Millaista on elää parisuhdekeskeisessä yhteiskunnassa naisena, jolla ei ole parisuhdekokemuksia vielä yli 30-vuotiaanakaan? Teos häivyttää häpeää ja hiljaisuutta monia koskettavasta mutta vaietusta aiheesta.
Kirja kertoo rohkean omakohtaisesti, millaista on vielä kolmikymppisenä olla vailla kokemuksia seurustelusta, suutelusta, kumppaniseksistä tai parisuhteesta. Parisuhteettomuus on koko ajan kasvava maailmanlaajuinen ilmiö, vaikka asiasta puhutaan vähän. Yhteiskunnassa, jossa erityisesti naisten odotetaan pariutuvan ja perheellistyvän, romanttisen rakkauden normista poikkeaminen tuottaa häpeää ja ahdistusta ihmiselle itselleen sekä hämmennystä hänen ympäristölleen. Miltä tuntuu joutua perustelemaan omaa elämäntilannettaan? Johanna Niskanen poistaa häpeää aran aiheen ympäriltä ja antaa vertaistukea kertomalla avoimesti omista kokemuksistaan, tunteistaan ja tiestään kohti voimaantumista. Onnellista ja täyttä elämää voi elää myös parisuhdenormin ulkopuolella.
Jälleen kirja, jonka toivoisi jokaisen lukevan, jos ei ole antanut ajatusta elämälle pitkällä tähtäimellä perinteisen parisuhteen ulkopuolella. Jos ensimmäinen ajatus kirjan takakannen lukiessa on sääli ihmistä kohtaan, joka ei ole 30-vuotiaana ollut parisuhteessa tai on "neitsyt", tai jos et ymmärrä mistä syystä neitsyt on lainausmerkeissä, kannattaa kirja ottaa sitä nopeammin lukemistoon.
Kuten mm. Outi Mäkisen Karu planeetta -kirjassa, myös tässä toimii erityisen hyvin kirjailijan omien kokemusten ja oman tarinan sekä tutkimustiedon sujuva yhdistäminen. Ei itselle välttämättä paljon uutta asiaa, mutta hyvin koottuja faktoja, samastuttavia ajatuksia ja lohtua sitäkin enemmän.
pidin valtavasti, olisin voinut alleviivata jotakuinkin joka toisen lauseen. varsinkin yksinäisyys ja suru -kappale oli hieno. kuuntelin äänikirjana, mutta lainasin myös kirjastosta ja onneksi lainasin, hauska kun fontti on ei-tyypillinen. tärkeä kirja, kunpa kaikki lukis tän, eritoten ne jotka omasta tai muiden puolesta ajattelee että parisuhteettomuus on jotenkin huono asia. hyvässä balanssissa omaa ja tietoa.
Miltä tuntuu elää yli 30-vuotiaana ilman yhtäkään parisuhdekokemusta?
Esseemäinen, omakohtainen teos, joka yhdisteli omakohtaisuuteen juuri sopivasti tutkittua tietoa. Ymmärtävä, empaattinen, mutta raivokas ja tunteissa yllättävänkin avoin ja kykenevä tosi kiinnostavaan, syväluotaavaan itsereflektioon.
Voi kun tähän ois heti perään saanut kuunnella vastaavan teoksen miesnäkökulmasta kirjoitettuna. Toivottavasti tämä avaa tilaa keskustelulle sille, mitä kirjoittaja kutsuu tahattomaksi sinkkuudeksi.
Pidin tästä esseemäisestä teoksesta tosi paljon, upeaa miten yksineläminen ja sinkkuus ovat viime vuosina nousseet tietokirjojen aiheeksi, ja Onnellisesti omillani on tähän asti aihetta käsittelevistä teoksista ollut eniten mieleeni. Monipuolinen, omakohtainen ja painavia ajatuksia.
Hempeät vaaleanpunaiset kannet ovat todella luotaantyöntävät, mutta sisältö yllättikin positiivisesti. Yleensä en välitä näin esseemäisistä, omakohtaisista kirjoista, mutta tässä on yhdistetty melko toimivalla tavalla omia kokemuksia ja tutkittua tietoa. Pääpaino on kuitenkin kirjoittajan omissa kokemuksissa ja tunteissa.
Kirjan nimi on kylläkin aikamoisen harhaanjohtava. Nimen perusteella saa sen käsityksen, että kirjassa käsiteltäisiin vapaaehtoista parisuhteettomuutta ja sitä, miten ihanaa on olla ilman parisuhdetta. Oikeasti kirjoittaja keskittyy tahattomaan parisuhteettomuuteen ja siihen, miten raskasta elämä on ilman toivottua parisuhdetta. Vasta ihan kirjan lopussa nostetaan esiin se, että jos opettelee hyväksymään oman tilanteensa, voi elämästäkin tulla ihan onnellista.
