Paljastus - Tarina dopinguutisesta ja toimittajasta, joka haluttiin vaientaa

by Johanna Aatsalo

Totuus, jota kukaan ei halunnut kuulla.

Nuori naistoimittaja julkaisee dopinguutisen, joka ravistelee kansakuntaa ja suistaa hänen oman elämänsä raiteiltaan.

Tammikuussa 1998 Johanna Aatsalo, nuori ja kunnianhimoinen STT:n toimittaja, kirjoittaa uutisen: ”Suomalaista maajoukkuetason mieshiihtäjää epäillään dopingista.” Uutisen julkaisusta alkaa tunti tunnilta etenevä trilleri, jonka aikana hiihtoliiton johto Esko Ahoa myöten pyrkii tuhoamaan Aatsalon uran. Kollegatkin kääntävät selän, ja Aatsalosta tulee kansakunnan sylkykuppi. Herjaukset, valheet ja tappouhkaukset satelevat, ja Aatsalo alkaa epäillä omaa mielenterveyttään. Todistaakseen syyttömyytensä hän alkaa kuumeisesti etsiä lisätodisteita.

Vasta vuosien päästä, uuvuttavien oikeustaistelujen jälkeen maailmalle paljastuu, että Aatsalo oli alusta asti oikeassa. Mutta sitä ennen hänen elämästään ehdittiin tehdä helvettiä. Paljastus on jännittävä tarinallinen tietokirja toimittajan kujanjuoksusta totuuden puolesta sekä oikeusmurhasta, joka hakee vertaistaan suomalaisessa oikeushistoriassa. Kirja kertoo, millaista on olla nainen maailmassa, jonka säännöt johtoasemissa olevat miehet sanelevat.

Johanna Aatsalo (s. 1967) on toimittaja, liikuntafysiologi ja viestintäyrittäjä, joka on työskennellyt muun muassa STT:ssä. Tällä hetkellä hän työskentelee Rakennuslehdessä.

Genres: Nonfiction, Audiobook, Sports, Biography, Finnish Literature, True Crime

319 pages, Hardcover

Published January 31, 2024

Reviews

[Camilla · Rating 3 out of 5]

Ensimmäinen tarkka uutismuistoni on Lahden dopingkäry. Olin silloin 11-vuotias ja muistan, miten tiiviisti seurasin kohua. Otin Mika Myllylän käryn lähes henkilökohtaisena loukkauksena. Lukiossa kirjoitin pitkän ja polveilevan analyysin Myllylän suomalaisille kirjoittamasta "testamentista", jossa hän pahoitteli käryään - ei aineiden käyttöä.

Jostain syystä dopingkäryt ovat kiusanneet ja kiehtoneet minua siitä lähtien. Olen katsonut aiheeseen liittyviä dokumentteja, lukenut kirjoja ja kun Johanna Aatsalon teos ilmestyi, siihen oli pakko tarttua.

Teos avaa Aatsalon kirjoittaman dopinguutisen taustoja ja siihen liittyvää oikeudenkäyntiä suorastaan dekkarimaisesti. Sympatiat ovat koko ajan Aatsalon puolella. Asetelma on selvä: rohkea toimittaja vastaan korruptoitunut hiihtoliitto ja valehtelevat hiihtäjät. Samalla kirjassa kurkistetaan urheilutoimituksen maailmaan, eikä siitäkään kovin mairittelevaa kuvaa maalata. Sovinistinen ja ulkokultainen yhteisö, joka ei uskalla seistä toimittajan puolella.

Teos on viihdyttävä, avartava ja sujuva. Mielellään tätä lukee, joskin toistoa olisi voinut jonkin verran karsia. Mikään kaunokirjallinen ilotulitus tämä ei ole, eikä tarvitsekaan olla. Tasainen kolme tähteä teokselle, mutta noin sata tähteä Aatsalolle suoraselkäisyydestä ja rohkeudesta.

[Virva Lehto · Rating 4 out of 5]

Itse en muista tästä STT:n kohusta mitään, koska tapahtuman aikaan asuin Englannissa. Sen sijaan muistan kyllä Lahden dopingkäryt. Minusta on järkyttävää, että näitä samoja ihmisiä käytetään nykyisin urheiluohjelmissa kommentoimassa. Missä on yleinen moraali?

Aatsalo saa hyvin kuvattua omaa osaansa ja omia tuntojaan kohun ja useiden oikeudenkäyntien ajalta. Tästä ei tule muuta mieleen kuin sovinistinen maailma ei ole muuttunut urheilussa mihinkään: Naiset, olkaa hiljaa - miehet leikkii ja pyörittää!

