Terveisin K

by Mikko Kauppila

Opiskelijapoika K uskoo nähneensä lapsuutensa parhaan ystävän uuden kotikaupunkinsa kadulla. Näky saa pojan kiihdyksiinsä, ja hän alkaa kirjoittaa kirjeitä ystävälleen. Mutta miksi poika kirjoittaa kaverilleen niin pilkallisesti, vaikka he lapsena olivat erottamattomat?

Yliopistolla K tarkkailee muita opiskelijoita ulkopuolelta. Vain A, muistivihkoa mukanaan kuljettava kaunis poika, herättää kiinnostuksen.

Mitä sinulle kuuluu, kysyy äiti, ja jatkaa loputonta itsetilitystään. Syksy etenee, pojan esitys alkaa luhistua, luut kuultaa ihon läpi. Raja itsen ja toisen välillä alkaa joustaa.

Voisi sanoa, että Terveisin K kertoo nuoren miehen syömishäiriöstä ja sen syistä. Terävästi kuvataan ydinperheen hyytävät piirteet, vanhakantaisen sukupuolijaon sitkeys, ihmisten kyky ohittaa toisen hätä. Mutta absurdiin taittuva teos ei typisty aiheensa käsittelyksi. Monitasoinen teksti ei jätä rauhaan, kirjallisuuden parhaalle perinteelle kumartava teos hurmaa ja hätkähdyttää.

Genres: Fiction, Finnish Literature, Audiobook, Mental Health

224 pages, Hardcover

First published April 17, 2024

Reviews

[Heidi · Rating 5 out of 5]

4.5
Oi mikä esikoinen!
Miesten syömishäiriö aiheena tärkeä, mutta ei vielä tarkoita osana kirjallisuutta mitään. Kauppila on tehnyt harkittuja kaunokirjallisia valintoja, jotka muistuttavat klassikoita katoamisesta ja kuihtumisesta. Ei se niiden joukkoon päätyne, mutta en usko, että se on tavoitekaan.
Pidin myös siitä, että kirjaa esineenä, paperipintamateriana hyödynnetään teoksessa.
Surullinen, ahdistava, graafinen, hieno.

[Susa · Rating 3 out of 5]

En pitänyt tästä, ja olipa se vapauttavaa, koska ärtymyksen tunteet olivat niin isoja. Paras kirjallisuus jakaa ääripäihin jne. Vastenmielinen lukukokemus, joka meni itsensä sisään, ei niinkään lähestynyt lukijaa tai kurottanut ulospäin - kuvasi siis enemmän kuin osuvasti syömishäiriötä.

[Sanni · Rating 2 out of 5]

2,5/5

[Ville Verkkapuro]

Edgy, clever and name-dropping, essayistic tendencies and a pain of having a head too heavy and a body to match, trying to decipher and control the world and its center: the self.

[neea 🌀🪽 · Rating 3 out of 5]

tämä kirja meni helposti muutamassa päivässä kuitenkin, vaikka olisi varmasti kaivannut enemmän aikaa. poikkoileva, osin osuva, mutta jätti hämmentyneeksi.

[Saimi Korhonen · Rating 3 out of 5]

"En todella tiedä, P, osaanko kuvitella sellaista itseä tai nykyisyyttä, joka ei olisi paikka mistä haluan jatkuvasti paeta."

3,5/5!

Terveisin K on kertomus nuoren kirjallisuudenopiskelijan, K:n, mielenterveyden romahtamisesta, vääristyneestä kehokuvasta, kamppailusta oman seksuaalisuuden ja halujen kanssa ja vajoamisesta syömishäiriöön.

Terveisin K valittiin lukupiirini seuraavaksi kirjaksi ja aloitin lukemaan sitä kiinnostuneena mutta aavistuksen varovaisena. Kehokuvaan, syömishäiriöihin ja masennukseen liittyvät kuvaukset ovat minulle joskus triggeröiviä ja hankalia käsitellä, ja myönnänkin etten antanut itseni täysin paneutua kirjan maailmaan ja tarinaan suojellakseni itseäni. Pidin kuitenkin teoksesta ja sen mielikuvituksellisesta rakenteesta, ja siitä, miten Kauppilan päähenkilön käsitys maailmasta, omasta kehosta ja omasta itsestä alkaa rakoilla.

