwei verschiedenen Orten. Ein Handlungsstrang wird von Theophanu getragen, was vielleicht zu einer Irritation führen kann, da die historischen Eckdaten in das fantastische Setting übertragen werden. Ich persönlich bin nicht so firm mit den historischen Zahlen und fand die Geschichte um Theophanu und ihren „Gast“ sehr spannend. Vor allem, weil das im Grunde die Ruheparts im Buch waren. In diesem Teil erfährt man etwas über die Anfangszeit des Winters und begleitet die Kaiserin auf der Suche nach ihrem Sohn. Im ersten Buch ist es noch der Nebenstrang, der angeteasert, aber nicht zu Ende erzählt wurde – fast wie ein langgezogener Cliffhanger.
Kommen wir zur Hauptgeschichte
Halla und ihr Pflegeonkel Orpheus müssen aus Konstantinopel fliehen. Warum, das erschließt sich nicht ganz – nur, dass seltsame Gestalten versuchen, das Kind zu fangen und jeden töten, der ihnen in die Quere kommt.
Auf der Flucht bekommen sie undurchsichtige Verbündete und werden immer wieder mit Figuren aus der Fantasy/Mythologie konfrontiert. Die Flucht durch die verschneite Mittelmeerregion ist spannend, atmosphärisch, und ich flog nur so durch die Seiten.
Ich muss sagen: Das war etwas, was ich an dem Buch absolut schätzte – die düstere, mystische Atmosphäre und ein Spannungsbogen, der nie nachließ. Auch die Winterwelt wurde eher als menschenfeindlich denn als angenehm, still und freundlich beschrieben. Ich war noch nie in Finnland, aber ich stelle mir die Winter dort genauso vor.
Auch dieser Teil teasert viele Punkte an. Manche Schnittpunkte zur Nebengeschichte erscheinen im ersten Band, aber viele Fragen bleiben noch offen.
Es ist mutig, und ich vermute fast, hier wird auf literarischer Ebene ein 40-minütiges Lied komponiert. Denn das ist etwas, was ich die gesamte Zeit über gefühlt habe: Die jetzt noch losen Stränge verfolgen einen Plan – und vor allem einen, der sicher in den nächsten Bänden erklärt wird.
Fazit
Ein Roman, der sich grob an historischen Eckpfeilern orientiert, aber vor allem von den fantastischen Elementen lebt. Die Geschichten und die Flucht sind durchgängig spannend. Viele Fragen werden im ersten Band noch nicht vollständig erklärt, was bei mir eher zum Hinfiebern auf den nächsten Band führt – und das finde ich wirklich genial. Vor allem die Atmosphäre: Es ist wirklich oft sehr kalt :-)
Der erste Band ist Der Weg des ewigen Winters und genau das ist er: ein erstes Eintauchen in die Welt sowie das Kennenlernen der Charaktere. Die Charaktere starten an zwei verschiedenen Orten. Ein Handlungsstrang wird von Theophanu getragen, was vielleicht zu einer Irritation führen kann, da die historischen Eckdaten in das fantastische Setting übertragen werden. Ich persönlich bin nicht so firm mit den historischen Zahlen und fand die Geschichte um Theophanu und ihren „Gast“ sehr spannend. Vor allem, weil das im Grunde die Ruheparts im Buch waren. In diesem Teil erfährt man etwas über die Anfangszeit des Winters und begleitet die Kaiserin auf der Suche nach ihrem Sohn. Im ersten Buch ist es noch der Nebenstrang, der angeteasert, aber nicht zu Ende erzählt wurde – fast wie ein langgezogener Cliffhanger.
Kommen wir zur Hauptgeschichte
Halla und ihr Pflegeonkel Orpheus müssen aus Konstantinopel fliehen. Warum, das erschließt sich nicht ganz – nur, dass seltsame Gestalten versuchen, das Kind zu fangen und jeden töten, der ihnen in die Quere kommt.
Auf der Flucht bekommen sie undurchsichtige Verbündete und werden immer wieder mit Figuren aus der Fantasy/Mythologie konfrontiert. Die Flucht durch die verschneite Mittelmeerregion ist spannend, atmosphärisch, und ich flog nur so durch die Seiten.
Ich muss sagen: Das war etwas, was ich an dem Buch absolut schätzte – die düstere, mystische Atmosphäre und ein Spannungsbogen, der nie nachließ. Auch die Winterwelt wurde eher als menschenfeindlich denn als angenehm, still und freundlich beschrieben. Ich war noch nie in Finnland, aber ich stelle mir die Winter dort genauso vor.
Auch dieser Teil teasert viele Punkte an. Manche Schnittpunkte zur Nebengeschichte erscheinen im ersten Band, aber viele Fragen bleiben noch offen.
Es ist mutig, und ich vermute fast, hier wird auf literarischer Ebene ein 40-minütiges Lied komponiert. Denn das ist etwas, was ich die gesamte Zeit über gefühlt habe: Die jetzt noch losen Stränge verfolgen einen Plan – und vor allem einen, der sicher in den nächsten Bänden erklärt wird.
Fazit
Ein Roman, der sich grob an historischen Eckpfeilern orientiert, aber vor allem von den fantastischen Elementen lebt. Die Geschichten und die Flucht sind durchgängig spannend. Viele Fragen werden im ersten Band noch nicht vollständig erklärt, was bei mir eher zum Hinfiebern auf den nächsten Band führt – und das finde ich wirklich genial. Vor allem die Atmosphäre: Es ist wirklich oft sehr kalt :-)
December 26, 2025
Konstantinopel im Jahr 1007: Seit sieben Jahren liegt Europa unter einer unnatürlichen Kälte. Reiche sind zerfallen, Banden ziehen mordend durch das Land, und mit dem Winter sind Kreaturen gekommen, die mehr sind als bloße Mythen. Über allem steht der Verdacht einer geheimnisvollen Gestalt – der Weißen Hexe.
Im Zentrum der Handlung steht das Waisenmädchen Halla. Sie scheint zunächst unscheinbar, doch rasch wird klar, dass sie von verschiedenen Fraktionen gesucht wird. Nach dem Tod ihrer Pflegeeltern flieht sie mit ihrem Onkel Orpheus, einem fahrigen Musiker, der alles andere als ein klassischer Held ist. Parallel dazu begleiten wir weitere Perspektiven: die Söldnerin Skadi, deren Auftrag zunehmend Risse bekommt, und Kaiserin Theophanu, die nach Antworten über den verschwundenen Sohn und den Ursprung des Winters sucht.
Der Roman ist bewusst komplex angelegt. Mehrere Erzählstränge laufen nebeneinander, ohne sich sofort zu verbinden. Das verlangt Aufmerksamkeit, wirkt aber nie beliebig. Vielmehr entsteht der Reiz gerade daraus, dass Zusammenhänge nur angedeutet werden und sich Motive erst allmählich erschließen. Das offene Ende ist konsequent und macht klar, dass dies ein Auftakt ist – kein in sich abgeschlossener Roman.
Besonders gelungen ist die Atmosphäre. Kälte und Bedrohung sind nicht bloße Kulisse, sondern prägen jede Szene. Sevänen beschreibt eine Welt, die feindlich, rau und müde wirkt. Diese Stimmung trägt sich vor allem im letzten Drittel des Buches sehr stark. Auffällig sind auch Hallas Traumsequenzen, die sich einer eindeutigen Deutung entziehen und eher Fragen aufwerfen als Antworten zu geben – erzählerisch eine der interessantesten Ebenen des Romans.
