Vain 23-vuotiaana kuollut Saima Harmaja (1913-1937) tunnetaan vaikuttavia ja tunteisiin vetoavia runoja elämästä ja kuolemasta kirjoittaneena lahjakkaana nuorena. Hänen elämäänsä varjostanut sairaus, tuberkuloosi, vei hänet hautaan vuonna 1937.
Saima Harmaja ehti kirjoittaa neljä runokokoelmaa:
- Huhtikuu (1932): Sisältää kuusi osiota: 1. Huhtikuu 2. Sairas 3. Sateinen ilta 4. Kesä 5. Taottu sydän 6. Lauu sisarelle varjojen maasta, joissa on yhteensä 34 runoa.
- Sateen jälkeen (1935): Sisältää viisi osiota, joissa on yhteensä 51 runoa.
- Hunnutettu (1936): Sisältää neljä osiota: 1. Aavistus 2. Sairaalassa 3. Suru 4. Turvassa, joissa on yhteensä 40 runoa.
- Kaukainen maa (1937): Sisältää kaksi osiota: 1. Palava sydän 2. Kehto ja kuilu, joissa on yhteensä 52 runoa
Vaikutteita runoihinsa Harmaja sai mm. Uuno Kailaalta, Aleksis Kiveltä ja Dantelta. Valtion kirjallisuuspalkinnon Saima Harmaja sai vuonna 1935 ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinnon vuonna 1936. Vuonna 2003 perustettiin Saima Harmaja -seura, kun runoilijan syntymästä oli kulunut 90 vuotta.
Finnish poet, who published her central collections of poems in a five year period from 1932 to 1937. Harmaja's lyrics after her death at the age of 22 gained a cult status among young female readers. Her works have been published more posthumously than during her life time.
Harmaja's first collection of poems, Huhtikuu (Aril), appeared in 1932. Tauno Nurmela gave the work in Kaiku good reviews and referred to Harmaja's grandfather Arvid Genetz. Elmer Diktonius made a remark of Harmaja's "Victorian" tones but considered her nature poems fresh. Huhtikuu was followed by Sateen jälkeen (1935, After rain), Hunnutettu (1936) and Kaukainen maa (1937).
Olipa tämä kaunis. Sellainen nuoruuden vimmalla kirjoitettu ja paikoin jopa herttaisen mahtipontinen. Surulliset ja kuolemaa käsittelevät runot menivät kuitenkin varsin syvälle, sanoittivat asioita ja hetkiä, jotka pitkään ovat sanoittamista mielessäni odottaneet. Ihana ensikosketus Harmajaan, tuskin jää viimeiseksi.
Kirjan keväisestä nimestä huolimatta äärimmäisen synkkiä, tummia ja kuolemaa koskettavia runoja. Kovin mahtipontisia ja paatoksellisia minun makuuni, mutta saavat uuden perspektiivin, kun tietää kirjoittajan olleen 19-vuotias ja vakavasti sairas - Harmajahan kuoli jo 23-vuotiaana.
Harmajan säkeissä kevät ja elämä puhkeavat jälleen kukkiinsa mitä oivallisimmin loppusoinnuin. Kuitenkin Huhtikuu muistuttaa meitä myös elämän toisesta vääjäämättömästä puolesta, kuolemasta, ja tarjoaa siihen vastauksen kristillisten linssien läpi.
Teosta ei kai saisi tuomita biografian valossa mutta onpa tässäkin pysäyttävä ihmiskohtalo. Loppusoinnuttelut ei aina mun mieleen ja ei ihan peilannut omia kuolema-fiilistelyjä Jumalan ollessa vastaus kaikkeen.