Kiitos äänikirjasta!

[tilda · Rating 4 out of 5]

Tosi kiinnostava tarina! Hyvin kirjoitettu, ei liikaa selittämistä, vaikeita termejä tai mitään turhaa. Tempaisi mukaansa heti alusta asti. Ajoittain tosi turhauttavaakin tekstiä, tätä lukiessa mietin vaan että toivottavasti on tultu vähän eteenpäin näiden vuosien aikana mitä kirjan tapahtumien jälkeen on eletty.

[Karoliina Loukari · Rating 4 out of 5]

Saatan lukiessani hihkua, huokailla ja pidättää hengitystä ja kuulun niihin, jotka voivat yökaudet valvoa jonkin tarinan vetämänä täysin muissa maailmoissa - eli eläydyn vahvasti. Aika harva kirja saa minut kuitenkaan kiroilemaan ääneen. Tämä sai. Siitäkin huolimatta, että kuulun siihen sukupolveen, joka oli jo tapahtumahetkellä lehtiä lukeva aikuinen ja muistaa tämän doping-skandaalin ja sen lopputulokset - mistään ei siis olisi pitänyt yllättyä. Omat muistikuvani kuitenkin kiinnittyvät pääasiassa Lahden hiihtokisojen farssiin, jossa tämä sortinsakki lopulta narahti niin että tuntui. Sen sijaan tapahtumien alkusoittona toiminut kasvuhormonikeissi oli jo ehtinyt jäädä unholaan ja myönnettäköön, että hiihto ei ole koskaan kiinnostanut minua niin paljon, että olisin kiinnittänyt erityisemmin huomiota siihen, minkälaisen shown Aatsalon uutinen aikanaan käynnisti, puhumattakaan, että olisin seurannut toimittajan henkilöön kohdistunutta hyökkäystä. Onneksi tämä kirja virkisti muistiani. Näitä tapahtumia ei kyllä pidä unohtaa, monestakaan syystä.

Aatsalon tarina ei koske pelkästään yksittäistä kiellettyjen aineiden käytöstä kärähtäneiden urheilijoiden paljastumistapausta. Sen myötä nousevat kuin 💩-kikkareet pintaan myös vastenmieliset ilmiöt liittyen omnipotenttien ihmisten valta-aseman - kuvitteellisen tai todellisen - väärinkäyttämiseen, rakenteelliseen misogyniaan sekä tietenkin huippu-urheilumaailman ei-urheilijamaisiin poliittisiin ja taloudellisiin kytköksiin. Näiden yhteiskunnallisesti merkittävämpien kysymysten lisäksi mietin tätä lukiessa paljon myös työyhteisökulttuuriasioita - erityisesti, koska sekä hyvässä että pahassa työyhteisöllä on ollut tässä tapauksessa iso rooli ja vaikutus Aatsalon elämään. En esimerkiksi ole ikinä ymmärtänyt sitä, että joku huutaa kollegalleen tai alaiselleen työpaikalla. Ja jos minun on jotain vaikea käsittää niin sitä, miten helposti joku pidetty, rehellisenä ja ammattitaitoisenakin tunnettu työyhteisön jäsen (tai pitkäaikainen ystäväkin) voidaan helposti heittää ns. junan alle, jos kyseiseen henkilöön liitetään jotain itselle epämieluisaa. Tänä päivänä tämäntapainen toiminta voi saada vielä moninkertaiset mittasuhteet ns. cancelöinti-ilmiön seurauksena. Aatsalon työyhteisön reaktioista toimittajan tekemää työtä kohtaan oli ahdistavaa lukea.

Olen aika kitsas antamaan kolmea tähteä enempää kirjoille, jotka ovat vahvasti subjektiivisiin kokemuksiin pohjautuvia, elleivät ne ole aivan poikkeuksellisen taitavasti kirjoitettuja. Tämänkin kohdalla koin jonkinlaista sisäistä ristiriitaa sen suhteen, että halusin käsitellä tätä ensisijaisesti tietokirjana, mitä se ei ehkä sanan varsinaisessa merkityksessä kuitenkaan ole tai sellaiseksi edes tarkoitettu. Koen toki kohtuuttomaksi odottaa kirjoittajalta objektiivisen tarkastelun edellyttämää etäisyyttä asioihin tämän kirjan kuvaamien tapahtumien käsittelyssä. Tunteet tulevat ymmärrettävästi läpi sanavalinnoissa ja kerronnan rytmityksessä. Ja vaikka tällä teoksella minusta on henkilökohtaisuudestaan huolimatta tietokirjallisiakin ansioita, haluan nimenomaisesti antaa kiitosta Aatsalolle juurikin hänen kokemaansa liittyvien tuntemustensa kuvailusta. Hän konkretisoi yllättävän shokin aiheuttamaa äärimmäistä stressiä ja sen fyysisiä, henkisiä ja sosiaalisia vaikutuksia tavalla, joihin itse pystyin ja uskon muidenkin vastaavaa kokeneiden pystyvän samaistumaan.

