Klaanin vieraana

Nummien kutsu #1

by Kaisa Viitala

Koukuttavaa historiallista viihdettä 1700-luvun Skotlannista. Lumoava Nummien kutsu -sarja alkaa.

Kun arvostetun lontoolaisperheen tytär Agnes kohtaa tanssiaisissa ylämaalaispäällikkö Fingal MacTorrianin, hän päättää, että tapaaminen saa jäädä viimeiseksi. Agnesin on vaikea ymmärtää, mitä muut röyhkeässä vuoriston villissä näkevät - mieshän on jakobiittikapinallisia eli maanpetturi! Sitä paitsi Agnes on raajarikko, joten tuskin kukaan mies hänestä kiinnostuukaan.

Kohtalokkaan valheen vuoksi Agnes päätyy kuitenkin viettämään talvea Fingalin suvun linnassa, kaukana kotoa, ja huomaa olevansa keskellä mutkikasta valtataistelua klaanin herruudesta.

Kaisa Viitala on historiantutkija ja kirjailija.

Genres: Romance, Historical Fiction, Fiction, Audiobook, Finnish Literature, Historical, Historical Romance

460 pages, Hardcover

First published March 18, 2024

About the author

Lue lisää Kaisa Ikolan profiilista:
https://www.goodreads.com/author/show...

Reviews

[Kirjoihin kadonnut || Johanna · Rating 5 out of 5]

Ah, miten koukuttavaa historiallista romantiikkaa. Örmy ylämaalainen Fin oli mies minun makuuni ja pidin kovasti kaikista kirjan keskeisistä hahmoista. Jopa Milliestä, vaikka hän välillä ärsyttikin. Juoni eteni sopivassa tahdissa ja tarjosi kivasti yllätyksiä. Tarina vei mennessään ja huomasin kaipaavani kirjan maailmaan aina, kun en lukenut.

[Merrukainen · Rating 5 out of 5]

Ihana herttanen tarina. Tartuin tähän alunperin etsiskellessäni romantiikka jostakin muusta ympäristöstä kuin omastani. En pettynyt. En tosin todellakaan tiedä, kuinka todellisuutta vastaavaa ympäristön tai ajan kuvailu oli, mutta eipä se haittaakaan. Viihdyin todella hyvin tarinan mukana.

Täytyy erikseen nostaa korokkeelle hahmot. Jokainen hahmo, sivuhahmoja myöten, erottuivat toisistaan selkeästi. Niin puhetyylien, persoonan kuin ulkomuodonkin osalta. En ole pitkään aikaan lukenut yhtä hyvää hahmokuvausta. 🤌💞 Ja tottakai päähenkilömme ansaitsee aplodit itsessään.

Pakko häpeäkseni myöntää, että tämä taisi olla ensimmäinen romaani, jossa luen liikuntavammaisesta päähenkilöstä. Hahmosta, jonka vamma on iso osa häntä, mutta sen lisäksi on niin paljon muuta. Kaikki kuvailut niin Agnesin päivittäisestä elämästä vammattomien maailmassa kuin hänen suhtautumisestaan ympäristöön ja vammaansa oli virkistävää. Herätti ajatuksia. Upeaa representatiota. 👏👏👏

Beautiful book

[BooksAndFrogs (Mervi) · Rating 1 out of 5]

Romanttisen viihteen ystäville 1700-luvun Skotlantiin sijoitettu aikuisten satu.

Tätä uuden sarjan avausosaa on mielestäni markkinoitu virheellisesti historiallisena romaanina; sellaisen luulin saaneeni ennakkokappaleena. 1700-luku on tässä kuitenkin vain pelkkä kulissi - tämä on puhdasta romantiikkaa. Sitä genreä en juurikaan lue, koska haluan tulla yllätetyksi edes jollain tavalla. Romanttiseen viihteeseen kuuluu tietty kaavamaisuus ja se on ollut kirjailijalla hyvin hallussa. Yhtään yllättävää juonenkäännettä tai kaavasta poikkeamista kirjan sivuilta ei löydy. Kustannustoimittajalta olisin toivonut jonkinlaista muistutusta välimerkkien monipuolisuudesta: yhdellä aukeamalla voi olla jopa yli 20 huutomerkkiä. Ehkäpä sekin kuuluu romanttiseen viihteeseen?

