What do you think?
Rate this book
Maa on syntinen laulu
Timo K. Mukan mestarillinen esikoisromaani on hätkähdyttävä, rujon kaunis balladi. Nuori Mäkelän Martta elää pienessä Siskonrannan kylässä Lapissa, jossa ihmistä repivät kiihkeä uskonnollisuus ja vahvat seksuaaliset vaistot. Martan ja saamelaisen poromiehen lyhyt rakkaustarina kuvataan yhtä aikaa ronskin naturalistisesti lyyrisen kauniisti. Taustalla näkyvät Lapin musertavan voimakas luonto sekä pienen kylän ahdistava elämä: kyläläisten uskonnollinen hurmos ja kodin ahdas ilmapiiri luovat karun taustan Martan hurjalle rakkaustarinalle.
Timo K. Mukka (1944–1973) julkaisi esikoisteoksensa Maa on syntinen laulu vain 19-vuotiaana. Romaani sai hyvin ristiriitaisen vastaanoton: sen vahvat seksuaalisen ja uskonnollisen hurmoksen kuvaukset olivat tuon ajan yleisölle liikaa. Median ja yleisön suhtautuminen Mukkaan oli ristiriitaista koko hänen uransa ajan, ja kirjailijan arvostus alkoi todella nousta vasta hänen kuolemansa jälkeen. Nykyään Timo K. Mukkaa pidetään yhtenä aikansa merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista.
Timo K. Mukka (1944–1973) julkaisi esikoisteoksensa Maa on syntinen laulu vain 19-vuotiaana. Romaani sai hyvin ristiriitaisen vastaanoton: sen vahvat seksuaalisen ja uskonnollisen hurmoksen kuvaukset olivat tuon ajan yleisölle liikaa. Median ja yleisön suhtautuminen Mukkaan oli ristiriitaista koko hänen uransa ajan, ja kirjailijan arvostus alkoi todella nousta vasta hänen kuolemansa jälkeen. Nykyään Timo K. Mukkaa pidetään yhtenä aikansa merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista.
229 pages, Hardcover
First published January 1, 1964
11 people are currently reading
998 people want to read
About the author
Timo K. Mukka
22 books22 followersTimo Kustaa Mukka was a Finnish author who wrote about the lives of people in Lapland.
He was born in Bollnäs, Sweden. During his life Mukka studied at the Academy of Fine Arts in Helsinki and completed nine novels, written in a lyrical prose style, about the harsh conditions in Lapland, the region of his childhood and of most of his adult life. These books were published in the years between 1964 and 1970.
In the early 1960s there sprang up a movement in Finnish literature called spontaneous-confessional fiction. It was heavily influenced by the writings of Henry Miller. Its two most prominent representatives were the enfants terribles of modern Finnish literature, poet and translator Pentti Saarikoski and author Hannu Salama. Among the writers belonging to this movement, Mukka is considered the most original as well as the most consistent in his writing.
In 1973 there was a story on Mukka in the Finnish magazine Hymy which is believed to have contributed to his early demise.
Mukka died of a heart attack in Rovaniemi, capital of the Lapland region of Finland in 1973.
He was born in Bollnäs, Sweden. During his life Mukka studied at the Academy of Fine Arts in Helsinki and completed nine novels, written in a lyrical prose style, about the harsh conditions in Lapland, the region of his childhood and of most of his adult life. These books were published in the years between 1964 and 1970.
In the early 1960s there sprang up a movement in Finnish literature called spontaneous-confessional fiction. It was heavily influenced by the writings of Henry Miller. Its two most prominent representatives were the enfants terribles of modern Finnish literature, poet and translator Pentti Saarikoski and author Hannu Salama. Among the writers belonging to this movement, Mukka is considered the most original as well as the most consistent in his writing.
In 1973 there was a story on Mukka in the Finnish magazine Hymy which is believed to have contributed to his early demise.
Mukka died of a heart attack in Rovaniemi, capital of the Lapland region of Finland in 1973.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 56 reviews
Read
December 27, 2019Luin joulun aikana kotimaisen klassikon, Timo K. Mukan esikoisromaanin Maa on syntinen laulu. Tämä oli toinen lukukerta kirjalle, jonka ensimmäistä kertaa luin ollessani lukiossa. Kokemus oli silloin mullistava, jotakin aivan muuta kuin aiemmin lukemani. Naturalistinen, verta ja seksiä vuotava proosa kolahti lukiolaisminääni täysin, mutta miten vuodet ovat vaikuttaneet kokemukseen? Varmasti luin tällä kertaa aiempaa tarkemmin myös kertomusta rytmittävät runot, ja kiinnitin huomiota lausetason yksityiskohtiin, ihmiskuvauksen sosiaalisiin ulottuvuuksiin ja kirjan asemaan klassikkokaanonissa. Mukan ympäristökuvaukset vaikuttivat jälleen vahvasti, ja nämä poeettiset luontonäkymät kuuluvat minusta kotimaisen proosan parhaimmistoon. Nykyisellä lukukokemuksella tällaistakin mielipidettä uskaltaa iskeä tiskiin. Yhteisön dynamiikkaakin Mukka käsittelee kiinnostavasti ja moniulotteisesti: esim. miten suhtaudutaan kylän porttona kohdellun Ainon orvoksi jääneisiin lapsiin, ja miten hurmoshenkiset saarnaajat saavat väen villittyä.