Viimeisenä kaneettina totean jälleen kerran, että ihailen jokaikistä ihmistä, joka uskaltaa arvoihinsa uskoen asettaa itsensä alttiiksi kaikenlaiselle paskamyrskylle ja pysyä sanojensa takana jopa oman hyvinvointinsa kustannuksella. Ja myös niitä, jotka seisovat näiden ihmisten rinnalla.

[Hannu Pelttari · Rating 4 out of 5]

Tämä on hyviin muistiinpanoihin perustuva kuvaus siitä mitä Johanna Aatsalo joutui kärsimään doping uutisoinnistaan. Kirja on sujuvasti kirjoitettu, mutta olisin toivonut siihen muutakin jäsennystä kuin kronologian. Aatsalon sairastamiset lukuisine lääkärikäyntineen ja omien tuntemusten toistuvat kuvaukset olisi voinut koota yhtenäiseksi teemaksi. Ja turhia sivudetaljeja olisi voinut karsia.

Yllättävintä kirjassa on se, että Aatsalo kertoo olleensa jokseenkin varautumaton siihen, mitä uutisoinnista seuraa. Tätä on vaikea uskoa, ainakin itselleni oli ihan selvää alusta asti, että tästä nousee iso soppa. Kauheaahan jälki on ollut Aatsalolle ja ainakin Kyrölle ja Vähäsöyringille.

Jäin miettimään, että oliko Esko Ahon puheenjohtajuus tässä ratkaiseva sekä käräjäoikeusvaiheen pöyristyttävyydelle että sille, että Hiihtoliitossa ei tapahtunut mitään ennen sukeltamista 2001 Lahteen.

Valehdeltiin niin sakeasti että uskottiin selvittävän samalla linjalla. Kuitenkin Aatsalon uutisoinnin olisi pitänyt toimia viimeisenä herätyskellona kurssin korjaamiselle. Ei toiminut, Aho häipyi mutta auttoi painoarvollaan ensi vaiheen tietämättömyysleikin voittoa. Ja siitähän tuli oikein Pyrrhoksen voitto.

Puhtaasti kirjana 3,5 tähteä, mutta Aatsalon urheilusiantuntemuksen ja rohkeuden ansiosta pyöristys ylöspäin.

[Lyyra Virtanen · Rating 5 out of 5]

Ehkä vuoden paras tietokirja. Etenee kuin dekkari – ja tämä on ehdottomasti kehu.

[ForenSeek · Rating 4 out of 5]

Sujuvasti kirjoitettu tosielämän trilleri 90-luvun lopun suomalaisesta tragediasta. Muistan ikuisesti, kuinka terveystiedon opettajani yläasteella paasasi siitä, kuinka urheilu kultivoi moraalia ja tekee ihmisistä eettisempiä ja joukkuehenkisempiä. Todellisuudessa kaikki koulumme pahimmat kiusaajat olivat sählymailat selässä ja lippalakki väärinpäin päässä laahustavia "urheilijapoikia", jotka saivat opettajilta kaiken anteeksi. Tämä kirja alleviivaa sitä, kuinka urheilussa (ei ammattilais- eikä amatööri-) ei ole mitään implisiittistä moraalia kultivoivaa ulottuvuutta - suhmurointi ja korruptio voivat rehottaa ammattiurheilussa siinä missä politiikassa tai taloudessakin. Kirja olisi saanut ilmestyä vähän aiemmin, mutta toisaalta ymmärrän kirjoittajaan kohdistuneet paineet ja painostuksen; niistä ja niiden tuomasta traumasta on varmasti mennyt aikaa selvitä. "Parempi myöhään kuin ei milloinkaan", kuten se vanha latteus sanoo. Suosittelen kuuntelemaan äänikirjana, tämä toimii parhaiten eräänlaisena ääneen puhuttuna tarinaniskentänä.