Tsekkasin useamman arvostelun ja monissa kehuttiin kirjan kuvausta syömishäiriöstä ja sen tuomasta psyykkisestä piinasta hyvin autenttiseksi. K ei ole fain fiksoitunut omaan kehoonsa ja sen kuihduttamiseen, vaan hän tarkkailee myös muiden ihmisten kehoja. Toisen lihavuuden tai koon näkeminen tuo mieleen oman kehon "ongelmat", ja laihojen ihmisten todistaminen tuo kateutta ja halua olla kuten tuo toinen ihminen. K:n kerronnassa tulee myös hyvin esille se, miten yhteiskuntamme on rakentunut laihuuden ihanteen ympärille: K kuvittelee laihuuden olevan aina terveellistä ja tuovan mukanaan onnen, esimerkiksi rakkauden. Ajatus siitä, että jos vain oma keho on "oikeaoppinen" kaikki olisi parempaa oli inhottavan samaistuttava. Tämä lainaus jäi mieleeni: "Vierailuni päätteeksi minä vielä punnitsen itseni uimahallin yleisessä punnituskoneessa ja seuraan kertyvää lukemaa, rulettipyörää, jonka ainutkaan luku ei ole voittava." Se miten K kirjan edetessä lakkaa unelmoimasta pelkästä laihuudesta ja alkaa ihannoida ajatusta täydellisestä ruumiittomuudesta - hän lukee, karattuaan osastolta, Ovidiuksen Muodonmuutoksia ja pitää Ekhon tarinaa kauniina transformaationa, sellaisena jonka hän itse haluaisi ja kokee oman kehonsa koko ajan vieraammaksi - oli pelottavaa luettavaa. Romaanissa leikitellään kaikenlaisilla rajojen ylityksillä: K unelmoi ihmisyyden hylkäämisestä, hänen seksuaaliset halunsa koettelevat normatiivisia rajoja ja hänen kerrontansa ei ole aina rehellistä, vaan hän tasapainottelee valheen ja totuuden välillä, erityisesti kirjeissään P:lle. Hän unemoi myös usein siitä, että olisi laiha "kuin tyttö" – sukupuoli ja sukupuolellinen ilmaisu ei ole selkeän kaksijakoista, vaan häilyvää.

Syömishäiriön kuvauksesta haluan myös sanoa sen verran, että Kauppila kirjoitti teoksessaan aiheesta, josta puhutaan aivan liian vähän: poikien ja miesten syömishäiriöistä ja kehokuvista. Syömishäiriöt mielletään yhäkin aivan liian usein teinityttöjen ja naisten taudeiksi, mikä tekee syömisestä, painosta ja kehosta puhumisen pojille ja miehille aina vain hankalammaksi. Terveisin K ei ehkä mullistanut maailmaani, mutta sen aihe ja tarina on tärkeä. Romaanissa tuli myös hyvin esille se, miten syömishäiriö rikkoo ihmisen mielen ja kuinka hankalaa sitä voi olla päällisin puolin nähdä toisessa ennen kuin on liian myöhäistä. Yksi kirjan masentavimmista puolista olikin se, miten K:n yksinäisyys edistää hänen sairastumistaan ja kuinka ne harvat ihmiset joiden kanssa hän kommunikoi, lähinnä hänen äitinsä ja satunnainen YTHS:n lääkäri, eivät tajua mitä hänelle on tapahtumassa. Mielenterveysongelmista kärsivät oppivat usein peittämään hätänsä ja huonon olonsa selviytyäkseen ja välttääkseen omien ongelmien puimista (teen tätä itsekkin, nuorena erityisen päättäväisesti) – K osaa vetää rennon ja itsevarman (hetero)miehen roolia, hän osaa sanoa juuri sen mitä terapeutti haluaa kuulla uskoakseen onnistuneensa työssään ja niin edespäin. Tämän "taidon" kuvaus teoksessa oli mielenkiintoista, kuten myös se, miten K:n itsestään luoma kuva pikkuhiljaa hajoaa.