Se, mikä ei ollut kestänyt aikaa, oli naisruumiin kuvaus. Rintoja, rintoja, kymmeniä rintojen mainintoja usein erittäin epäolennaisissa kohdissa, kuten peiton alla nojaamassa kevyesti peitteeseen Martan rukoillessa. Ok. Päähenkilö Martta on niin mieskatseen lävistämä ettei mitään rajaa, mutta onneksi Mukka on kirjoittanut hänelle myös monipuolisen sisäisen maailman, jota romaanin kaikkitietävä kertoja malttaa näyttää rintojen ohessa. Mukka oli romaanin julkaisuhetkellä 19-vuotias, ja hänen käsikirjoitustaan oli lukemani artikkelin mukaan editoitu, “seksuaalista läähätystä” oli poistettu, mutta vielä olisi epäolennaisia rintoihin tarkennuksia riittänyt siivottavaksi. 28-vuotiaana kuolleen Mukan kirjailijanuralla teosten valmiiksi saattaminen liiallisella kiireellä oli valitettava tosiasia miltei jokaisen kirjan kohdalla.
Mukka ei saanut Syntisellä laululla kriitikoilta juuri ymmärrystä osakseen: milloin hänen pohjoisen kuvaustaan luettiin autenttisena totuutena Lapin elämästä mystifioiden, milloin häntä moitittiin uskonnon ja seksuaalisuuden yhdistelmästä. Mukka oli saanut kirjallisia vaikutteita erityisesti Aleksis Kiveltä, Joel Lehtoselta ja Lars Levi Laestadiuksen saarnoista, joiden veriuhreja pursuava kieli lienee löytänyt tiensä kirjan saarnakohtauksiin melko suoraan. Naisruumis on kirjassa hyvin kaksinaismoraalisen kontrollin kohteena, uskonnolla perustellaan yhtä ja oikeutetaan seuraavaksi päinvastaista, mitä Mukka pisteliäästi saarnamiehen hahmossa kuvaa, ja tuntuu tämäkin menneen aikanaan monilta ohi. 55 vuoden takaista Suomea on toki helppo jälkiviisastella täältä käsin.
Balladia, naturalistista kansankuvausta, pohjoisen luonnon näkymiä, rohkeita rajanylityksiä tavalla jota ei ollut uskallettu ennen. Maa on syntinen laulu on kestänyt aikaa omintakeisella yhdistelmällään, joka minusta on varsin onnistunut, vaikka kokonaisuuden rakentumistakin aikanaan moitittiin – ehkä olen tottunut modernilla tavalla toteutettuun erilaisten elementtien yhdistelyyn enemmän kuin 60-luvun valistunutkaan suomalaislukija, mene ja tiedä. Kirjasta tekisi mieli kirjoittaa vielä ties mitä, ja olenkin ajatellut tekeväni tästä esseen näkökulmana yhteiskunnallinen ruumis romaanissa. Sen yhteydessä voisi kuvata myös ihmisten ja eläinten suhdetta kirjassa, esim. lehmien ja koirien elämien peilautumista ihmiskohtaloihin. Jatkoa seuraa siis!
“Ihmisten eläminen oli tarrautunut paikalleen ja elettiin kuin puolittaisessa unenhorteessa kulkien, kevään tuloa odottaen, vaimot, vanhukset ja lapset kotona, miehet savotoissa. Kaamoksen hyvinä jutusteluaikoina, kun ihmiset hyvin useasti majailivat naapureidensa luona tarinoiden, vaihtuivat Liinunkorven Ainon lasten nimet ihmisten mielissä uusiksi nimiksi, Kurkelaiseksi, Alataloksi, Mäkeläksi. Ainoa itseään ei paljon muisteltu.” (s. 101)
Se, mikä ei ollut kestänyt aikaa, oli naisruumiin kuvaus. Rintoja, rintoja, kymmeniä rintojen mainintoja usein erittäin epäolennaisissa kohdissa, kuten peiton alla nojaamassa kevyesti peitteeseen Martan rukoillessa. Ok. Päähenkilö Martta on niin mieskatseen lävistämä ettei mitään rajaa, mutta onneksi Mukka on kirjoittanut hänelle myös monipuolisen sisäisen maailman, jota romaanin kaikkitietävä kertoja malttaa näyttää rintojen ohessa. Mukka oli romaanin julkaisuhetkellä 19-vuotias, ja hänen käsikirjoitustaan oli lukemani artikkelin mukaan editoitu, “seksuaalista läähätystä” oli poistettu, mutta vielä olisi epäolennaisia rintoihin tarkennuksia riittänyt siivottavaksi. 28-vuotiaana kuolleen Mukan kirjailijanuralla teosten valmiiksi saattaminen liiallisella kiireellä oli valitettava tosiasia miltei jokaisen kirjan kohdalla.
Mukka ei saanut Syntisellä laululla kriitikoilta juuri ymmärrystä osakseen: milloin hänen pohjoisen kuvaustaan luettiin autenttisena totuutena Lapin elämästä mystifioiden, milloin häntä moitittiin uskonnon ja seksuaalisuuden yhdistelmästä. Mukka oli saanut kirjallisia vaikutteita erityisesti Aleksis Kiveltä, Joel Lehtoselta ja Lars Levi Laestadiuksen saarnoista, joiden veriuhreja pursuava kieli lienee löytänyt tiensä kirjan saarnakohtauksiin melko suoraan. Naisruumis on kirjassa hyvin kaksinaismoraalisen kontrollin kohteena, uskonnolla perustellaan yhtä ja oikeutetaan seuraavaksi päinvastaista, mitä Mukka pisteliäästi saarnamiehen hahmossa kuvaa, ja tuntuu tämäkin menneen aikanaan monilta ohi. 55 vuoden takaista Suomea on toki helppo jälkiviisastella täältä käsin.