[Anna Perho · Rating 4 out of 5]

Häkellyttävä lukukokemus, kun en ole seurannut tätä juttua aiemmin. Hiihtoukkeleiden epärehellisyyden syvyys jättää sanattoman raivon valtaan, ja toimittajana lähdesuojan päättäväinen rikkomisyritys tuntuu joltain unkarilta. Aatsalosta tuli tämän myötä sankarini, sananvapauden todellinen taistelija. Esko Aho sen sijaan menetti kaiken arvostukseni ala-arvoisella ja ilmeisen tietoisella valehtelulla. Häpeällistä, ja miksi? Jonkun piirikisahiihtäjän vuoksi. Huhhuh.

[Ilkka Pöyhönen · Rating 4 out of 5]

On vaan luonnostaan korkeet hemoglobiiniarvot

[Laura Walin · Rating 3 out of 5]

Elin vuosituhannen vaihteen tienoilla ruuhkavuosia, joten en kauhean paljon tullut kiinnittäneeksi huomioita Jari Räsästä koskevaan doping-uutisointiin tuolloin. Toki Lahden kisojen kohu vuodelta 2001 on jäänyt mieleen. Olisikin mielenkiintoista palata tuohon suomalaisen maastohiihdon synkkään aikakauteen systemaattisen dopingin alkulähteille päässeen toimittajan kertomuksen myötä.

Johanna Aatsalo kertoo tässä kirjassa oman tarinansa siitä, miksi ja miten doping-juttu tehtiin, minkälaisella voimalla sitä ja sen julkaisutta toimittajaa vastaan valtaapitävien toimesta käytiin ja kuinka hän itse selvisi tapahtuneesta. Aatsalon tukena tapahtumien hahmottamisessa kahdenkymmenen vuoden jälkeen ovat olleet hänen silloiset nauhoitteensa ja muistiinpanonsa.

Toimittajan taidolla kirjoitettu teos etenee kuin trilleri, ja tapahtumat imevät mukaansa. Ja vaikka pitääkin mielessä, että kyseessä on yhden osapuolen kertomus tapahtuneesta, käy silti selväksi, kuinka paljon Suomessakin valta ja raha voivat vaikuttaa siihen, miten tulenarkoja asioita julkisuudessa käsitellään. Täytyy vain uskoa, että yhteiskuntamme on kuluneen neljännesvuosisadan kuluessa mennyt (pääasiassa) eteenpäin.

[Oskar Olaussen · Rating 3 out of 5]

Tärkeimmät asiat ensimmäisenä: on erittäin hienoa, että Aatsalo on jaksanut kirjoittaa kokemuksensa kirjaksi. On aivan uskomatonta lukea, kuinka Hiihtoliiton miehillä tuntuu olleen yliote niin mediasta, poliisista kuin oikeuslaitoksestakin. Aatsalon kokema seksismi ei yllätä, mutta vetää mielen matalaksi. On myös ihme, ettei Esko Ahoa ole osastaan tästä tapauksessa kurmootettu enempää.

Teoksen suurin heikkous on kuitenkin siinä, että Aatsalo on päättänyt kirjoittaa viime vuosituhannella tapahtuneita keskusteluja käyttäen suoria sitaatteja. Nämä keskustelut ovat tärkein tapa jolla tarinaa viedään eteenpäin, mutta ne syövät kirjan uskottavuutta; on vaikea uskoa, että Aatsalo pystyisi sanatarkasti muistamaan esimerkiksi vuonna 1998 käytyä keskustelua aviomiehensä kanssa.

[Leena · Rating 4 out of 5]

Tiesin tarinan pääpiirteet ja olen aikoinaan nämä tapahtumat seurannut tv-uutisista ja Hesarista. Kirjan lukeminen ja Aatsalon kokemasta painostuksesta, syrjinnästä, vähättelystä, haukkumisesta jne lukeminen oli kuitenkin ihan toinen juttu. Rikosoikeudelliset vääryydet, oikeusmurha ja Hiihtoliiton johdon sekä itse hiihtäjien törkeä valehtelu ja rikosten peittely avautui kirjassa myös hyvin.

Kirjaa luki kuin trilleriä, vaikka melkoista puhinaa ja ärsytystä itsessä aiheutti kaikesta lukeminen. Eniten ihmetytti Aatsalon kollegoiden epälojaali käytös ja loputtomat juorut ja valheet, joita Aatsalosta levitettiin.
Aika uskomatonta, miten yksi uutinen voi mullistaa ihmisen elämän aivan kokonaan. Rohkea ja sitkeä toimittaja, tämä Aatsalo. Sanomattakin on selvää, että jos kyseessä olisi ollut miestoimittaja, pahin loanheitto olisi jäänyt tapahtumatta.