Terveisin K on osittain kirjeromaani: K kirjoittaa elämästään lapsuudenystävälleen P:lle, jonka hän luuli nähneensä sattumalta. Kirjeissään K on alkuun ihanneversio itsestään: karismaattinen heteropoika, joka ottaa osaa opiskelijaelämään ja joka heittää rentoa läppää lapsuudenkaverinsa kanssa. Hän korostaa P:lle, kuinka paljon menestyneempi, komeampi ja parempi hän on aina ollut tähän verrattuna, luoden itselleen uuden tarinan mollaamalla toista. K:n epäluotettavuus kertojana teki romaanista mielenkiintoisen lukea: hänen karkeankin humoristiset kirjeensä olivat vahvassa ristiriidassa hänen muuta elämäänsä kuvaavien lukujen kanssa, joissa hän pakonomaisesti kaavoihinsa kangistuneena pelkää kuolemaa, on jumissa omassa ahdistuksessaan ja pyrkii epätoivoisesti kontrolloimaan elämäänsä, joka on suistunut jo raiteiltaan. Samaistuin kovasti kirjan ahdistuksen kuvaukseen ja K:n lähes neuroottisiin rutiineihin, yliajatteluun ja esimerkiksi sairastumisen pelkäämiseen. Myös A:n, K:n palavan ihastuksen kohteen, kuvaus oli hauska esimerkki K:n epäluotettavuudesta: hän luo mielessään upean kuvan A:sta sivistyneenä, syvällisenä nerona, joak lukee hienostunutta kirjallisuutta ja tulee julkaisemaan maailmaa järisyttäviä mestariteoksia, mutta tosiasiassa, kun K kirjoittaa ylös lainauksia A:n muistikirjasta, käy ilmi, että hän on ihan tavallinen poju, joka kirjoittaa pornon katselusta, seksifantasioistaan ja erektioistaan. Hän ei ole K:n kuvittelema jalo nero. Hän ei myöskään pidä K:ta sen suuremmassa arvossa vaan uskoo tämän olevan lähinnä kummajainen. Lopussa käy myös ilmi, että kaiken P:n mollaamisen jälkeen K on tajunnut, että P oli kenties hänen elämänsä ainut todellinen rakkaus. Hän on tajunnut sen nyt, kun hän ei enää voi ilmaista itseään sanoin, elää kehossaan tai hyväksyä ihmisyyttään. Surullista.

K:n seksuaalisuuden kuvaaminen oli mielenkiintoista. Kauppila tavoitti hyvin sen, miten syvälle iskostunut häpeä ja olettamus siitä, että omat halut ovat jotain likaista, tekevät omien tunteiden ja halujen ilmaisemisesta ja hyväksymisestä hyvin hankalaa, ellei jopa mahdotonta. K:n mielessä seksi ja seksuaalisuus yhdistyvät ruokaan ja yleiseen epäpuhtauteen, ja niistäkin tulee asioita, jotka hänen täytyy "päihittää". K:n syömishäiriö ja henkiset ongelmat eivät johdu vain yhdestä yksinkertaisesta asiasta, vaan romaanissa käy selväksi, että hänen lukuisat ongelmansa, ahdistuksensa ja kokemuksensa ovat nivoutuneet yhdeksi monimutkaiseksi ilmiöksi. Tämä oli mielestäni autenttinen kuvaus, koska uskon, että suurimmalla osalla, jotka kärsivät mielenterveysongelmista, on piinansa takana monta tekijää.

Arvostelustani voi huomata, että kirja herätti minussa ajatuksia ja tunteita. Miksi sitten annan sille vain 3,5/5 enkä esimerkiksi neljää tähteä? No, kuten jo aiemmin sanoin, olin kirjaa lukiessani tietoisesti varuillani enkä antanut itseni täysin eläytyä K:n tarinaan. Tämän takia kirja ei päässyt täysiin oikeuksiinsa: arvioni on, painotan, hyvin subjektiivinen. Lisäksi, vaikka pidin siitä mitä Kauppila yritti sanoa ja nautin hänen kielellisestä kikkailustaan, teos ei hurmannut minua tai räjäyttänyt tajuntaani. Se on vaikuttava esikoisteos, mutta ei mestariteos.