Balladia, naturalistista kansankuvausta, pohjoisen luonnon näkymiä, rohkeita rajanylityksiä tavalla jota ei ollut uskallettu ennen. Maa on syntinen laulu on kestänyt aikaa omintakeisella yhdistelmällään, joka minusta on varsin onnistunut, vaikka kokonaisuuden rakentumistakin aikanaan moitittiin – ehkä olen tottunut modernilla tavalla toteutettuun erilaisten elementtien yhdistelyyn enemmän kuin 60-luvun valistunutkaan suomalaislukija, mene ja tiedä. Kirjasta tekisi mieli kirjoittaa vielä ties mitä, ja olenkin ajatellut tekeväni tästä esseen näkökulmana yhteiskunnallinen ruumis romaanissa. Sen yhteydessä voisi kuvata myös ihmisten ja eläinten suhdetta kirjassa, esim. lehmien ja koirien elämien peilautumista ihmiskohtaloihin. Jatkoa seuraa siis!
“Ihmisten eläminen oli tarrautunut paikalleen ja elettiin kuin puolittaisessa unenhorteessa kulkien, kevään tuloa odottaen, vaimot, vanhukset ja lapset kotona, miehet savotoissa. Kaamoksen hyvinä jutusteluaikoina, kun ihmiset hyvin useasti majailivat naapureidensa luona tarinoiden, vaihtuivat Liinunkorven Ainon lasten nimet ihmisten mielissä uusiksi nimiksi, Kurkelaiseksi, Alataloksi, Mäkeläksi. Ainoa itseään ei paljon muisteltu.” (s. 101)
December 22, 2024
tää luontokuvaus!:’) en muista millon kirja olis maalannut näin elävän kuvan mun päähän.
lempikohta:
”Voi rakkaani
sydän on kylmä
ja sammalta käteni kasvaa.
Minun reiteni mullassa hajoovat maaksi
Ja haudalla risti jo lahona on.
Olen maa.
Olen maa johon tahdot.”
lempikohta:
”Voi rakkaani
sydän on kylmä
ja sammalta käteni kasvaa.
Minun reiteni mullassa hajoovat maaksi
Ja haudalla risti jo lahona on.
Olen maa.
Olen maa johon tahdot.”
May 13, 2025
Kauniilla kirjaimilla raadollista tekstiä. Mukalla on samaan aikaan inhorealistin, humanistin ja maisemamaalarin linssi. Lapin (ja elämän) karu kauneus (ja kauheus) tuodaan esiin rujouden ja runouden sävelten kautta tasavertaisesti.
Uskomatonta että jäbä on kiskonu tän teoksen 19-vuotiaana.
Oon aiemmin antanu tälle 4 tähteä mut tekee kyl mieli upgrade viiteen...... Lukeutuu ehdottomasti mun suosikkeihin.
Uskomatonta että jäbä on kiskonu tän teoksen 19-vuotiaana.
Oon aiemmin antanu tälle 4 tähteä mut tekee kyl mieli upgrade viiteen...... Lukeutuu ehdottomasti mun suosikkeihin.
September 1, 2023
Raakaa, herkkää ja vaikuttavaa samassa tiivissä paketissa. En ihmettele tämän kulttimainetta, kaikkia mahdollisia väkivallan lajeja (fyysinen, henkinen, hengellinen, seksuaalinen, taloudellinen jne), seksiä, kaunista luontokuvausta, selviytymistaistelua ja vilpitöntä elämän kulun ihmettelyä.
Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu (1964)
Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu (1964)
August 22, 2025
Jälleen yksi (valkoisen miehen kirjoittama) klassikko, jonka jälkeen olin lähinnä pettynyt ja hämmentynyt. Ymmärrän, että näitä pitää lukea ajallinen konteksti mielessä pitäen, mutta silti en saanut käsiini tämän merkitystä kirjallisena merkkiteoksena. Kaikki naishahmot olivat todella yksipuolisen ja välillä jopa ällöttävän ulkonäkökeskeisesti kuvattu lähinnä miesten halujen kohteena. Miesten rooli oli seikkailla ja raataa, tapella ja puolustaa väkivaltaisesti lastensa tai vaimojensa siveyttä sekä välillä käydä huolettomasti vierahilla seuraksia kaihtamatta. Naisten rooli oli lähinnä kieltäytyä puritaanisesti parhaansa mukaan lähentelystä tai vastaanottaa se mukisematta ja kantaa usein hyvin traagisetkin seurakset.
En valitettavasti löytänyt kirjasta myöskään sitä älyttömän kaunista luontokuvausta, ehkä kaikki muu vei liikaa huomiotani.
Parasta kirjassa oli murteinen ja kaunis suomen kieli, sekä erilaisten pastoraalisten askareiden kuvaus.
En valitettavasti löytänyt kirjasta myöskään sitä älyttömän kaunista luontokuvausta, ehkä kaikki muu vei liikaa huomiotani.