Stilistisch verbindet der Autor historische Anmutung mit klarer, bildhafter Sprache. Die Vermischung von realer Geschichte, nordischer Mythologie und christlichen Motiven ist gut durchdacht und wirkt organisch. Historische Abweichungen sind deutlich erkennbar, stören aber nicht, solange man den Roman klar als Fantasy liest.
Die Figuren sind klar gezeichnet, ohne schon in die Tiefe zu gehen. Vieles bleibt bewusst offen – moralisch wie inhaltlich. Wer einfache Gut-und-Böse-Zuschreibungen sucht, wird hier nicht fündig. Gerade das macht den Roman interessant und verspricht Entwicklung in den Folgebänden.
Ein anspruchsvoller, atmosphärisch dichter Auftakt, der Geduld und Aufmerksamkeit belohnt. Der Weg des ewigen Winters ist keine schnelle Fantasy-Lektüre, sondern ein vielschichtiger Einstieg in eine Welt, die nach und nach ihre Geheimnisse preisgibt. Für Leserinnen und Leser, die historische Fantasy mit Tiefe, dunkler Stimmung und erzählerischem Anspruch schätzen.
Im Zentrum der Handlung steht das Waisenmädchen Halla. Sie scheint zunächst unscheinbar, doch rasch wird klar, dass sie von verschiedenen Fraktionen gesucht wird. Nach dem Tod ihrer Pflegeeltern flieht sie mit ihrem Onkel Orpheus, einem fahrigen Musiker, der alles andere als ein klassischer Held ist. Parallel dazu begleiten wir weitere Perspektiven: die Söldnerin Skadi, deren Auftrag zunehmend Risse bekommt, und Kaiserin Theophanu, die nach Antworten über den verschwundenen Sohn und den Ursprung des Winters sucht.
Der Roman ist bewusst komplex angelegt. Mehrere Erzählstränge laufen nebeneinander, ohne sich sofort zu verbinden. Das verlangt Aufmerksamkeit, wirkt aber nie beliebig. Vielmehr entsteht der Reiz gerade daraus, dass Zusammenhänge nur angedeutet werden und sich Motive erst allmählich erschließen. Das offene Ende ist konsequent und macht klar, dass dies ein Auftakt ist – kein in sich abgeschlossener Roman.
Besonders gelungen ist die Atmosphäre. Kälte und Bedrohung sind nicht bloße Kulisse, sondern prägen jede Szene. Sevänen beschreibt eine Welt, die feindlich, rau und müde wirkt. Diese Stimmung trägt sich vor allem im letzten Drittel des Buches sehr stark. Auffällig sind auch Hallas Traumsequenzen, die sich einer eindeutigen Deutung entziehen und eher Fragen aufwerfen als Antworten zu geben – erzählerisch eine der interessantesten Ebenen des Romans.
Stilistisch verbindet der Autor historische Anmutung mit klarer, bildhafter Sprache. Die Vermischung von realer Geschichte, nordischer Mythologie und christlichen Motiven ist gut durchdacht und wirkt organisch. Historische Abweichungen sind deutlich erkennbar, stören aber nicht, solange man den Roman klar als Fantasy liest.
Die Figuren sind klar gezeichnet, ohne schon in die Tiefe zu gehen. Vieles bleibt bewusst offen – moralisch wie inhaltlich. Wer einfache Gut-und-Böse-Zuschreibungen sucht, wird hier nicht fündig. Gerade das macht den Roman interessant und verspricht Entwicklung in den Folgebänden.
Ein anspruchsvoller, atmosphärisch dichter Auftakt, der Geduld und Aufmerksamkeit belohnt. Der Weg des ewigen Winters ist keine schnelle Fantasy-Lektüre, sondern ein vielschichtiger Einstieg in eine Welt, die nach und nach ihre Geheimnisse preisgibt. Für Leserinnen und Leser, die historische Fantasy mit Tiefe, dunkler Stimmung und erzählerischem Anspruch schätzen.
January 1, 2026
Der INSOMNIUM-Sänger Niilo Sevänen hat mit seinem Roman „Der Weg des ewigen Winters“ den Start für ein neues Fantasy Epos geschaffen, dass mit einer winterlichen Atmosphäre und vielen mythischen Wesen und Ereignissen begeistern kann.
Die Welt wurde seit 7 Jahren von einem eisigen Winter heimgesucht, kurz nachdem ein heller Stern am Himmel erleuchtet ist. All dies wird der weißen Hexe zugeschrieben, die die Welt in den Untergang stürzen will. Halla ist ein kleines Mädchen, das mysteriöse Kräfte besitzt und von fremden Mächten gesucht wird. Sie scheint den ewigen Winter beenden können und doch ist sie sich dessen nicht bewusst. Nach und nach wird es immer undurchsichtiger wer Feind und Freund ist, dabei scheint Halla überall in tödlicher Gefahr zu sein.
In verschieden Sichten können wir die Geschichte erleben und erfahren an verschiedenen Standorten und von verschiedenen Personen über die Geschehnisse von vor 7 Jahren und wer Halla eigentlich ist. Sie bleibt lange ein Rätzel und auch ihre Herkunft ist ein Geheimnis, das es nun zu lüften gilt. Dazu wird sie von ihrem Onkel und Beschützer Orpheus begleitet, der unverhofft in diese Rolle rutscht und total mit der Situation überfordert ist. Irgendwie schaffen sie es zu fliehen, doch sie finden keine richtige bleibe. Mysteriöse Wesen kreuzen ihren Weg und scheinen ihnen helfen zu wollen, oder sie in eine bestimmte Richtung zu lenken.
Die Menge an Charakteren ist zu Beginn etwas verwirrend und man muss sich erst einmal einen Überblick der Welt verschaffen. Gerade die ersten Kapitel sind sehr spannend und markieren den Beginn von Hallas Flucht. Die historischen Ereignisse spiegeln nicht ganz die Realität ab und der Autor hat sich an Personen und Orten der Vergangenheit für seinen Fantasy Roman bedient.
Dies ist der Auftaktband und ich bin sehr gespannt in welche Richtung sich die Handlung noch ändern wird. Es gibt viele gute Ansätze die aber nicht immer ein Ende finden und dadurch einiges an Potential nicht genutzt wurde. Auf jeden Fall ist es ein Buch, das neugierig auf eine Fortsetzung macht, auch wenn man das Gefühl hat, dass der Autor noch wichtige Informationen und Geheimnisse zurückhält, um die Handlung komplett nachvollziehen zu können.
Die Welt wurde seit 7 Jahren von einem eisigen Winter heimgesucht, kurz nachdem ein heller Stern am Himmel erleuchtet ist. All dies wird der weißen Hexe zugeschrieben, die die Welt in den Untergang stürzen will. Halla ist ein kleines Mädchen, das mysteriöse Kräfte besitzt und von fremden Mächten gesucht wird. Sie scheint den ewigen Winter beenden können und doch ist sie sich dessen nicht bewusst. Nach und nach wird es immer undurchsichtiger wer Feind und Freund ist, dabei scheint Halla überall in tödlicher Gefahr zu sein.
In verschieden Sichten können wir die Geschichte erleben und erfahren an verschiedenen Standorten und von verschiedenen Personen über die Geschehnisse von vor 7 Jahren und wer Halla eigentlich ist. Sie bleibt lange ein Rätzel und auch ihre Herkunft ist ein Geheimnis, das es nun zu lüften gilt. Dazu wird sie von ihrem Onkel und Beschützer Orpheus begleitet, der unverhofft in diese Rolle rutscht und total mit der Situation überfordert ist. Irgendwie schaffen sie es zu fliehen, doch sie finden keine richtige bleibe. Mysteriöse Wesen kreuzen ihren Weg und scheinen ihnen helfen zu wollen, oder sie in eine bestimmte Richtung zu lenken.