Suosittelisin Terveisin K:ta kokeellisen kirjallisuuden ystäville ja niille, joita seksuaalisuuden, kehollisuuden ja mielenterveyden teemat kiinnostavat ja jotka eivät hätkähdä graafisista kuvauksista ja ihmisen sisäisen piinan syväluotaavasta tutkiskelusta.

[Emma · Rating 3 out of 5]

Tää aihe on ollut niin lähellä, että välillä satutti, ällötti ihan kun luki. Vois siis sanoa , että onnistunut tavoitteessaan. Mielenkiintoinen näkökulma ja päähenkilö, jopa etäännyttävä. Mutta en kauheesti välittänyt kirjemuodosta ja välillä näki läpi että tässä on nyt _yritetty_ kirjoittaa jotain suurta ja taidokasta. Samaan aikaan vaikee uskoo etteikö olis autofiktiivinen. Yllätyin, täytyy sulatella kunnolla ennen kuin tietää mitä mieltä on. Toisaalta ehkä ei oo tarpeen olla mitään mieltä? Antaisin 3.5/5 ehkä.

[Sanna-Mari · Rating 2 out of 5]

2.5 tähteä, jonka pyöristän alaspäin lievästä ärsytyksestä.

Melkein näen, mitä Kauppila on kirjassaan yrittänyt, mutta jotenkin en pääse irti siitä tunteesta, että tässä yritetään nyt luoda uutta hienoa ja taiteellista tapaa kertoa vaikeasta aiheesta. Koska se on helpompaa näin ja muoto on kauniimpi sisältöä? Olikohan tässä nyt jokin romaanin ja syömishäiriön logiikkaa avaava pohdinto?

K:n elämä on yhtä tiivistynyttä kuin kirjoitus, vaikka omia kappaleita saavia kirjeitä nuoruudenystävälle P:lle en koe ollenkaan merkitykselliseksi tarinan kannalta. Paikoin K:n monologit ovat paljastavia ja niihin jää koukkuun, mutta niissä kirjallisesti oleva tuska jää, vain kirjalliseksi, mikä on sääli.

Sivuhuomiona: ajattelin koko ajan K:n kaupungin olevan Turku, mutta Turussa ei ole nivelbusseja ja tämä nauratti tahattomasti koko ajan.

[M · Rating 4 out of 5]

Heittämällä yksi vuoden lempikirjoistani. Kaunis ja kipeä kuvaus syömishäiriöisen maailmankuvan ja itsen kaventumisesta, kerronta otti kierroksia loppua kohden ja tiivisti tarinan hienosti kasaan, sulki sen, tai pikemminkin kuihtui kertojan mukana ohueksi. Kauppilan kieli on nokkelaa eikä tunnu alkuunkaan väkinäiseltä sivistyssanakikkailusta huolimatta. Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden, omasta ruumiista irrallisena olemisen kokemukset koskettivat ja toivat kertojan todella lähelle lukijaa. Myös perhesuhteiden, varsinkin kuvitellun äitisuhteen kuvaus P:n äidin kanssa on onnistuttu vangitsemaan raadollisen hyvin. Todella samaistuttava ja vaikuttava esikoinen!

[Milja Fromholtz · Rating 5 out of 5]

Tämä oli kertakaikkisen oivaltava, karmaiseva ja myös surullinen tarina syömishäiriöstä ja ihmisen psyykkeestä.

[Janica · Rating 2 out of 5]

2,5 tähteä, pyöristän kuitenkin kahteen.

