Joona Keskitalon uusi Takamailla-trillerisarja matkaa pitkien hiekkateiden päihin seuduille, missä suomalainen mielenmaisema kukoistaa jääräpäisimmillään. Saari, joka repesi kertoo kahdestatoista askeleesta, jotka syöksevät Turunmaan saaristoidyllin täydelliseen kaaokseen.
Korppoon raikas meri-ilma tekee hyvää, mutta ei välttämättä näille asukkaille:
Sigge, kuusikymppinen ex-lautturi ja ikuinen tunari, juoppo, jolla on missio.
Jennifer, tai Jenni, jos päivä on huono, paikallisen venesataman uusi nuori omistaja, kylään ujuttautunut kaupunkilainen, jolla ei ole varaa epäonnistua enää kertaakaan.
Jerker, entinen venesataman omistaja, nykyinen vainaja.
Birgit, miehensä haudalle kevyesti mullat nakkaava leski, jonka tähtäimessä on mitätöidä venesatamakauppa hyvään hintaan.
Sasha, terävä juristi, joka astui väärille venäläisille varpaille ja on päätynyt tukevaan käsikynkkään järkälemäisen ammattitappajan kanssa.
Henrik, ferrarinpunaisella senioriskootterilla kiitävä vanhus, joka tuli Korppooseen kuolemaan, mutta ei tylsyyteen.
Takamailla-sarjassa paikalliset yhteisöt eri puolilla Suomea setvivät rikoksia omin voimin ja kyseenalaisin keinoin. Jokainen kirja on siis itsenäinen kertomus omine jäljittelemättömine hahmoineen.
Kirja on aivan mahtava! Jännittävä trilleri, joka pitää tiukassa otteessaan, mutta jota ei malta lukea yhdellä istumalla, vaan tarinasta haluaa nauttia. Juoni eteni vauhdikkaasti ja kirjassa ei ollut yhtään tylsää hetkeä. Odotan innolla ja mielenkiinnolla seuraavaa kirjaa, joka ilmestyy syksyllä 2024. Kirjan hahmot olivat upeita ja jännittävä juoni oli koottu heidän ympärilleen taitavasti! Tarina oli myös upeasti koottu tähän hetken polttavaan tilanteeseen, jossa kummittelee Ukrainan ja Venäjän välinen sota! Kirjaa lukiessa tekisi mieli lähteä pienelle reissulle Korppoon maisemiin.
Kolmen ja neljän tähden välimaastoon sijoitan tämän ekan lukemani Keskitalon kirjan. Pikkuisen liikaa seikkailua ja äijämäisyyttä minun makuuni, ja kerrontatyyli vähän särähti, mutta juonenkäänteet lopussa olivat vallan mainiot - yllätyin täysin. Korppoo miljöönä toi tarinaan kiinnostavuutta, vaikkei itselleni tuttua seutua olekaan. Jatkan sarjan lukemista mielelläni.
Kiero, todella kiero juoni. Tottelemattomat-sarjasta tutuksi tullut Keskitalon kieli ja tyyli ei vaan nyt jotenkin osunut mun pirtaan tässä ja huumori tuntui pakotetulta ja liiallisen hölmöltä monin paikoin. Siksi tähtiä kolme, joka on "liked it". Mut ilolla voin suositella tätä vauhdikkaita rikoskirjoja kaipaaville ja vielä kerran - voi vitsit mikä juoni, aika montaa skenaariota pyöritteli mielessään mutta kyllä loppu oli silti sellainen, että eipä olisi arvannut huonostikaan. Kirjan kun sulki, niin päälimmäiseksi jäi ajatus, että ei hitto, näinkö tämä tosiaan sit päättyikin.
Loistava! Omaleimainen tapa kuljettaa juonta ja tarinaa ihan sinne viimeiseen lauseeseen saakka. Ehdotonta parhaimmistoa tässä genressä suomalaisten kirjailijoiden joukossa.
