What do you think?
Rate this book
Thora
Traumaattisen lapsuutensa jälkeen Thora päättää, että hän viettäisi elämänsä kaukana muista muodonmuuttajista sulautuen tavallisten kuolevaisten joukkoon. 11 vuoden ajan se onnistuukin oikein hyvin, mutta sitten hän tapaa metsässä toisen suden: valtavan suuren mustan uroksen. Pelko saa Thoran hyökkäämään, mutta tunkeilija pääsee nopeasti niskan päälle ja upottaa hampaansa naaraan kurkkuun. Juuri kun Thora luulee loppunsa tulleen, uros irrottaakin otteensa ja yllättäen nuolaisee puremakohtaansa. Kipinät sinkoilevat ja omituinen mielihyvä täyttää Thoran. Hämmentyneet sudet tuijottavat toisiaan silmiin.
Mitä juuri tapahtui?
Ja näin kaksi hyvin erilaista maailmaa törmää toisiinsa. Matka on niin kivikkoinen, että itse kohtalokin alkaa miettiä, onko se sittenkin tehnyt virheen saattaessaan nämä kaksi sielua yhteen. Takaisin ei kuitenkaan voi enää kääntyä...
...ja pian kenenkään elämä ei ole enää entisellään.
Thora on päällisin puolin ihan tavallinen nuori nainen, joka on juuri ottanut uuden askeleen elämässään poikaystävänsä kanssa. Thoralla on kuitenkin salaisuus: hän pystyy muuttumaan sudeksi.
Mitä juuri tapahtui?
Ja näin kaksi hyvin erilaista maailmaa törmää toisiinsa. Matka on niin kivikkoinen, että itse kohtalokin alkaa miettiä, onko se sittenkin tehnyt virheen saattaessaan nämä kaksi sielua yhteen. Takaisin ei kuitenkaan voi enää kääntyä...
...ja pian kenenkään elämä ei ole enää entisellään.
Thora on päällisin puolin ihan tavallinen nuori nainen, joka on juuri ottanut uuden askeleen elämässään poikaystävänsä kanssa. Thoralla on kuitenkin salaisuus: hän pystyy muuttumaan sudeksi.
399 pages, Hardcover
Published December 29, 2023
2 people are currently reading
15 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 8 of 8 reviews
September 28, 2024
Palaan kirjoittamaan arvostelun jossain vaiheessa :D
---
Edit. 28.9.2024... "jossain vaiheessa" eli semmoiset kahdeksan kuukautta myöhemmin... :'D
Okei, siltä varalta että kirjailija itse sattuu joskus lukemaan tämän, haluan heti ensimmäiseksi sanoa että tässä kirjassa on paljon hyvää sekä paljon sellaista, jota tulen tässä sepostuksessani kritisoimaan. Eli jos et toivo ja halua lukea amatöörin kirjoittamaa kritiikkiä, on täysin ok skipata tämä, sillä tämä ei ole mikään vaatimuslista, jota pitäisi jatkossa noudattaa tai jonka haluaisin menevän kenenkään tunteisiin - kaikkein vähiten kirjailijan, jonka nimenomaan toivon jatkavan taiteensa parissa omalla tyylillään (olen erittäin kiinnostunut lukemaan jatkoa Thoran tarinalle) :D Kirjailijat saavat mun näkemykseni mukaan kirjoittaa juuri sitä mitä haluavat, miten haluavat: lukijoiden kirjoittamat arvostelut ovat ennen kaikkea muita lukijoita varten, ja uskoisin että kirjailijailijoille on paljon hyödyllisempää etsiä asiantuntevaa kritiikkiä tahoilta, joilla on ammattimaista kokemusta rakentavan kritiikin antamisesta.
Thora on tarina tavallisten ihmisten keskuudessa elävästä ihmissudesta, Thorasta. Thora on pitänyt koko lyhyen ikänsä ihmissuteutensa (ihmissutuutensa? :D) salaisuutena muilta ihmisiltä - mukaanlukien kumppaniltaan Masonilta - ja Thora kärvistelee samojen ongelmien kanssa kuin tavallisetkin ihmiset: esimerkiksi työnhaku on työmaa, jota Thora mielellään pakenee juokuslenkkipoluille. Romaani lähteekin lähes samantien täyteen vauhtiin, kun Thora kohtaa metsässä toisen ihmissuden, joka osoittautuu omistushaluiseksi alfaksi. Thora yrittää pitää puolensa, ja onnistuu pakenemaan tuntematonta ihmissutta takaisin kotiin Masonin luo. Tuntematon ihmissusi kuitenkin jää vaivaamaan Thoraa, ja sen tarkemmin juonesta kertomatta on selvää, että muukalaisen ja Thoran yhteentörmäys on väistämätön tosiasia.
