Vertaistukea sinulle, joka havahduit vasta aikuisena ADHD:n mahdollisuuteen.
“Mikä mussa on vialla” oli kirjailija Laura Wathénin toistuva ajatus, kunnes hän itse sai diagnoosin 28-vuotiaana yliopisto-opiskelijana. Tästä alkoi pitkä ja paikoitellen synkkä matka itseensä tutustumiseen ja hyväksymiseen.
Tämä kirja on sinulle, joka olet sinnitellen pärjännyt näennäisen hyvin. Sinulle, joka ylisuoritat, jotta et alisuoriutuisi kaikessa. Sinulle, jolle sanotaan, “en usko että sulla on ADHD”. Ja kaikille, jotka olisivat tarvinneet apua jo lapsena, mutta eivät sitä saaneet. Kirjasta hyötyvät myös ADHD-ihmisen läheiset sekä ammattilaiset.
Kirja kuvaa, miten ADHD voi aikuisena ilmetä ja miten diagnoosiin suhtaudutaan yhteiskunnassa. Se rakentuu kirjailijan oman kokemuksen, muiden ADHD-ihmisten haastatteluiden sekä tutkimustiedon ympärille.
Tietoisuus ADHD:sta on kasvanut valtavasti, ja yhä useampi saa koko ikänsä kärsittyihin ongelmiin selityksen. Silti ADHD-ihmiset kohtaavat ennakkoluuloja, kun lehdissä kirjoitellaan nuorten naisten “tiktok-sairaudesta” ja elämänlaatua parantavat lääkkeet ovatkin "huumelääkkeitä".
Kirjassa oli tosi paljon tietoa mutta silti oli todella rullaava lukukokemus. Tässä yhdisteltiin kiinnostavasti omia kokemuksia, vertaisten kokemuksia ja yhteiskunnallista näkökulmaa. Fokuksessa aikuiset. Maskaamisen kuvaus ja näkökulmat puhuttelivat erityisesti. Tykkäsin!
Tykkäsin, sosiologina Wathén lähestyy ADHD:ta ei pelkästään lääketieteen, vaan myös yhteiskunnan ja yhteisöjen näkökulmasta. Pidin siitä, miten omakohtaisia anekdootteja yhdistettiin tutkimuskirjallisuuteen ja palattiin historiassa taaksepäin.
Ihmisenä, joka tunnistaa moooonia ADHD:n piirteitä itsessään (mutta jonka kohdalla diagnostinen kynnys ei todennäköisesti ylittyisi) tämä oli myös voimaannuttava lukukokemus. Wathén korostaakin itsediagnosoinnin sijaan ”itsetunnistamista”, eli omien piirteiden reflektointia. Tässä luetellaan myös paljon sivustoja ja lisämateriaalia, jotka voivat auttaa arjen ja ihmissuhteiden navigoinnissa.
Jonkun verran tiiviimpi olisi saanut mun mielestä olla, mutta ehdottomasti lukusuositus kaikille aiheesta kiinnostuville!
Erittäin hyvä kirja jos epäilee itsellä adhd:ta, tästä sai paljon monipuolista tietoa. Ehkä joitain asioita olisi hieman voinut tiivistää, mutta vahva suositus☺️
tää oli musta aivan todella hyvä! kattava, monipuolinen ja informatiivinen kokonaisuus. laaja-alaisesti mielenkiintoista faktatietoa sekä omakohtaisia kokemuksia eri näkökulmista. tää oli lukukokemuksena todella miellyttävä, ja koin myös paljon ahaa-elämyksiä sekä validaation tunteita.
Kirja sisältää paljon hyödyllistä tietoa niin ADHD-diagnosoiduille sekä heidän läheisilleen. Lisäksi monet teemat esimerkiksi itsetuntemukseen ja toimintamalleihin liittyen ovat hyödyllistä pohdittavaa aivan kaikille. Wathén kirjoittaa vaikeistakin aiheista selkeästi ja helppolukuisesti, ja omat kokemukset sekä haastattelut elävöittävät ja syventävät aiheita. Maailma olisi parempi paikka, mikäli kaikki lukisivat tämän kirjan.