Parasta kirjassa oli murteinen ja kaunis suomen kieli, sekä erilaisten pastoraalisten askareiden kuvaus.
September 2, 2018
Taisi olla ensimmäinen suomalaisen kirjallisuuden klassikko, jonka lukemisesta todella nautin. Äärimmäisen kauniisti kirjoitettu, mutta huutavan ruma kirja. Osuvia, hillityllä tavalla moniulotteisia hahmoja, suussa soljuvia kuvauksia suomalaisesta luonnosta, kohtauksia, jotka rujoudessaan räjähtivät silmille. Traaginen kertomus. Pidin paljon myös Mukan sinne tänne ripotelluista runoista. Seksuaalisuutta ja uskontoa käsitellään aika uniikilla, hurmoksellisella ja arkipäiväisestä elämästä irrallisella tavalla. Vaikea kuvitella, että Mukka on kirjan ilmestyessä ollut vasta 19-vuotias.
Read
October 18, 2011Ah - rakastan tätä kirjaa! Kuinka joku voi kirjoittaa niin runollisesti niin karuista aiheista! Ehkä paras suomalainen kirja ikinä.
January 24, 2023
dlaczego tam każdy jest napalony (nawet dziadek na swoją wnuczkę)
January 28, 2025
Olispa Lapissa.
May 10, 2015
2.5 tähteä.
Ilmaisuvoimallisesti raadollinen ja kaunis, mutta siihen se omalla kohdallani jäi. En vaikuttunut, enkä oikein missään vaiheessa lukukokemusta kokenut sellaista tunnetta, että tarinaelementtien rujoudella olisi ollut mitään muuta virkaa kuin jonkinlainen kurjuuden maksimointi yhtä syvällisin tarkoitusperin kuin splatterfilmeissä veren ja suolenpätkien suihkutus. Kaikki menee lappilaisessa kylässä päin persposkia. Jatkuva alamäki puudutti, jonka johdosta en jaksanut liikuttua yhdestäkään kohtalosta.
Suomalaisen kirjallisuuden klassikkoteoksena yleissivistävä sikermä, joka ei sen syvempiä tuntoja kuitenkaan omalla kohdallani herättänyt. Tästä saa varmaan tulisempaa kokemusta jos sattuu olemaan syvästi uskonnollinen ja täten kokee saarnaajan tulikiven katkuiset jorinat ns. vääränä uskona. Tai jos jaksaa yli kahdensadan sivun verran aina vain järkyttyä iljettävistä dialogeista. Kiva kuitenkin, että myös naiset esiintyivät teoksessa seksuaalisesti aktiiveina osapuolina, niin miehet eivät jääneet joukon ainoiksi himokääryleiksi.
Ilmaisuvoimallisesti raadollinen ja kaunis, mutta siihen se omalla kohdallani jäi. En vaikuttunut, enkä oikein missään vaiheessa lukukokemusta kokenut sellaista tunnetta, että tarinaelementtien rujoudella olisi ollut mitään muuta virkaa kuin jonkinlainen kurjuuden maksimointi yhtä syvällisin tarkoitusperin kuin splatterfilmeissä veren ja suolenpätkien suihkutus. Kaikki menee lappilaisessa kylässä päin persposkia. Jatkuva alamäki puudutti, jonka johdosta en jaksanut liikuttua yhdestäkään kohtalosta.
Suomalaisen kirjallisuuden klassikkoteoksena yleissivistävä sikermä, joka ei sen syvempiä tuntoja kuitenkaan omalla kohdallani herättänyt. Tästä saa varmaan tulisempaa kokemusta jos sattuu olemaan syvästi uskonnollinen ja täten kokee saarnaajan tulikiven katkuiset jorinat ns. vääränä uskona. Tai jos jaksaa yli kahdensadan sivun verran aina vain järkyttyä iljettävistä dialogeista. Kiva kuitenkin, että myös naiset esiintyivät teoksessa seksuaalisesti aktiiveina osapuolina, niin miehet eivät jääneet joukon ainoiksi himokääryleiksi.
September 3, 2018
Ei ole suomalainen kirjallisuus ilon tyyssija.
Elämä Lapissa jossain 40-luvun lopun kulmilla on tulehtuneen umpimielisyyden sekä väkivaltaisen luonnon ja käytöksen sävyttämää. Mukka kuvaa noin vuoden mittaista ajanjaksoa nuoren Martan elämässä.
Ihmissuhteet ovat nykyihmiselle osin mahdottomia käsittää - hahmot ovat niin surullisen kykenemättömiä käsittelemään omia tunteitaan, että katastrofi ja väkivalta tuntuvat välkkyvän jokaisen hetken takana.
Martan seksuaalinen herääminen kulminoituu erilaisiin pettymyksiin, kohtaamisiin joista osa täyttää raiskauksen tunnusmerkit. Erityisen surulliselta tuntuu, kun Martta päätyy myös itse käyttämään noin 15-vuotiasta poikaa voimistuneiden halujensa tyydyttämiseen. Kaikin puolin tässä kuvataan todella surkeaa kierrettä, jossa henkinen, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta repivät sekä ihmisiä että yhteisöä.
Ympärillä maa itse laulaa ja hengittää. Mukan kuva Lapin luonnosta on pakottavan ankara, kaunis ja ylenpalttinen. Sään ja vuodenaikojen vaihtelun jyrkkyys heijastelee tehokkaasti tukahdutetun mielen tempovaa voimaa.
