Koko perheen yöunia on mahdollista parantaa, eikä se edes ole kovin vaikeaa.
Lähes kaikilla lapsiperheillä on kokemuksia repaleisista, huonosti nukutuista öistä. Silti unikoulut nostattavat vahvoja tunteita ja herättävät kiivaita keskusteluja nettipalstoilla. Todellisuudessa useat erilaiset unikoulumenetelmät on tieteellisesti todettu toimiviksi, tehokkaiksi ja täysin turvallisiksi.
Hyviä suomenkielisiä neuvoja lapsen nukuttamiseen ja unikoulutukseen ei ole ollut saatavissa. Suomalaisen lääkärin ja kokeneen toimittajan kirja Unihiekkaa etsimässä ? Ratkaisuja vauvan ja taaperon unipulmiin antaa vanhemmille käytännöllisiä neuvoja vauvojen ja taaperoiden univaikeuksien korjaamiseen. Kirja perustuu tuoreimpaan ulkomaiseen ja kotimaiseen tieteelliseen tutkimustietoon, jota elävöittävät perheiden tositarinat. Hyvät neuvot ovat tarpeen, sillä huonoilla yöunilla on laajoja fyysisiä ja psyykkisiä haittavaikutuksia niin aikuisille kuin lapsillekin.
Kirjassa esitellään unipulmien ratkomiseen monta erilaista lähestymistapaa, jotka usein parantavat koko perheen hyvinvointia ja joista kukin perhe voi valita omaan tilanteeseensa ja arvomaailmaansa parhaiten sopivat keinot. Eri menetelmien tehokkuudesta, hyödyistä ja mahdollisista haitoista kerrotaan tasapuolisesti.
Asiallinen ja kiinnostavasti kirjoitettu teos pienihmisen unesta ja siinä mahdollisesti esiintyvistä ongelmista. Vaihtoehtoja unipulmiin esitellään kiihkottomasti ja tutkimuksiin viitaten, mutta ote on kuitenkin ymmärtäväinen. Omat osionsa löytyvät myös uneen vaikuttavien perussairauksien hoidolle ja vanhempien unelle. Tietotekstiä rytmittävät vanhempien kertomukset perheiden unipulmista.
Mielenkiintoisia huomioita ja hyviä vinkkejä: Yli puolivuotiaan voi hyvin vieroittaa tutista. Tämän iän jälkeen nimittäin tutin hyödyt vähenevät ja haitat lisääntyvät. Sen imemisen on todettu kasvattavan korvatulehdusriskiä ja pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa myös purentavikoja. Tutin hampaistolle aiheuttama vaara lisääntyy tosin vasta, jos lapsi imee sitä yli kaksi- tai neljävuotiaaksi. Helpoin tapa vieroittaa tutista on, että tutti vain "katoaa".
Koliikki-itkuisuuden mentyä ohi vanhempien kannattaa olla tarkkoina, etteivät he jatka yli-innokkaasti hyssyttämistä ja luo siten lapselle myöhempiä uniongelmia. Koliikkivauva vaatii vanhemmilta usein paljon läsnäoloa ja aktiivista rauhoittelua. Jos sitä jatketaan kuukausia, lapsen on vaikea oppia rauhoittamaan itseään. Vaikka lasta ei enää vaivaisi koliikki, hänestä voi tulla pelkästä tottumuksesta vaikeasti nukutettava ja useita kertoja yössä heräilevä.
On olemassa laaja joukko tutkimuksia, joissa todetaan vanhempien voimakkaan läsnäolon lapsen nukahtamisvaiheessa lisäävän tämän yöheräilyjä. Lapsi, jonka aikuinen kantaa, imettää tai heijaa unten maille, ei kehitä itselleen keinoja, joilla itse voisi auttaa itsensä uneen. Tavalla tai toisella aikuiseen kytköksissä olevat uniassosiaatiot ovatkin yleisin lasten univaikeuksien syy.
Omaa yörauhaa kaipaavan vanhemman näkökulmasta lapsen nukahtamiseen liittyvät asiat voidaan jakaa myönteisiin ja kielteisiin. Myönteisiä ovat toimet ja olosuhteet, jotka tukevat lapsen kykyä nukahtaa itse. Niitä ovat esimerkiksi tietty uniasento, yövaatteet ja tuttu, rauhallinen nukkumisympäristö. Monille lapsille myös unilelu tai -riepu voi olla tärkeä apu nukahtamisessa. Yörauhan kannalta kielteisiä ovat asiat, jotka vaativat vanhemman läsnäoloa. Tyypillisiä ovat imetys, maitopullo tai tutti.
Unikoulun voi tehdä kahdella tavalla. Hitaampi menetelmä on, jos muuttaa vain lapsen nukuttamistapaa mutta reagoi yöherätyksiin samoin kuin ennenkin. Jos lapsi siis on aina nukahtanut imetykseen, hänen ei illalla anneta enää nukahtaa rinnalle vaan laitetaan valveilla sänkyyn. Yöllä kuitenkin hän saa herätessään rintaa. Tällä menetelmällä lapsi usein alkaa heräillä harvemmin myös öisin. Jos lapsen nukahtaminen alkaa sujua hyvin mutta yöheräilyt yhä jatkuvat, myös yöheräilyihin on alettava soveltaa unikoulua. Nopeampi mutta raskaampi menetelmä on, että toimii unikoulun mukaisesti sekä lasta nukutettaessa että yöherätysten aikana. Esimerkiksi lapsen ei siis anneta yöllä nukahtaa rinnalle eikä hän saa liioin yöllä rintaa.