[Tiina A · Rating 4 out of 5]

Niin mukaansatempaavaa tarina, että luin tämän yhdessä päivässä vaikken olisikaan halunnut kirjan loppuvan.

[Susanna · Rating 3 out of 5]

En oo tyypillisesti tän tyylilajin lukija, mutta joku tässä kirjassa houkutteli. Ja kappas vaan, niin lähti tarina liikkeelle vauhdikkaasti ja vei mukanaan, lopulta ahmaisin kirjan kahdessa päivässä. Tietyllä tavalla hyvin ennalta-arvattava tyylilajinsa mukaisesti, mut matkalla oli tosi paljon sellaista erilaisuutta, jota ei aiemmin ole tähän tapaan kuvattu. Yleensä vammaisuus historiallisissa romaaneissa on vähintään jollakin tapaa alisteista tai se draaman kaari kulkee sieltä jostain ns. pohjalta arvoon arvaamattomaan usein aika kliseisestikin, mutta tässä päähenkilö oli alusta asti vahva hahmo ja koko ajan aktiivinen toimija ja tekijä. Jos ois mahdollisuus laittaa emoja tänne, niin tähän loppuun olisi ehdottomasti hauis-emojin paikka. Hyvä Agnes!

[Lumi · Rating 4 out of 5]

Luin ennakkokappaleen kahdessa päivässä. Mielenkiintoiseen ympäristöön rakennettu tarina joskin lukija saattaa alkaa vertailemaan kirjaa Matkantekijä-sarjaan. Ei siksi että tarina olisi saman tyyppinen vaan jo pelkästään Skotlannin Ylämaan ja saman aikakauden vuoksi. Mutta kunhan tästä mielleyhtymästä pääsee yli niin juoni rullaa tehokkaasti ja - mistä itse annan kirjalle aina lisäpisteitä - huumoria on viljelty mukavalla tavalla pitkin ja poikin kirjaa. Odotan sarjan jatkoa mielenkiinnolla. Kiitokset kirjailija Viitalalle tästä päivän piristyksestä!

[Chalthria · Rating 4 out of 5]

Halusin lukea tämän ainoastaan Skotlantilaisen miljöön vuoksi, joten tuli yllätyksenä, että päähenkilö on rampa tyttö. Tämä lisäsi kirjaan mukavan twistin, koska yleensä rakkauskertomuksissa ei näy raajarikkoja. Päähenkilöllä toki on paljon itsetunnon kanssa ongelmia, johtuen siitä miten häntä on kohdeltu läpi elämänsä 1700-luvun Englannissa, eikä hän usko, että joku voisi häneen rakastua. Vaikka kirjan läpi vihjaillaankin tunteita päähenkilöiden välillä, tässä ei kuitenkaan ole turhan räiskyviä tai siirappisia rakkaudenosoituksia. Historiallinen puoli jää hieman päähenkilön arjen kuvauksen varjoon, mutta itseäni se ei häirinnyt, sillä pidän henkilövetoisista tarinoista. Lukisin mielelläni lisää Viitalalta.

[Katja Halonen · Rating 4 out of 5]

Kirja on yhdenlainen kertomus, miten Tuhkimosta tulee prinsessa tai rumasta ankanpoikasesta joutsen. Juoni piti otteessaan alusta lähtien ja kirja piti lukea melkeinpä yhteen perään. Paikoin juoni oli vähän liian "satumainen", liian mielikuvituksellinen, mutta lukemisen arvoinen joka tapauksessa.

[Laura/Raadelma · Rating 3 out of 5]

Kylläpä melkein 500 sivua meni hujauksessa! Kaisa Viitalan Klaanin vieraana on viihdyttävä historiallisen sarjan aloitus, joka vie lukijan ja päähenkilönsä Agnesin jylhän villeille Skotlannin nummille.