[Anna Kurtén · Rating 3 out of 5]

Intressant story men berättarstilen lite störande.

[Pauli · Rating 4 out of 5]

Aikamoinen rilleri.

[Sanni]

Totuus on tekevä teidät vapaiksi. Aatsalon kirja osoittaa, kuinka lapsenkengissään urheilujournalismi on ollut vielä 90-luvulla. Kirjan tosielämän toimittajaan kohdistuvaa ryöpytystä sietää, koska retrospektiivissä tietää totuuden paljastuvan. Kirja on ehkä tärkeimmillään kuvatessaan, miten trauma muuttaa ihmistä. Arvostan, että Aatsalo pystyy kertomaan, miten hänestä on valtavan stressin myötä tullut tarvitsevampi ihminen kuin aiemmin.

Toimittajan sujuvaa kynäilyä, välillä yksityiskohtaisuus uuvuttaa, vaikka ymmärrän tarpeen dokumentoida tapahtumia niiden historiallisen merkittävyyden vuoksi. Jäin kuitenkin välillä, kuinka tärkeää vaatteiden yksityiskohtainen kuvailu on.

[Tuula Nygård · Rating 4 out of 5]

Tämä tarina täytyi tulla kerrotuksi ja luetuksi. On käsittämätöntä, miten Aatsalo on selvinnyt kaikesta kokemastaan, vaikka hän joutui vuosien ajan vehkeilyn, valehtelun, vääristelyn, pahantahtoisuuden, suoranaisen naisvihan ja ammatillisen mitätöinnin kohteeksi. Hänen uransa urheilutoimittajana tuhottiin ja minkä vuoksi? Siksi, että urheilujärjestöissä ja mediassa piiri pieni pyörii, totuutta ei saa kertoa, vaan pelkästään yhteisesti sovittua siloteltua tarinaa.

[Lauri Linna · Rating 4 out of 5]

Kiinnostava ja laadukkaasti kirjoitettu muistelma ensimmäisen hiihdon dopinguutisen kirjoittaneelta toimittajalta - kirja sai tuntemaan suurta hämmennystä hiihtopiirien ylimielisyysdestä ja siitä, miten ainakin 90-luvulla saattoi kaikki mennä kaikki väärin: sen sijaan, että Hiihtoliitto olisi muuttanut toimintaansa, se hyökkäsi uutisen tehnyttä toimittajaa vastaan aiheuttaen tämän uran loppumisen urheilutoimittajana. Erityisen häiritsevää oli kirjan kuvaus Esko Ahosen toiminnasta - vastuunkannon sijaan Hiihtoliiton puheenjohtaja uhriutui ja hyökkäsi voimalla totuuden paljastanutta toimittajaa vastaan. Toivoisi, että edes nyt 25 vuotta myöhemmin Aholla olisi selkärankaa pahoitella aiheuttamaansa vääryyttä.

[capriciouscrow · Rating 4 out of 5]

Vuonna 1998 Johanna Aatsalo potkaisi herhiläispesää tarmokkaasti ja suunnitellusti. Hän paljasti maajoukkuehiihtäjä Jari Räsäsen dopingseikkailut ja muuttui hetkessä arvostetusta urheilutoimittajasta persona non grataksi, jota eivät karttaneet pelkästään hiihtopiirien suuret ja mahtavat vaan myös omat työtoverit.

Hiihto oli suomalaisille pyhä asia ja pienikin tahra lajin kunniakkaassa sädekehässä oli Hiihtoliitolle ja sen vaikuttajille liikaa, täysmittainen dopingpaljastus jo silkkaa rienausta ja rikollista herjaamista. Liitto kävikin oikeustaisteluun Aatsaloa vastaan täysin voimin. Hänet leimattiin valehtelijaksi ja luulotautiseksi hassuksi, joka näki ja tutki olemattomia ja kiusasi viattomia urheilijoita niin kutsutuilla paljastuksillaan.