Elämä Lapissa jossain 40-luvun lopun kulmilla on tulehtuneen umpimielisyyden sekä väkivaltaisen luonnon ja käytöksen sävyttämää. Mukka kuvaa noin vuoden mittaista ajanjaksoa nuoren Martan elämässä.
Ihmissuhteet ovat nykyihmiselle osin mahdottomia käsittää - hahmot ovat niin surullisen kykenemättömiä käsittelemään omia tunteitaan, että katastrofi ja väkivalta tuntuvat välkkyvän jokaisen hetken takana.
Martan seksuaalinen herääminen kulminoituu erilaisiin pettymyksiin, kohtaamisiin joista osa täyttää raiskauksen tunnusmerkit. Erityisen surulliselta tuntuu, kun Martta päätyy myös itse käyttämään noin 15-vuotiasta poikaa voimistuneiden halujensa tyydyttämiseen. Kaikin puolin tässä kuvataan todella surkeaa kierrettä, jossa henkinen, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta repivät sekä ihmisiä että yhteisöä.
Ympärillä maa itse laulaa ja hengittää. Mukan kuva Lapin luonnosta on pakottavan ankara, kaunis ja ylenpalttinen. Sään ja vuodenaikojen vaihtelun jyrkkyys heijastelee tehokkaasti tukahdutetun mielen tempovaa voimaa.
August 26, 2015
Olen lukenut vastikään kaksi kirjaa, jotka sijoittuvat Lappiin. Molemmissa aikuinen nainen käyttää varhaisteiniä seksuaalisesti hyväksi. Ahdistavaa menoa.
Mukan teos on hienosti kirjoitettu, runollinen ja täynnä hienoja kuvauksia. Neljä tähteä tulee siitä. Meno on myös aika hullua, lestadiolaissaarnaaja raiskaa kylän tyttöjä ja pistää Jumalan piikkiin - tämän kyllä uskon helposti.
Hyvä teos, suosittelen.
Mukan teos on hienosti kirjoitettu, runollinen ja täynnä hienoja kuvauksia. Neljä tähteä tulee siitä. Meno on myös aika hullua, lestadiolaissaarnaaja raiskaa kylän tyttöjä ja pistää Jumalan piikkiin - tämän kyllä uskon helposti.
Hyvä teos, suosittelen.
March 30, 2022
yllättävän hyvä
kaunista kieltä ja luontokuvausta, etenkin laulu/runo-osuudet kolahti
tuntui jotenkin viimeistelemättömältä mutta se sopi tähän ja loi sitä tunnelmaa, pääsi hyvin sisään kirjan aikaan ja paikkaan
monella tavalla epämiellyttävä mutta se oli oleellinen osa tätä
hieno kirja ja on aika hullua että kirjoittaja oli tän julkasuaikaan 19-vuotias, myös hieno kirjan nimi
kaunista kieltä ja luontokuvausta, etenkin laulu/runo-osuudet kolahti
tuntui jotenkin viimeistelemättömältä mutta se sopi tähän ja loi sitä tunnelmaa, pääsi hyvin sisään kirjan aikaan ja paikkaan
monella tavalla epämiellyttävä mutta se oli oleellinen osa tätä
hieno kirja ja on aika hullua että kirjoittaja oli tän julkasuaikaan 19-vuotias, myös hieno kirjan nimi
May 23, 2025
Raaka ja rujo kirja, mutta silti niin runollinen rakkaustarina sodanjälkeisestä Lapista. Lumous oli hyvin säilynyt, vaikka ensimmäisestä lukukerralla oli kulunut melkein 50 vuotta.
July 18, 2022
Tämä klassikko oli opiskeluaikoina monille sellainen raamattu, että meni halut tarttua koko teokseen ja kirjailijan muihinkin teoksiin. Tähän mennessä olen lukenut vain Mukan armeijamuistelon Täältä jostakin. Nyt vihdoin uskalsin tarttua pääteokseenkin ja tämähän oli parempi kuin olin kuvitellut. Pellon poika hallitsee Tornionjokilaakson murteen uskottavan kuuloisesti ja vaikka välillä hurmoshenkisyys tuntuu lyövän vähän yli laitojen, niin kokonaisuutena teos on varmaan kohtalaisen realistinen kuvaus 1940-luvun Lapista. Lapin luonto ja erityisesti talvi on hienosti tavoitettu.
February 9, 2023
Aika härski meininki. Ei meinannut ensi alkuun murteesta tajuta yhtikäs mitään.
April 23, 2021
Tässä oli tosi kaunista luontokuvausta, hienoa ja herkkää kieltä. Naisruumiin kuvaus ei ollut kestänyt aikaa, ja kuten täälläkin on todettu, esimerkiksi rinnat tuotiin esiin täysin epäolennaisissa kohdissa. Tää oli vaivaannuttavaa ja vaikutti ainakin omaan lukukokemukseen. Samalla oli kuitenkin kiva, että naiset toimivat seksuaalisesti aktiivisina osapuolina.
June 26, 2025
Välillä tulee vastaan kirjoja, joilta ei odota mitään, mutta viimeisen sivun jälkeen huomaa, kuinka kirja on vienyt mukanaan ja lyönyt ilmat pihalle.