Raajarikkona syntymästään asti elänyt Agnes ei odota elämältään suurempia seikkailuja, mutta erinäiset sattumukset ja uusi arki epämiellyttävän sedän luona johtavat valkoiseen valheeseen, jonka seurauksena Agnes päätyy viettämään talven ylämaalaispäällikön Fingal MacTorrianin perheen luona. Luvassa on klaanien valtataisteluja, romantiikkaa ja viimeksi mainitun osalta melkoisesti kommunikaation puutetta, kuten lajityypille kuuluu.

Tarinassa oli kokonaisuutena paljon asioita, joista pidin: Agnesin jalkojen vammaa kuvataan huolellisesti mutta luontevasti, ja Viitalan proosa on todella vetävää, kuvaapa hän sitten Edinburghin seurapiirejä tai ylämaan tapoja. Hahmokaarti on myös mukavan eläväinen, ja luin etenkin Agnesin ja Fingalin sisaren Aislan sekä Agnesin ja tämän pahasuisen palvelustytön Millien ystävyydestä hirmuisen mielelläni.

Romanssin suhteen tunteeni vaihtelivat luultavasti samanlaisena tuuliviirinä kuin miespäähenkilö Fingalin mielentilat. Hänen ja Agnesin dynamiikassa oli minusta potentiaalia etenkin ennen ylämaalle saapumista, mutta sitten tarinassa seuraa vaihe, jolloin he eivät kohtaa toisiaan juuri lainkaan, tai ainakaan niitä kohtauksia ei näytetä lukijalle. Vasta kunnon draama saattaa heidät jälleen yhteen, mutta jäin kaipaamaan hiljaisempia hetkiä, joissa he olisivat oppineet tuntemaan toisensa paremmin (ja samalla minä lukijana, millaisia he ovat yhdessä).

Toinen harmituksen aiheeni oli yksioikoisen ilkeät naishahmot, eli Agnesin serkku ja Fingalin kihlattu Breandan: sattumoisin siis juuri ne kaksi, jotka kilpailevat Fingalin huomiosta. Breandan on kaikessa ahneudessaan niin karikatyyrimainen hahmo, että menee naurettavan puolelle. Olisin kaivannut mukaan edes hiukan nyansseja.

Pienestä jupinasta huolimatta tämä tarjosi erinomaista eskapismia sunnuntaihin, ja odotan mielenkiinnolla jatko-osaa. Toivoisin, että se jatkaisi melko suoraan Agnesin tarinaa, mikä kertoo, että ehdin kiintyä kovasti näihin hahmoihin.

[Salla Katriina · Rating 1 out of 5]

Tähän saakka olen pitänyt suuresti kaikista Kaisa Viitalan kirjoista. Erityisesti Bettyt on tullut luettua ja kuunneltua parikin kertaa. Tämän suhteen odotukset olivat korkealla. Mutta voi, hädin tuskin jaksoin raahautua loppuun saakka. Enkä vielä ihan jaksanutkaan.

Kirjassa ei kuvailla mitään. Ei ympäristöä, vaatteita, sisätiloja. Ainoa, joka tarinan liittää aikajanalle, on hieman aiemmin tapahtunut jakobiittikapina. Jos paikkakuntia vaihtaisi, paria yksityiskohtaa rukkaisi, voisi tarina tapahtua melkein missä vain ja milloin vain. Aivan hyvin kirjan olisi voinut sijoittaa Suomeen Isonvihan aikoihin tai jopa sisällissodan vuosiin. Tämä ei kerro Skotlannista tai 1700-luvusta yhtään mitään.

Klaanin vieraana -kirjassa ei myöskään tapahdu mitään. Melkein ainoat kohdat, jossa touhutaan jotain kiinnostavaa ja jossa ihmiset oikeasti jotain tekevät, on kun opetellaan leipomaan leipää tai korjataan katkenneet luut. Kaiken muun ajan päähenkilöt vaeltelevat paikasta toiseen tai lukittautuvat yksinäisyyteen, riitelevät ja vatvovat omia tunteitaan ja tilanteen surkeutta.