Die Menge an Charakteren ist zu Beginn etwas verwirrend und man muss sich erst einmal einen Überblick der Welt verschaffen. Gerade die ersten Kapitel sind sehr spannend und markieren den Beginn von Hallas Flucht. Die historischen Ereignisse spiegeln nicht ganz die Realität ab und der Autor hat sich an Personen und Orten der Vergangenheit für seinen Fantasy Roman bedient.
Dies ist der Auftaktband und ich bin sehr gespannt in welche Richtung sich die Handlung noch ändern wird. Es gibt viele gute Ansätze die aber nicht immer ein Ende finden und dadurch einiges an Potential nicht genutzt wurde. Auf jeden Fall ist es ein Buch, das neugierig auf eine Fortsetzung macht, auch wenn man das Gefühl hat, dass der Autor noch wichtige Informationen und Geheimnisse zurückhält, um die Handlung komplett nachvollziehen zu können.
June 18, 2024
Tässäpä oikein kelpo fantasiaa, joka ammentaa historiasta, uskonnosta ja mytologiasta, ja jonka pohjatyö on tehty vallan huolella.
“Paljon emme tiedä siitä, mitä todella tapahtui ja miksi maailma kylmeni. Muistan kuinka alkukesästä Herran vuonna 1000 näimme sinisen tähden ilmestyvän taivaalle. Saimme sanan Konstantinopoliin, että Antikristus, Valkoinen noita, oli hyökännyt lännen kuninkaiden kimppuun.”
On herran vuosi 1007, Konstantinopoli kärvistelee seitsemän vuotta sitten äkisti alkaneen kylmyyden ja sen myötä valloilleen päässeiden pimeyden voimien kourissa. Viinaanmenevä bardi Orfeus saa hurjaksi verilöylyksi muuttuneen hääkeikan keskellä suojatikseen siskonsa 7-vuotiaan tyttären Hallan, jossa on sinisten silmien ja vaaleiden hiuksien lisäksi jotain muutakin hyvin erikoista.
Halla on herättänyt kiinnostusta usealla eri taholla, ja pian ollaankin hurjalla ja vaarojentäyteisellä pakomatkalla läpi kylmenneen maan ja kaatuneiden kuningaskuntien. Pysähtyä ei voi, vaikka kenellekään ei ole ihan selvää ketä (tai mitä) paetaan, ja miksi, tai mihin ollaan matkalla. Toisaalla leskikeisarinna törmää kadonnutta poikaansa etsiessään vuosikausia tyrmässä viruneeseen pohjanmieheen, joka saattaa tietää yhtä sun toista maailman kylmenemisestä ja pimeyden olennoista.
Salamurhaalija, bardeja, munkkeja, puhuva kettu ja vaarallisia naamioituneita venetsialaisia. Petoksia, takinkääntöjä, hirviöitä, pikkuhiljaa vahvistuvia muistoja ja yllättäviä liittolaisia. Lukija saa koota eeppistä palapeliä tarinan edetessä, mutta paljon paloja jää vielä pimentoon. Tarinankuljetus on taidokasta ja kieli hiottua. Etenkin kiroilu on kautta Kronoksen perseen ja Poseidonin pakaroiden tosi luovaa ja ihastuttavaa! Tässä sekoittuu tyylikkäästi niin pohjoisen, viikinkien, raamatun kuin kelttien historia ja mytologia, ja tuloksena on pätevä paketti, jota on ilo lukea ja vaikea laskea käsistään. Ikitalvessa on kaikki ainekset todella komeaan, kansainvälisen tason fantasiasarjaan. Jatkoa innokkaasti odotellessa!
“Paljon emme tiedä siitä, mitä todella tapahtui ja miksi maailma kylmeni. Muistan kuinka alkukesästä Herran vuonna 1000 näimme sinisen tähden ilmestyvän taivaalle. Saimme sanan Konstantinopoliin, että Antikristus, Valkoinen noita, oli hyökännyt lännen kuninkaiden kimppuun.”
On herran vuosi 1007, Konstantinopoli kärvistelee seitsemän vuotta sitten äkisti alkaneen kylmyyden ja sen myötä valloilleen päässeiden pimeyden voimien kourissa. Viinaanmenevä bardi Orfeus saa hurjaksi verilöylyksi muuttuneen hääkeikan keskellä suojatikseen siskonsa 7-vuotiaan tyttären Hallan, jossa on sinisten silmien ja vaaleiden hiuksien lisäksi jotain muutakin hyvin erikoista.
Halla on herättänyt kiinnostusta usealla eri taholla, ja pian ollaankin hurjalla ja vaarojentäyteisellä pakomatkalla läpi kylmenneen maan ja kaatuneiden kuningaskuntien. Pysähtyä ei voi, vaikka kenellekään ei ole ihan selvää ketä (tai mitä) paetaan, ja miksi, tai mihin ollaan matkalla. Toisaalla leskikeisarinna törmää kadonnutta poikaansa etsiessään vuosikausia tyrmässä viruneeseen pohjanmieheen, joka saattaa tietää yhtä sun toista maailman kylmenemisestä ja pimeyden olennoista.
Salamurhaalija, bardeja, munkkeja, puhuva kettu ja vaarallisia naamioituneita venetsialaisia. Petoksia, takinkääntöjä, hirviöitä, pikkuhiljaa vahvistuvia muistoja ja yllättäviä liittolaisia. Lukija saa koota eeppistä palapeliä tarinan edetessä, mutta paljon paloja jää vielä pimentoon. Tarinankuljetus on taidokasta ja kieli hiottua. Etenkin kiroilu on kautta Kronoksen perseen ja Poseidonin pakaroiden tosi luovaa ja ihastuttavaa! Tässä sekoittuu tyylikkäästi niin pohjoisen, viikinkien, raamatun kuin kelttien historia ja mytologia, ja tuloksena on pätevä paketti, jota on ilo lukea ja vaikea laskea käsistään. Ikitalvessa on kaikki ainekset todella komeaan, kansainvälisen tason fantasiasarjaan. Jatkoa innokkaasti odotellessa!
November 30, 2025
Ich durfte das Buch im Rahmen einer Leserunde vorab lesen. Der Anfang hat mir direkt gefallen, weil man mitten in die Handlung geschmissen wird und dann auch noch in eine Verfolgungsjagd um das mysteriöse Mädchen Halla. Das Tempo war gut und ich wollte unbedingt wissen, wie es weitergeht und was es mit Halla auf sich hat. Warum haben es so viele verschiedene Personen und Gruppen auf sie abgesehen und was hat sie mit dem ewigen Winter zu tun? Schnell bildet sich eine bunte Reisegruppe, die aus verschiedenen Gründen versucht Halla zu beschützen.
Obwohl die Gruppe immer in Bewegung ist, sind wir in der Handlung wenig vorangekommen. Leider bekommen wir in Band 1 auch keine Antworten, es kommen im Verlauf nur immer mehr unbeantwortete Fragen hinzu. Das hat es für mich wirklich schwer gemacht, die Welt und auch die Charaktere kennenzulernen und zu verstehen. Ich habe zu fast niemanden eine richtige Bindung aufbauen können. Auch die fantastischen/magischen Elemente musste ich irgendwie hinnehmen, weil diese nicht erklärt, oder in irgendeinen Kontext zur Welt und deren Regeln gebracht wurden.
