Ihmisen elämän läpi leikkaava tietokirja arvostavan kohtaamisen merkityksestä. Miksi toivomme tulevamme nähdyiksi, huomatuiksi ja arvostetuiksi? Miten antaa ja saada arvostusta?
Minä näen sinut auttaa kasvuhaluisia ihmisiä antamaan ja saamaan sydämeen käyvää arvostusta heille tärkeissä ihmissuhteissa (esim. perhe, ystävät, työ), jotta he itse ja ihmiset heidän ympärillään voisivat paremmin, menestyisivät itselleen sopivalla tavalla ja eläisivät onnellisempaa ja merkityksentäyteisempää elämää.
Arvostuksen kokemus on ihmiselle elintärkeä – haluamme tulla nähdyiksi ja hyväksytyiksi omana itsenämme. Jotta voi tulla nähdyksi, pitää olla joku, joka näkee. Tarvitsemme toisiamme. Kirja laajentaa tyypillisen self help -kirjallisuuden minäkeskeisyyttä "me-keskeisyyteen": auttamalla muita autat itseäsi ja auttamalla itseäsi autat muita.
Kirja tarjoaa runsaasti neuvoja, esimerkkejä ja harjoituksia arvostuksen osoittamiseen ja vastaanottamiseen erilaisissa tilanteissa.
Olin hiljattain ystäväni lapsen nimiäisissä, jossa pariskunta piti puheita kummeille kaikesta siitä, mistä arvostavat kummeja ja perustelivat sen kautta miksi heidät on valittu kunniatehtävään. Puhetta kuunnellessa ei voinut kuin ajatella, että millä tavoin nuo sanat tuovat kummeja ja pariskuntaa lähemmäksi toisiaan. Todennäköisesti nuo sanat ja tilanne jäävät elämään kyseisten henkilöiden mieliin pitkäksi aikaa.
Arvostaminen on tietynlaista sosiaalista hitsiä, joka tekee ihmisten välisistä suhteista lujempia. Aito arvostaminen ei perustu tavoiteltuun hyötyyn, vaan yksipuoleiseen antamiseen ilman odotuksia vastalahjoista. Tosin tässä on myös isona vaikuttimena arvostuksen vastaanottamisen taito. Klassinen tilanne, jossa viestittäjä ja viestin vastaanottaja joutuvat molemmat tekemään töitä, jotta arvostuksen viesit välittyy häiriöttä. Näitä taitoja kirjassa pyritään välittämään ja vahvistamaan.
Kirjassa onnistutaan paketoimaan arvostuksen teema hyvin, ja käsittelemään tilannetta monelta kantilta. Pidin siitä, että arvostamisen teemaa käsiteltiin parien ja ryhmienkin tasolla, eikä pelkästään yksilön oman ajattelun ja toiminnan tasolla. Koska siitähän arvostuksessa on kyse: sitä saadaan ja sitä annetaan ihmisten välillä.
Ehkä meidän ihmisten tarve roikkua somessa olisi vähäisempi, jos saisimme arvostusta selkeämmin ja useammin ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.
Lukukokemus oli T.A.J.U.T.O.N.! Niin ekirjana kuin äänikirjana. Kirja oli niin hyvä, että menetin yön pohtiessani. Teos on nimittäin yhtaikaa jäätävän järkevä ja tuskallisen tunteita tutkiva. Se on matka mieleen, soutu suhteisiin, vaellus arvojen vuorille. Eikä siinä kaikki. Lukija laitetaan tasasin välein kuorimaan tunne-elämänsä ihoa kuin perunaa suurtalouskeittiössä. Kirja sekä osoittaa lukijan keskeneräisyyden ja pienuuden että antaa jopa anteeksiannon. Koko ajan teki mieli pistää teos sivuun ja keskustella lisää juuri käsillä olevasta teemasta. Tunteista paras oli kuitenkin tunne, jossa huomasin sisimmässäni sanovani ”nyt ymmärrän häntä”, milloin ketäkin. Kuin olisi saanut saavillisen lähdevettä suolan ahavoittamille huulille. Halauksen rakkaimmaltaan. Upea teos.
