Immanuel Kantin (1724–1804) filosofiaa arvostetaan yhä enemmän, monet pitävät häntä jo modernin ajan tärkeimpänä filosofina.
Immanuel Kantin filosofia on läpileikkaus nykyisestä Kant-tutkimuksesta. Koti- ja ulkomaiset asiantuntijat esittelevät ja arvioivat Kantin filosofian eri puolia uusimman tutkimuksen valossa. Tärkeässä osassa ovat ”suuret” teemat kuten Kantin metafysiikka, moraalija luonnonfilosofia sekä oppi uskonnosta, mutta esillä ovat myös poliittinen filosofia ja maailmankansalaisuuden teoria, puhtaan järjen antinomiat, logiikka, metafyysinen ja transsendentaalinen deduktio, modaliteetin teoriat ja Kantin oppi skematismista. Lisäksi teoksessa tarkastellaan muun muassa Kantin suhteita aikalaisiinsa ja välittömiin seuraajiinsa (Herder, Reinhold, Fichte) sekä viime aikoina kiistoja herättänyttä kysymystä Kantin rasismista.
Sisällys
Vesa Oittinen: Johdanto: Kant tänään – entä huomenna?
Hartwig Frank: Kantin metafysiikan kritiikki ja metafysiikka järjen tieteenä ja sivistyksenä Toni Kannisto: Analyyttinen–synteettinen-erottelu ja metafysiikan mahdollisuus Tilman Borsche: Esikriittinen vai metakriittinen? Herder vastaan Kant Markku Leppäkoski: Metafyysinen ja transsendentaalinen deduktio Pentti Määttänen: Luonto, ymmärrys ja skeemat Kantilla Anssi Korhonen & Risto Vilkko: Kant ja logiikka Ilmari Jauhiainen: Kant ja fysiikka Kari Väyrynen: Kant ja ympäristötieteet Pauline Kleingeld: Kantin muuttuva rotukäsitys Jussi Kotkavirta: Kantin moraalifilosofia Rebecka Lettevall: Politiikan filosofia Kantilla Josef Simon: Etiikan ja oikeuden perustava erottelu ja politiikan aika Kantin filosofiassa Sami Pihlström: Metafysiikan ja etiikan suhde Kantin uskonnonfilosofiassa Mari-Anne Virkkala: Säännönmukaisuus ja vapaus Kantin taideteoriassa Ernst-Otto Onnasch: Kantin viimeinen teos, oliko sitä? Opus postumum -käsikirjoituksen asema Kantin kriittisessä filosofiassa Vesa Oittinen: Kantin ja Fichten välissä – Karl Leonhard Reinhold Ilmari Jauhiainen: Fichte kantilaisuuden täydentäjänä