Die Geschichte spielt in unserer Welt, im Jahr 1007. Es kommen auch einige historische Persönlichkeiten vor, die allerdings eher frei interpretiert und historisch nicht korrekt dargestellt werden. Tatsächlich gibt es in diesem Band keine Hinweise, dass das gewählte Setting für die Handlung relevant wäre, weshalb mir persönlich eine komplett fiktive Welt sowie Charaktere besser gefallen hätten.
Insgesamt ist der Ansatz wirklich interessant und es gibt auch immer wieder spannende Szenen und Gegebenheiten, über die ich gerne mehr erfahren möchte. Mich hat Band 1 allerdings nicht vollends überzeugen können. Die Welt und Charaktere sind mir noch zu flach und auch das Tempo ist stellenweise seltsam. Wenig Handlung auf viel Buch. Ich werde wohl spontan entscheiden, ob ich weiterlese, sobald Band 2 erscheint.
Obwohl die Gruppe immer in Bewegung ist, sind wir in der Handlung wenig vorangekommen. Leider bekommen wir in Band 1 auch keine Antworten, es kommen im Verlauf nur immer mehr unbeantwortete Fragen hinzu. Das hat es für mich wirklich schwer gemacht, die Welt und auch die Charaktere kennenzulernen und zu verstehen. Ich habe zu fast niemanden eine richtige Bindung aufbauen können. Auch die fantastischen/magischen Elemente musste ich irgendwie hinnehmen, weil diese nicht erklärt, oder in irgendeinen Kontext zur Welt und deren Regeln gebracht wurden.
Die Geschichte spielt in unserer Welt, im Jahr 1007. Es kommen auch einige historische Persönlichkeiten vor, die allerdings eher frei interpretiert und historisch nicht korrekt dargestellt werden. Tatsächlich gibt es in diesem Band keine Hinweise, dass das gewählte Setting für die Handlung relevant wäre, weshalb mir persönlich eine komplett fiktive Welt sowie Charaktere besser gefallen hätten.
Insgesamt ist der Ansatz wirklich interessant und es gibt auch immer wieder spannende Szenen und Gegebenheiten, über die ich gerne mehr erfahren möchte. Mich hat Band 1 allerdings nicht vollends überzeugen können. Die Welt und Charaktere sind mir noch zu flach und auch das Tempo ist stellenweise seltsam. Wenig Handlung auf viel Buch. Ich werde wohl spontan entscheiden, ob ich weiterlese, sobald Band 2 erscheint.
November 28, 2025
Kälte, die einem direkt durch die Knochen kriecht, hat ja ihren eigenen Charakter. Hier fühlt sich dieser Winter an, als hätte er schlechte Laune und würde sie ganz Europa heimzahlen. Zwischen zusammengebrochenen Reichen, plündernden Banden und einer Stadt, die eher friert, als hofft, stolpert man zusammen mit Halla in eine Geschichte, die erst sanft anpackt und dann ordentlich zubeißt.
Der Moment, in dem klar wird, dass dieses kleine Mädchen der letzte Funken Wärme in einer erfrierenden Welt ist, sitzt. Und dann kommt Orpheus, dieser charmante Taugenichts, der mehr Talent fürs Davonreden als fürs Kämpfen hat. Im nächsten Atemzug erwischt man sich beim Grinsen, weil er wieder irgendeinen Unsinn verzapft, und direkt danach beim Zusammenzucken, weil die Welt da draußen wirklich messerscharf ist. Diese Mischung aus Hoffnung, Dreck und mystischem Schimmer macht den Reiz aus.
Was richtig hängen bleibt: die Atmosphäre. Man kann fast hören, wie Eis an alten Mauern knackt, wie Atem in der Luft gefriert, wie Schritte in verlassenen Straßen hallen. Und trotzdem drückt sich da immer wieder ein bisschen Licht durch. Halla, dieses Kind mit Kräften, die man nicht richtig greifen kann, wirkt nie überhöht, sondern eher wie jemand, der etwas auf den Schultern trägt, das eigentlich viel zu groß ist.
Zwischendurch fragt man sich, wie man selbst in so einer Welt klarkäme. Wahrscheinlich nicht besonders glorreich. Aber genau das macht’s so nahbar. Der Roman verbindet Abenteuer, historische Anmutung und düstere Fantasy zu einem Mix, der erstaunlich rund läuft. Die Reise ist rau, intensiv und manchmal bitter, aber sie zieht ohne große Diskussion mit.
Am Ende klappt man das Buch zu und merkt, dass man noch immer diese frostige Stimmung in sich trägt. Und genau das ist die Art Atmosphäre, die länger nachhallt als so mancher Plot.
Der Moment, in dem klar wird, dass dieses kleine Mädchen der letzte Funken Wärme in einer erfrierenden Welt ist, sitzt. Und dann kommt Orpheus, dieser charmante Taugenichts, der mehr Talent fürs Davonreden als fürs Kämpfen hat. Im nächsten Atemzug erwischt man sich beim Grinsen, weil er wieder irgendeinen Unsinn verzapft, und direkt danach beim Zusammenzucken, weil die Welt da draußen wirklich messerscharf ist. Diese Mischung aus Hoffnung, Dreck und mystischem Schimmer macht den Reiz aus.
Was richtig hängen bleibt: die Atmosphäre. Man kann fast hören, wie Eis an alten Mauern knackt, wie Atem in der Luft gefriert, wie Schritte in verlassenen Straßen hallen. Und trotzdem drückt sich da immer wieder ein bisschen Licht durch. Halla, dieses Kind mit Kräften, die man nicht richtig greifen kann, wirkt nie überhöht, sondern eher wie jemand, der etwas auf den Schultern trägt, das eigentlich viel zu groß ist.
Zwischendurch fragt man sich, wie man selbst in so einer Welt klarkäme. Wahrscheinlich nicht besonders glorreich. Aber genau das macht’s so nahbar. Der Roman verbindet Abenteuer, historische Anmutung und düstere Fantasy zu einem Mix, der erstaunlich rund läuft. Die Reise ist rau, intensiv und manchmal bitter, aber sie zieht ohne große Diskussion mit.
Am Ende klappt man das Buch zu und merkt, dass man noch immer diese frostige Stimmung in sich trägt. Und genau das ist die Art Atmosphäre, die länger nachhallt als so mancher Plot.
April 23, 2024
Tätä kyllä odottelin kovasti. Kuuntelin äänikirjana ns. esiteoksen eli Talven portti -novellin, ja pidin siitä todella paljon. Siksi onkin harmi ettei Ikitalven polku sit iskenyt ihan niin kovaa.
Viehätyin Talven portissa siitä miten värikkäästi tarinan henkilöt puhuivat, viikinkien kiroukset olivat hauskaa vaihtelua ja sopivat niille hahmoille. Mutta kun ne samat manaukset oli tuotu tähänkin tarinaan ihan samantyylisinä niin se tuntui oudolta ratkaisulta. Ehkä jos niitä olisi viljelty vähän harvemmin, niin olisin sietänyt, mutta kun lähes jokaisella sivulla Orfeus sanoi jotain tyyliin “kautta Poseidonin pakaroiden” tai “voihan Johannes Kastajan pallit”, niin ne menettivät tenhonsa.
Pidin Theofanasta ja hänen tarinalinjastaan mutta Orfeuksesta en oikein saanut koppia, ja vaikka Skadi olikin kiinnostava hahmo, niin en häneenkään oikein päässyt sisään, hahmot tuntuivat enemmän tarinankerronnan välineiltä kuin omilta erottuvilta persooniltaan. Kirjan mainospuheissa tätä usein verrattiin Tulen ja jään lauluun, enkä voinut itsekään välttää assosiaatiota kaikkien korppien ja susien ja talviviittausten kanssa, mutta Martin on hahmonluonnissa ihan eri levelillä. Ehkä tämäkin olisi pitänyt sijoittaa keksittyyn maailmaan eikä oikeaan historiaan, sillä jotenkin kaikki puhuvat ketut sun muut eivät sopineet kokonaisuuteen mun mielestä.