Ei missään tapauksessa paskin esikoisteos, mutta koen tän kuitenkin lässähtäneen juuri kovan yrittämisen takia. Miesten syömishäiriö teemana ei ole aihe, josta olisin lukenut mitenkään tarpeeksi, joten siitä pisteet. Mietin kuitenkin ihan ensimmäisiltä sivuilta lähtien, miksi näitä asioita kerrotaan tällä tavalla, ja mitä niiden pitäisi kertoa lukijalle kertojasta. Mun mielestä tarinan kulun kannalta nämä kertojan kirjeet lapsuudenaikaiselle ystävälleen eivät olleet kauhean relevantteja. Jos niillä olisi ollut jotain sen suurempaakin merkitystä, niin luulisi että tätä ystävääkin olisi sivuttu jotenkin enemmän.

Kyllä Kauppilasta huomaa että hän on opiskellut kirjoittamista ja ei ole pelkästään aiemman henkilöhistoriansa takia kustannussopimuksen saanut Hannu Hanhi. Kertojan neuroottisuutta kuvattiin hyvin, ja kerronnasta onnistuttiin saamaan todella graafista. Jotkut kiertoilmaisut kuitenkin vaan ärsyttivät mua, esim. miks peniksestä pitää puhua veitikkana? Niinku hyi vittu :D En muutenkaan ymmärrä sitä, miksi asioista pitää puhua jotenkin kierrellen ja käyttää esimerkiksi nimistä alkukirjaimia, tai olla mainitsematta matkakohteensa tai asuinkaupunkinsa nimeä suoraan jne.. Mun mielestä tällaisissa asioissa se on joko tai: joko siis perustat tarinasi oikeasti olemassa oleviin paikkoihin, tai sitten et ollenkaan etkä edes anna ymmärtää niin.

Mutta joo, kyllä mä voisin lukea Kauppilalta lisää tulevaisuudessa. Nään hänessä kyllä potentiaalia. Kunpa näille teoksille annettaisiin paremmat mahdollisuudet olla muhimassa pidempään, luulen että tääkin olis pidemmän työstöajan myötä ollut vähän parempi.

[Readerwhy]

K. opiskelee kirjallisuutta, eikä oikein pääse osaksi muiden opiskelijoiden touhuja. Kun hän luulee nähneensä vilaukselta entisen ystävänsä, hän alkaa kirjoittaa tälle kirjeitä. Näin Kauppilan esikoisromaanista tulee moderni kirjeromaani.

Teoksen muoto on sisällön kannalta olennainen, sillä se tarjoaa K:lle mahdollisuuden olla ylimielinen, röyhkeä ja halveksiva suhtautumisessaan entiseen ystäväänsä. K:lle kirjeet ovat egoboosteri, joissa hän antaa palaa miettimättä, mitä vastaanottaja hänen sanoistaan olisi mieltä, jos tämä K:n kirjeitä lukisi.

Kertojana K. on erityisesti ensimmäisissä kirjeissään epäluotettava. Hän kertoo ihanasta A-nimisestä tytöstä, jonka hahmo todellisuudessa perustuu hänen opiskelutoveriinsa, jonka nimi kyllä alkaa A:lla, mutta joka on poika.

K:n mielenterveys alkaa horjua yhä pahemmin ja samalla kieli alkaa karata hänen ulottuviltaan.

Kauppilan romaanin kannalta keskeisiä kirjallisia kontekstejä ovat Henry Parlandin romaani Rikki (Sönder) sekä Franz Kafkan teos Linna. Valitettavasti minulla on kummankin edellä mainitun lukemisesta niin monta vuotta aikaa, että en pystynyt niiden ja Terveisin K.:n välisiä yhteyksiä lähemmin tarkastelemaan.

Hieno esikoisteos, jossa riittää tutkittavaa.

[Sara · Rating 3 out of 5]

Hämmentävä, tempoileva, surullinen kirja.