Hirvittävän pitkästyttävää. Puolet lukuajasta lähinnä mietin kehtaanko lopettaa kesken. Kirjassa on vielä satakunta sivua jäljellä ja taistelen että saisin loppuun.

Muistelen jostain Viitalan instagram-päivityksestä lukeneeni, että kirjasta jätettiin pois kaikki maisemakuvaukset tms. Voi miksi! Nyt jäljelle jäi vain typerää ajatusten ja virheiden vatvomista, joka on nykyään muutenkin aivan liian yleistä.

Pian taidan palata Bettyihin. Ne sentään kertovat myös ajasta ja paikasta.

[Tiina Mahlamäki · Rating 3 out of 5]

Raajarikko sankaritar on harvinaisuus historiallisten romaanien - tai missään muussakaan – lajityypissä, joten tämä teoksen perinteisestä poikkeava näkökulma kantaa pitkälle. Myös kerronta on sujuvaa ja Skotlanti aina kiehtova kehys tarinalle. Henkilöhahmot ja heidän toimintansa tuntuvat usein melko moderneilta, niin että lukiessa välillä unohtuu, että eletään 1700-lukua – no, oikeastaan aikakautta ei juurikaan kuvata, vaan viitataan vain toistuvasti merkitykselliseen vuoteen viisitoista (piti googlata, mitä silloin oikein tapahtui). Oudolta tuntuu myös suuren klaanipäällikön epävarmuus sekä päätäpahkainen rakastuminen töksähtelevästi käyttäytyvään ja tuppisuiseen sankarittareen. Mutta rakkauden tiet ovat tuntemattomat.

[Tuija · Rating 1 out of 5]

Monta kertaa olin jättää lukemisen kesken. Luin kuitenkin loppuun tämän kehutun kirjan, jossa päähenkilö on vammainen.

Kirja keskittyy päähenkilön sisäiseen maailmaan, joka on viehättävä, lapsellinen, tyhmä, yksinkertainen, älykäs, kyvykäs, kiero, uhri, sankari, opettaja, oppilas, onneton, itsenäinen, arvoton, urhea,valehtelija laiska, viisas, taitava, konrollifriikki, ilman konrollia,sängyssä makaava kotitalousnero.

Uskottavaa on kuvaukset siitä miten vammainen itse määrittää miten häntä pitää kohdella. Hyvin nykyaikaista. Hohhoijaa...

Kirja tapahtumat olisi voinut tapahtua ihan missä ja milloin tahansa ja se on kirjan yksi suurista heikkouksista.

Tähän arvioon todennäköisesti vaikuttaa se, että olen itse vaikeasti vammainen.

[Elsa Kalervo · Rating 1 out of 5]

Tämä oli tällainen kahden pennin Outlander, paitsi ilman magiaa, kemiaa ja erotiikkaa.

[Lukutoukka · Rating 1 out of 5]

Halusin aidosti pitää kirjasta, valitettavasti en voinut.

Historiallinen ympäristö jää hataraksi, jakobiittikapinasta puhutaan, mutta tapahtumaa ei avata millään lailla. Muutenkin asioiden kuvailu on todella niukkaa.

Päähenkilön vamma on ainoa, mitä kuvaillaan ja mitä pyritään koko ajan huomioimaan, mikä on hieno asia. Monesti kirjoissa saatetaan mainita jokin henkilön ominaisuus/vamma, joka ei lopulta vaikuta mihinkään, vaikka olisi kuinka merkittävä, mutta tässä kirjassa asia oli hyvin huomioitu.

