Kuhiseva mieli – nainen ja ADHD kuvaa, millaisia piilossa olleita haasteita on ADHD-tyyppisesti oireilevilla naisilla, ja antaa välineitä oireiden tasapainottamiseen.
Tyttöjen ja naisten ADHD:ta ei tunnisteta yhtä hyvin kuin poikien. Monet peittelevät erilaisuuttaan, ja elämää leimaavat monenlaiset sisäiset ja ulkoiset kaaokset. Miten sitten voi tunnistaa itsessään piirteet, joiden syy on ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö tai kenties ADT eli aikuisiässä syntynyt keskittymishäiriö?
Kuhiseva mieli – nainen ja ADHD paneutuu nimenomaan naisten kokemuksiin. Se selittää, miten hermosto synnynnäisesti toimii ADHD-piirteisillä. Kun ymmärtää, miten juuri minun aivoissani ja hermostossani piirteet ilmenevät, voi kirjan avulla löytää konkreettisia keinoja, joilla omaan toimintaansa voi vaikuttaa.
Ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin perehtynyt fysioterapeutti Karita Palomäki sai itse viisikymppisenä ADHD-/ADD-diagnoosin. Hänen myötätuntoinen ja vertaistuellinen otteensa rohkaisee lukijaa olemaan itselleen armollinen, ymmärtämään kuhisevaa mieltään ja hyväksymään piirteensä. Hidasta elämää -kirjaperheeseen kuuluvan teoksen kokemustarinat ja valaisevat esimerkit johdattavat kulkemaan kohti tasapainoisempaa elämää.
tää antoi mulle paljon hyvää ja mielenkiintoista ajateltavaa, sekä toki ymmärrystä neuroepätyypillisyydestä. oon tunnistanut itsessäni joitain adhd/adt piirteitä (disclaimer: tää ei ole self-diagnosis) ja näistä asioista lukeminen ja oppiminen on auttanut mua paljon käsittelemään ja ymmärtämään omaa toimintaa ja omia reagointitapoja. tallensin monista sivuista ja ajatuksista kuvia kameranrullaan, joihin haluan tulevaisuudessa palata.
tällaiseen kirjaa olisin ehkä kaivannut lisää tutkimuksiin perustuvaa faktatietoa. miinusta tulee myös siitä, että tekstin seassa olevat highlightit oli jotenkin tosi häiritseviä ja vei ainakin mun fokuksen tekstistä.
Olisiko ollut mahdollista edioita tätä kirjaa vähän? Ei? Okei.
Kuhiseva mieli on kirjoitettu vain cis-naisista, cis-naisille. Siitä huolimatta, että ihmisryhmät joita naisten lisäksi alidiagnosoidaan ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Etenkin tytöiksi sosiaalistetuilla ihmisillä nepsyoireet jäävät todella usein huomaamatta.
Tuntuu ettei kirjailija ole oikeastaan perehtynyt aiheeseen kovin laajasti. Ilmeisesti kirjailija ei ole lukenut tutkimuksia, saati aiheeseen liittyvää kirjallisuutta kovinkaan laajasti.
Ei voida yksinkertaisesti puhua vain naisten ADHDsta ja miesten ADHDsta. Myös cis-miehillä alidiagnosoidaan mm. ADHDta sekä autismia koska oirekuva ei vastaa perinteisen, valkoisen cis-miehen ”tyypillistä” ADHD-käyttäytymistä.
Eli oikeasti laajasti tutkitaan ja diagnosoidaan cis-poikia joiden oirekuva on selkeä, ja muita ihmisiä häiritsevä. Kaikki muut jäävät pahimmassa tapauksessa kokonaan ilman diagnoosia vuosikymmeniksi.
Varsin hyvä kirja aikuisen adhd:n kokemusmaailmasta.
Pohditutti jonkin verran, miksi tämä oli suunnattu (cis)naisille, kun sisältö kuitenkin pääosin oli kaikille soveltuvaa.