Lukeminen oli kuitenkin sujuvaa ja varsinkin kirjan loppupuoli oli oikein vetävä, mutta cliffhanger-lopetus jäi kyllä harmittamaan. Historiallisen fantasian ystävät varmasti nauttivat tästä enemmän, mutta enköhän minäkin sen sarjan toisen kirjan lue kuitenkin, jospa siellä olisi vähän enemmän hahmonkehitystä ja vähemmän kiirettä ja juoksemista, ja erityisesti ainakin puolet vähemmän hassunhauskaa manailua.
Viehätyin Talven portissa siitä miten värikkäästi tarinan henkilöt puhuivat, viikinkien kiroukset olivat hauskaa vaihtelua ja sopivat niille hahmoille. Mutta kun ne samat manaukset oli tuotu tähänkin tarinaan ihan samantyylisinä niin se tuntui oudolta ratkaisulta. Ehkä jos niitä olisi viljelty vähän harvemmin, niin olisin sietänyt, mutta kun lähes jokaisella sivulla Orfeus sanoi jotain tyyliin “kautta Poseidonin pakaroiden” tai “voihan Johannes Kastajan pallit”, niin ne menettivät tenhonsa.
Pidin Theofanasta ja hänen tarinalinjastaan mutta Orfeuksesta en oikein saanut koppia, ja vaikka Skadi olikin kiinnostava hahmo, niin en häneenkään oikein päässyt sisään, hahmot tuntuivat enemmän tarinankerronnan välineiltä kuin omilta erottuvilta persooniltaan. Kirjan mainospuheissa tätä usein verrattiin Tulen ja jään lauluun, enkä voinut itsekään välttää assosiaatiota kaikkien korppien ja susien ja talviviittausten kanssa, mutta Martin on hahmonluonnissa ihan eri levelillä. Ehkä tämäkin olisi pitänyt sijoittaa keksittyyn maailmaan eikä oikeaan historiaan, sillä jotenkin kaikki puhuvat ketut sun muut eivät sopineet kokonaisuuteen mun mielestä.
Lukeminen oli kuitenkin sujuvaa ja varsinkin kirjan loppupuoli oli oikein vetävä, mutta cliffhanger-lopetus jäi kyllä harmittamaan. Historiallisen fantasian ystävät varmasti nauttivat tästä enemmän, mutta enköhän minäkin sen sarjan toisen kirjan lue kuitenkin, jospa siellä olisi vähän enemmän hahmonkehitystä ja vähemmän kiirettä ja juoksemista, ja erityisesti ainakin puolet vähemmän hassunhauskaa manailua.
Currently reading
March 17, 2024Lukujonossa 03 / 2024: Niilo Sevänen: Ikitalven polku, Gummerus Kustannus Oy 2024. Sarjan nimi Ikitalvi. Kartta: Riku Similä (Kellerica Maps). Lisää kirjoja jonoon ja pinoon. Ilmestyi 28.02.2024. Sähkökirjana ilmestyi 14.03.2024. Storytel #lukuaikapalvelu suositteli.
#historiallinenfantasia koukuttava, #eeppinenfantasia #keskiajanhistoria #seikkailu #mytologia #Fantasia #Fantasiakirjallisuus #keskiaika @gummeruskustannus #gummeruskustannus #gummerus @storytel_fi #storytelfi
#Ikitalvenpolku #NIILOSEVÄNEN #ikitalvi #lukukeskissä2024 #lukujonossa2024 #kirjavuoReni2024 #kirjavuoteni2024 #kirjavuosi2024 #books #reading #kirjat #lukeminen
Esittelyteksti:
" Kansainvälisen metallitähden esikoisromaani ammentaa keskiajan historiasta, mytologiasta ja fantasiasta.
Syksyllä 1007 Konstantinopolin tornien ja kupolien yllä loistaa sininen tähti, ja seitsemän vuotta kylmyyden kynsissä värjötelleet ihmiset aavistelevat pahaa.
Palatsin hääpidot päättyvät verisesti. Luutunsoittaja Orfeus saa vastuulleen siskontyttärensä Hallan, ja kaksikko pakenee tyttöä saalistavia palkkasotureita kaupungista metsän siimekseen.
Paviassa leskikeisarinna Theofana jäljittää poikaansa. Luostarista löytyy ruokoton ja nääntynyt pohjanmies, jonka muistoista paljastuu vihjeitä kadonneen hallitsijan jäljille - ja siihen, miksi maailma kylmeni.
Talven poluilla liikkuu hirmuisia olentoja, ja Hallan unissa suurten lintujen siivet herättävät tuimia tuulenpuuskia. Kuka lähetti sudet lapsen perään, ja keneen matkalaiset voivat luottaa?"
#historiallinenfantasia koukuttava, #eeppinenfantasia #keskiajanhistoria #seikkailu #mytologia #Fantasia #Fantasiakirjallisuus #keskiaika @gummeruskustannus #gummeruskustannus #gummerus @storytel_fi #storytelfi
#Ikitalvenpolku #NIILOSEVÄNEN #ikitalvi #lukukeskissä2024 #lukujonossa2024 #kirjavuoReni2024 #kirjavuoteni2024 #kirjavuosi2024 #books #reading #kirjat #lukeminen
Esittelyteksti:
" Kansainvälisen metallitähden esikoisromaani ammentaa keskiajan historiasta, mytologiasta ja fantasiasta.
Syksyllä 1007 Konstantinopolin tornien ja kupolien yllä loistaa sininen tähti, ja seitsemän vuotta kylmyyden kynsissä värjötelleet ihmiset aavistelevat pahaa.
Palatsin hääpidot päättyvät verisesti. Luutunsoittaja Orfeus saa vastuulleen siskontyttärensä Hallan, ja kaksikko pakenee tyttöä saalistavia palkkasotureita kaupungista metsän siimekseen.
Paviassa leskikeisarinna Theofana jäljittää poikaansa. Luostarista löytyy ruokoton ja nääntynyt pohjanmies, jonka muistoista paljastuu vihjeitä kadonneen hallitsijan jäljille - ja siihen, miksi maailma kylmeni.
Talven poluilla liikkuu hirmuisia olentoja, ja Hallan unissa suurten lintujen siivet herättävät tuimia tuulenpuuskia. Kuka lähetti sudet lapsen perään, ja keneen matkalaiset voivat luottaa?"
February 5, 2025
Pidin erityisesti kirjan maailmasta. Yhdistelmä mytologiaa ja historiaa luo mielenkiintoisen kosketuspinnan, jossa mytologia peilaa niitä stereotypioita, joita aikakaudesta populaarikulttuurissa elää. Tarinan aloittaminen Bysantista on mielenkiintoinen aloituspiste ja muutkin kohteet matkalla ovat tässä aikakaudessa mielenkiintoisia—ja vähemmän koluttuja.
Juoni eteni hienosti ja helposti. Kirjassa on laadukasta kuvausta, joka tempaa mukaansa. Kirja rakentaa monta mysteeriä, joiden takia haluaa ahmia seuraavan kappaleen.
