Uusin Pasilan myrkkysarjan kirja liikkuu maahanmuuttajataustaisissa jengeissä. Nyt Puonnin agendalle nousee varoittelu Ruotsin kaltaisen jengirikollisuuden noususta. Tässäkin kuitenkin huumeet ovat vahvasti mukana, ja Pesonen on entisellään – muutoin paitsi että hurahtaa tanssimaan!
Poliisityötä Puonti kuvaa jälleen mainiosti. Kokemus puhuu. Tätäkään en lue niinkään dekkarina, vaan hyvänä yhteiskunnallisena puheenvuorona. Hyvää on se, että Puonnilla on huumeisiin ja jengeihin harmaita sävyjä. Ja myös poliisin sisäisiin ongelmiin ja vaarallisiin kahjoihin, joita heitäkin on poliiseiksi päässyt. Eli on annettava tunnustusta siitä, että ei ole kyynistynyt mustavalkoiseen syyttelyyn ja syyllistämiseen.
En siis tätäkään Pasilan myrkkyä arvio dekkarina, mutta toki Jonin ympärille punottu tarina on ihan kekseliäs.