Ei niin laadukkaasta ja paikoin hieman sekavasta dialogista huolimatta olisin voinut pitää kirjaa ihan ok hömppäromantiikkana, jos kirjan "sankari" ei olisi ollut ihmishirviö. Puolivälissä kirjaa pakottauduin lukemaan jo eteenpäin, vain, koska toivoin, että tuohon ilkeää, uhkailevaan ja muita väkivaltaisesti retuuttavaan tyyppiin iskisi salama. Ilmeisesti sen, että "romanttisia" tunteitaan peitellessään sankari mm. uhkaa tappaa sankarittaren hukuttamalla, lähentelee tätä melko väkivaltaisesti täysin vailla suostumusta ja latelee jatkuvasti uhkauksia säilyttääkseen johtajan roolinsa, oletetaan olevan romanttista. Se ei todellakaan ole. Kirjaa lukiessa ei voi olla ajattelematta, että vaikka tämä tyyppi nyt vain muka esiintyy koviksena jne., niin millainen vaimon hakkaaja tästä kehkeytyisi, jos tarina jatkuisi kirjan jälkeen?

Henkinen eikä fyysinen väkivalta ole koskaan, missään yhteydessä romanttista ja olen järkyttynyt, että se kirjassa siten esitetään.

[Camilla · Rating 2 out of 5]

Tartuin Kaisa Viitalan Klaanin vieraana -romaaniin, vaikka romantiikka ei varsinaisesti ole omin genreni. Valintaan vaikutti suuresti se, että kirjailija itse vaikuttaa jotakuinkin maailman sympaattisimmalta ihmiseltä.

Romaanin lähtökohta on melko perinteinen: Arvostetun lontoolaisperheen tytär Agnes kohtaa tanssiaisissa jakobiittikapinallisen klaanipäällikön, Fingal MacTorrianin. Tunteet räiskyvät ja väärinkäsityksiä syntyy kuin liukuhihnalta. Twisti syntyy siitä, että tarinan sankaritar on rampa.

Viitala hallitsee genrensä hyvin. Tarina etenee joutuisasti, ja tekstiin kudottu juonittelu pitää lukuintoa yllä. Päähenkilö Agnes on samaan aikaan sekä sympaattinen että ärsyttävä.

Klaanin vieraana voisi olla kolmen tähden lukukokemus, mutta muutama seikka tiputtaa tähdet kahteen. Romaanin keskeisimmät juonenkäänteet ovat sen verran uskomattomia, että ne latistavat tunnelmaa. Ymmärrän kyllä, että tietynlainen järjettömyys kuuluu niin dekkareihin kuin rakkauskirjallisuuteenkin, mutta rajansa kaikella. Lisäksi kiinnitin huomiota huutomerkkien kohtuuttomaan viljelyyn: jos niitä mahtuu yhdelle sivulle kaksikymmentä (kyllä, laskin), siinä on varmasti muutama liikaa.

[Adelein · Rating 4 out of 5]

Kaisa Viitalan Klaanin vieraana aloittaa 1700-luvun Skotlantiin sijoittuvan historiallisen kirjasarjan. Päähenkilönä on rampana syntynyt englantilainen Agnes, joka päätyy Skotlantiin sukulaistensa luo asumaan. Agnes kiinnittää klaanipäällikkö Fingal MacTorrianin huomion. Klaanipäälliköllä on hurja maine.

Juoni ei oikeastaan pääse yllättämään, mutta Agnes on päähenkilönä kiinnostava! Hän onnistuu olemaan sitkeä ja aktiivinen, eikä maailma ollut 1700-luvullakaan esteetön.

Sain kirjasta ennakkokappaleen.

[Rena]

Luin nuoruudessani Victoria Holtin (Eleanor Hibbert) Mellynin valtiattaren, jonka jälkeen romanttisen jännityskirjallisuuden genre jäi vuosiksi tauolle kunnes palasi nyt kevään korvalla erikoisesti kuiskuttelemaan. Osin siis nostalgiasyistä ja osin hillittömän väkivaltamässähtelyn vuosi kesken jääneen Outlander - sarjan innoittamana aloitin tämän.

Ihanan vetävä tarina! Pidin erityisesti siitä, miten jännitettä saatiin pidettyä siinä määrin tasaisesti yllä, että lukijan oli helppo heittäytyä ahneeksi lukutyössä. Sopi nostalgiatrippiini ja kevääseen hienosti.