Hienoisena heikkoutena pidän dialogia ja osin myös hahmojen syvyyttä. Orfeus on toimiva protagonisti ja mielenkiintoinen hahmo siinä, että hän herättää lukijassa ristiriitaisia tunteita. Muitakin mielenkiintoisia hahmoja löytyy. Verrattuna kirjan tasoon muuten, nämä osuudet eivät kuitenkaan jättäneet yhtä lähtemätöntä vaikutusta. Kirjassa oleva romanssi kuvaa tätä omaan silmääni. Siinä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta se ei välttämättä erotu edukseen muun seasta. Toki, tämä asia voi vielä kääntyä tulevissa osissa.
Theofanan juonilinja tarjoaa sellaiset dialogit sekä henkilöhahmot, jotka lunastavat muun kirjan tason.
Juonen osalta voi myös mainita sen, ettei tässä osassa ole välttämättä lukijalle sellaista palkitsevaa loppuratkaisua. Juonessa saattaa on muutenkin ehkä paikkoja, jotka verottavat sen uskottavuutta, jos haluaa olla oikein tiukka.
Kirja luo hurmaavan maailman ja liikuttaa lukijaa viihdyttävästi sivujen läpi. Odotan innolla seuraavaa osaa! Toivottavasti se on jo tulon päällä.
Juoni eteni hienosti ja helposti. Kirjassa on laadukasta kuvausta, joka tempaa mukaansa. Kirja rakentaa monta mysteeriä, joiden takia haluaa ahmia seuraavan kappaleen.
Hienoisena heikkoutena pidän dialogia ja osin myös hahmojen syvyyttä. Orfeus on toimiva protagonisti ja mielenkiintoinen hahmo siinä, että hän herättää lukijassa ristiriitaisia tunteita. Muitakin mielenkiintoisia hahmoja löytyy. Verrattuna kirjan tasoon muuten, nämä osuudet eivät kuitenkaan jättäneet yhtä lähtemätöntä vaikutusta. Kirjassa oleva romanssi kuvaa tätä omaan silmääni. Siinä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta se ei välttämättä erotu edukseen muun seasta. Toki, tämä asia voi vielä kääntyä tulevissa osissa.
Theofanan juonilinja tarjoaa sellaiset dialogit sekä henkilöhahmot, jotka lunastavat muun kirjan tason.
Juonen osalta voi myös mainita sen, ettei tässä osassa ole välttämättä lukijalle sellaista palkitsevaa loppuratkaisua. Juonessa saattaa on muutenkin ehkä paikkoja, jotka verottavat sen uskottavuutta, jos haluaa olla oikein tiukka.
Kirja luo hurmaavan maailman ja liikuttaa lukijaa viihdyttävästi sivujen läpi. Odotan innolla seuraavaa osaa! Toivottavasti se on jo tulon päällä.
December 2, 2025
„Der Weg des ewigen Winters“ ist der erste Band einer neuen Fantasy Serie von dem finnischen Autor und INSOMNIUM-Sänger Niilo Sevänen.
Der Autor schafft eine sehr interessante Fantasy Geschichte, die mit historischen Personen und Orten verbunden wurde und so eine ganz eigene reale Wahrheit schafft. Dabei sind die historischen Angaben nicht immer korrekt wiedergeben und wurden von dem Autor etwas verändert.
Die Welt um 1007 in Konstantinopel ist von einem sieben Jährigen Winter heimgesucht worden, der kein Ende findet. Halla, ein kleines Mädchen sucht Schutz den sie wird verfolgt von Fremden, die von ihren mystischen Kräften wissen. Gemeinsam mit ihrem Onkel und Beschützer Orpheus müssen sie vielen Gefahren trotzen und sogar Kopfgeldjägern entkommen.
Die Reise der beiden ist sehr spannend und auch gefährlich. Einige Tote lassen sie auf ihren Weg zurück und auch mythische Wesen scheinen Freund und Feind zu sein. Halla kann ihre Kräfte nicht verstehen und der Weg vor ihr ist unsicher. Es gibt einige Enthüllungen in diesem Buch, die sehr interessante Wendungen zur Folge haben, doch leider wirft das Buch insgesamt mehr Fragen auf, als dass es sie am Ende beantwortet.
Es gibt einige Sichten aus der die Geschichte erzählt wird und einige laufen nicht zusammen in diesem Buch und sind doch wichtig für die Hintergründe von Halla. Es fehlte aber an einigen Stellen ein roter Faden, sodass ich etwas enttäuscht das Buch beendet habe. Dennoch hat die Geschichte viel Potential und ich hoffe schon bald den zweiten Band lesen zu können.
Der Autor schafft eine sehr interessante Fantasy Geschichte, die mit historischen Personen und Orten verbunden wurde und so eine ganz eigene reale Wahrheit schafft. Dabei sind die historischen Angaben nicht immer korrekt wiedergeben und wurden von dem Autor etwas verändert.
Die Welt um 1007 in Konstantinopel ist von einem sieben Jährigen Winter heimgesucht worden, der kein Ende findet. Halla, ein kleines Mädchen sucht Schutz den sie wird verfolgt von Fremden, die von ihren mystischen Kräften wissen. Gemeinsam mit ihrem Onkel und Beschützer Orpheus müssen sie vielen Gefahren trotzen und sogar Kopfgeldjägern entkommen.
Die Reise der beiden ist sehr spannend und auch gefährlich. Einige Tote lassen sie auf ihren Weg zurück und auch mythische Wesen scheinen Freund und Feind zu sein. Halla kann ihre Kräfte nicht verstehen und der Weg vor ihr ist unsicher. Es gibt einige Enthüllungen in diesem Buch, die sehr interessante Wendungen zur Folge haben, doch leider wirft das Buch insgesamt mehr Fragen auf, als dass es sie am Ende beantwortet.
Es gibt einige Sichten aus der die Geschichte erzählt wird und einige laufen nicht zusammen in diesem Buch und sind doch wichtig für die Hintergründe von Halla. Es fehlte aber an einigen Stellen ein roter Faden, sodass ich etwas enttäuscht das Buch beendet habe. Dennoch hat die Geschichte viel Potential und ich hoffe schon bald den zweiten Band lesen zu können.
April 3, 2024
3.5 tähteä.
Ajattelen, että olen fantasian lukijana kokematon, vaikka olenkin lukenut TSH, ekan osan Valtaistuinpeliä ja melkein kolme osaa Hobbin yhtä trilogiaa (kuka jättää järkälemäisen trilogian kesken ennen loppuhuipennusta...)
Saan selkeästi isommat kicksit sellaisesta nyrjähtäneestä todellisuudesta (sanotaan vaikka Vuosi horroksessa ja Nightbitch) kuin velhoista. Mutta velhoja tässä ei ollutkaan! Muutenkin tosi mukavasti historiaan nojaava. Olen viimeaikoina viettänyt aikaa 1600-luvulla, joten oli kiva päästä kääntämään kelloa 600 vuotta taaksepäin.
Sevänen esitteli Turun kirjaston instalivessä hienoja historiaopuksia joista on saanut inspiraatiota ja käyttänyt lähteinä. Ainakin Hohtin Bysantti löytyy suomeksi.
No niin, asiaan. Mitä tällainen fantasianoviisi saa irti tällaisesta kirjasta? Ihan mukavasti! Tykkään maailmanrakentamisesta, ja se olisi mun puolesta saanut olla vieläkin pikkutarkempaa. Se, kun tarinaa vasta asetellaan uomiinsa, on kiinnostavaa.
Hahmoihin olisi voinut tuoda syvyyttä. He ovat kirjassa pitkälti yhden totuuden tyyppejä. Antisankarina kirjassa on viinaan menevä seitsensorminen luutunsoittaja (tuleehan teillekin mieleen hintelä kalpea baskeripäinen mies jolla on sisäänpäin käännetty polkkatukka ja ohuet huulet?), tämähän oli mainio ratkaisu.
