15-vuotias Juli ei saanut peruskoulun päättötodistusta. Kun muut juhlivat koulujen loppua ja suunnittelevat jatko-opintoja, Juli lähetetään kesäleirille. Eikä vahingossakaan mihinkään mielenkiintoiseen paikkaan, vaan oman pikkupaikkakunnan leirikeskukseen. Hän ei todellakaan aio jäädä sinne.
Niinpä ensimmäisenä yönä Juli varastaa leiriohjaajan auton ja karkaa. Pakomatkan hohdokkuutta himmentää vain se, että mukaan tunkee toinen leiriläinen, Tampereelta tullut taiteilijasielu Bao…
Kesäkuu kuvaa huumorilla ja lämmöllä ulkopuolisuuden tunnetta, oman paikan ja itsensä etsimistä, ei-kiiltokuvamaista ystävystymistä – ja eeppistä Suomen kesää, jonka yhdessä yössä voi tapahtua pieniä suuria asioita.
Katri Alatalo on korpilahtelainen fantasiakirjailija, joka omaksi yllätyksekseen kirjoitti realistisen nuortenkirjan. Kesäkuu on hänen henkilökohtainen vastaiskunsa kaunokirjallisuuden kaupunki- ja Helsinki-keskeisyydelle.
Katri Alatalon Kesäkuu (Hertta, 2024) on ollut täydellistä luettavaa kesäiltoihin ja -öihin. Oon lukenut tätä parvekkeen pimeässä puhelimen ruudulta, haistellut kesän tuoksua ja kuunnellut kaupungin huminaa ympärillä.
Tuittupäinen Juli pakenee kesäleiriltä keskellä yötä varastetulla autolla. Hänen seuraansa lyöttäytyy Bao, joka kuvaa Kesäkuu-nimistä elokuvaa. Alkaa pakomatka, jonka aikana kaksikko oppii toistensa salaisuudet.
Kirjan kieli hersyy ja leikittelee. Kielikuviin on löydetty tuoreutta, ja kieli koukistaa sormensa ja kutsuu mukaan syvemmälle tarinaan.
Äkkipikaisen Julin ja taiteellisen ja rauhallisen Baon välinen kemia toimii erinomaisesti. Vaikka he vaikuttavat toistensa vastakohdilta, he löytävät yllättävistä asioista samankaltaisuutta. Molempien ikätoverit ovat päässeet peruskoulusta, mutta sekä Julilla että Baolla on vielä vuosi jäljellä. Molempien taustasta löytyy varjoja.
Kirja käsittelee painavia aiheita kevyesti, osaa ehkä sen takia myös vähän pintapuolisesti. Esimerkiksi Baon ulkopuolisuuden kokemuksista ja taustasta adoptoituna olisi ollut kiinnostavaa kuulla vielä lisää.
Kirjan puolivälin paikkeilla mietin: missä jännite? Mihin Juli on menossa? Mikä hänen tavoitteensa on? Onko tavoite harhailu ja päämäärättömyys, joka ammentaa voimansa kapinasta?
Mitä pidemmälle luin, sitä oikeammalta kaikki kirjassa tuntui. Vaikka pako tuntuu tavallaan merkityksettömältä, loppukäänteet antavat sille painavan merkityksen. Mitä olisi tapahtunut, jos Juli ja Bao eivät olisi paenneet ja olleet aamuyöllä siellä, missä ovat?
Kirja kuvaa kauniisti, että yksikin yö voi olla painava ja tarkoitusta täynnä.
"- Tai kaksi koulupudokasta rämpimässä keskellä yötä mäntymetsässä menossa ei minnekään?" (s. 110)
Katri Alatalon tähän hetkeen mainiosti sopiva YA Kesäkuu (Hertta 2024) kertoo yhdestä yöstä, jonka syksyllä kymppiluokalle menevä Juli ja ylisuorittaja Bao viettävät yhdessä haahuillen paikasta toiseen. Kaunis kansi on Karin Niemen käsialaa.
"- Mitä tehdään, jos nähdään karhu? Bao sävähti. - Onko sellainen oikeasti mahdollista?" (s. 108)
Juli saapuu myöhässä ja vastentahtoisesti kesäleirille, jota hän kutsuu "epätoivoisten tapausten kerhoksi". Hän ei kuitenkaan aio jäädä homehtumaan sinne, vaan heti ensimmäisenä iltana suunnittelee pakenevansa. Harmillista kyllä ulkopaikkakuntalainen Bao huomaa hänen lähtönsä ja vaatii päästä mukaan. Sen jälkeen Julista kuoriutuu autovaras, eikä 15-vuotiaana hänellä ole edes ajokorttia. Auto päätyy ojaan ja tytöt jatkavat matkaansa jalkapatikassa. Illan aikana kähvelletään myös mönkijä ja pari tölkkiä kaljaa, naku-uidaan ja päädytään lopulta metsän keskellä olevan mummonmökin pihaan.