Jos luet vain yhden pop-tieteellisen/self help-henkisen kirjan ADHD:sta, tämä on erinomainen vaihtoehto. Sopii erityisesti aikuisena diagnoosin saaneille ja heidän läheisilleen.
Ai se olikin ADHD on tutkimusretki kirjailijan omaan kokemukseen aikuisena diagnosoidusta ADHD:sta, ja tarjoaa sekä faktapohjaista katsausta diagnoosin historiaan, akateemiseen tulkintaan ja tarjolla olevaan tukeen että roimasti aineksia introspektioon. Ajoittain Wathénin teksti on niin kipeän samaistuttavaa, että kirja on pakko laskea alas ja vaan hengitellä hetki, ettei tunneryöppy hukuta alleen. Valitsin ehkä itselleni parhaan ajan lukea sitä, koska olen aikuisiän diagnoosin saamisen kynnyksellä ja monet ajatukset ja kokemukset olivat tuoreena mielen päällä.
Wathénin kirjoitustapa on hyvin rento, joka toimii välillä hyvin (mm. lähentävä kokemus) ja välillä vähän huonommin (esim. mielivaltaiset kirjoitusasut). Kirja yhdistelee Wathénin omia kokemuksia, hänen seuraajiensa jakamia anekdootteja sekä tiedepuolta, jota käsitellään myös kriittisesti. Wathénin kritiikki on joskus varsin fiilispohjaista ennemmin kuin aukiselittävää ja perustelevaa, mikä mielestäni saattaa vähän laimentaa kriitikin tarkoitettua impaktia. Kokonaisuutena kirja on ehkä aavistuksen liian pitkä, mutta ymmärrän Wathénin halun tehdä kirjasta monipuolisen jo pelkästään sen aihepiirinkin vuoksi. Suosittelen sitä kuitenkin lämpimästi niille, jotka ovat mahdollisesti myös hakeutumassa tutkimuksiin ja nimenomaan aikuisiällä - Wathén seuraajiensa anekdoottien kanssa tarjoavat runsaasti vertaistukea ja pohdinnan aihetta.
Olen lukenut hiljattain useamman ADHD-kirjan, sillä olen alkanut harkita tutkimuksiin hakeutumista. Tämä teos oli ensimmäinen, joka puhui ns. itsetunnistuksesta, mikä kovasti validoi aiheen parissa käymääni itsereflektiota. Tässä oli paljon tuttua asiaa ja useita arkea hankaloittavia ilmiöitä, joihin samaistun. Tässä avattiin erityisen hyvin maskaamista ADHD:n näkökulmasta (useimmiten maskaamisesta puhutaan autismin yhteydessä) sekä sitä, kuinka yhteiskunta rakentaa vammaisuutta (paikoin kaikui viime vuoden tieto-Finlandia Suuri valhe vammaisuudesta). Tässä kuvattiin myös AHDH:ta ympäröivää stigmaa ja mm. lääkkeisiin liittyvää mediadiskurssia, mistä lisäpisteitä. Näitä asioita on tärkeää sanoittaa auki. Lisäksi tässä oli hyviä listauksia muista aihetta käsittelevistä kirjoista ja podcasteista.
Laura Wathénin tietoteos Ai se olikin ADHD nosti esille paljon puhutun diagnoosin. Kiinnostuin lukemaan tämän kirjan, koska lapsellani todettiin aikuisiän adhd. Kiinnosti tietää enemmän ADHD:stä, joka aina on liitetty häirikköpoikiin ja vankeihin.
Jokainen adhd-ihminen on erilainen. Piirteet, erilaiset haasteet ja voimavarat käydään kirjassa tarkkaan läpi, ja samalla Laura Wathén kertoi itsestään. Jokainen adhd-ihminen on erilainen. Piirteet, erilaiset haasteet ja voimavarat käydään kirjassa tarkkaan läpi, ja samalla Laura Wathén kertoi itsestään.