Mukka kirjoittaa uskomattoman tarkkanäköisesti ihmisyhteisöstä, ahtaista sosiaalisista lokeroista ja yksilön kamppailusta kollektiivista tuomiota vastaan. Hahmot kuvataan naturalistisesti, kuin alastomina vailla kainostelun ja kiertelyn taakkaa, ristiriitaisina, usein uskonnollisen purismin ja vahvan seksuaalisuuden välisen ristiriidan kanssa kamppailevina. Onnen hetkien varjopuolella esiintyy väkivaltaa, niin seksuaalista, hengellistä kuin fyysistäkin. Naisten kuvaus tosin on kauttaaltaan miehisen katseen lävistämä ja paikoin hyvin esineellistävä mutta se ei ole mitenkään poikkeuksellista yli 60 vuotta sitten julkaistulle teokselle.
Kaiken tämän taustalla leijuu lyyrinen, viiltävän kaunis luontokuvaus. Mukka eli Länsi-Pohjassa, johon kirjakin sijoittuu ja syvä kunnioitus ja tuntemus pohjoista luontoa kohtaan värittää teosta kauttaaltaan.
Loppuun pieni sitaatti, josta Mukan ansiot luontokuvauksessa tulevat hienosti ilmi:
"Tyyntä vedenpintaa lankamaisilla raajoillaan väräyttäen, veden päällä kulkien pitkäjalkaiset hyönteiset tanssivat likellä venettä, jossa Hannes istui onki kädessään. Ne liikehtivät kevyesti hypähtäen jänteväksi kaareksi pingottuneen vedenpinnan yllä."
Mukka kirjoittaa uskomattoman tarkkanäköisesti ihmisyhteisöstä, ahtaista sosiaalisista lokeroista ja yksilön kamppailusta kollektiivista tuomiota vastaan. Hahmot kuvataan naturalistisesti, kuin alastomina vailla kainostelun ja kiertelyn taakkaa, ristiriitaisina, usein uskonnollisen purismin ja vahvan seksuaalisuuden välisen ristiriidan kanssa kamppailevina. Onnen hetkien varjopuolella esiintyy väkivaltaa, niin seksuaalista, hengellistä kuin fyysistäkin. Naisten kuvaus tosin on kauttaaltaan miehisen katseen lävistämä ja paikoin hyvin esineellistävä mutta se ei ole mitenkään poikkeuksellista yli 60 vuotta sitten julkaistulle teokselle.
Kaiken tämän taustalla leijuu lyyrinen, viiltävän kaunis luontokuvaus. Mukka eli Länsi-Pohjassa, johon kirjakin sijoittuu ja syvä kunnioitus ja tuntemus pohjoista luontoa kohtaan värittää teosta kauttaaltaan.
Loppuun pieni sitaatti, josta Mukan ansiot luontokuvauksessa tulevat hienosti ilmi:
"Tyyntä vedenpintaa lankamaisilla raajoillaan väräyttäen, veden päällä kulkien pitkäjalkaiset hyönteiset tanssivat likellä venettä, jossa Hannes istui onki kädessään. Ne liikehtivät kevyesti hypähtäen jänteväksi kaareksi pingottuneen vedenpinnan yllä."
July 13, 2025
Pidin kovasti tästä rujon kauniista klassikosta. Pidin pohjoisen murteesta (vaikka vaikeutti lukemistani), pidin upeista luontokuvailuista, pidin ronskista juonesta. Pidin myös surullisen humoristisesta vivahteesta. On väkivaltaa ja seksiä, syntymää ja kuolemia, verta ja limaa. Oli kirpeitä pakkasaamuja ja utuisia järviä, kuumia heinäpeltoja ja narskuvia hankia.
Joku varmasti pahoittaa kirjasta mielensä, eikä se tietenkään naisten kohteluineen, alaikäisen viekoitteluineen ja rajuine väkivaltoineen tänä päivänä ole mitenkään poliittisesti korrekti. Mutta onko perimmäinen ihmisluonto muuttunut mihinkään. Näitä hirveitä asioita tapahtuu edelleen.
Mukka kuvaa ihmisen syvimpiä tunteita - hillitsemätöntä seksuaalista viettiä, eläimellistä raivoa, vankkumatonta uskonnollisuutta. Mukan henkilöt 40-luvun Lapissa ovat luonnonlapsia, eivät kovin sivistyneitä, heitä ohjasi vaistot ja vietit, eivätkä he osanneet kontrolloida tunteitaan.
Tarina on niin voimakas, tunteikas, täynnä eri ikäisten naisten ja miesten sielunelämää, että on todella vaikea käsittää 19-vuotiaan Mukan voineen sanoittaa ne. Uskomatonta. Luulisi, että tällaisen taideteoksen luomiseen tarvitaan kypsyyttä ja kokemusta.
Kirja on käännetty muillekin kielille, enkä voinut olla miettimättä miten Mukan runollinen teksti ja rikas suomen kieli kääntyy muille kielille. Mitä esimerkiksi on nuoska, lauha, savotta, vuoma, portta, pilvenhahtu, jänkä, könytä tai löyly yhtä ilmaisuvoimaisesti muilla kielillä? Steam tai logging site ? - jotain valitettavasti menetetään.
Mutta onneksi minä sain lukea tämän ihanalla suomen kielellä.