"- Ei pelätä kuolemaa nyt, Bao sanoi. - Tämä yö kestää vielä sata yötä." (s. 123)
Odotin kirjalta aika paljon, mutta minulle tämä ei kolahtanut. Juli oli mahdottoman ärsyttävä ja Bao niin ohut hahmona, että hänestä näki suorastaan lävitse. En aivan saanut kiinni siitä punaisesta langasta, miksi kirjan tarina kannatti kertoa, vaikka muutamiin lauseisiin samastuinkin. Kieli oli paikoin erikoista ja joitakin sanoja oli taivutettu toisin kuin olen tottunut näkemään, mutta oli joukossa muutamia oikein onnistuneitakin kohtia.
"- Sellainen sosiaalisuus enemmän väsyttää kuin antaa yhtään mitään. Ensinnäkin joutuu olemaan jatkuvasti varpaillaan ja pelaamaan jotain sosiaalista peliä." (s. 92)
No nyt oli menoa ja meininkiä! Kesäkuu oli viihdyttävä ja koko ajan eteenpäin rullaava yhdenyönromaani, jossa oli tavoitettu mainiosti se miten yksi kesäyö voi nuorena tuntua loputtomalta, ja miten siinä iässä ne hienoimmat keskustelut voi käydä just sen ihmisen kanssa jota et tunne. Itse jälleen kerran tämmöisenä vanhana kääkkänä olisin voinut lukea tätä tarinaa pidemmällekin että olisi päässyt vielä paremmin sisään Julin ja Baon sielunelämiin, mutta sitten taas toisaalta on parempi että kirja oli just näin lyhyt. Pidin myös siitä etteivät Juli ja Bao vannoneet lopussa mitään ikuista ystävyyttä vaan pystyivät elämään hetkessä, taito joka näin vanhimmiten tuppaa katoamaan. Hieno lukukokemus ja tyylikäs kansi vielä kruunasi kokonaisuuden, kyllä tätä taas nuorisolle mieluusti syksyllä vinkkaa.
Kirja saatu kunstantamolta arvostelukappaleena, kiitos.
Osuipa hienoon hetkeen tämän lukeminen. Kesäkuu sijoittuu heti koulujen lopun jälkeiseen viikkoon. Tai ennemminkin yhteen päivään ja yöhön, jonka aikana ehditään puuhata vaikka ja mitä. Ja puhua vaikka ja mitä. Kokea enemmän kuin olisi ikinä osannut ajatella. Löytää uusia puolia itsestä ja muista.
Oikein toimiva lyhyt tarina yhdestä yöstä ja siitä miten se voi tuntua ikuisuuden pituiselta. Pidin myös kirjan loppuratkaisusta, miten asiat jäi ihan vähän auki, lukijan mielikuvituksen varaan.
Kesäkuu on nopealukuinen, sujuvasti etenevä realistinen nuortenromaani ysiluokan päättäneestä mutta päättötodistuksetta jääneestä Julista, joka päättää karata. Kirja ei karta raskaita ja tärkeitä aiheita, mutta onnistuu tekemään sen riittävän kevyesti ja jäämättä niihin kiinni. Hyvin toimiva kokonaisuus.