Yksi syy miksi en kerro enempää juonesta on se, että tässä kirjassa tapahtuu paljon, ja jos olen ihan rehellinen, olen ehtinyt tätä kirjoittaessa jo unohtaa osan :D Luvut ovat lyhyitä, ja lähes jokainen sisältää juonenkäänteen tai jonkinlaisen viitteen tulevaan käänteeseen. Minulle tuli tästä vahvasti mieleen fanifiktio: syy tälle mielikuvalle on se, että tapahtumia ja toimintaa oli selkeästi painotettu tässä tarinassa, mutta hahmot ja heitä ympäröivä maailma eivät saaneet syvyyttä missään kohtaa. Tämä on fanifiktiolle melko ominaista, sillä fanifiktiossa tarinan maailma ja hahmot ovat lukijalle tuttuja pohjamateriaalin perusteella, eikä fanfikin kirjoittajan tarvitse esitellä tai rakentaa jokaista miljöötä tai hahmoa lukijan eteen alusta saakka. Olen varma, että Keckmanille itselleen Thoran maailma sekä kaikki hänen hahmonsa ovat tuttuja ja rakkaita, niissä on syvyyttä ja erilaisia särmiä - mutta hän olisi voinut antaa hahmoille ja maailmalle enemmän tilaa kaiken toiminnan keskellä, jotta lukija voisi todella uppoutua tarinan maailmaan ja tuntea todella tuntevansa hahmot.
Sitten juttuihin, jotka eivät vaan olleet minua varten :D En pidä Harlanin kaltaisista manipuloivista ja mustasukkaisista hahmoista. Mielestäni siinä ei ole mitään kuumaa tai viehättävää, että mies vuorotellen karjuu päin romanttisen ihastuksensa naamaa, ja seuraavassa hetkessä uikuttaa ihastuksen kohteelle jotta tämä palaisi takaisin - ja se toimii joka kerta. Okei, Thora piti kyllä keskivertonaispäähenkilöä urheammin puolensa Harlania vastaan. Minä ihan todella yhdessä vaiheessa jo kuvittelin, että tämä kirja yllättäisi ja Thora repisi Harlanin lopussa kappaleiksi, ottaen alfan paikan :D Se vasta olisikin ollut jotain! Mutta ei, Harlan käyttää ilman Thoran suostumusta ihmissusitaikuutta ja merkkaa Thoran omakseen - ja totta kai, nyt heidän on pakko harrastaa seksiä, sillä muuten merkattu naarasihmissusi kirjaimellisesti kuolee puutteeseen. Tietysti.
Karvani nosti pystyyn myös se, miten kulttimaiselta Harlanin lauman elämä vaikuttaa. Lauma elää keskellä metsää Harlanin omistamassa kartanossa, mikä on toki aika käytännöllistä - mutta samalla jotenkin kuumottavaa? En oikein saanut tuntumaa siihen mitä lauman jäsenet tekevät kaiket päivät, käyvätkö he töissä tai jotain? Saavatko he edes poistua lauman mailta ilman laumanjohtajan lupaa? Harlanin sana on luonnollisesti lauman jäsenille laki, mutta Harlan ei vaikuta ollenkaan hyvältä johtajatyypiltä. Hän on fyysisesti vahva ja pelottava, mutta vaikka kyse on ihmissusista, kai johtajalta vaaditaan muitakin ominaisuuksia? Thora sai ainakin yhden ystävän naispuolisista ihmissusista (en muista hänen nimeään), mutta minulle jäi hänestä jotenkin pieni ja alistunut mielikuva, ja muutenkin naispuolisten ihmissusien ainoat puheenaiheet muistikuvieni mukaan olivat heidän puolisonsa ja se miten viriilejä heidän miehensä ovat :D
No joo, kirjassa oli toki Thoran lisäksi yksi naispuolinen ihmissusi, joka oli erilainen kuin muut - nimittäin Harlanin mustasukkainen eksä. Hänenkään nimeään en juuri nyt kykene muistamaan, mutta tämän hahmon tarkoituksena oli lähinnä uhata Thoran asemaa ykkösnarttuna sekä aiheuttaa mustasukkaisuuksissaan turhia vaikeuksia Thoralle sekä Harlanin laumalle. Kyseisen hahmon rakenteissa on kantavana tekijänä vanha kunnon sisäistetty naisviha, ja Thoran ja tämän kyseisen hahmon kanssakäyminen oli sen vuoksi aika pitkästyttävää ja turhauttavaa luettavaa.