Luin tämän kirjan ystävän suosituksesta. Itselleni ei kirja ei täysin kolahtanut, ehkä koska en kuulu varsinaiseen kohderyhmään (vaikka osa ilmentymisistä voisi olla itsenikin kirjoittamia). Kirja sisälsi kuitenkin paljon tietoa ADHD:stä ja oli kiinnostavaa kuulla henkilökohtainen tarina. Uskon kirjan uppoavan huomattavasti paremmin henkilöillä, jotka itse tuskailevat ADHD:n kanssa (diagnosoidun tai diagnosoimattoman). Suosittelen myös ihmisille, joiden lähipiiriin kuuluu sellanen ihminen.
Tosi mielenkiintoinen ja sujuvasti etenevä katsaus ADHD:n diagnosointiin, piirteisiin ja elämään sen kanssa. Käytännönläheinen ja varmasti todella samaistuttava: pääosassa kirjoittajan omat kokemukset, mutta monimuotoisempaa näkökulmaa tuovat muiden ihmisten suurella kyselyllä kootut kokemukset ja ajatukset, tietenkään faktaa unohtamatta. Sopii myös neurotyypillisten luettavaksi.
Teos ammentaa kirjailijan omien kokemusten lisäksi hänen tekemistään haastatteluista ja kyselytutkimuksesta sekä peilaa niitä tieteelliseen tutkimustietoon. En varsinaisesti oppinut mitään uutta, mitä ei olisi jo sanottu lukemattomissa aiemmissa ADHD:ta käsittelevissä kirjoissa, mutta Wathén kirjoittaa vetävällä tavalla, joka liimasi minut kirjaan kiinni pitkiksikin toveiksi kerrallaan.
Suosittelen kaikille adhd - diagnoosin aikuisena saaneille, sekä adhd:sta kiinnostuneille tai adhd ihmisen läheiselle. Kirja tarjoaa paljon informaatiota, mutta myöskin vertaistukea ja vinkkejä adhd kanssa elämiseen.
On ollut ilo seurata Lauran kirjoitusprosessia ig:ssä ja nyt sitten vihdoin lukea kovan työn tulos. Mietin vaan koko lukukokemuksen ajan, että oletko minä.
Papukaijamerkki lintujutuista.
SPOILER (tavallaan) Jäin miettimään niitä kanarianlintuja. Selviskö ne hengissä? 🥺
Tämänkin luin jo joskus aiemmin, mutta on unohtunut päivittää Goodreadsiin...
Ihan hyvä kirja, tosin jotenkin vähän ehkä pitkäveteinen. Toisaalta kirja sai miut harkitsemaan hakeutumista ADHD-tutkimuksiin, kun sitä olen itselläni nyt epäillyt jo tovin.
Tämä on kattavin ja samaistuttavin kirja ADHD:sta, ainakin näin aikuisena diagnosoidun milleniaalin nepsyn näkökulmasta. Kirjoittajan oma ääni kuuluu tekstissä, tutkimustietoa unohtamatta. Kiitos Laura!
Mietin pitkään kolmen ja neljän tähden välillä, mutta annetaan neljä. Kirjassa on tiivissä kansissa paljon samaa infoa mitä olen kavereilta oppinut, mutta myös uusia juttuja kuten vammaisuuden sosiaalinen malli. Loppua kohden kirja alkoi tuntumaan vähän puiselta lukea, mutta saattoi johtua myös e-kirjaformaatista. Eheä ja hyvin kirjoitettu.
Jos olisin rikas, ostaisin näitä kirjoja 1000 ja jakaisin niitä kaikille, mutta etenki adhd-ihmisten läheisille, kouluhenkilökunnille, kaikille työnantajille, hoitajille, lääkäreille, politikoille, muille päättäjille ja niille, jotka epäilee adhd:ta itessään.
En ehkä samalla tavalla suosittele tätä itteni kaltasille ihmisille, jotka jo entuudestaan on haalinu kaiken adhd:sta löytyvän tiedon kirjoineen, tutkimuksineen, kuntoutuksineen jne, mutta tällasella tiedonhaalintapohjalla sanon tän olevan helposti lähestyttävin ja siihen nähden kattavin, moniulotteisin ja realistisin tietopaketti adhd:sta ja kokemuksesta sen kanssa elämisestä (etenkin korkeasti maskaavana ja näin ollen vasta aikusena diagnoosin saaneena).