Katri Alatalon aiemmat nuorille ja aikuisille suunnatut romaanit ovat edustaneet mittavaa eeppistä fantasiaa. Uutuus Kesäkuu poikkeaa hänen edellisestä tuotannostaan useammallakin tavalla: kyseessä on erittäin lyhyt teos, mittaa alle 150 sivua, ja tyylilaji on realistinen nuortenromaani. Kesäkuu sijoittuu enimmäkseen vain yhteen kesäiseen vuorokauteen ja kertoo karkulaisten roadtripistä. Tänä keväänä on julkaistu harvinaisen monta 15-vuotiaista ja kesän alusta kertovaa romaania, mutta Kesäkuu ei millään tavalla kalpene siinä seurueessa. Yhteistä Alatalon edellisiin kirjoihin on Kesäkuussa lähinnä taidokkas kieli, joka onnistuu yhdistämään aidontuntuisen teinimäisen minäkertojaäänen osuvan omaperäisiin kielikuviin. Kauniimmat kuvaukset ja rosoisempi huumori soljuvat molemmat tekstissä riitelemättä keskenään. Näin lyhyeen mittaan ja ajanjaksoon ei mahdu paljon: vain yksi nuoruutta hehkuva kesäyö, jonka aikana kohtaa kaksi erilaista nuorta sekä itsensä että toisensa. Päähenkilö Juli on tavattoman ärtynyt. Juli on pakotettu vasten tahtoaan kesäleirille, joka hänen mielestään on täynnä pikkupaikkakunnan idiootteja, joista jokaisen hän valitettavasti on tuntenut jo vuosia. Ainoa uusi kasvo on pääkaupungista ilmestynyt Bao. Juli ei aio homehtua leirillä vaan suunnittelee heti pakoa. Jo leirin ensimmäisenä yönä hän hiippailee huoneestaan ja varastaa pakoautoksi ohjaajan vanhan autonromun. Valitettavasti vain Juli ei pääse poistumaan huomaamatta vaan Bao tuppautuu hänen mukaansa. Yhteisestä kesäyön retkestä ei puutu perinteistä vauhdikasta sekoilua, mutta samalla opimme myös ymmärtämään paremmin Julia ja Baoa ja heidän taustojaan. Yhteen yöhön mahtuu sekä hauskoja että liikuttavia hetkiä. Karin Niemen tunnelmallisen kaunis kansikuva kruunaa kokonaisuuden, joka sopii mainiosti vähemmänkin lukevien teinien vinkkauspakettiin.
Katri Alatalon nuortenkirjassa Kesäkuussa oli yllättävän paljon yhtäläisyyksiä juuri lukemani Maria Mustrannan kirjan “Te olette liian nuoria” kanssa. Tässäkin päähenkilö on vihanhallintaongelmista kärsivä 15-vuotias, joka tarinan edetessä alkaa löytää oman tapansa kiinnittyä yhteiskuntaan, lähentyä perheeseensä ja hillitä hermojaan. Ihanaa on myös orastava romanssi sekä uudet ystävät. Alatalon kirja on kuitenkin puhetyylisempi, mikä korostaa päähenkilön oletettua tomppeliutta, ja käsittelyyn nousevat mielenterveysongelmat ja traumat koulukiusaamisesta läheisen kuolemaan. Terapiapuhe ei ole omia suosikkigenrejäni, mutta pääosin tarina veti niin hyvin, ettei asia oikeastaan haitannut.
Tarinan päähenkilö on Juli, koko ikänsä pienellä paikkakunnalla elänyt tempperamenttinen ja äkkipikainen 15-vuotias. Julin 9-luokan päättäjäiset ei olleet iloinen juhla sillä hänen numeroillaan ainoa vaihtoehto oli jatkaa kymppiluokalle. Aivan kuin tässä ei olisi kylliksi, hänet on nyt pakotettu kesäleirille maailman tylsimmälle saarelle, jossa ei ole tarjolla kuin pönttökitaraa nuotion äärellä, surkeaa ruokaa ja vielä surkeampaa seuraa. Juli ei kuitenkaan aio alistua kohtaloonsa. Hänellä on pakosuunnitelma valmiina, ja hän aikoo toteuttaa sen heti ensimmäisenä yönä. Paha vain, että leirin ainoa uusi kasvo, videokameran kanssa kaikkialle kulkeva kaupunkilaisnuori, Bao, änkee hänen mukaansa. Niinpä tästä Alcatrazin vankilasta pakenee ensimmäisenä yönä ei yksi vaan kaksi kapinallista, jotka eivät kaihda keinoja vapauteen pyrkiessään.
Tämä on tarina yhdestä tapahtumarikkaasta kesäkuun yöstä. Ennen kuin aamu sarastaa, on moni elämä vaihtanut uusille raiteille, eikä pelkästään Baon ja Julin.
Tämä oli herttainen kuvaus Suomen kesäyöstä, joka voi kestää ikuisuuden. Teoksessa kuvattiin kauniisti ystävyyttä ja pienten hetkien suuria merkityksiä. Taustalla oli vakaviakin vireitä syrjäytymisestä, rasismista ja anteeksiannosta. Tykkäsin hahmojen erilaisuudesta ja heidän suhtautumisestaan toisiinsa. Julin ääni oli tunnistettava, ja räjähtelevä luonne puhutteli. Samaistuin Julin räväkkään puoleen ja Baon suorituskeskeisyyteen, sillä itse teininä olin jonkinlainen sekoitus näitä kahta. Tästä näkökulmasta kirja oli varsinainen nostalgiatrippi omiin nuoruusvuosiin, vaikka maailma on muuttunut niistä ajoista. Tästä huolimatta maaseutukylän kesä toi monia muistoja ja tunteita pintaan. Olisin viihtynyt tarinan parissa pidempäänkin, mutta ehkä kohde ryhmä huomioiden tämä oli juuri hyvä näin.
