Amerikkalaista H. P. Lovecraftia (1890-1937) pidetään ansaitusti kauhun mestarina, modernin kauhukirjallisuuden isänä. Hänen kertomuksissaan keskeistä on silmitön pelko vierasta ja tuntematonta kohtaan, hulluus ja järjettömyys. Lovecraftin perintö ja hänen luomansa Cthulhu-mytologia elävät edelleen vahvasti populaarikulttuurissa.
Koottujen teosten kuudes, viimeinen osa sisältää Lovecraftin novelleja, yhteistyönovelleja, esseitä ja lehtiartikkeleita. Kokoelmassa on mukana seuraavat kirjoitukset:
Medusan lonkerot Riivattu kirkonmies Viimeinen koe Sukuhauta Hautakummun salaisuus Oliivipuu Huomioita kauhutarinoiden kirjoittamisesta Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa Muutamia merkintöjä mitättömyydestä Miehuullisuuden renessanssi Vuosisadan rikos Viinakset ja niiden ystävät Vanha Englanti ja ”väliviivat”
Howard Phillips Lovecraft, of Providence, Rhode Island, was an American author of horror, fantasy and science fiction.
Lovecraft's major inspiration and invention was cosmic horror: life is incomprehensible to human minds and the universe is fundamentally alien. Those who genuinely reason, like his protagonists, gamble with sanity. Lovecraft has developed a cult following for his Cthulhu Mythos, a series of loosely interconnected fictions featuring a pantheon of human-nullifying entities, as well as the Necronomicon, a fictional grimoire of magical rites and forbidden lore. His works were deeply pessimistic and cynical, challenging the values of the Enlightenment, Romanticism and Christianity. Lovecraft's protagonists usually achieve the mirror-opposite of traditional gnosis and mysticism by momentarily glimpsing the horror of ultimate reality.
Although Lovecraft's readership was limited during his life, his reputation has grown over the decades. He is now commonly regarded as one of the most influential horror writers of the 20th Century, exerting widespread and indirect influence, and frequently compared to Edgar Allan Poe. See also Howard Phillips Lovecraft.
Pelkäsin, että koottujen teosten viimeiseen osaan jääneet novellit olisivat kaikkein heikoimpia, mutta onneksi niin ei nyt käynyt. (Mielestäni heikoimmat tekeleet olivat neljännessä osassa.) Teemoiltaan ja ideoiltaan kyllä pidin kaikista kolmesta tämän viimeisen osan pidemmästä novellista, mutta olivathan ne kaikki enemmän tai vähemmän ylipitkiä. Erityisesti Hautakummun salaisuus oli keskivaiheiltaan suoraan sanoen tylsä. Sen "tarina tarinan sisällä" -osuus toi kuvailevalla tyylillään mieleen edellisen osan pitkän novellin Tuntematon Kadath, mutta siitä puuttui kokonaan se jokin joka imi lukijan Kadathin maailmaan.
Kirjan loppupuolen muodostavat kaksi esseetä, kirjoitelma ja neljä lehtiartikkelia. Mielestäni ne ovat oikein sopiva lopetus kootuille teoksille. Erityisesti esseet sekä omaelämänkerrallinen kirjoitus antavat selitystä sille, miksi Lovecraftin novellien teemat sekä tulkinta kauhusta ovat juuri sellaisia kuin ne ovat. Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa on myös hieno lähdemateriaali vanhaan kauhukirjallisuuteen.
Kokonaisuutena tämä kirja saattaa Kootut teokset kunnialla loppuun. Niteen ulkoasuun on toki kommentoitava, että Jalava olisi voinut käyttää selän taustavärinä ruskean sijaan mustaa, kuten sarjan muissakin osissa.