Vielä loppuun pari sekalaista huomiota. Oli aika suloista, että Thora ei noin vain hylännyt ihmismiestään Masonia, vaan ajatteli tätä ja tämän parasta vielä Harlanin tassun alle jouduttuaankin. Usein tämänkaltaisissa tarinoissa päähahmon eksä joko unohtuu täysin ja hänen kohtalonsa käsitellään suunnilleen sivulauseessa ja that's it. Tai sitten eksä roikkuu mukana ärsyttävänä draamanlähteenä; tässä tapauksessa Harlanin eksä hoiti sen puolen, joten oletin että Masonin olemassaolo vain unohtuu - mutta sainkin yllättyä sillä Masonilla on tärkeä rooli vielä kirjan loppupuolellakin.
Pidin myös Jarredin hahmosta kovasti, jopa niin paljon, että uskallan sanoa hänen kohonneen suosikkihahmokseni :D Jos muistan oikein, hänen ja Thoran välillä on hyvä kemia, ja ride-or-die -tyyppinen platoninen suhde kahden eri sukupuolta olevan hahmon välillä on aina virkistävää luettavaa :3
Elikkäs loppukaneettina: Thora on viihdyttävä kirja, jossa riittää toimintaa, mutta jonka hahmot jäävät ehkä jonkin verran paitsioon kun koko ajan tapahtuu niin paljon. Thoran ja Harlanin suhdedynamiikka ei ehkä ollut mieleeni, mutta pidin kokonaisuudesta sen verran, että odotan mielenkiinnolla mahtaako Thoran tarina jatkua.
---
Edit. 28.9.2024... "jossain vaiheessa" eli semmoiset kahdeksan kuukautta myöhemmin... :'D
Okei, siltä varalta että kirjailija itse sattuu joskus lukemaan tämän, haluan heti ensimmäiseksi sanoa että tässä kirjassa on paljon hyvää sekä paljon sellaista, jota tulen tässä sepostuksessani kritisoimaan. Eli jos et toivo ja halua lukea amatöörin kirjoittamaa kritiikkiä, on täysin ok skipata tämä, sillä tämä ei ole mikään vaatimuslista, jota pitäisi jatkossa noudattaa tai jonka haluaisin menevän kenenkään tunteisiin - kaikkein vähiten kirjailijan, jonka nimenomaan toivon jatkavan taiteensa parissa omalla tyylillään (olen erittäin kiinnostunut lukemaan jatkoa Thoran tarinalle) :D Kirjailijat saavat mun näkemykseni mukaan kirjoittaa juuri sitä mitä haluavat, miten haluavat: lukijoiden kirjoittamat arvostelut ovat ennen kaikkea muita lukijoita varten, ja uskoisin että kirjailijailijoille on paljon hyödyllisempää etsiä asiantuntevaa kritiikkiä tahoilta, joilla on ammattimaista kokemusta rakentavan kritiikin antamisesta.
Thora on tarina tavallisten ihmisten keskuudessa elävästä ihmissudesta, Thorasta. Thora on pitänyt koko lyhyen ikänsä ihmissuteutensa (ihmissutuutensa? :D) salaisuutena muilta ihmisiltä - mukaanlukien kumppaniltaan Masonilta - ja Thora kärvistelee samojen ongelmien kanssa kuin tavallisetkin ihmiset: esimerkiksi työnhaku on työmaa, jota Thora mielellään pakenee juokuslenkkipoluille. Romaani lähteekin lähes samantien täyteen vauhtiin, kun Thora kohtaa metsässä toisen ihmissuden, joka osoittautuu omistushaluiseksi alfaksi. Thora yrittää pitää puolensa, ja onnistuu pakenemaan tuntematonta ihmissutta takaisin kotiin Masonin luo. Tuntematon ihmissusi kuitenkin jää vaivaamaan Thoraa, ja sen tarkemmin juonesta kertomatta on selvää, että muukalaisen ja Thoran yhteentörmäys on väistämätön tosiasia.