Asiallinen kirja ja hyvä muistutus perusasioiden tärkeydestä – erityisesti silloin, kun omat menetelmäkoulutukset ja asiakkaiden kanssa kikkailu uhkaavat viedä fokuksen olennaisesta.
Minulla on usein vaikeuksia lukea tällaisia kirjoja, koska sisälläni herää voimakas “don’t tell me what to do” -tunne, etenkin kun kirjoittaja asettuu selkeästi jonkin näkemyksen puolestapuhujaksi. Näin kävi myös tämän kirjan kohdalla – vaikka onkin itsestään selvää, että toisen ihmisen näkeminen ja arvostaminen on hyvä asia.
Monet kirjassa esiin tuodut viittaukset olivat jo entuudestaan tuttuja psykologian opinnoistani. Kirjan suurin anti minulle olikin oivallus siitä, kuinka laajasti kirjoittaja viittaa kaunokirjallisiin ja filosofisiin teoksiin. Uskon, että juuri näillä aloilla saavutetaan usein syvempi ymmärrys ihmisistä kuin mitä käyttäytymistieteellisellä tutkimuksella koskaan voidaan saavuttaa.
Kaiken tämän sanottuani haluan vielä nostaa esiin yhden kirjasta mieleen jääneen lainauksen:
“Kirurgin tekemä leikkaus voi pelastaa ihmisen hengen, mutta kohtaamiset hoitajan kanssa voivat pelastaa elämän.”
Mentorointiryhmäni nuoret johtajat ehdottivat, että lukisimme kirjan tapaamistamme varten. Se olikin tärkeää ja lohdullista luettavaa arvostuksesta ja sen osoittamisesta; periaatteessa ei mitään uutta, mutta hyvin ja vakuuttavasti paketoitu, perusteltu ja hyvin esimerkein varustettu.
Parasta oli keskustelu ryhmässä tämän jälkeen; tulevassa sukupolvessa todella asuu toivo. Koimme saaneemme eväitä niin parisuhteeseen, perhe-elämään, ystävyyssuhteisiin kuin työelämäänkin.
Pekka Tölli on kirjoittanut hienon tietokirjan arvostuksen psykologiasta. Tämä kirja kaikkien kannattaisi lukea, ihan oman itsensä tähden, mutta kirjasta saa toki hyviä eväitä myös kaikkiin omiin vuorovaikutussuhteisiinsa, olivatpa ne sitten lähteisten tai työkavereiden kanssa.
Töllin perusteesi on se, että ihminen on laumaeläin ja siksi meillä on sisäsyntyinen tarve tulla muiden näkemäksi ja arvostamaksi yhteisömme jäseninä. Haluamme arvostusta paitsi toiminnastamme myös olemisestamme, ja arvotuksen osoittaminen leviää ympäristöönsä ja tekee yhteisöistämme parempia. Siihen kannattaa siis pyrkiä sekä arvostuksen antajana että vastaanottajana.
Vakuutettuaan lukija siitä, kuinka tärkeää arvostuksen osoittaminen on, Tölli kertoo seuraavaksi sen, millaisia esteitä arvostuksen osoittamiselle ja sen vastaanottamiselle meillä saattaa mielessämme olla. Monesti tässä on taustalla aikaisemmat kokemuksemme ja/tai kasvatuksemme. Töllin kirja ei onneksi jää tähän, vaan tarjoaa myös ajatuksia, pohdintatehtäviä ja keinoja siihen, kuinka opimme paremmaksi sekä arvostuksen antajana että vastaanottajana.
Töllin kirja on paitsi sisällöllisesti selkeä ja helppolukuinen, myös erittäin koskettava ja ajatuksia herättävä. Jo pelkkä kirjan lukeminen tuntui nostavan itsemyötätuntoa ja hyvää mieltä, saati sitten se, kun kirjan oppeja alkaa ottaa käyttöön. Toivoisin, että kaikki lukisivat tämän kirjan ja ottaisivat arvostuksen saamisen ja antamisen osaksi omaa elämäänsä. Maailma olisi parempi paikka.