Kun kirjan avasin, aika nopeasti kohotin kulmiani päähenkilölle, joka puhuu entiselle ystävälleen tylyyn ja alaspäin katsovaan sävyyn. Toisaalta yksipuoliseen kirjeenvaihtoon tiivistyy monen monta asiaa hänen omasta elämästään, jotka pyritään ehkä käärimään parempaan lahjapaperiin sen sijaan, että asiaa ei piilotettaisi. Päähenkilö K tuo teksteissään esille (sydän)surut ja yksinäisyyden, joka tuntuu kaikenkattavana voimana. Kauppila kuvaa todentuntuisesti päähenkilön syömishäiriötarinaa ja muutakin tempoilua mielen kurimuksessa. Samaan aikaan tuntui kuitenkin siltä, etten ehkä tavoittanut kunnolla mitä kirjailija todella halusi teoksellaan sanoa, ainakin alusta suu lähinnä loksahti auki hämmennyksestä. Terveisin K oli monipolvinen aiheiden vaihtoineen, jopa paikoitellen inhorealistinen, eli kuvailussaan ei minun kuppini teetä.

[Jari · Rating 4 out of 5]

Lähtökohtaisesti suhtaudun näyttelijöiden tai vaikkapa muusikoiden kaunokirjallisiin teoksiin ennakkoluuloisesti, koska (luku)kokemukseni perusteella ne ovat usein julkaistu pääasiallisesti siksi, että kirjoittaja on jo ennalta tuttu ja kenties siksi lukijoille kiinnostava.

Tämän vuoksi suhtauduin varauksella myös tähän romaaniin, mutta yllätyin erittäin positiivisesti. Kauppila kirjoittaa kiinnostavasti kirkasta kieltä, joka on kaikin puolin sujuvaa. Tarina ei ainoastaan pitänyt otteessaan, vaan kaikessa koskettavuudessaan imi mukaansa. Erittäin vahva esikoisromaani.

[Arja-täti · Rating 3 out of 5]

Luin kirjan ehkä hivenen väärällä hetkellä, olisi vaatinut enemmän aikaa ja ajattelua. Nyt tuntui, että päähenkilö vain ärsytti kaikella neuroottisuudellaan. En saanut siis sellaista tunnetta kirjasta, jonka olisin halunnut. Enemmänkin kirjan ahdistus vain tarttui. Väärä hetki, oikea kirja.

[Hukka]

Meh.

[Juurakkotukka · Rating 2 out of 5]

Ylimielistä. Voi sitä päivää, kun Kauppila vihdoinkin ymmärtää, ettei ole yhtään sen parempi saatika fiksumpi ihminen kuin muut.

[Ville · Rating 3 out of 5]

Kerrassaan kiehtova kieli ja sanojen väri! Mutta tuntui että siihen se jäikin, jotain tästä kyllä jäi puuttumaan. Todella hankala arvioida tätä teosta, lukukokemuksena tämä kyllä miellytti mutta samalla tuntui että tästä olisi voinut saada enemmänkin. Jotenkin jäi yliyrittämisen maku, vaikka toisaalta oli tässä erittäin onnistuneitakin lukuja. Toivottavasti jatkoa seuraa, tyyliltään tämä oli viehättävä ja kuvaukset onnistuneita, esikoisteokseksi siis vahva! Ehkä tässä huokui hieman oman äänen hakeminen vielä, kykyä kirjoittaa kuitenkin selvästi löytyy!

[Peppi Väänänen · Rating 5 out of 5]

Yksi niista kirjoista joiden kirjoitustyyli kannustaa tarkastelemaan elamaa ja ihmisia ymparillaan tarkemmin seka tuntemaan empatiaa

[Lilbeth · Rating 1 out of 5]

Kieli täynnä kovin vastenmielisiä sanoja ja inhotusta herättäviä mielikuvia. Kokonaisuudessaan hyvin ankea ja ahdistavakin kirja: repaleista ajatustenvirtaa ja ero todellisuuden & kuvitelman välillä häilyvä. Plussaa tuo realistinen kuvaus syömishäiriöön sairastuneen mielenmaisemasta

[Julla · Rating 2 out of 5]

No olipas. Tässä oli paljon samaa kuin Holman Järjestäjässä, mutta tää oli kuitenkin jotenkin luotaantyöntävä. Miesten syömishäiriö aiheena tärkeä ja siltä kannalta tämä oli kiinnostava - toisaalta päähenkilön itsekeskeiset mielenliikkeet ja monenlaisten ruumiintoimintojen yksityiskohtaiset kuvaukset menivät omaan makuun överiksi. Ei juonta oikein nimeksikään, vaan epämiellyttävän päähenkilön navankaivelua. Kauheesti tässä viittailtiin moneen suuntaan, joten voi tietty olla et mä en vaan tajuu jotain korkeakirjallisia vivahteita, joita akateemisemmin kirjallisuuteen suhtautuvat tajuaisivat. Oli sentään lyhyt.