Joku varmasti pahoittaa kirjasta mielensä, eikä se tietenkään naisten kohteluineen, alaikäisen viekoitteluineen ja rajuine väkivaltoineen tänä päivänä ole mitenkään poliittisesti korrekti. Mutta onko perimmäinen ihmisluonto muuttunut mihinkään. Näitä hirveitä asioita tapahtuu edelleen.
Mukka kuvaa ihmisen syvimpiä tunteita - hillitsemätöntä seksuaalista viettiä, eläimellistä raivoa, vankkumatonta uskonnollisuutta. Mukan henkilöt 40-luvun Lapissa ovat luonnonlapsia, eivät kovin sivistyneitä, heitä ohjasi vaistot ja vietit, eivätkä he osanneet kontrolloida tunteitaan.
Tarina on niin voimakas, tunteikas, täynnä eri ikäisten naisten ja miesten sielunelämää, että on todella vaikea käsittää 19-vuotiaan Mukan voineen sanoittaa ne. Uskomatonta. Luulisi, että tällaisen taideteoksen luomiseen tarvitaan kypsyyttä ja kokemusta.
Kirja on käännetty muillekin kielille, enkä voinut olla miettimättä miten Mukan runollinen teksti ja rikas suomen kieli kääntyy muille kielille. Mitä esimerkiksi on nuoska, lauha, savotta, vuoma, portta, pilvenhahtu, jänkä, könytä tai löyly yhtä ilmaisuvoimaisesti muilla kielillä? Steam tai logging site ? - jotain valitettavasti menetetään.
Mutta onneksi minä sain lukea tämän ihanalla suomen kielellä.
April 28, 2020
THE EARTH IS A SINFUL SONG
Such an intense experience reading this book. Finnish/Lappish author Timo K. Mukka describes birth of a calf or death of a reindeer with such a plasticity to remind us that life cycle of all living and ostensibly non-living has its order, which behoves us to accept it dignifiedly and calmly with appropriate respect, yet without fear. After all, there are only few books, which awaken your heart and make you feel something vivid, something truthful.
Such an intense experience reading this book. Finnish/Lappish author Timo K. Mukka describes birth of a calf or death of a reindeer with such a plasticity to remind us that life cycle of all living and ostensibly non-living has its order, which behoves us to accept it dignifiedly and calmly with appropriate respect, yet without fear. After all, there are only few books, which awaken your heart and make you feel something vivid, something truthful.
November 16, 2023
hurjan nättejä luontokuvauksia ja runoja välissä, niistä kaks tähtee ja loppu olikin sitten huonoa! tykkäsin kyllä kans murteesta kovasti, oli niin tuttua
March 16, 2024
Karun kaunista ja uuvuttavaa. Loppua kohden niiden muidenki kyläläisten tunteet alko repeillä, mutta ei saatana yhtä kauheaa sakkia koko poppoo. Oisin voinu lukea tätä paljon enemmän, niin murheellista ja hurmoksellista kerrontaa.
Tämän sanottua: feministisen teorian näkökulmasta heittäkööt kirjan ojaan.
Tämän sanottua: feministisen teorian näkökulmasta heittäkööt kirjan ojaan.
August 29, 2025
Naisvartalon kuvaus oli niin läähättävää ja vanhentunutta että se oli jo vähän koomista ja suorastaan häiritsi lukukokemusta välillä. Muuten oli vaikuttavaa miten näin rumista ja rujoista tapahtumista voi kirjoittaa niin kauniisti ja hyvin. Luin nopeesti loppuun kun en malttanu oottaa että mikä tässä ankeessa kyläpahasessa menee seuraavaksi päin persettä. Antaisin ehkä 3.5 tähteä jos voisin...
October 19, 2021
Kaunista luonnon kuvailua. Ajatuksia herättävää tekstiä. Hienoja runoja.
November 21, 2025
Mukka wrote Finnish realism, which reminded me of Juhani Aho's Rautatie (The Railway) and Sillanpää. The depiction of life was harsh in places, but still it was naturalistic or intentionally too hard.
The scenic descriptions at the beginning of the chapters were particularly wonderful, with the arrival of snowfall and the crunching of snow underfoot. Mukka treats his characters with respect, not with cruelty or such, even though the basic tension of the story is tragic. Hard outcomes are presented as if they would be natural consequences of human life, and the tragedy is not dwelled upon or gloated over. People do not question their harsh lives amid the forces of nature and society, even though they often act independently and are guided by their desires, not by reason.
The lyrics between the chapters were absolutely wonderful! They create a contrast to the otherwise harsh and realistic world. The combination of high and low styles was also evident in the text, which was masterfully written realistic description.
The narrative is straightforward, with a good balance of description and dialogue, action and quiet moments; written with confidence. The dialogue reflects the dialect of the time and thus represents the era and the realistic description well. The dialect did not feel at all pasted over, but fit well with the narrative text. Compelling and beautiful reading!
The scenic descriptions at the beginning of the chapters were particularly wonderful, with the arrival of snowfall and the crunching of snow underfoot. Mukka treats his characters with respect, not with cruelty or such, even though the basic tension of the story is tragic. Hard outcomes are presented as if they would be natural consequences of human life, and the tragedy is not dwelled upon or gloated over. People do not question their harsh lives amid the forces of nature and society, even though they often act independently and are guided by their desires, not by reason.
The lyrics between the chapters were absolutely wonderful! They create a contrast to the otherwise harsh and realistic world. The combination of high and low styles was also evident in the text, which was masterfully written realistic description.