Aatsalon kirja on niitä, joita huomaa lukevansa "vielä yhden sivun ja sitten vielä ehkä yhden" ja lopulta tajuaakin tavanneensa kirjaa lukukaupalla eteenpäin. Harva muistelmateos etenee yhtä rytmikkäästi ja soljuvasti - tekisi mieli sanoa kuin urheiluselostus parhaimmillaan. Aatsalo kirjoittaa kokemuksistaan toteavasti, eikä heittäydy marttyyriksi, vaikka olisi aihettakin. Se uskomaton määrä kuonaa, syytöksiä ja muuta lokaa, joka hänen niskaansa kaadettiin, olisi jollekin täysin kestämätön paikka, mutta niin vain päättäväinen ja vahva nainen vaelsi via dolorosansa läpi kunnialla.

Kuten jälkikäteen tiedetään, koko irvokas dopingkuvio paljastui viimeistään Lahden MM-kisojen seurauksena 2001 ja Hiihtoliiton puolustukselta luhistui pohja tyystin. Siinä vaiheessa Aatsalolla oli mitä luultavimmin aihetta sardoniseen hymyyn.

Vaikka hiihto ei kiinnostaisi lukijaa lainkaan (tämän arvostelun kirjoittajaa se ei innosta vähääkään), kirja kannattaa lukea tosielämän trillerinä tai hivenen erikoisemman aihepiirin true crimena. Se sopii sekä penkkiurheilijoille että muuten vain uteliaille, eikä vaadi lukijaltaan hiihtoniilon perustietämystä kilpahiihdosta. Koko luku-urakan ajan täysi hiihtoamatöörikin pysyy tarinan kannoilla, eikä jää pelkäksi perässähiihtäjäksi.

[Pia · Rating 3 out of 5]

Lapa jäähän ja nimi lehteen. Jääkiekosta tuttu sanonta tulee mieleen, kun ajattelen Johanna Aatsalo-Sallisen vuonna 1998 kirjoittamaa juttua maastohiihdon dopingtapauksesta. Media räjähti. Mie olin teini-ikäinen, seurasin urheilua kiihkeästi ja haaveilin urheilutoimittajan ammatista. Aatsalon nimi jäi todella mieleen, koska jutun käsittely oli niin raju: päädyttiin aina oikeusjuttuihin asti. Hiihtopomot ja -niilot kiviseinäkiistivät kaiken, ja tuomio tuli. Toimittajan niskaan kaatui paljon aina tappouhkauksista lähtien.

Muutama vuosi jutun julkaisun jälkeen hiihdon dopingkupla puhkesi ja Lahden mm-kisoissa kärähti iso nippu suomalaishiihtäjiä. Nyt, reilun parinkymmenen vuoden jälkeen saamme kuulla myös Aatsalon oman näkemyksen, ja miten koukuttavaa luettavaa se onkaan! Se on samaan aikaan kuin trilleri (jota tekee mieli ahmia aivan liian myöhään arki-iltana) että sukellus urheilujournalismin maailmaan, jossa erilaiset valta-asetelmat sukupuolesta ja verkostoista lähtien vaikuttavat kiinteästi. Miulle tuli yllätyksenä, miten paljon ajateltavaa sain erilaisista työyhteisöistä ja peilattavaa omaanikin.

Aatsalon kirja toimii mainiosti. Hän rajaa teoksen näkökulman tiukasti itseensä, joka on kelpo ratkaisu ja kirjoittaa toimittajan ammattitaidolla samanhenkisesti kuin Vehkoo Oikeusjutussaan. Toivon silti, että tästäkin tapauksesta kirjoitettaisiin vielä lisää, koska perattavaa kyllä riittäisi: olisi mielenkiintoista kuulla esimerkiksi kollegoiden mietteitä sekä oikeustapauksen laillisuuden pohdintaa vielä tarkemmin, median itsereflektiosta puhumattakaan. Huojun tässä kolmen ja neljän tähden välillä, ja tällä kertaa kallistun kolmeen.

[Iida-Maija · Rating 4 out of 5]

Ensinnäkin: täydet viisi tähteä Johanna Aatsalolle työstään, rohkeudestaan ja jaksamisestaan vuosien varrella. Tällaisia toimittajia tarvitaan ehdottomasti niin urheilu- kuin muunkin journalismin saralla. Todella ihailtavaa!

Tartuin tähän kirjaan valtavalla innolla, sillä erityisesti Suomen hiihdon doping-kohut ja -kulttuuri ovat yksi pitkäaikaisimpia mielenkiinnon kohteitani. Tämä kirja tarjoili melko lailla juuri sitä mitä odotinkin: melko yksityiskohtaisen kuvauksen tapahtumista vuoden 1998 doping-uutisjutun jälkeen Aatsalon näkökulmasta. Hän kuvasi tapahtumia jopa hämmästyttävän tarkasti erityisesti suhteutettuna siihen, kuinka rankkaa aikaa hän varmasti eli.

