Tasokas jatko Hakoisten Anna -kirjalle.
Nyt eletään 1700-1800-lukujen vaihdetta. Miehet sotivat ja naiset pyörittävät kartanon elämää.
Kirja selventää mainiosti historiantunneilla päntättyjä loputtomia sotia, joista muistan vain vuosilukuja jos niitäkään. Koulussa ei koskaan käsitelty sitä, miten sodankäynti vaikutti siviileihin. Teoksesta saa aavistuksen siitä pelosta, mitä lähiomaiset tunsivat. Kartanon omistajan kuolema olisi vaikuttanut paitsi perheeseen, myös kartanon työntekijöihin ja välillisesti alueen muuhun väestöön - kartanot olivat merkittäviä ruoantuottajia.
Hakoisten Helena oli kuitenkin topakka nainen ja sai pidettyä kartanon pystyssä, vaikka sekä mies että molemmat pojat kuolivat.
Hämmästelin kuvausta syksyllä sotaan lähtevän upseerismiehen univormuja: silkkiset polvisukat ja kaulaliina, polvihousut ja asetakki. Ei todellakaan riittävät talven pakkasiin. Onneksi Ruotsin kuningas antoi armollisesti luvan olla puuteroimatta peruukkia rintamalla. 🙄
Seuraava osaa odotan mielenkiinnolla.