[Anni Majander · Rating 4 out of 5]

Sainpa näpäytyksen. Olen ollut siinä uskossa, että ainoastaan Enni Mustonen osaa kirjoittaa kunnon historiallisen romaanin.
Kliseisen kansikuvan perusteella en olisi kirjaan tarttunut, mutta hyvien arvioiden vuoksi ummistin siltä silmäni.
Päähenkilön vamman kuvaus sai minut kuuklaamaan kirjoittajan ja aivan oikein arvelin. Kirjailija tietää mistä kirjoittaa.
Kirjassa kaikki oli kohdallaan eli mahdolimman erilaiset päähenkilöt, juonittelua, väärinkäsityksiä, vaaratilanteita joista juuri ja juuri selvitään. Ja tietysti onnellinen, jatkolle tilaa antava loppu.
Luen varmasti seuraavankin osan.

[Heini Jokinen · Rating 4 out of 5]

Oon teininä rakastanut Ikolan Ylämaa-trilogiaa ja haalin sen antikvariaateista itselleni nyt aikuisena. Tämä oli heti "must read" osastoa. Pidin kirjasta paljon ja ahmin sen vauhdilla. Silti vähän tuntui, että jotain jäi vielä piippuun ja kaipasin vähän lisää jotain - en osaa sanoittaa mitä, ehkä sitä Ylämaata ja sen taianomaisuutta, joka taas tulee vahvasti vanhassa Ylämaa-sarjassa.

[Kyris · Rating 4 out of 5]

Yllättävän hyvin viihdyin tän kanssa. Alkujaan valitsin tän luettavaksi, koska rakkausromaanin päähenkilönä rampa sankari kuulosti tuoreelta. Odotukset olivat ehkä suht matalat, mut hauskaa oli lukea ekaa kertaa kans skottilaista romantiikkaa ja vielä suomalaisen kirjoittamana. Hyvin imi tarina mukaansa! Tähän sarjaan palaan kyllä vielä uudestaan.

[luvustatoiseen · Rating 5 out of 5]

Vuoden paras kirja ja kaikkien odotusten arvoinen!

[Sini · Rating 4 out of 5]

Ennalta-arvattava mutta viihdyttävä. Kiva miljöö. Luen seuraavankin osan.

[Johanna · Rating 3 out of 5]

Sanotaanko, ettei tämä juoneltaan ollut mitään uutta auringon alla. Aavistuksen turhan pitkäkin, mutta silti ihan kelvollinen historiallinen ja romanttinen romaani.

[Piia (kirjatarhuri) · Rating 3 out of 5]

3,5*

[Kata · Rating 4 out of 5]

3.75⭐

[Anna-Maria Tuominen-Reini · Rating 4 out of 5]

Olipas siirappista ja söpöä, mutta kieroilut ja vehkeilyt veivät kuitenkin mukanaan. Helppo lukea!

[Kirsi Kero · Rating 5 out of 5]

Hienoa, että kirjan sankaritar on liikkumisesteinen. Se antaa lukukokemukselle ripauksen lisää aitoutta. Kirjan toista osaa, Klaanin suojeluksessa odottaen.

[Laura Vesala · Rating 5 out of 5]

Kyllä vei kirja mukanaan ja innolla jään odottamaan seuraavaa kirjaa.

[Eija Miettunen · Rating 3 out of 5]

Jotenkin tämä osui sopivaan lukuväliin, ihanaa, ihan sujuvaa tarinaa. Mahdottomia tilanteita ja niihin ratkaisuja, 1700- luvun tarinoita ei niin usein tule luettua, ja mukava kun oltiin Skotlannissa.

[Anne · Rating 5 out of 5]

Nokkela, hauska, koukuttava, romanttinen, sopivasti historiallinen. Tarina piti otteessaan alusta loppuun. Mahtavaa, että romanttisen tarinan sankaritar on kerrankin vammainen.