Yksi syy miksi en kerro enempää juonesta on se, että tässä kirjassa tapahtuu paljon, ja jos olen ihan rehellinen, olen ehtinyt tätä kirjoittaessa jo unohtaa osan :D Luvut ovat lyhyitä, ja lähes jokainen sisältää juonenkäänteen tai jonkinlaisen viitteen tulevaan käänteeseen. Minulle tuli tästä vahvasti mieleen fanifiktio: syy tälle mielikuvalle on se, että tapahtumia ja toimintaa oli selkeästi painotettu tässä tarinassa, mutta hahmot ja heitä ympäröivä maailma eivät saaneet syvyyttä missään kohtaa. Tämä on fanifiktiolle melko ominaista, sillä fanifiktiossa tarinan maailma ja hahmot ovat lukijalle tuttuja pohjamateriaalin perusteella, eikä fanfikin kirjoittajan tarvitse esitellä tai rakentaa jokaista miljöötä tai hahmoa lukijan eteen alusta saakka. Olen varma, että Keckmanille itselleen Thoran maailma sekä kaikki hänen hahmonsa ovat tuttuja ja rakkaita, niissä on syvyyttä ja erilaisia särmiä - mutta hän olisi voinut antaa hahmoille ja maailmalle enemmän tilaa kaiken toiminnan keskellä, jotta lukija voisi todella uppoutua tarinan maailmaan ja tuntea todella tuntevansa hahmot.
Sitten juttuihin, jotka eivät vaan olleet minua varten :D En pidä Harlanin kaltaisista manipuloivista ja mustasukkaisista hahmoista. Mielestäni siinä ei ole mitään kuumaa tai viehättävää, että mies vuorotellen karjuu päin romanttisen ihastuksensa naamaa, ja seuraavassa hetkessä uikuttaa ihastuksen kohteelle jotta tämä palaisi takaisin - ja se toimii joka kerta. Okei, Thora piti kyllä keskivertonaispäähenkilöä urheammin puolensa Harlania vastaan. Minä ihan todella yhdessä vaiheessa jo kuvittelin, että tämä kirja yllättäisi ja Thora repisi Harlanin lopussa kappaleiksi, ottaen alfan paikan :D Se vasta olisikin ollut jotain! Mutta ei, Harlan käyttää ilman Thoran suostumusta ihmissusitaikuutta ja merkkaa Thoran omakseen - ja totta kai, nyt heidän on pakko harrastaa seksiä, sillä muuten merkattu naarasihmissusi kirjaimellisesti kuolee puutteeseen. Tietysti.
Karvani nosti pystyyn myös se, miten kulttimaiselta Harlanin lauman elämä vaikuttaa. Lauma elää keskellä metsää Harlanin omistamassa kartanossa, mikä on toki aika käytännöllistä - mutta samalla jotenkin kuumottavaa? En oikein saanut tuntumaa siihen mitä lauman jäsenet tekevät kaiket päivät, käyvätkö he töissä tai jotain? Saavatko he edes poistua lauman mailta ilman laumanjohtajan lupaa? Harlanin sana on luonnollisesti lauman jäsenille laki, mutta Harlan ei vaikuta ollenkaan hyvältä johtajatyypiltä. Hän on fyysisesti vahva ja pelottava, mutta vaikka kyse on ihmissusista, kai johtajalta vaaditaan muitakin ominaisuuksia? Thora sai ainakin yhden ystävän naispuolisista ihmissusista (en muista hänen nimeään), mutta minulle jäi hänestä jotenkin pieni ja alistunut mielikuva, ja muutenkin naispuolisten ihmissusien ainoat puheenaiheet muistikuvieni mukaan olivat heidän puolisonsa ja se miten viriilejä heidän miehensä ovat :D
No joo, kirjassa oli toki Thoran lisäksi yksi naispuolinen ihmissusi, joka oli erilainen kuin muut - nimittäin Harlanin mustasukkainen eksä. Hänenkään nimeään en juuri nyt kykene muistamaan, mutta tämän hahmon tarkoituksena oli lähinnä uhata Thoran asemaa ykkösnarttuna sekä aiheuttaa mustasukkaisuuksissaan turhia vaikeuksia Thoralle sekä Harlanin laumalle. Kyseisen hahmon rakenteissa on kantavana tekijänä vanha kunnon sisäistetty naisviha, ja Thoran ja tämän kyseisen hahmon kanssakäyminen oli sen vuoksi aika pitkästyttävää ja turhauttavaa luettavaa.
Vielä loppuun pari sekalaista huomiota. Oli aika suloista, että Thora ei noin vain hylännyt ihmismiestään Masonia, vaan ajatteli tätä ja tämän parasta vielä Harlanin tassun alle jouduttuaankin. Usein tämänkaltaisissa tarinoissa päähahmon eksä joko unohtuu täysin ja hänen kohtalonsa käsitellään suunnilleen sivulauseessa ja that's it. Tai sitten eksä roikkuu mukana ärsyttävänä draamanlähteenä; tässä tapauksessa Harlanin eksä hoiti sen puolen, joten oletin että Masonin olemassaolo vain unohtuu - mutta sainkin yllättyä sillä Masonilla on tärkeä rooli vielä kirjan loppupuolellakin.