Kirjan alku oli erityisen hyvä, samaistuttava ja lisätietoa ja ymmärrystä luova.
Jäi harmittamaan loppuosan kokonaisuus, jossa puurot ja vellit menivät iloisesti sekaisin: tutkittu tieto ja uskomukset eivät erotu toisistaan lukijaa palvelevalla tavalla.
Lukemisen arvoinen oli ehdottomasti, mutta kyllä hieman kriittisyyttä ravitsemukseen ym liittyvien ohjeiden kanssa saa noudattaa.
Tämä kirja oli hyvin samaistuttava - välillä itketti, nauratti ja ihmetytti se, kuinka tutulta kirjan teksti kuulosti! Erityisesti uutta tietoa tuli ravinto-kohdasta, mihin aion paneutua hieman lisää seuraavaksi.
Otin tämän kuunneltavaksi, koska ajattelin, että on hyvä ymmärtää erilaisia neurotyyppejä opettajan työssä ja elämässä noin muutenkin. Tiesin, että ADHD oireilee naisilla monesti eri tavalla kuin miehillä, minkä vuoksi naisten ADHD on hyvin alidiagnosoitu. Kävikin niin, että huomasin tunnistavani itsestäni lähes kaiken, mitä kirjassa puhutaan. Teoksessa sanoitettiin sellaisia arkea kuormittavia asioita, jotka olen kyllä tunnistanut, mutten ajatellut, että ne ovat mitään muuta kuin omaa saamaattomuuttani. Tämä vaatii hieman lisää itsetutkiskelua ja pohdintaa ammattilaisten kanssa, mutta kyllä aivoni nyt räjähtelevi. Yksi tähti pois siitä, että paikoin erilaisia normaaleja tunnuttiin arvottavan ja että lähteet tuntuivat paikoin epämääräisiltä.
Kirjan alussa oli ihan hyviä ja samastuttavia pointteja. Loppua kohden kirja kävi kuitenkin huonommaksi ja huonommaksi. Etenkin ravitsemus-osiossa oli jopa suoranaisia virheitä.
2,5/5 Tässä meni asiat välillä vähän sekaisin, esim. ADHD ja (naisten) ASD. Toki kirjailija sanoi välillä esimerkeillä olleen myös autismin diagnoosi tai sen piirteitä. Eikä kovin kumma jos ne sekoittuvat, niissä on samoja piirteitä.
Pidin siitä, että tämä oli suunnattu naisille. Naisten neuromoninaisuutta on tutkittu ja käsitelty kirjallisuudessa liian vähän. On myös vähemmistöjä, joiden neuromoninaisuutta on tutkittu vielä vähemmän.
Tyttöjen ja naisten ADHD diagnosoidaan myöhään elämässä, jos ollenkaan. Siinä missä pojilla diagnosoidaan ADHD melko herkästi ja nopeasti, tytöillä ja naisilla piirteiden tunnistaminen on haastavampaa.
Karita Palomäen Kuhiseva mieli - nainen ja ADHD tarjoaa tietoa ADHD:sta nimenomaan naisen näkökulmasta. Kirja on helppolukuinen, tosin sivuilla vilisevät kohokohta-nostot tekstistä pikemminkin häiritsivät kuin lisäsivät sisältöä. Kirjailija itse on saanut ADHD-diagnoosin aikuisena, ja tiedon lisäksi jakaa omia kokemuksiaan elämän varrelta. Kirjassa kuvataan ADHD-tyyppisesti oireilevien naisen haasteita, avataan hermoston toimintaa, ja mm. jaetaan vinkkejä yksinkertaisiin tasapainottaviin kehoharjoituksiin.
Tämä oli todella mielenkiintoinen! Infoa oli lopulta niin paljon, että ihan yhdellä lukukerralla tästä ei selviä, vaan uskoakseni palailen tämän pariin vielä. On todellakin tärkeää, että tästä aiheesta puhutaan ja tietoa jaetaan.