Kirjassa oli jonkun verran toistoa. Välillä joku erityinen sävyn häivähdys vähän häiritsi - en oikein tiedä mikä se oli, ehkä joku katkeruuden johdannainen. Yritin pohdiskella miksi minua häiritsisi jokin sellainen tapahtumasarjassa, jossa varmasti katkeroituisi oikeutetusti enemmän tai vähemmän kuka vaan, mutta en oikein keksinyt vastausta. Aiheesta kiinnostuneena lukijana huomasin kiinnostuvani enemmän itse aiheen käsittelystä ja vähemmän Aatsalon henkilökohtaisen elämän kuvauksesta, vaikka ymmärrän sen olevan aivan yhtä lailla tämän kirjan tarkoitus.

Kokonaisuus on kuitenkin kiinnostava, melko tasapainoinen ja ennen kaikkea tärkeä!

[Paula · Rating 3 out of 5]

Aatsalon tapaus on epäilemättä Suomen lähihistorian suurimpia oikeusmurhia. Loppu oli huojennus, vuosien piinan jälkeen oikeus lopulta voitti. Johanna Vehkoon Oikeusjutun tapaan tätäkin lukiessa heräsi melkoisia epäuskon ja raivon tunteita, en siis suosittele iltalukemiseksi.

Kirja avaa myös ansiokkaasti urheilujournalismin ja huippu-urheilun välistä hähmäistä suhdetta. Urheilutoimitukset elävät menestyvistä urheilijoista, urheilijat taas mediahuomiosta. Myötäsukaiset jutut ja ikävistä asioista vaikeneminen tuottavat toimituksille kutsuja suuriin tapahtumiin, tähtihaastatteluja ja arvokkaita suhteita urheilumaailman isokenkäisiin, jopa poliitikkoihin. Tässä kuviossa hiihdon dopingpaisetta puhkomaan ryhtynyt ja totuutta puolustanut nuori naistoimittaja näyttäytyi jopa omille lähikollegoille petturina, joka hylättiin pahassa paikassa laajana rintamana.

[Heta Koski · Rating 4 out of 5]

Sujuva ja nopealukuinen tarina ”jupakan” (kuten Aatsalo itse tapahtumia nimittää) keskiössä kamppailleen silmin kerrottuna. Kolme tähteä itse kirjalle, neljäs ylipäätään Aatsalolle tutkivasta journalismista, prosessin läpiviemisestä, dokumentoinnista ja vielä tästä kaikesta työkykyisenä selviämisestä.

Vaikka tämä teos on (ja saakin olla) kirjoitettu puhtaan subjektiivisesta näkökulmasta ja aivan taatusti tapahtumia voisivat eri henkilöt kuvata toisinkin, on tänä päivänä aivan päivänselvää, että Aatsalon (ja toki myös STT:n silloisen päätoimittaja Väisäsen, mutta erityisesti Aatsalon) kohtelu oli asiatonta ja kohtuutonta. Ja vastaavasti Hiihtoliiton avaintoimijoiden käytös, totuuden pimittämisen ja jopa oikeudessa valehtelu, uskomattoman kieroa.

Totuus tuli julki, onneksi.

[Lucy_van_pelt · Rating 2 out of 5]

2.5 tähteä.

Kuuluu aihepiiriin josta luen kaikki käsiini saamat kirjat eli Doping. Kiinnostuin aiheesta lapsena Martti Vainion myötä.

Aihe on siis mahtava ja mitä kaikkea tää nainen on joutunut kärsimään uutisen takia, on jotain ihan pöyristyttävää. Vitonen tulisi jo pelkädg

Lukemista häiritsi kirjan melkoinen kuivakkuus. Ehkä aivan jokaista työpaikkaa, lääkärikäyntiä tai Kanarian matkaa ei tarvitse raportoida.

Kirjallisilta ansioiltaan ei yllä viimeaikaisten paljastuskirjojen (Oikeusjuttu, Yhdellä meistä on kokemus epäasiallisesta kohtelusta) tasolle. Mielenkiintoinen aihe ei aivan jaksa kannatella kirjaa. Kuitenkin mahtavaa, että tämä kirja on kirjoitettu.