En yleensä lue self help -kirjoja, vaikka varmasti olisin jonkinlaisen avun tarpeessa monessakin asiassa. Pekka Töllin Minä näen sinut iski kuitenkin otsikollaan opettajan sieluuni. Monta kertaa nimittäin olen miettinyt, miksi isot luokkakoot ahdistavat opettajia niin paljon, vaikka tutkijat ja päättäjät vakuuttavat, että luokkakoolla ei ole oppimiseen mitään vaikutusta. Opettajien työmäärä tietysti lisääntyy luokkakoon kasvaessa (korjaustyö, Vilma-viestittely, jne.), mutta ajattelen, että perimmäinen syy on tässä: opettaja yrittää nähdä jokaisen oppilaan, huomioida hänet. Mitä enemmän oppilaita on, sitä vähemmän on aikaa kohdata jokainen. Ja Töllin teos kertoo, että todellisen näkemisen myötä tulee arvostuksen tunne. Ja sellaisen tunteen tarvitsee ja ansaitsee joka ikinen lapsi. Väitän, että käytösongelmatkin vähenisivät, jos oppilaalle tulisi tunne nähdyksi tulemisesta.
Hain kirjasta myös vinkkejä kotiin. Siis siihen, miten vakuutan omat lapseni ja puolisoni siitä, että arvostan heitä, en siis pelkästään heidän suorituksiaan vaan myös heitä ihmisinä. Suorituskeskeisessä maailmassa tämä ei ehkä olekaan helppoa.
Tölli kirjoittaa selkeästi. Seurauksena on oivalluksia. Arvostuksen sanoittaminen tai arvostava katse ei taida maksaakaan mitään, joten ei kun kokeilemaan.
Sai silmät auki nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tärkeydelle sekä aidolle kohtaamiselle. "Uusia mahdollisuuksia kohdata tulee kyllä - kunnes ei enää tulekaan." Tämä lause herätti, joten ole läsnä nyt, kuuntele, katso silmiin ja hymyile, kohtaa ihmiset aidosti. 🙏🏻 Pitänee pian lukea uudelleen vielä ❤️
”Kansantarinassa matkamies saapuu kaupungin portille ja kysyu vanhalta mieheltä, millaisia ihmisiä kaupungissa asuu. ”Millaisia ovat ihmiset siellä, mistä tulet?” kysyy vanhus takaisin. ”Ilkeitä ja epäluotettavia, pahansuopia”, matkamies sanoo. ”Pelkään, että huomaat tämän kaupungin ihmisten olevan aivan samanlaisia”, vanhus tuumaa. Matkalainen jatkaa kiireesti eteenpäin pysähtymättä kaupunkiin. Seuraavana päivänä saapuu toinen kulkija, esittää vanhukselle saman kysymyksen ja saa vastaukseksi jälleen: ”Millaisia ovat ihmiset siellä, mistä tulet?” Iloisena matkalainen vastaa: ”He ovat sydämellisiä ja vieraanvaraisia, toivottavasti sellaisia asuu täälläkin.” Vanhus myhäilee ja toteaa: ”Juuri sellaisia uskon sinun kohtaavan täälläkin.””
Ai että oli kyllä hyvä ja tärkeä teos! Arvostus käsitteenä on samaan aikaan yksinkertainen, mutta silti niin kompleksi. Tää oli kyllä semmonen teos, minkä jokaisen maallikonkin kannattaisi lukea! Tää on sellanen teema, jonka tärkeyden on ymmärtäny aikuisiällä sekä psykologiaa opiskellessa. Itelle arvostuksen osoittaminen ja sen tärkeyden ymmärtäminen on tullut aika luonnostaan, mutta välillä on ollut harmitus siitä, että en itse ole saanut samanlaista arvostusta aina elämän aikana. Tää teos anto hyviä näkökulmia senkin käsittelemiseen!
Suosittelen teosta erityisesti ihmisille, jotka tunnistaa, että heillä on turvaton/ristiriitainen/välttelevä kiintymyssuhde tai jotka kokee arvostuksen osoittamisen/vastaanottamisen kiusallisena.