Joona Keskitalon uudessa dekkarissa Saari, joka repesi ollaan Korppoossa, Turun saaristossa. Dekkari aloittaa uuden sarjan, jossa paikalliset yhteisöt ratkovat rikoksia omin voimin. Korppoossa ei paljon poliisia näy ei kuulu. Saareen menee maantielautta, ja siellä eletään meren keskellä. Kesäisin turistikautena näkyy enemmän ihmisiä. Sigge oli yksi kirjan päähenkilöistä. Kirjan tarinassa hän joutui aikamoiseen seikkailuun, kun kiinnostui venäläisistä, jotka ostivat joko hyvällä tai pahalla saaria Turun saaristosta.
Poliiseille riitti rikostutkintaa pitkäksi aikaa, mutta epäilenpä, etteivät he sittenkään pääse jyvälle siitä, että kuka teki ja mitä, sillä sen verran kiero tarina tuli luettua. Tosin arvasin tekijät aika nopeasti. Seuraava dekkari ilmestyy syksyllä ja se sijoittuu Pohjois-Pohjanmaalle, eli sinne mistä kirjailija on kotoisin. Syksyisen dekkarin nimi on Suo, joka upposi.
Jennifer on Korppoon saaristossa sijaitsevan venesataman ja ravintolan uusi innokas omistaja. Hänellä ei ole varaa epäonnistua, sillä hän on jo epäonnistunut useamman kerran - taustalla on selvä maanisdepressiivinen sairaus. Sigge on ollut koko elämänsä luuseri, joka on saanut aikoinaan potkut lautan kuljettajan tehtävästään. Mukana on kolmikko venäläisiä, joilla ei ole ihan puhtaat jauhot pussissaan. Kun Sigge löytää Jerkerin, miehen, joka Jenniferille venesataman myi merestä kuolleena kurkku aukileikattuna, hänestä tulee lyhyeksi aikaa sankari. Hän alkaa epäillä venäläisiä murhasta. Kun hän vielä venäläisten touhuja selvittäessään löytää venesataman entisen vuokralaisen (joka on kadonnut) puolison kuolleena aution saaren rannalta, hän epäilynsä vain lisääntyvät. Muitakin kuolemantapauksia alkaa saarella tapahtua, ja useimmat tuntuvat liittyvän Jenniferiin jollain tapaa. Onko hän ehkä tappaja - etenkin kun tieto hänen aikaisemmista ongelmistaan leviää, pikkupitäjän juorumylly saa lisää vauhtia. Ja mitä venäläisillä on oikein mielessään - he näyttävät tekevänsä kaikkensa, jotta Jenniferin kauppa saadaan peruutettua. Ja miksi ihmeessä Jerker edes myi sataman, joka on vanhaa suvun maata, ihan ulkopuoliselle ja aivan yllättäen? Ja missä vaiheessa Jennifer pamahtaa ihan täyteen maaniseen psykoosiin, raja kun koko ajan on hyvin lähellä tai välillä jo ylittyy. Kyseessä oli melkoisen vauhdikas ja yllätyksellinen kirja, joka hiukan lopussa meni uskottavuuden tuolle puolelle, mutta silloinkin kuitenkin ihan viihdyttävästi. Kielellisesti kirja oli aika visuaalisen vaikutelman antava, se tuntui olevan “leikattukin” aivan TV-sarjan tyyliin, ja kohtaukset näki silmissään oikeastaan kuvakulmia ja kameran pannauksia myöten TV-sarjan jaksona. Yhden tietyn henkilön murhanhimon motiivit jäivät kyllä hiukan epäselviksi. Sen toisen syyllisen henkilön teothan eivät lisäselityksiä tarvinneet, psykopaatti on psykopaatti. Myös se, että satunnaisen elektroniikkaromun seassa on toimiva satelliittipuhelin oli aika epätodennäköisen tuntuinen mukava sattuma. Kirja oli selvästi parempi kuin aikaisemmin saman kirjailijan teos, Tottelemattomat. Tämän sarjan seuraavakin teos pitänee kyllä lukea.
Joona Keskitalon Saari, joka repesi* on jännittävä avaus uudelle Takamailla-trillerisarjalle. Kirjassa seikkaillaan Korppoon merellisissä maisemissa.
Jäisestä merestä löytyy ruumis, joka aloittaa selkäpiitä karmivan tapahtumaketjun johon kietoutuvat kohta useat saarelaiset, mukaan lukien juoppo-Sigge, venesataman uusi omistaja Jennifer, venäläisten tossun alla oleva Sasha, ja punaisella pappamopolla kiitelevä Henrik.