3,5 ⭐️ lähellä neljääkin tähteä, tätä olisin lukenut pidemmänkin pätkän, vetävä ja helppolukuinen kirja. päähenkilö juli on ärsyttävä ja perinteinen ”häirikkö” ja on kivaa että hänenkin tarinansa tulee kerrotuksi. baon hahmolta kaipasin vähän lisää syvyyttä.
Tykkäsin tosi paljon hahmojen välisestä suhteesta ja hahmojen eroista. Vaikka teemat ja nää oli aika masentavia ja koko kirja oli vähän epätoivoinen niin silti oli semmonen positiivinen olo kun tätä luki. Kivan lyhyt kans vaikka yleensä tykkään pidemmistä kirjoista. Oli just sillein sopivan lyhyt että ei ois tarvinnu mitään enempää. Laitto vähän ajatteleen just sen ”tiiviyden” takia
Katri Alatalo on kirjoittanut aikaisemmin lähinnä fantasiakirjoja. Olen itse lukenut Alatalolta oivallisen Ikuisesti, siskoni, joka ei tosin edes käynyt mielessäni, kun tämä realistinen nuortenkirja osui silmiini Hertta-kustannuksen kuvastosta. Tämä kirja edustaa siis jotain uutta siis Alatalon tuotannossa, mutta mikäpä siinä, uudistuminen on aina mielenkiintoista – erityisesti silloin kun se onnistuu näin hyvin.
Kesäkuu kertoo 15-vuotiaasta Julista, joka ei levottomuuttaan ole saanut peruskoulua valmiiksi. Kesän alussa ei siis ole luvassa jännittävää odotusta jatko-opiskelupaikan varmistumisesta, vaan passitus viikoksi Alcatraziin – siis paikalliseen Routajärven leirikeskukseen viikon leirille. Julin leirikeskukselle antama lempinimi kertoo kaiken siitä innosta, jolla Juli on leirille menossa. Pakosuunnitelma syntyykin saman tien.
Leirillä on pääasiassa pikkupaikkakunnan läpeensä tuttuja ihmisiä, mutta sentään joku oudompi. Knallipäinen, kaupunkilaiselta näyttävä Bao videokameransa kanssa erottuu joukosta. Baon ja Julin ensikohtaaminen ei ole erityisen lämminhenkinen, mutta kun Juli lähtee pakomatkalle heti ensimmäisenä yönä, Bao lyöttäytyy mukaan.
Seuraa vauhdikas yö, jonka aikana Juli ja Bao tutustuvat toisiinsa ja seikkailevat pikkupaikkakunnan kesäyössä. Ohjelmassa on yleistä sekoilua, Baon taideprojektin edistämistä ja syvällisiä keskusteluja. Kesäyö kestää pitkään, mutta on myös vääjäämättä pian ohi, kun aamu koittaa. Mitä yöstä jää käteen?
Kesäkuu on tiivis romaani, alle 150-sivuinen ja nopeasti etenevä. Vauhdikkuus ei ole kohderyhmä huomioiden ollenkaan paha asia; kirjaa kelpaa suositella myös vähän heikommille lukijoille. Olisi toisaalta hauska tietää, mitä Julille ja Baolle myöhemmin tapahtuu, mutta Kesäkuu on kyllä hyvin rajattu ja sopivan tiivis.
Tyttöjen ystävystymisen kuvaus on kaunista, tarinassa on hyvää huumoria ja lempeä katse kahta eri tavalla hukassa olevaa nuorta kohtaan. Kesäkuu oli nopea lukukokemus, mutta siitä jäi hyvä ja lämmin olo.
Erittäin nopealukuinen ja -tempoinen nuortenkirja, jonka kohderyhmä lienee vähän lukevat teinitytöt tai varsin paljon lukevat nuoret, jotka haluavat lukea hieman itseään vanhempien teinien elämästä ja ongelmista. Kuitenkin kenelle tahansa "Kesäkuu" on näppärä välipalakirja.