Pidin myös Jarredin hahmosta kovasti, jopa niin paljon, että uskallan sanoa hänen kohonneen suosikkihahmokseni :D Jos muistan oikein, hänen ja Thoran välillä on hyvä kemia, ja ride-or-die -tyyppinen platoninen suhde kahden eri sukupuolta olevan hahmon välillä on aina virkistävää luettavaa :3
Elikkäs loppukaneettina: Thora on viihdyttävä kirja, jossa riittää toimintaa, mutta jonka hahmot jäävät ehkä jonkin verran paitsioon kun koko ajan tapahtuu niin paljon. Thoran ja Harlanin suhdedynamiikka ei ehkä ollut mieleeni, mutta pidin kokonaisuudesta sen verran, että odotan mielenkiinnolla mahtaako Thoran tarina jatkua.
February 25, 2024
Halusin niin kovasti pitää tästä kirjasta, mutta jo ensimmäisellä sivulla tiesin, että niin ei kävisi. Halusin kuitenkin antaa tälle mahdollisuuden, joten jatkoin lukemista puoliväliin ja sitten oli ihan pakko lopettaa.
Kieli oli kuin nuortenkirjasta, mutta jatkuva "pikkutuhmuus" teki olon vaivaantuneeksi. Älkää ymmärtäkö väärin, sellaisetkin kirjat voivat olla miellyttäviä, jos ne ovat hyvin kirjoitettu - tämä ei kuitenkaan mielestäni ollut.
Noh, kaiketi tällekin on oma yleisönsä...
Kieli oli kuin nuortenkirjasta, mutta jatkuva "pikkutuhmuus" teki olon vaivaantuneeksi. Älkää ymmärtäkö väärin, sellaisetkin kirjat voivat olla miellyttäviä, jos ne ovat hyvin kirjoitettu - tämä ei kuitenkaan mielestäni ollut.
Noh, kaiketi tällekin on oma yleisönsä...
March 23, 2024
Oli fiilis lukea ihmissusifantasiaa, joten päädyin lukemaan tämän bookstagramista bongaamani kirjan. Huomasin heti aluksi, että kirja ei ehkä ole ihan omaan makuuni. Se oli kuitenkin nopealukuinen ja ainoa reissuun pakkaamani kirja, joten luin sen loppuun asti. Luin erään artikkelin, jossa kirjailija kertoi, ettei oikeastaan itse lue kirjoja ja se valitettavasti näkyy tekstissä ja kirjoitustyylissä.
May 25, 2025
Kirja vei kyllä mukanaan, mutta paljon oli myös sivuja, joita lukiessa täytyi kirja pistää alas ja vetää syvään henkeä. Kirja on kai kirjailijan ensiteos, joten jotakin anteeksiannettakoon sillä.
Jos kirjailija itse koskaan lukee tätä arviota, niin tahdon jo nyt sanoa, että en itse ole mikään ammattikirjailia tai arvostelija, kerron vain omasta lukukokemuksestani, joka oli vaihdellen hyvä, vaihdellen sitten taas ehkä vähemmän hyvä. Yritän koota ajatuksiani mahdollisimman järkeväksi kritiikiksi, enkä toivo satuttavani tällä kenenkään tunteita. Kirja oli kuitenkin ihan hauska luettava ja kuten jo totesin, se vei minut mennessäni, ja koko kirja tuli ahmaistua miltei yhdellä istumalla. Eli ei se huonokaan ollut!