Tässä kirjassa juoni jätti lukijan usein haukkomaan henkeä, mutta hahmot myös naurattivat sopivasti. Millään en olisi malttanut laskea kirjaa käsistä. Kovasti jäi tekemään mieli lisää, ja sarjan toinen itsenäinen osa ilmestyykin jo syksyllä.
Ehkä itselle hauskinta, ja samalla oudointa, oli tämän kirjan sijoittuminen Korppooseen. Keskeisemmistä tapahtumapaikoista oli vierasvenesatama Verkan, jossa olen itsekin perheen kanssa usein kiinnittynyt laituriin (siellä on hyvä sauna ja muutenkin oivalliset palvelut veneilijöille). Saa nähdä, muistuvatko kirjan tapahtumat mieleen seuraavalla vierailulla.
*ennakkokappale saatu kustantajalta, kiitos Bazar Kustannus ! Kirja ilmestyy 9.2.2024
Hyvän kirjan lukemista jää aina mahtava fiilis. Tämä oli yksi niistä. Hyvin mietitty juoni, riittävästi toimintaa, mielenkiintoiset henkilöhahmot, ei yhtään paikallaan junnaavaa kohtaa ja sokerina pohjalla pari yllättävää juonenkäännettä - viihdettä parhaimmillaan. Pidin erityisesti siitä, että väkivallalla ei mässäilty, vaikka sekin olisi hyvin ollut mahdollista tässä tarinassa. Turha keittiöpsykologiakin oli jätetty pois - lukija tehköön omat teoriansa henkilöiden psyykkisestä tilasta. Sen verran olen yksityiskohtiin takertuva pedantti, että minua vähän ärsytti Jenniferin yksioikoiset rakennuspuuhat: ei sitä rantasaunaa noin vain rakenneta sääntö-Suomessa - jo rakennusluvan hankkiminen kestäisi kauemmin kuin tämän kirjan kirjoittaminen. Toinen yksityiskohta, joka mietitytti oli kahden henkilöhahmon ensitapaaminen. Alussa sai sen käsityksen, että he tapasivat vasta kun Jennifer oli jo ostanut Verkanin, mutta loppuosassa he olivat ilmeisesti tavanneet jo joogaretriitin aikoihin. Ehkä käsitin jotain väärin?
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, persoonallisia hahmoja, monimutkainen juonikuvio ja yllättävä loppuratkaisu – ja mikä parasta, tapahtumapaikkana tuttu Korppoon kirkonkylä. Ensi kesän mökkireissulla Kuggvikeniä, K-kauppaa, Hjalmarsia ja Verkania ja niissä pyöriviä tyyppejä katsoo ihan uusin silmin. Saattaapa olla, että yksin öitä mökkisaaressa viettäessäni mieleen hiipii muistumia tästä kirjasta. Onkohan niitä venäläisiä edelleen lähisaarissa?
3. Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä 4. Kirjassa valvotaan yöllä 9. Kirjassa on konflikti 15. Kirjassa ajaudutaan haaksirikkoon 20. Kirjasta tulisi mielestäsi hyvä elokuva tai tv-sarja 24. Kirjassa tehdään laittomuuksia 40. Kirjassa ajalla tai kellolla on tärkeä merkitys
Tämä tempaisi mukaansa! Kieli oli hyvää ja kerronta sujuvaa, jännitys pysyi hyvin yllä. Monen näkökulmahenkilön kerrontatekniikka toimi enimmäkseen, vaikka vierastin näkökulman vaihtumista kesken samaa lukua. Loppu oli ehkä vähän turhan överi ja viimeisen sivun viitteellisyys ei ollut omaan makuuni, mutta silti neljä tähteä ja luen ehdottomasti myös sarjan tulevat osat.
Monien (psykologisten) dekkareiden peruskamaa on suljetut yhteisöt, joissa tapahtuu murha ja se paljastaa vielä kauheampia asioita. Tässä tapauksessa pienessä saaristokylässä. Loppuratkaisu oli kiinnostava. Kelpo dekkari, luen Takamailla-sarjan seuraavankin osan tämän perusteella.