Kirjoittaja on kolmekymppinen nainen, joka ei ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä kenenkään kanssa. Syynä ei ole ollut halun puute vaan enemmän se, ettei sopivaa kumppania ole sattunut kohdalle. Niskanen kuvaa muun muassa erilaisia tunteita, joita parisuhteettomuus on hänessä herättänyt, sekä sitä, miten muut ovat hänen tilanteeseensa reagoineet. Samalla hän pureutuu siihen, miten parisuhdekeskeinen koko yhteiskuntamme on ja miten parisuhteettomat suljetaan monen asian ulkopuolelle.
Kirja on sujuvasti kirjoitettu, ja tässä on monia hyviä huomioita ja ajatuksia. Niskanen on käynyt myös terapiassa, minkä kyllä huomaa pohdintojen ja itsereflektion tasosta.
On hienoa, että tuodaan esiin erilaisten normien ulkopuolella elävien ihmisten tarinoita. Olisin kuitenkin kaivannut kirjaan myös sellaisten ihmisten näkökulmaa, jotka ovat oikeasti tyytyväisiä parisuhteettomuuteensa. Kaikki eivät edes halua parisuhdetta (syystä tai toisesta), mutta nyt heidät sivuutetaan melkein kokonaan. Toisaalta ehkäpä heistä saisi kokonaan oman kirjansa.
mulla oli suuret toiveet tän kirjan suhteen ja mielestäni nimi on harhaanjohtava. tässä oli 200 sivua kertomusta siitä kuinka on niin kurjaa olla sinkku ja kuinka se on melkein vähemmistöön kuulumiseen verrattava asia (ei omasta mielestäni ole) ja viimeisten 40 sivun aikana oltiin et joo onhan siinä sinkkuna olemisena hyviäkin puolia. Se, että tässä ei otettu huomioon kovin monia elämäntilanteita (voi esim. olla sinkku ja olla lapsia) ja heitettiin kaikki vapaa-ehtoisesti sinkut ja aromantikot bussin alle teki tästä ehdottomasti yhden tähden lukukokemuksen.
4.5 tähteä. Tämän kirjan lukeminen teki niin hyvää. 💚
"Pitkäaikaiseen puolisottomuuteen voi liittyä monenlaisia limittyviä tunteita: välillä kokee olevansa omillaan erittäin vastentahtoisesti, kun taas välillä yksin eläminen voi olla parasta ikinä ja tuntua itselle parhaalta ratkaisulta. Toisinaan - ja kenties suurimman osan ajasta - parisuhteettomuus vain on. Se on arkea ja elämistä ilman sen suurempia ääripäiden tunnelatauksia."
Tärkeä aihe sikäli, että puheet kärttyisistä vanhoista piioista joutaa heittää jo romukoppaan. Yksin eläviin kohdistuu vieläkin ennakkoluuloja, ja edelleen ihmiset pitävät sopivana tiedustella etkö vieläkään ole löytänyt ketään, vaikka ei kai omasta elämästään pitäisi olla tilivelvollinen. Kirjoittaja kertoo kirjassa avoimesti omakohtaisista kokemuksistaan ja mitä tunteita hän on asian kanssa läpi käynyt, mikä olikin kirjassa parasta. Mukaan oli otettu myös tutkimustietoa ym. lähdeaineistoa, mutta teorian merkitys jää kirjan kannalta sivuosaan.
Rohkea teos, jossa tekijä kertoo häpeämättä omista kokemuksistaan ja kokemattomuudestaan. Olen muiden kommentoijien kanssa samaa mieltä siitä, että teos on nimetty melko harhaanjohtavasti: tässähän kirjoittaja nimenomaan haluaisi olla parisuhteessa ja hän kokee, että ilman kumppania häneltä puuttuu jotain. Kirjassa kyseenalaistetaan hienosti monia yhteiskunnan normeja, mutta sitten kuitenkin jätetään melko lailla sivuosaan ne, jotka eivät aivan oikeasti halua parisuhdetta. Sopivan kumppanin puuttuminen on ilman muuta asia jota saa surra, mutta kaikille kyse ei ole surullisesta asiasta.
Alku oli lupaava mutta jossain vaiheessa kirjan nimi paljastui mielestäni hieman harhaanjohtavaksi. Kirjoittajan kokemukset ovat tietysti ok ja tärkeitä mutta teoksen olisi voinut nimetä toisin, vaikka vain ilman tuota "onnellisesti" -alkuosaa. Tämä on toki vain oma tulkintani, ja kirjassa oli paljon hyviä pointteja ja tietoa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Mielenkiintoinen aihe, ja siksi tartuinkin kirjaan. Joissain paikoin tuntui, että toistoa oli aika paljon ja vähemmälläkin olisi pärjännyt. Kiinnostavinta olivat omakohtaiset kokemukset, joita olisin toivonut enemmänkin faktatiedon sijaan.