Hiton hyvä ja kattava kirja äärimmäisen tärkeästä asiasta: arvostuksen antamisesta ja vastaanottamisesta. Tuntuu, että oon ollu antamisessa lähes koko elämäni melko hyvä, mutta ottamisen osalta on paljon treenattavaa. Monet keissit saivat aikaan välittömän tarpeen fiilistellä aiheita niiden kanssa, jotka ovat kohtaamis- ja läsnäoloherännäisiä.
Vaikutti arkeen positiivisesti heti. Tosin kuuntelin 2x-nopeudella joten osa meni ohi enkä juuri pysähtynyt reflektoimaan pohdintatehtäviä. Ois voinu olla 4,5/5. Ylevöittävä kokemus. Kohderyhmä tuntui olevan toimistotyötä tekevä (ylempi) keskiluokka, ainakin esimerkkien perusteella. Olisi ehkä ollut hyvä osoittaa arvostusta muillekin väestöryhmille vaikkapa käyttämällä laajempaa kirjoa esimerkkitarinoissa.
Erinomainen kirja arvostuksesta, ja tavallaan vähän muustakin. Lisää monipuolisella tavalla käsitystä siitä, mikä itse asiassa on arvostusta, ja miten annamme ja toisaalta vastaanotamme sitä muilta. Kuuntelin kirjan, mutta kipaisen ostamassa sen myös hyllyyni lukuisten pohdintatehtävien vuoksi, ja koska haluan palata myös joihinkin kirjan kohtiin vielä uudelleen. Lämmin suositus.
”Mieti, että tarpeiden ilmaisu ja pyytäminen on suuri luottamuksen osoitus toiselle. Ilmaiset sillä toiselle, että hän on sinulle tärkeä, uskallat olla hänen seurassaan haavoittuva ja tarvitseva.”
Mielenkiintoista lukea suomeksi tämmöinen eri psykologian haarojen päätelmä arvostuksesta. Usean asian tiesin erinäisistä lähteistä, mutta yhdessä siitä avautui vahva näkymä. Esimerkit oli todella tärkeitä, koska olen huono ymmärtämään ilman. Tosin usein ajatukset alkoivat harhailla kun teksti toi mieleen jonkin siihen liittyvän tapahtuman tms. mikä hidastutti lukemista huomattavasti mun kohdalla.
Varasin tän kirjastosta varmaan syksyllä ja olipas kyllä jännää alkaa vihdoin lukemaan sitä. Kirja on nimenomaan sen odotuksen arvoinen. Niin hyviä ajatuksia, harjoituksia ja neuvoja - eikä pelkän infopläjäyksen muodossa, vaan hyvien selityksien kanssa. Kuten kirjailijakin mainitsi loppusanoissa, en usko, että arvostuksen vastaanottamisessa tai antamisessa voi koskaan tulla täydelliseksi. Mutta uskon siihen, että voi aina olla parempi ja samalla kehottaa läheisiään tekemään samaa.
Ihmiset aina hokee, että muiden mielipiteillä ei pitäisi olla sinulle mitään väliä, oli ne myönteisiä tai negatiivisia. Tämä kirja suorastaan todistaa sen, että tämä uskomus tai usein self-help kirjoissa esitetty väite ei pidä paikkansa. "Arvostus ja nähdyksi tuleminen on perustarpeemme. On miltei mahdotonta kokea itsensä arvokkaaksi, jos ei saa toisilta hyväksyvää huomiota. Emme selviä yksin, ja hyvä niin, sehän tuo meitä lähemmäksi toisiamme."
Arvostusta voi olla esimerkiksi normaalia pidempi katse, kannustavat sanat tai jonkun arkisen asian tekeminen toisen puolesta - mikä vaan ele, joka kertoo ihmiselle, että sinä välität hänestä. Yhteiskunnassamme on selkeä arvostusvaje useasta syystä. Yleisimpiä ne, että arvostusta ei osata tai kehdata antaa : ihmiset eivät ole tottuneet myöntämään ääneen sitä, että joku on heille tärkeä. Se voi tuntua kummalliselta tai pelottavalta, mutta se todellakin kannattaa.