Kirosanakilpailun vie vielä mestari Anneli Kanto mutta kyllä tää hyvänä kakkosena on.
Onko tää nyt ihan presiis mulle suunnattu kirja? No ei. Mut tykkäsiksmä silti? Juu, ihan sopivasti.
Ajattelen, että olen fantasian lukijana kokematon, vaikka olenkin lukenut TSH, ekan osan Valtaistuinpeliä ja melkein kolme osaa Hobbin yhtä trilogiaa (kuka jättää järkälemäisen trilogian kesken ennen loppuhuipennusta...)
Saan selkeästi isommat kicksit sellaisesta nyrjähtäneestä todellisuudesta (sanotaan vaikka Vuosi horroksessa ja Nightbitch) kuin velhoista. Mutta velhoja tässä ei ollutkaan! Muutenkin tosi mukavasti historiaan nojaava. Olen viimeaikoina viettänyt aikaa 1600-luvulla, joten oli kiva päästä kääntämään kelloa 600 vuotta taaksepäin.
Sevänen esitteli Turun kirjaston instalivessä hienoja historiaopuksia joista on saanut inspiraatiota ja käyttänyt lähteinä. Ainakin Hohtin Bysantti löytyy suomeksi.
No niin, asiaan. Mitä tällainen fantasianoviisi saa irti tällaisesta kirjasta? Ihan mukavasti! Tykkään maailmanrakentamisesta, ja se olisi mun puolesta saanut olla vieläkin pikkutarkempaa. Se, kun tarinaa vasta asetellaan uomiinsa, on kiinnostavaa.
Hahmoihin olisi voinut tuoda syvyyttä. He ovat kirjassa pitkälti yhden totuuden tyyppejä. Antisankarina kirjassa on viinaan menevä seitsensorminen luutunsoittaja (tuleehan teillekin mieleen hintelä kalpea baskeripäinen mies jolla on sisäänpäin käännetty polkkatukka ja ohuet huulet?), tämähän oli mainio ratkaisu.
Kirosanakilpailun vie vielä mestari Anneli Kanto mutta kyllä tää hyvänä kakkosena on.
Onko tää nyt ihan presiis mulle suunnattu kirja? No ei. Mut tykkäsiksmä silti? Juu, ihan sopivasti.
November 28, 2025
Tolle Atmosphäre, aber die Handlung konnte nicht überzeugen
Das Buch beschreibt eine faszinierende Welt in Konstantinopel im Jahr 1007. Eine Naturkatastrophe hat zu frühen Wintereinbrüchen und einem Zusammenbruch der Zivilisation geführt.
Der Winter bringt nicht nur lebensfeindliche Wetterbedingungen mit sich, sondern auch Kreaturen und Bestien, denen man besser aus dem Weg geht. Zusätzlich treibt eine weiße Hexe ihr Unwesen.
Halla, ein kleines Mädchen, das magische Kräfte besitzt, wird von vielen verfolgt, da sie die Einzige ist, die den Winter beenden kann.
Orpheus, ihr Onkel, begleitet Halla auf ihrer Reise und versucht, sie vor allen Gefahren zu beschützen, obwohl er selbst kein Held ist.
Es ist der erste Teil einer Reihe. Schreckliche Dinge geschehen. Die Figuren (Mensch und Tier) und Orte sind originell und interessant. Aber es geht nicht so richtig vorwärts, von Ort zu Ort ja, aber nicht in der Handlung. Am überzeugendsten ist das Buch in den Träumen des Mädchens Halla, in denen sie als Tiergestalt agiert.
Die Passagen um die Kaiserin Theophanu und dem Gefangenen Trym sind im ersten Teil noch ein eigenständiger Erzählstrang. Bis zum Ende des Buches ist nicht ersichtlich, wie die Fäden zusammenlaufen könnten.
Ich habe mich mit dem Buch schwer getan. Es bleiben einfach zu viele Fragen offen. Die Atmosphäre und die Idee, die hinter dem Buch steckt, sind wirklich gut. Die Kälte, die Gefahren kann man beim Lesen fast körperlich spüren. Aber das reicht nicht.
Das Buch beschreibt eine faszinierende Welt in Konstantinopel im Jahr 1007. Eine Naturkatastrophe hat zu frühen Wintereinbrüchen und einem Zusammenbruch der Zivilisation geführt.
Der Winter bringt nicht nur lebensfeindliche Wetterbedingungen mit sich, sondern auch Kreaturen und Bestien, denen man besser aus dem Weg geht. Zusätzlich treibt eine weiße Hexe ihr Unwesen.
Halla, ein kleines Mädchen, das magische Kräfte besitzt, wird von vielen verfolgt, da sie die Einzige ist, die den Winter beenden kann.
Orpheus, ihr Onkel, begleitet Halla auf ihrer Reise und versucht, sie vor allen Gefahren zu beschützen, obwohl er selbst kein Held ist.
Es ist der erste Teil einer Reihe. Schreckliche Dinge geschehen. Die Figuren (Mensch und Tier) und Orte sind originell und interessant. Aber es geht nicht so richtig vorwärts, von Ort zu Ort ja, aber nicht in der Handlung. Am überzeugendsten ist das Buch in den Träumen des Mädchens Halla, in denen sie als Tiergestalt agiert.
Die Passagen um die Kaiserin Theophanu und dem Gefangenen Trym sind im ersten Teil noch ein eigenständiger Erzählstrang. Bis zum Ende des Buches ist nicht ersichtlich, wie die Fäden zusammenlaufen könnten.
Ich habe mich mit dem Buch schwer getan. Es bleiben einfach zu viele Fragen offen. Die Atmosphäre und die Idee, die hinter dem Buch steckt, sind wirklich gut. Die Kälte, die Gefahren kann man beim Lesen fast körperlich spüren. Aber das reicht nicht.
December 11, 2025
Die kleine Halla steht allein auf der Welt. In Konstantinopel im Jahr 1007, ihre Eltern sind ermordet und sie hat seltsame Träume. Der Bruder ihrer Pflegemutter versucht sie zu beschützen. Denn es sind viele eigenartige Gestalten hinter ihr her. In ihren Träumen sind es Raben und andere Raubvögel. Im realen Leben sind es Attentäter und andere Gestalten die anscheinend sehr überzeugende Gründe haben ihrer habhaft zu werden.
Es ist eine Fantasy Geschichte die in der Historie angesiedelt ist. Eine Mischung aus nordischen, griechischen und frühchristlichen Mythen. Eine Welt in der es von Hexen, Geistern und Königen wimmelt.
Mich hat dieses Buch überfordert. Wenn ich mich an ein Setting gewöhnt hatte, kam ein Neues. War ich mit einer Figur vertrauter geworden, starb oder verschwand sie. Ist es eine historische Person passt sie nicht in die Zeit.
Alles ist noch sehr wage dargestellt. Denn anscheinend ist dieses Buch der Anfang einer Trilogie. Klar das man mit der Auflösung bzw. mit den Entdecken von Zusammenhängen noch den zweiten und dritten Band lesen muss.
Aber auch im ersten Band könnte schon etwas mehr Tiefe sein Die Charaktere etwas mehr umrissen und ein paar Erklärungen zu den Geschehnissen. Es sind zu viele verwirrte Fäden, man kann nur hoffen das der Autor es schafft dieses Knäuel zu entwirren.
Es ist eine Fantasy Geschichte die in der Historie angesiedelt ist. Eine Mischung aus nordischen, griechischen und frühchristlichen Mythen. Eine Welt in der es von Hexen, Geistern und Königen wimmelt.