Kirja tihkuu tuhmuutta, mutta on toisinaan kirjoitettu hyvin "lapsenomaisesti". Kirjailijan käyttämä kieli on paljolti hyvin yksitoikkoista ja siksi toisinaan myös puuduttavaa luettavaa, vähän kuin lukisi fanifiktiota. Kirja olisi huomattavasti lyhyempi, jos siinä ei kuvailtaisi jokaisen mahdollisuuden tullen hyvin yksityiskohtaisesi miehen seksikkäitä käsivarsia, lihaksia yms tai sitä, kuinka hahmot haluavat toisiaan koko ajan. Kirja tuntuu muutenkin hyvin paljolti teinin kuvitelmalta siitä, mitä ovat rakkaus ja intohimo. Päähahmojen välinen yhteys on yli puolet kirjasta vain ja ainoastaan fyysinen, vaikka kirjassa kovasti puhutaan sielunkumppanuudesta. Syvempiä tunteita Thoran ja Harlanin välillä ei kuvailla kuin vasta kirjan loppua kohden, kun Thora ystävineen on hengenvaarassa. Sielläkin tosin jäin kovasti kaipaamaan mitään *syvempää* ulottuvuutta hahmoihin. Mikä heitä motivoi? Keitä he ovat suhteensa ulkopuolella? Ja keitä ovat nämä laumanjäsenet ja millaista elämää ja millaisia tapoja he noudattavat? Kirjassa oli ainoastaan yhteiset ruokahetket, jotka kertoivat lauman ajanvietosta. Ainoa kerta, kun lauma juoksi susina yhdessä oli silloin, kun alfa vei Thoran väkisin mukanaan. Sen jälkeen yhteisiä laumahetkiä ei ollut, ja niitä olisin mahdollisesti kaivannut lisää. Muutenkin tietoa hahmoja ympäröivästä maailmasta olisi ollut mielenkiintoista saada tietää. Nyt he vain asuvat maatilalla, jonka alfa omistaa. Ei kerrota miksi tai miten hän sen omistaa ja miten tätä aluetta ylläpidetään, millä kaikki tämä kustannetaan, käyvätkö he vaikka koskaan kaupassa vai onko tällä maatilalla omat puutarhat ja eläimet, joilla lauma saa ruokaa?
Tarina on hyvin kliseinen. Nuori 19 vuotias nainen ja 27 vuotias, dominoiva mies. Nuorille suunnattuna tällainen kirja ja sen tapa romantisoida Harlanin aggressiota ja omistavaa asennetta on kieltämättä hieman kyseenalainen. Muutenkin näiden kahden suhde on kyseenalainen. Harlan kaappaa Thoran ja pakottaa hänet omakseen, ja nainen alistuu miehen tahdon alle. Harlan merkkaa Thoran omakseen vasten Thoran tahtoa ja saa senkin anteeksi. Harlan ei koe kovinkaan suurta hahmokehitystä äkkipikaisesta, kontrolloivasta miehestä oikeasti hyväksi kumppaniksi, jollaisen Thora itsekin kirjassa kertoo haluavansa, tai ainakaan tätä Harlanin kehitystö ei kerrota kirjassa kovinkaan hyvin. Muutenkin Harlan on hyvin yksiuloitteinen hahmo: hän himoitsee vain Thoraa ja haluaa omistaa tämän ja alistaa muut laumansa jäsenet tahtonsa alle. Mitä muuta tämä hahmo on, kuin aggressiivinen alfa? Miksi muut kunnioittavat ja alistuvat hänelle, kun hän ei yksinkertaisesti ole (ainakaan minun mielestäni) karismaattinen, viisas tai lempeä? Pelkäävätkö muut häntä vain niin paljon?
Lisäksi kirja ei läpäise Bechdelin testiä: kirjassa ei yhdessäkään kohtaa ole lukua, jossa kaksi naispuolista henkilöä puhuvat muusta kuin miehistä. Heidän kumppaninsa ja seksikkäät miehet ovat heidän koko elämänsä ydin, eikä näillä naisilla tunnu olevan muuta. Siinä missä miehet partiovat reviirillä vaarojen varalta ja pelaavat palloa, mitä naiset harrastavat? Ihmissusina hekin ovat varmasti aivan yhtä vahvoja ja fyysisesti kyvykkäitä kuin miehetkin, tai ainakin voisivat olla.
Muutenkin kirjan hahmokaarti on sekin melko yksinkertainen. Mieleeni jäivät vain Thora, Harlan, Vicky, Nellie ja Jake, sekä tietysti Mason ja myöhemmin kuvioihin mukaan tullut Jarred. Jarredista pidin kaikista eniten. Hänellä ja Thoralla oli hyvä juttu meneillään ja mielessäni toivoin heidän päätyvän yhteen, vaikka koko ajan tiesin, että kirjan pointti olikin saattaa Thora ja Harlan yhteen. Jarredin ja Thoran välillä oli vain niin paljon paremmin kemiaa ja syvempää yhteyttä minun mielestäni, kun taas Harlanin ja Thoran ainoa yhdistävä tekijä oli lihallinen himo ja profetian tapainen sielunkumppanuus, vaikka he selkeästi eivät sopineet yhteen. Thora halusi tasavertaisen kumppanin, Harlan jonkun jonka omistaa ja alistaa.