Siispä : Rakastan tätä kirjaa ja uskon, että voisin vielä joskus lukea sitä taas. Ja siitä olisi kyllä hyötyä.
Olkaamme inhimillisiä ilman pelkoa siitä, että meidät torjutaan.
Kirja yhdestä maailman tärkeimmästä ja merkityksellisimmästä asiasta: ihmisten arvostamisesta ja toisten aidosta kohtaamisesta.
Pekka Töllin tapa kirjoittaa lempeästi mutta asiantuntevasti suorastaan kutsui lukemaan ja kirja tuli luettua yhdellä kerralla loppuun saakka. Teos herätti paljon ajatuksia ja antoi ajattelemisen aihetta niin töihin kuin vapaa-ajallekin. Uskon palaavani tämän kirjan aihepiireihin vielä useasti tämän lukemisen jälkeenkin.
Luin Pekka Töllin Minä näen sinut Arvostuksen psykologiaa kirjan. Se on erittäin hyvä opus ja laittaa miettimään muun muassa omia kiintymyssuhdemalleja ja sitä, että osaanko tuoda esille tarpeitani nähdyksi tulemisesta ja olla rehellinen muille siitä, kuka olen, eikä piiloutua eri maskien taakse.
Kirjassa puhutaan myös siitä, kuinka jotkut ihmiset alistavat ylistämällä eli kehuvat sinua vain saadakseen haluamansa. Kenenkään ei tulisi manipuloida toinen toistaan.
“On tärkeä antaa huomiota ihmisen hyville puolille, sillä se mihin kiinnitämme huomiota vahvistuu.” (Tölli, 2024 s. 77). Sekin, kun uskallamme tuoda itsestämme esille joitain asioita niin ne kasvattavat rohkeuttamme ja persoonaamme. Tuomme esimerkiksi esille jotain puhdasta ja kaunista ja kun rakkaudesta käsin niin teemme, niin se lisää ympärillämme rakkautta.
Harvoin pääsee lukemaan näin selkeästi ja kauniisti kirjoitettua kirjaa. Juuri koskaan ei äänikirjan lukija vaikuta yhtä positiivisella tavalla kuuntelukokemukseen. Ja koskaan ei ole näin hyvää ja tarkoituksenmukaista kantta tullut vastaan.
”Minä näen sinut” on tärkeä ja tervetullut puheenvuoro arvostamisesta ja sen puuttumisesta. Tölli kirjoittaa ja argumentoi selkeästi ja kirja on täynnä kauniita lauseita, joita saa pysähtyä miettimään.
Kirjoittaja onnistuu puhumaan ilmiöstä yleisellä tasolla henkilökohtaisesti. Ei liian hankalasti maallikolle, ei tylsästi asiantuntijalle.
Erinomainen kirja, joka konkreettisten esimerkkien kautta avaa arvostusta ja arvostamista ja mistä kaikesta se koostuu. Kirjan kautta oivalsin monia kipeitäkin kokemuksia. Teos sisältää myös monipuolisesti harjoituksia itsetutkiskelun tueksi, mutta myös yhteisen keskustelun pohjaksi - niin parisuhteessa, perheen tai ystävien kesken tai työyhteisössä.
Suosittelen lämpimästi kirjaa kaikille vuorovaikutus- ja kohtaamistaitojen kehittämiseen.
Yhtä aikaa erittäin helppo ja erittäin vaikea luettava. Teksti oli hyvin selkeää ja osuvasti muotoiltua, luvut olivat selkeitä ja sopivan pituisia. Ja koska teksti oli niin hyvin kirjoitettu, se herätti erittäin paljon ajatuksia ja tunteita, mikä teki lukemisesta haastavaa. Tulen todennäköisesti palaamaan tähän kirjaan uudelleen joidenkin vuosien päästä, kun olen työstänyt harjoituksia itsekseni ajan kanssa...