[AikaMatKa · Rating 3 out of 5]

Olen lukenut viime aikoina useita tämäntyyppisiä romaaneja. Eniten tässä suretti nuoren miehen ahdas elämä ja hänen äitinsä ärsyttävä käytös. Noinko vanhemmat lapsiensa kanssa oikeasti keskustelevat?

Pidän Kauppilan roolisuorituksista ja varmasti luen jatkossakin hänen romaaninsa. Tämäkin teos auttaa ymmärtämään nykynuorten ajatusmaailmaa.

[kirjailija karhunpoikanen · Rating 2 out of 5]

2.5*
Kirjassa kuvattiin loppua kohden paremmin anoreksiaan liittyviä tunteita ja syitä, siitä tähdet. Muuten en ymmärtänyt mitä kirjailija yritti kirjalla saavuttaa? Koko konsepti siitä, että ihmisiä puhutellaan vain heidän nimensä ensimmäisellä kirjaimella oli omituinen ja sekoittava, en ymmärrä sen taustaa. Miksi K lähetti päättömiä ja erittäin epäsopivia kirjeitä jatkuvasti ja miksei siihen saatu koskaan ratkaisua tai syytä edes lopussa? Olisin halunnut lopussa kuulla mihin kirjeet päätyivät, mitä niihin on vastattu ja miksi ne on kirjoitettu. Päähenkilö on epäluotettava ja käyttää sivistyssanoja viljellen, en saa hänestä mitään muuta hyvää irti syömishäiriöstä kertomista lukuunottamatta. Kirjeiden ulkopuolinen kirjoitustyylin on ajatuksen omaista, siinä ei ole logiikkaa tai lauseilla hyvää järjestystä. K:n äitisuhde ja äidin luonne on myös kyseenalaistettava. Kuka äiti puhuu pojallensa tällä tavoin? Isän kuolemasta äiti puhuu myös hyvin erikoisesti ja itsellä se särähti korvaan. Äidin oma kuvailu isän syövästä ja siihen kuolemisen syistä onkin saattanut pelottaa kertojan ajattelemaan erilaisesti omasta kehostaan ja siitä huolehtimisesta. Ylipäätänsä kirjan juoni ja kulku oli sekavaa, siinä ei ollut lukijalle tyydytystä vaan ainoastaan painotettiin K:n mielipuolisuutta ja sairastumista.

[Anna · Rating 3 out of 5]

K ihastuu luennolla kohtaamaansa samaa sukupupuolta olevaan A:han ja saatuaan pakit hän lakkaa syömästä. Rinnalla kulkevissa osuuksissa K kirjoittaa kirjeitä lapsuudenystävälleen P:lle.

Pidin kirjasta kielellisesti. Teksti oli raskaasta aiheestaan huolimatta mukavaa luettavaa ja eteni vaivattomasti. Lopussa kokonaisuudesta jäi kuitenkin vähän hämmentynyt olo ja tunsin olevani tyhmä, kun en tajua mitään. Olisin toivonut, että kertomuksen langat solmitaan paremmin. Kirjassa on myös kertojan äidin pitämiä kummallisia pitkiä monologeja, joiden pointtia en tajunnut yhtään.

Tyyliltään teos muistutti vähän toisenkin lukijan mainitsemaa Antti Holman Järjestäjää. Toisaalta kehollisuuden ja identiteetin kuvauksessa sekä päähenkilön äärimmäisyydessä tämä toi mieleeni aiemmin tänä vuonna lukemani Han Kangin Vegetaristin.

