Venäläisen sotilaan Sergein päässä kuuluvat äänikirjan tavoin inkeriläisen mummon kertomukset Siperiaan karkotuksesta, talvisodasta - elämästä Stalinin terrorin alaisuudessa. Mummo oli kertonut Sergein lapsuudessa vuosikymmenten takaisista tapahtumista ja ihmisistä - suomeksi. Sergein isä ei puhunut kotona suomea, koska äiti oli venäläinen ja suomen kieli oli häpeällinen asia.
Vasta Ukrainan rintamalle pakotettuna Sergei muistaa ja ymmärtää mummon kertomuksia juuri suomeksi. Juoksuhaudoissa, korsuissa, taistelujen keskellä kaikuvat isoäidin tarinat. Sergei havaitsee suoria yhteyksiä nykyisen sodan ja mummon kokeman välillä.
Veren ja kuoleman keskellä Sergei pohtii kuka hän on, mihin hän kuuluu ja mitä hän tekee tässä mielettömässä sodassa.
Harmillisen ajankohtainen kahden aikatason romaani. Nuoren tytön mielenmaisema oli tavoitettu hyvin, samoin sodan mielettömyys sotilaan silmin. "Mummon äänikirja" -konsepti oli hieman turha, kaksi tarinalinjaa olisivat toimineet keskenään hyvin ilman sitäkin. Oikolukua olisi tarvittu, turhat virheet veivät pois laadun kokemusta.
Lähinnä kiinnostuin tästä Ukrainaan liittyvien asioiden takia, mutta lopulta kirja päätyi Satakirjastojen lukuhaasteen kohtaan "kirjassa puhutaan suomen sukukieltä". Vähänhän sitä on, mutten tiedä olenko koskaan lukenut kirjaa missä olisi vepsän kieltä ja mitä olisin huomannut ymmärtäväni. Sitä olisi kenties voinut hyödyntää kirjassa enemmänkin.