Tässä kirjassa elähdytti erityisesti epäluotettava kerronta ja loppupuolen alituisen kyräilevä ja epäilevä ilmapiiri, johon kolme eri kertojaa tuo oman, ihan yhtä vakuuttavan näkökulmansa varmana aavistustensa oikeellisuudesta. Vaikka kaiken aikaa luulin tietäväni mitä tapahtuu, saattoi tietoni osoittautua vääräksi jo seuraavan puheenvuoron aikana, ja koko juonen juoksu mahdollisesti kääntyä nurinpäin tai kellahtaa muuten vaan kumoon. Ilahduttavaa! Tietenkin perehtyneisyys vaikeasti vammaisiin ja vammautuneisiin ja tähän puheena olevaan fasilisaatioon olisi varmasti auttanut ja tehnyt koko kirjasta vielä monta kertaa mielenkiintoisemman, nyt jouduin omaa taustatietämättömyyttäni tyytymään uuden oppimiseen ja erilaisten näkökulmien omaksumiseen ilman perustavaa mielipidettä tai tietoa siitä, kenen puolella haluaisin edes olla.
Kirjan viimeiset kappaleet käänsivät vielä kerran koko hoidon ympäri ja uuteen uskoon, pyörittelivät vähän myötä- ja vähän vastapäivään, lopputuloksena se, että jälkitunnelmat olivat tyytymättömät ja vähän ärtyneet siitä, ettei ollut yhtään varma ymmärsikö. Eli se viimeinen mullistus oli vähän liikaa tälle lukijalle, kuitenkin, vaikka pitäisi varmaan olla vaan tyytyväinen siitä, että tässä ei ainakaan tullut vähätellyksi. Muuten todella mielenkiintoinen teos, joka valaisi myös omaishoitajien arkea ja antoi elävän esimerkin siitä, kuinka vähän erinäisiä liikuntarajoitteita ja niiden hienoja ja henkilökohtaisia vivahteita ylipäätään ymmärretään.