Jäin myös miettimään kirja-arvioiden vaikutusta lukukokemukseen. Luin kirjasta kuukausia sitten ylistävän arvion (ilmeisesti kirjoittajan kaverin laatima), joka alunperinkin sai kiinnostumaan. Ehkä arvio vaikutti ennakko-oletuksiini kirjasta ja koko ajan oli tunne, että tämä on nyt sitä hienoa, korkealuokkaista nykykirjallisuutta, josta täytyy pitää ja jos ei rakasta kaikkea, vika on tietenkin lukijassa.

[Samson Corelius · Rating 5 out of 5]

Mikko Kauppilan Terveisin K. on kirjeromaani, jossa fuksiopiskelija K alkaa kirjoittaa kirjeitä lapsuudenystävälleen P:lle – hahmolle, jonka olemassaolo jää epävarmaksi. Teos käsittelee opiskelijaelämän paineita, identiteettiä ja anoreksiaa, mutta sen syvin voima on kerronnan moniulotteisuudessa. K:n äänen takaa kuuluu kaikuja kirjallisuuden suurista yksinäisistä hahmoista, kuten Dostojevskin ja Kafkan päähenkilöistä. Kauppila hyödyntää opiskelijaromaanin ja kirjeromaanin perinteitä terävästi ja itseironisesti. K on ärsyttävä ja vaikea hahmo, mikä tekee teoksesta raikkaan ja miellyttämishaluttoman. Vaikka alku tuo mieleen Miki Liukkosen tyylin, Kauppila löytää nopeasti oman äänensä. Loppua kohti teos muuttuu liki traagiseksi, kun teksti hajoaa yhä sekavammaksi, yhdessä päähenkilön psyyken kanssa. Itse syömishäiriön sairastaneena, tunnistin K:ssa paljon itseäni. Eräällä tapaa katarttinen lukukokemus.

[Katja · Rating 3 out of 5]

Ristiriitainen lukukokemus. Kauppila on selvästi opiskellut kirjallisuutta ja kirjoittamista ja esikoiskirjailijan pätemisen tarve on kirjassa selvästi läsnä. Loppua kohden päähenkilö K:n luisu anoreksiaan ja mielen järkkymiseen on hyvin kuvattu, mutta jättää kuitenkin kylmäksi, koska tyyli varmaankin tarkoituksella etäännyttää lukijaansa. Odotan kuitenkin mielenkiinnolla Kauppilan seuraavia töitä.

[Henri Lyyski · Rating 4 out of 5]

Mainio esikoisteos kiinnostavasta aiheesta, joka laajenee myös suurempaan yhteiskunnallisen pahoinvoinnin käsittelyyn. Kirjassa on koukuttavaa kuvausta ja pieniin yksityiskohtiin takertumista, jotka mielestäni sopivat hyvin aihepiiriin ja päähenkilön tuntemuksien kuvaukseen. Pidin paljon kirjan toteutustavasta kirjeiden muodossa, joiden vastaanottajan olemassaolo on jää arvoitukseksi.

[Noora Rantanen · Rating 2 out of 5]

En olisi uskonut että laitan joskus johonkin arvosteluun sisältövaroituksia, mutta mun mielestä syömishäiriötä kuvattiin tässä aika triggeröivästi ja pro-ana -hengessä. Ehkä Eevi Sjöholmin vaikuttavan "Vahvan" kuuntelu juuri tätä ennen vaikuttaa.

Rakenteellisia keinoja käytettiin kyllä virkistävän kovaa ja korkealta, ja onhan se kaiketi hyvä että taiteesta jotain tunteita herää.

[Sonja]

🎧 Äh, tätä on kyl tosi vaikea arvioida. Äänikirjaformaattiin tämä ei oikein sopinut, sillä tarina eteni välillä kirjeinä, välillä muisteluina ja välillä etenevänä juonena. Odotin tältä kirjalta paljon, mutta niihin odotuksiin ei vastattu.

[Inka Partanen · Rating 2 out of 5]

Luin tästä kirjasta hehkutuksia useammassakin paikassa, mutta nyt jäi hypetys vaille katetta. Varsinainen viesti - kirjan ydin - tuntui jäävän kiemuraisen lauseen ja paikoin kovin puuduttavan monologin alle.