Unirutiineihin kuuluu monissa perheissä esimerkiksi joitakin seuraavista; kylpy, iltapuuro, unilaulu tai iltasatu. On alustavaa tutkimusnäyttöä siitä, että perheissä, joissa yhdessä lukeminen kuuluu iltarutiiniin, 1-6 -vuotiaan lapsen yöuni kesti puoli tuntia pitempään kuin perheissä, joissa lukemista ei harrastettu.
Rutiinit elävät ja muuttuvat lapsen kasvaessa. Jos päivä on ollut kiireinen tai aikataulu joskus poikkeaa normaalista, rutiinit kannattaa suorittaa tiivistettyinä tai lyhennettyinä mieluummin kuin jättää ne kokonaan väliin.
Vanhempien ja lapsen persoonallisuus ja perheen elämäntilanne vaikuttavat siihen, mikä kullekin on paras unikoulumalli. Vanhemmat voivat mainiosti myös kehittää oman versionsa vaiheittaisesta unikoulusta. Olennaista on ainoastaan johdonmukaisuus ja se, että lapsi oppii nukahtamaan itse samoissa olosuhteissa, joissa hän yön viettää. Sillä, miten siihen päästään, ei lopulta ole juurikaan merkitystä. Luovuuden ja järjen käyttö on sallittua.
Oma mieli on syytä pitää tyynenä, vaikka lapsi itkisikin. Jopa lempeänä pidetyssä tassu-unikoulussa lapsi lähes aina itkee ainakin vähän. Itkeminen on lapsen reaktio muutokseen: häneltä on otettu pois tuttu ja turvallinen tapa nukahtaa, eikä hän ole vielä oppinut uutta tapaa. Lyhytkestoisella itkulla pyritään siis pitkäkestoiseen hyötyyn: kaikkien perheenjäsenten voimavarojen lisääntymiseen. Vaikka vanhemmalle on raskasta kuunnella lapsen itkua, huonoon omaantuntoon ei ole syytä. Vanhemmat eivät ole hylänneet lasta vaan ainoastaan päättäneet, että tämän ja koko perheen on saatava nukkua paremmin.
Hankalassa välivaiheessa lapselle kahdet päiväunet ovat liikaa mutta yhdet liian vähän. Muutosta kaksista unista yksiin voi helpottaa lopettamalla iltapäiväunet ja hivuttamalla aamupäiväunien alkamista vähitellen yhä myöhäisemmäksi, kunnes ne sijoittuvat lounaan jälkeen. Nukkumaanmenoa voi myös aikaistaa illalla.
Paljon hyödyllistä ja tutkimuksiin nojautuvaa tietoa. Suosittelen tätä kaikille vanhemmille luettavaksi. Paljon oli sellaista tietoa, jota ei neuvolassa mainita. Tässä ei kerrota mitään yhtä oikeaa vaihtoehtoa, vaan annetaan paljon hyödyllisiä työkaluja lapsen nukkumisen tukemiseen (ei vain vauva-ajalle, vaan myös taaperoikään asti).
Ihan hyvä tietopaketti lasten ja vauvojen unesta. Tuntui tosin vähän aikansa eläneeltä, lähinnä siksi että huudatusunikoulua (jota ei suositella enää missään) oikein hypetettiin. Suosittelen siis tarkastamaan nykyiset suositukset unikouluista ja niiden sopivista ajankohdista ennen niiden kokeilua.
Erinomainen perusteos pienen vauvan ja taaperon unesta ja erilaisista keinoista siihen liittyvien haasteiden helpottamiseksi. Toki jo kymmenen vuotta vanha kirja, mutta suurin osa jutuista oli ihan samaa kuin mihin muuallakin unta käsittelevissä jutuissa, kirjoissa ja nettisivuilla olen törmännyt.
Tykkään kirjan rakenteesta ja selkeästä esitystavasta. Osa asiasta on vanhentunutta eli uusi painos olisi paikallaan. Väsyneenä tämän kirjan infolaatikot voivat olla todella hyödyllisiä helppojen ohjeiden saamiseksi.
Kattava opas kaikenlaisiin vauvan unipulmiin ja erilaisiin unikouluihin. Toki itselle vain muutama kappale oli ajankohtainen, mutta näin tarjoaa jokaiselle jotakin.
Kattava perusteos vauvan ja lapsen unesta. Kirja esitteli laajasti koko uniskenen ongelmat ja ratkaisut. Jos lukee vauvan unesta yhden kirjan, voisi se olla tämä.
Hyvä yleiskokoelma sekä vauvavaiheeseen että vähän myöhemmin taaperovaiheeseen. Sellainen kirja joka pitäisi olla omana ja siihen pitäisi pystyä palaamaan. Nyt tuli vähän liian paljon asiaa lyhyessä ajassa.
Ei mitään kovin vallankumouksellista, mutta mukavaa että suomeksikin löytyy tutkimukseen perustuvaa tietoa lasten unesta. Keskeisintä antia ovat kuvaukset unikouluista, ja niihin olisi päässyt ehkä keskittymään paremmin karsimalla vähän höttöisemmäksi jääviä rönsyjä. Tämä voisi olla hyvä lahjaidea tuleville vanhemmille.