Jotain hyvääkin kuitenkin, koska itseeni siis kyllä tällainen kliseinen ja ällötuhma meno kyllä upposi vallan hyvin. Ja vieläpä ihmissusimeininkiä: vielä parempi! Voin siis kyllä suositella, jos vähän aivoton ja tuhma meno maistuu. ;) Itse luin kirjan kahdessa päivässä, sillä halusin kovasti tietää, mitä siinä seuraavaksi tapahtuu. Ja kokoajanhan tarinassa tapahtui. Tarina olisi voinut olla vielä syvempi eikä pelkkää kahden ihmissuden välistä ees taas -taistelua, ollaanko vai eikö olla yhdessä, mutta muutoin kyllä lukukokemuksena ihan hauska. Saatanpa lukea kirjailijan muitakin teoksia, koska ensimmäisestä kirjastahan seuraavat ovat aina parempia. Toivottavasti kirjailija jatkaa luovaa harrastustaan, sillä hänellä on kyllä potentiaalia, ja Thoran tarinasta saisi varmasti upean jatko-osan. Tai kenties sellaisen osan, joka kertoo Thoran elämästä ennen laumaa enemmänkin, ja päästää meidät syvemmälle hänen mielensä ja sydämensä sopukoihin, ja miksei muidenkin hahmojen näkökulmiin tästä kaikesta.
Jos kirjailija itse koskaan lukee tätä arviota, niin tahdon jo nyt sanoa, että en itse ole mikään ammattikirjailia tai arvostelija, kerron vain omasta lukukokemuksestani, joka oli vaihdellen hyvä, vaihdellen sitten taas ehkä vähemmän hyvä. Yritän koota ajatuksiani mahdollisimman järkeväksi kritiikiksi, enkä toivo satuttavani tällä kenenkään tunteita. Kirja oli kuitenkin ihan hauska luettava ja kuten jo totesin, se vei minut mennessäni, ja koko kirja tuli ahmaistua miltei yhdellä istumalla. Eli ei se huonokaan ollut!
Kirja tihkuu tuhmuutta, mutta on toisinaan kirjoitettu hyvin "lapsenomaisesti". Kirjailijan käyttämä kieli on paljolti hyvin yksitoikkoista ja siksi toisinaan myös puuduttavaa luettavaa, vähän kuin lukisi fanifiktiota. Kirja olisi huomattavasti lyhyempi, jos siinä ei kuvailtaisi jokaisen mahdollisuuden tullen hyvin yksityiskohtaisesi miehen seksikkäitä käsivarsia, lihaksia yms tai sitä, kuinka hahmot haluavat toisiaan koko ajan. Kirja tuntuu muutenkin hyvin paljolti teinin kuvitelmalta siitä, mitä ovat rakkaus ja intohimo. Päähahmojen välinen yhteys on yli puolet kirjasta vain ja ainoastaan fyysinen, vaikka kirjassa kovasti puhutaan sielunkumppanuudesta. Syvempiä tunteita Thoran ja Harlanin välillä ei kuvailla kuin vasta kirjan loppua kohden, kun Thora ystävineen on hengenvaarassa. Sielläkin tosin jäin kovasti kaipaamaan mitään *syvempää* ulottuvuutta hahmoihin. Mikä heitä motivoi? Keitä he ovat suhteensa ulkopuolella? Ja keitä ovat nämä laumanjäsenet ja millaista elämää ja millaisia tapoja he noudattavat? Kirjassa oli ainoastaan yhteiset ruokahetket, jotka kertoivat lauman ajanvietosta. Ainoa kerta, kun lauma juoksi susina yhdessä oli silloin, kun alfa vei Thoran väkisin mukanaan. Sen jälkeen yhteisiä laumahetkiä ei ollut, ja niitä olisin mahdollisesti kaivannut lisää. Muutenkin tietoa hahmoja ympäröivästä maailmasta olisi ollut mielenkiintoista saada tietää. Nyt he vain asuvat maatilalla, jonka alfa omistaa. Ei kerrota miksi tai miten hän sen omistaa ja miten tätä aluetta ylläpidetään, millä kaikki tämä kustannetaan, käyvätkö he vaikka koskaan kaupassa vai onko tällä maatilalla omat puutarhat ja eläimet, joilla lauma saa ruokaa?