Kirja kertoo kahden nykyteinin yhden yön seikkailusta, ja sen aikana molempien elämän kipukohtia valotetaan. Kumpikin tytöistä joutuu käymään peruskoulua yhden vuoden tavallista enemmän. Tyttöjen taustat ja ongelmien syyt ovat hyvin erilaiset, mutta he ymmärtävät toisiaan.
Alussa tapahtumia on niin paljon, että kaltaistani keski-ikäistä jo pelkkä lukeminen hengästytti. Sitten meno hieman tasaantuu ja tarinaan alkaa tulla tasojakin. Kuitenkin kaikki soljuu sangen mutkattomasti ja jopa opettavaisesti.
Kirjassa on paikoin hienoa kuvausta, mutta replikoinnissa minua jokin ärsytti. Ehkä se(kin) kuitenkin uppoaa kohderyhmään ja replikoiniti ärsytti etenkin silloin, kun kirjaa kuuntelin. Lukija nimittäin eläytyi lukemiseen häiritsevän voimakkaasti.
Tämä oli minusta oikein viihdyttävä ja koskettava nuorten romaani. Tätä kuvataan elokuvalliseksi yhdenyön romaaniksi ja minusta se on hyvin osuva kuvaus. Tämä on helppo kuvitella elokuvana. Päähenkilö Juli on piikikäs, mutta pinnan alla on paljon herkkyyttä. Bao on pohdiskeleva taiteilija. Päähenkilökaksikon temperamentit ovat hyvin erilaiset, mutta ne toimivat hyvin yhteen ja hahmojen välinen dialogi tekee tarinasta kiinnostavan. Äänikirjan lukija tavoitti minusta aika hyvin hahmojen persoonallisuudet.
"Ei pelätä kuolemaa nyt. Tämä yö kestää vielä sata yötä." 3,5 ⭐ Kuulas tunnelmapala kesäkuun yöstä: tavallaan vain "kaksi koulupudokasta rämpimässä keskellä yötä mäntymetsässä menossa ei minnekään", mutta myös liikuttavaa itsereflektiota, kasvukipuja - olkoonkin vähän kliseisesti - häivähtävän hetkellinen yhteyden löytäminen ja (ei-itsestäänselvästi, mutta ilahduttavasti) ihan kelpo juoni. Pidempäänkin olisin jaksanut odottaa aamua!
Vauhdikas, juoni- ja dialogivetoinen nuortenromaani, joka keskittyy enimmäkseen yhden vuorokauden tapahtumiin. Kertomus ulkopuolisuudesta ja sopeutumattomuudesta mutta myös yhteyden löytämisestä. Lopussa aika yllättäviä käänteitä. Aikuisena lukijana minun on vaikea arvioida tarinan, kielen ja henkilöiden uskottavuutta nuorten näkökulmasta, voisin kuitenkin kuvitella tämän noin ysiluokkalaisen lukijan käsiin.
Puoli pistettä lähtee siitä, kun vähän jäi harmittamaan kirjan loppu. Muuten kirja oli aivan loistava ja kuvasi nuorisoa realistisesti. Tosi mukava lukukokemus ja kesäinen tunnelma oli raikas ja mukava! Todella hyvin osasi myös kuvailla ympäristöä ja tunnemaailmaa. Mahtava kirja, jos haluaa nopeaa luettavaa jossa sisältöä riittää!
Todella onnistunut ja viihdyttävä ya-kesäromaani! Tämän luki mielellään kerralla. Kesäyö välittyy lukijalle, tapahtumat etenevät loogisesti ja viihdyttävät lukijaa ja vakavia aiheita käsitellään hienosti, päälle liimaamatta. Ainoastaan ihan viimeinen luku jää hieman turhan kiiltokuvamaiseksi, mutta muuten viihdyin tämän parissa erinomaisesti.
Sopivan lyhyt teos, joka kuitenkin kätkee ihan toimivaa teinipohdintaa tulevaisuudesta. Hieman nätisti asiat rusetoidaan lopussa valmiiksi, mutta pituuden vuoksi pidempään selvittelyyn ei olisi ollutkaan aikaa. LIsäksi arvostan, että myös kaverisopivuudesta keskustellaan.
Ihan kiva pikkukirja, mutta näin lyhyessä teoksessa en vielä ihan päässyt hahmoihin sisälle. Julia oli vähän vaikea ymmärtää kun oli niin lyhyesti hahmoon tutustumista. Lukiessa mieleen tuli kuitenkin voimakkaita mielikuvia ja sopisi myös lyhytelokuvaksi.