Mich hat dieses Buch überfordert. Wenn ich mich an ein Setting gewöhnt hatte, kam ein Neues. War ich mit einer Figur vertrauter geworden, starb oder verschwand sie. Ist es eine historische Person passt sie nicht in die Zeit.
Alles ist noch sehr wage dargestellt. Denn anscheinend ist dieses Buch der Anfang einer Trilogie. Klar das man mit der Auflösung bzw. mit den Entdecken von Zusammenhängen noch den zweiten und dritten Band lesen muss.
Aber auch im ersten Band könnte schon etwas mehr Tiefe sein Die Charaktere etwas mehr umrissen und ein paar Erklärungen zu den Geschehnissen. Es sind zu viele verwirrte Fäden, man kann nur hoffen das der Autor es schafft dieses Knäuel zu entwirren.
November 9, 2024
Elokuun lopulla, kesken helteisen iltapäivän, tunsin kuinka Blachernain palatsin portaat vapisivat jalkojeni alla. Maa valitti ja järkkyi. Marmoripylväät halkeilivat. Valtava jyrinä repi taivaita. Tummat pilvet kiisivät Kultaisen sarven lahden ylle myrskytuulen nopeudella, ja äkkiä hirmuinen lumimyräkkä peitti kaiken alleen. Sinä päivänä vanha maailma loppui.
Tarina alkaa vuodesta 1007. Keskiaikaisen Konstantinopolin kaduilla pakenee äiti ja tytär, jolla on mystisiä taitoja. Vain Halla-tytär selviää pakomatkasta ja ulos kaupungista Orfeus-enonsa kanssa. Liikkeellä on myös palkkasotureita ja poikaansa etsivä kuningatar. Ja kaikkien ympärillä jo seitsemän vuotta kestänyt talvi, jolle ei näy loppua. Kukaan ei tunnu edes tietävän, miksi maailma kylmeni.
Upean kannen alle kätkeytyy varsin tavanomainen, miehinen fantasiaseikkailu, jossa tärkeämpää on vauhdikas meno kuin hahmojen sisäinen maailma. Alusta alkaen on ilmeistä, että tämä on sarjan ensimmäinen osa. Kauheasti tapahtuu, hahmoja ja paikkoja vilisee, mutta minnekään ei vielä ennätetä. Lukijana minulle tuli olo, että luen Seväsen Seväselle kirjoittamaa suosikkikirjaa. Orfeuksen vitsikkäät manaamiset vahvistivat tätä tunnetta.
Tarina alkaa vuodesta 1007. Keskiaikaisen Konstantinopolin kaduilla pakenee äiti ja tytär, jolla on mystisiä taitoja. Vain Halla-tytär selviää pakomatkasta ja ulos kaupungista Orfeus-enonsa kanssa. Liikkeellä on myös palkkasotureita ja poikaansa etsivä kuningatar. Ja kaikkien ympärillä jo seitsemän vuotta kestänyt talvi, jolle ei näy loppua. Kukaan ei tunnu edes tietävän, miksi maailma kylmeni.
Upean kannen alle kätkeytyy varsin tavanomainen, miehinen fantasiaseikkailu, jossa tärkeämpää on vauhdikas meno kuin hahmojen sisäinen maailma. Alusta alkaen on ilmeistä, että tämä on sarjan ensimmäinen osa. Kauheasti tapahtuu, hahmoja ja paikkoja vilisee, mutta minnekään ei vielä ennätetä. Lukijana minulle tuli olo, että luen Seväsen Seväselle kirjoittamaa suosikkikirjaa. Orfeuksen vitsikkäät manaamiset vahvistivat tätä tunnetta.
December 12, 2024
Odotukset tämän kirjan osalta olivat korkealla, mutta lukukokemus oli ikävä mahalasku. Henkilöhahmoista ei yksikään herättänyt minkäänlaisia sympatioita, saati mielenkiintoa. Orfeus oli lähinnä rasittava. Tarina oli pitkäveteinen ja yllätyksetön, ei tuntunut etenevän minnekään ja pitkälti toisti itseään. Vaikutteita oli otettu vähän liian selvästi Game of Thronesista, joka tuotu vain 1000-luvun Eurooppaan. Ärsyttäviä sutkauksia ja turhanpäiväisiä ajatuksia viljeltiin vähän väliä, mikä alkoi nopeasti käydä hermoille ja lopulta ne jätti vain lukematta.
Hetkittäin teksti oli kauniin kuvailevaa, mutta valitettavasti nämä nopeasti ohikiitävät virkkeet eivät riittäneet pelastamaan tätä tarinaa. Tarina olisi kaivannut vielä lisää työstämistä, ehkä sijoittaa kokonaan johonkin omaan maailmaansa tai löytää jokin muu toimivampi ympäristö. Turhat sutkaukset ym. olisi voinut karsia kokonaan pois, mikä olisi tehnyt lukuelämyksestä siedettävämmän ja sujuvamman.
Todennäköisesti jää jatko-osa(t) lukematta, sillä tämänkin kirjan lukeminen loppuun oli sen verran työlästä ja takkuilevaa, ettei jatkoa edes jää kaipaamaan lopun "cliffhangerista" huolimatta.
Hetkittäin teksti oli kauniin kuvailevaa, mutta valitettavasti nämä nopeasti ohikiitävät virkkeet eivät riittäneet pelastamaan tätä tarinaa. Tarina olisi kaivannut vielä lisää työstämistä, ehkä sijoittaa kokonaan johonkin omaan maailmaansa tai löytää jokin muu toimivampi ympäristö. Turhat sutkaukset ym. olisi voinut karsia kokonaan pois, mikä olisi tehnyt lukuelämyksestä siedettävämmän ja sujuvamman.
Todennäköisesti jää jatko-osa(t) lukematta, sillä tämänkin kirjan lukeminen loppuun oli sen verran työlästä ja takkuilevaa, ettei jatkoa edes jää kaipaamaan lopun "cliffhangerista" huolimatta.
December 12, 2025
Oikein menevä aloitus sarjalle, tykkäsin kovasti maailmasta ja tunnelmasta, ja vaikka hahmot olivatkin ehkä hieman stereotypisiä, pidin siitä, joskus on kiva lukee jotain tuttua ja turvallista. Itteäni vähän häiritsi sama, mikä paria muutakin lukijaa päähahmon sadattelusta; manaukset olivat ihan hauskaa luettavaa normien vittusaatanoiden sijana, mutta niiden viljely ehkä meni vähän överiksi omasta mielestäni. Ja tälleen junttina, jotkut historialliset termit kuvailuissa (esim. aika alussa kerrottiin asusta, jonka hihoissa oli *tämä tietty* koristekuvio, joka ei sinänsä sanonut minulle mitään) menivät hieman ylitse, enkä kehdannut avata nettiä ja googlata että mitä mikin tarkoitti. Mutta se menee ehkä enemmänkin oman sivistymättömyyteni piikkiin, ja kertoi että kirjailija ainakin tiesi mistä puhui.
Odotan kyllä seuraavaa osaa, jonotan sitä parhaillaan kirjaston varauksissa, ja erityis boonuksena rakastin kansikuvaa. Se minut saikin ensin tähän tarttumaan ja tsekkaamaan, että mistä on kyse.
Odotan kyllä seuraavaa osaa, jonotan sitä parhaillaan kirjaston varauksissa, ja erityis boonuksena rakastin kansikuvaa. Se minut saikin ensin tähän tarttumaan ja tsekkaamaan, että mistä on kyse.
Displaying 1 - 30 of 58 reviews