Tarina on hyvin kliseinen. Nuori 19 vuotias nainen ja 27 vuotias, dominoiva mies. Nuorille suunnattuna tällainen kirja ja sen tapa romantisoida Harlanin aggressiota ja omistavaa asennetta on kieltämättä hieman kyseenalainen. Muutenkin näiden kahden suhde on kyseenalainen. Harlan kaappaa Thoran ja pakottaa hänet omakseen, ja nainen alistuu miehen tahdon alle. Harlan merkkaa Thoran omakseen vasten Thoran tahtoa ja saa senkin anteeksi. Harlan ei koe kovinkaan suurta hahmokehitystä äkkipikaisesta, kontrolloivasta miehestä oikeasti hyväksi kumppaniksi, jollaisen Thora itsekin kirjassa kertoo haluavansa, tai ainakaan tätä Harlanin kehitystö ei kerrota kirjassa kovinkaan hyvin. Muutenkin Harlan on hyvin yksiuloitteinen hahmo: hän himoitsee vain Thoraa ja haluaa omistaa tämän ja alistaa muut laumansa jäsenet tahtonsa alle. Mitä muuta tämä hahmo on, kuin aggressiivinen alfa? Miksi muut kunnioittavat ja alistuvat hänelle, kun hän ei yksinkertaisesti ole (ainakaan minun mielestäni) karismaattinen, viisas tai lempeä? Pelkäävätkö muut häntä vain niin paljon?
Lisäksi kirja ei läpäise Bechdelin testiä: kirjassa ei yhdessäkään kohtaa ole lukua, jossa kaksi naispuolista henkilöä puhuvat muusta kuin miehistä. Heidän kumppaninsa ja seksikkäät miehet ovat heidän koko elämänsä ydin, eikä näillä naisilla tunnu olevan muuta. Siinä missä miehet partiovat reviirillä vaarojen varalta ja pelaavat palloa, mitä naiset harrastavat? Ihmissusina hekin ovat varmasti aivan yhtä vahvoja ja fyysisesti kyvykkäitä kuin miehetkin, tai ainakin voisivat olla.
Muutenkin kirjan hahmokaarti on sekin melko yksinkertainen. Mieleeni jäivät vain Thora, Harlan, Vicky, Nellie ja Jake, sekä tietysti Mason ja myöhemmin kuvioihin mukaan tullut Jarred. Jarredista pidin kaikista eniten. Hänellä ja Thoralla oli hyvä juttu meneillään ja mielessäni toivoin heidän päätyvän yhteen, vaikka koko ajan tiesin, että kirjan pointti olikin saattaa Thora ja Harlan yhteen. Jarredin ja Thoran välillä oli vain niin paljon paremmin kemiaa ja syvempää yhteyttä minun mielestäni, kun taas Harlanin ja Thoran ainoa yhdistävä tekijä oli lihallinen himo ja profetian tapainen sielunkumppanuus, vaikka he selkeästi eivät sopineet yhteen. Thora halusi tasavertaisen kumppanin, Harlan jonkun jonka omistaa ja alistaa.
Jotain hyvääkin kuitenkin, koska itseeni siis kyllä tällainen kliseinen ja ällötuhma meno kyllä upposi vallan hyvin. Ja vieläpä ihmissusimeininkiä: vielä parempi! Voin siis kyllä suositella, jos vähän aivoton ja tuhma meno maistuu. ;) Itse luin kirjan kahdessa päivässä, sillä halusin kovasti tietää, mitä siinä seuraavaksi tapahtuu. Ja kokoajanhan tarinassa tapahtui. Tarina olisi voinut olla vielä syvempi eikä pelkkää kahden ihmissuden välistä ees taas -taistelua, ollaanko vai eikö olla yhdessä, mutta muutoin kyllä lukukokemuksena ihan hauska. Saatanpa lukea kirjailijan muitakin teoksia, koska ensimmäisestä kirjastahan seuraavat ovat aina parempia. Toivottavasti kirjailija jatkaa luovaa harrastustaan, sillä hänellä on kyllä potentiaalia, ja Thoran tarinasta saisi varmasti upean jatko-osan. Tai kenties sellaisen osan, joka kertoo Thoran elämästä ennen laumaa enemmänkin, ja päästää meidät syvemmälle hänen mielensä ja sydämensä sopukoihin, ja miksei muidenkin hahmojen näkökulmiin tästä kaikesta.
January 10, 2024
Upea tarina itsensä löytämisestä ja hyväksymisestä.
May 1, 2024
Siis voin ehdottomasti suositella tätä kirjaa!! Niin hyvä.. banter, chemistry ja kaikki kohdallaan ai että❤️🔥
January 30, 2024
DNF. Reads like a bad fanfic.
January 16, 2025
3,5 ⭐️
Displaying 1 - 8 of 8 reviews