Amerikkalainen

by Meri Kuusisto

Hirtehisen hauska esikoisromaani Helsingin katujen - ja kattojen - kulkijoistaSusette löytää amerikkalaisen jalkapallon pesulasta. Roskalavalta löytyvät lastenrattaat, joilla Susette ja pallo nimeltä Amerikkalainen pääsevät kaupungille. Ihmisillä on kummallisia odotuksia äidiltä näyttävien henkilöiden suhteen, mutta Susette on saanut tarpeekseen samanlaisina toistuvista päivistä kahvilan tiskin takana ja illoista vaihtuvissa kapakoissa ja kainaloissa.Hermanni menee katutasolla paniikkiin, mutta Ison Roobertinkadun korkeimman talon katolla ahdistus helpottaa.Kun kaksi sivummalla kulkijaa ja pallo kohtaavat, syntyy koskettava ja kummastuttava kertomus elämäänsä eksyneistä ihmisistä. Meri Kuusiston esikoisteoksen kieli on kirkasta ja huumori hurmaavan viistoa.

250 pages, Hardcover

First published January 1, 2014

Reviews

[Minuna]

Odotin kirjan olevan esittelyn perusteella hassuttelevan kevyttä luettavaa, mutta tämä olikin syntiä raskaampi teos. Kaksi syvästi traumatisoitunutta ja erakoitunutta, odottamattomasti ystävystynyttä suomalaista koittavat sinnitellä tahoillaan odotusten ja ongelmiensa ristiaallokossa. Kirjassa ei ollut mitään hauskaa, vaikka kieli sukkelaa onkin, hahmoja kohtaan heränneet tunteet olivat lähinnä kauhunsekaista sääliä, kunpa nuokin olisivat saaneet ajoissa apua. Kunpa kaikki saisivat ajoissa apua, varsinkin ne jotka eivät sitä kykene tai hoksaa hakea. En ole ihan varma pidinkö kirjasta vai en. Alkuasetelmassa olisi ollut niin paljon potentiaalia hyvinkin erilaiseen tarinaan, mutta tämä lankesi siihen perinteiseen Suomi-kurjuuteen. Sääli.

[Johanna Holmberg]

Elämä on kummallista - mitä sitä ihmettelemään. Kuusisto on ihailtavan säästeliäs tarinansa tueksi tarjoamansa informaation suhteen.

[Erja Linnonmaa]

Tää on ihanan seko ja omituinen. Vinkkaan varmasti.

[niina]

Romaanin hahmot eivät päästäneet lähelleen, elämäntilanteet eivät avautuneet eikä itsenäisten, mutta toisiinsa tiiviisti kietoutuvien päähenkilöiden keskinäistä suhdetta käsitelty mielestäni riittävästi. Kielellisesti oli myös huomattavan epätasaista, väliin ihan tätä tuttua suomalaista nykyproosaa, mutta paikoin mielenkiintoista, lauserakenteilla ja sanajärjestyksillä leikittelevää kokeilua, jotain, mikä kirjailijan erottaa massasta. Siitä voidaan ja varmaan ollaankin montaa mieltä, erottuuko Kuusisto edukseen, olen itsekin: toisaalta huvituin ja innostuin eniten juuri romaanin loppuosasta, jossa tämä jännä, erikoisuudessaan liioitteleva ja jopa humoristinen viritys oli vahvasti läsnä. Toisaalta se alkoi kohta jo ärsyttää. Huomionarvoista on sekin, että tässä kirjassa oli monta sivuhahmoa, jotka jäivät juuri niin tuntemattomiksi lukijalle kuin kokijahahmollekin, ja olivat silti kaiken aikaa läsnä, osana hahmojen elämää, joka ei tuntunut päättyvän töksähtäen näiden kansien sisälle, mikä taas on todella hieno piirre tarinalle.

Sanat ja sanaparit lapsenteko, hyvä äitiys, lapsen velvollisuus ja ihmisoikeus kiteyttävät tämän kirjan sisällön paremmin kuin hyvin, vaikka alkuun vaikuttikin ihan muulta, ehkä ihmisten hiljaiselta kapinalta, jota tarkastellaan jopa häiritsevän lööppimäisesti ja kauhistellen. Haluaisin sanoa, että ei itselleni mikään läheisin aihe, mutta se olisi ihan silkkaa paskapuhetta, kun on minullakin äiti. Sanon siis, että aiheita käsiteltiin ehkä itselleni vähän liian vieraasta näkökulmasta, eikä tunteilulle ja kokemiselle annettu mielestäni riittävästi painoa, vaikka hankalien ja traumaattisten asioiden äärellä oltiinkin. Vieraannuttava kirja.

[Maria]

kuusiston kirjoitustyyli on häiritsevän epämääräinen sekoitus suomalaista nykyproosaa, lauserakenteita rikkovaa kokeilua ja ehkä hieman inhorealismiakin. henkilöhahmotkin jäivät varsin etäisiksi, kun elämäntilanteita ja menneisyyttä ei oikeastaan avattu ollenkaan, ripoteltiin vain ärsyttävän monitulkintaisia vihjeitä sinne tänne.
aina välillä on pakko antaa suomalaisille nuorille naiskirjailijoille mahdollisuus, joskus yllätyn iloisesti, nyt en.

[Johanna]

Romaani kumartaa kunniottavasti venäläisille absurdin mestareille, mutta tiedä sitten, tavoittaako se sillä tavalla jotakin olennaista maailmasta. Ei siltä tunnu, sillä päähenkilöiden ongelmat psykologisoidaan, mikä latistaa kirjan lopulta melko tympeäksi ja junnaavaksi lukukokemukseksi. Kieleltään hauska ja sujuva.

[Eija Toiviala]

Jostain syystä vaikelukuinen, johtuu ehkä fonttikoosta. Perusasetelma mielenkiintoinen, mutta ei ime mukaansa. Saattaisi toimia elokuvana tai kotikatsomossa, sen verran outoja nuo päähenkilöt olivat.

Hyvä, että tuli luettua :-)

[KM]

Ihan ookoo, tosin sehän lienee pahinta, mitä kirjasta tai mistään voi sanoa. Ihan hyvää kerrontaa omalaatuisella tyylillä, mutta sisältö ja kertomuksen tarkoitus ei oikein loppujen lopuksi auennut, että miksi koko tämä hässäkkä.

[Minna]

Mainio kirja, sekopäinen, hillitön, omaperäinen, veikeä. Näennäisen mielipuolisten juonenkäänteiden alle on kätketty ihmiselon absurdia traagisuutta. Pidän siitä, että hahmoja ja heidän taustojaan ei selitetty liikaa, ei hulluuteen aina ole mahdollista löytää mitään loogista selitystä.

[KatRi]

Kielellisesti voimakkaasti leikittelevä. Absurdia, mutta suhteellisen lähellä tosielämää kuitenkin. Suruviritteistä mustaa huumoria. Eittämättä omaperäinen teos!

[Marias]

Olisin halunnut pitää tästä kirjasta mutta kun ei niin ei. Ehkä yritin tulkita tätä liikaa. Teksti ei soljunut tarpeeksi. Jäi kesken.

[Suketus]

Lukumaratonin satoa. Absurdi ja surullinen tarina, jonka heittelehtivät juonenkäänteet kätkevät taakseen paljon.