[Reija Haapanen · Rating 3 out of 5]

Kolme tähteä, koska kirjoittaja ei luonnollisista syistä pystynyt kirjoittamaan ulkopuolelta katsellen, vaan liika omakohtaisuus haittaa kirjallista asua. Myös pitkät kirjakieliset sitaatit puheista sekä kömpelöitä että epäilyttäviä tarkkuudessaan (toimittaja käyttää epäilemättä paljon nauhuria, mutta ei kai sentään esim. puolisonsa kanssa pizzatilauksesta jutellessaan). Kokonaisuus oli kuitenkin hyvin kasattu eikä rönsyillyt tai jaaritellut (vaikka olisi voinut, sillä kiemuroita riittää).

Merkittävä kirja tapauskertomuksena kauheasta valehtelusta, kähminnästä, toimittajan päälle paskomisesta vain siksi, että kertoi totuuden. Suosittelen ilman muuta lukemaan!

[ennie · Rating 2 out of 5]

Olen ollut niin nuori dopingkäryjen aikaan, että minulla ei ole uutisoinnista kuin joitain harvoja muistikuvia. Oli kiinnostavaa lukea siitä, miten näin yhteiskunnallisesti merkittävät tapahtumat etenivät. Kirja herätteli myös ajattelemaan oikeuslaitoksen ja yhteiskunnan epäkohtia sekä yleisesti moraalikysymyksiä.

Kirjan sävy antaa kuitenkin vaikutelman, että kirjoittaja ei olisi päässyt tapahtumista yli. Sävy on tuttu Facebook-ränteistä, jossa tarkoituksena ei ole niinkään epäkohtien esilletuominen, vaan oman pahan olon lievittäminen. En myöskään näe syytä sille, miksi niin montaa tarinan kannalta epäolennaista henkilöä kommentoidaan negatiivisesti.

[Timo Klimoff · Rating 2 out of 5]

Tämä on tapaus, josta piti kirjoittaa kirja. Aihe on erittäin mielenkiintoinen.

Valitettavasti en pitänyt kirjaan valitusta henkilökohtaisesta tyylistä, jossa kerrottiin tapahtumien jokainen tapahtuma äärimmäisen tarkasti sitaatteja myöden. Mukana oli myös Aatsalon perhe-elämän ja omien tuntemusten yksityiskohtaista kuvailua. Vaikuttikin, että kirja oli enemmänkin henkilökohtainen tilitys kuin kertomus dopinguutisjupakasta. Aatsalon on täytynyt kirjoittaa joka ilta useampi tunti päiväkirjaa, sen verran detaljeihin menevää kerronta on.

[Tytti Hirvonen · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen ja vetävä. Onhan sitä tiennyt, että kaikenlaista kähmintää ja petosta näissä piireissä tapahtuu, mutta sen määrä, laatu ja häikäilemättömyys yllättivät ja järkyttivät silti. Ihminen tekee työtään antaumuksella, asiantuntevasti ja perehtyen ja voi joutua tuollaiseen myllyyn, huh! Kaikki mahdolliset pisteet ja sympatiat Aatsalolle, että jaksoi ja sille uskolle, että totuus vielä tulee ilmi. Niinhän se tuli.

[Olli Kopakkala · Rating 4 out of 5]

Johanna kirjoittaa jutun dopingista ja Suimen hiihtoliitto ja Esko Aho yrittävät tuhota hänen elämänsä. Osittain onnistuvatkin siinä. En tiennyt tästä tarinasta mitään, joten oli oikein kiva lukea, miten röyhkeää peliä isossa urheilujärjestössä on. Vahvistaa käsitystäni siitä, että kun toimitaan muiden rahoilla, tulee herkemmin ylilyöntejä.

[Antti Kujala · Rating 5 out of 5]

Hiihtoniilot: hävetkää. Miten paljon voitte yhtä totuutta etsivää ihmistä lyödä, ettekä edelleenkään ole pyytäneet anteeksi, korkeimman oikeuden päätöksien jälkeenkään? Uskomattoman rohkea tarina toimittajalta joka uskalsi, ja kuinka järjestön valheiden ja äijälinnakkeiden verkko alkoi lopulta murentua. Totuus voitti.

[Koivula]

Siinä mielessä tuli Auerin tapaus mieleen, että ihmisen elämä voi mennä pilalle muiden valehtelun ja "oikeuden" takia.
Melkein jännärimäisesti kirjoitettu 😃 - ei niin urheilusta kiinnostunutkin luki/kuunteli ihan mielenkiinnolla (ja koitti muistella itsekin uutisointia).
Helmet: 3, 4, 5, 9, 10, 11, 17, 22, 24, 29, 31, 44 - joku näistä!
Popsugar: 10 tai 32 :)