The narrative is straightforward, with a good balance of description and dialogue, action and quiet moments; written with confidence. The dialogue reflects the dialect of the time and thus represents the era and the realistic description well. The dialect did not feel at all pasted over, but fit well with the narrative text. Compelling and beautiful reading!
October 22, 2025
Kirja oli mulla kesken ennätysajan, yli vuoden, vaikka sivuja ei ole kuin reilut 200. Hidas tahti ja pitkät tauot johtuivat osin oman elämän myllerryksistä, mutta myös siitä, että joitakin vuosia sitten katsottu elokuvasovitus oli ehkä liiankin hyvässä muistissa. Mietin usein lukiessa, näyttäisivätkö tapahtumapaikat ja hahmot erilaisilta päässäni, jos lukisin teosta ihan ns. kylmiltään. Se vähän häiritsi. Toisaalta Mollbergin ohjaama elokuvasovitus tekee mielestäni monella tapaa oikeutta kirjan raadollisuudelle.
Mukan teoksessa on kuitenkin myös enemmän kerroksia kuin elokuvassa. Monet lyyrisemmät osat eivät sellaisinaan voisikaan siirtyä sivulta ruudulle. Mukka jättää paljon tulkinnan varaan ja tarinaa voikin lukea monenlaisten lasien läpi. Sitä voi katsella naisen aseman ja naisen ruumiillisuuden näkökulmasta, verrattain eristyksissä elävän maaseutuyhteisön näkökulmasta, ihmisen eläimellisyyden vertauskuvana... Korostuneena ovat ne ihmisyyden puolet, jotka haluaisimme kaikessa sivistyksessämme unohtaa: vietit, mielihalut ja aggressiot ohjailevat henkilöiden toimintaa. Vaikka teos on myös aikansa tuotos, Mukka oli kerronnaltaan jopa aikaansa edellä. Murreilmaisusta huolimatta (tai ehkä osittain sen takia?) teoksen kieli ei tunnu korostetun vanhalta tai nykyaikaan sopimattomalta.
Mukan teoksessa on kuitenkin myös enemmän kerroksia kuin elokuvassa. Monet lyyrisemmät osat eivät sellaisinaan voisikaan siirtyä sivulta ruudulle. Mukka jättää paljon tulkinnan varaan ja tarinaa voikin lukea monenlaisten lasien läpi. Sitä voi katsella naisen aseman ja naisen ruumiillisuuden näkökulmasta, verrattain eristyksissä elävän maaseutuyhteisön näkökulmasta, ihmisen eläimellisyyden vertauskuvana... Korostuneena ovat ne ihmisyyden puolet, jotka haluaisimme kaikessa sivistyksessämme unohtaa: vietit, mielihalut ja aggressiot ohjailevat henkilöiden toimintaa. Vaikka teos on myös aikansa tuotos, Mukka oli kerronnaltaan jopa aikaansa edellä. Murreilmaisusta huolimatta (tai ehkä osittain sen takia?) teoksen kieli ei tunnu korostetun vanhalta tai nykyaikaan sopimattomalta.
February 11, 2019
What a wonderful, horrible book! Laughed out loud and truly felt the magic (and perversity) of northern Finland.
I was prepared for a story with strong sexual tones, some religious/occult themes and a morbid way to look at death and the loneliness of the finnish lapland. I got everything that I wanted, but was surprised what a page-turner this was. It was highly entertaining and light, but still very very wise. I can't believe that this was written by a nineteen year old.
In many ways the book was stereotypically finnish, but it had a angle that turned everything right around. I feel different about Finland now.
The poems in between chapters gave the book a perfect balance.
The tragic life and death of Timo K. Mukka definitely added a new layer to this book. Context sometimes becomes a part of the text.
I don't usually say this, but this time I have to: it could've been longer. Easily. Actually I'm a bit sad that it ended.
I was prepared for a story with strong sexual tones, some religious/occult themes and a morbid way to look at death and the loneliness of the finnish lapland. I got everything that I wanted, but was surprised what a page-turner this was. It was highly entertaining and light, but still very very wise. I can't believe that this was written by a nineteen year old.
In many ways the book was stereotypically finnish, but it had a angle that turned everything right around. I feel different about Finland now.
The poems in between chapters gave the book a perfect balance.
The tragic life and death of Timo K. Mukka definitely added a new layer to this book. Context sometimes becomes a part of the text.
I don't usually say this, but this time I have to: it could've been longer. Easily. Actually I'm a bit sad that it ended.
June 6, 2025
Title: Maa on syntinen laulu
Author: Timo K. Mukka
Publisher: Gummerus Kustannus
Format: Paperback
Pages: 229
Language: Finnish
Isbn: 978-951-20-9697-8
Published: 2014
First Published: 1964
Read and review: 2025
Stars: ⭐⭐⭐⭐⭐ (5)
Themes: Religion, Sex, Nature, Community Pressure, Lapland
Maa on syntinen laulu by Timo K. Mukka is a raw and lyrical portrayal of life in a small community in Lapland.
At its core is the love story between the main character Martta and a Sámi reindeer herder, set against a backdrop of religious beliefs and a tightly knit, oppressive village life.
Mukka explores the social ties between diverse individuals, highlighting how religious beliefs, personal beliefs, ethics, sexual norms, and communal expectations shape how people view and treat one another.
Amazing work considering it was published when Mukka was just 19
Author: Timo K. Mukka
Publisher: Gummerus Kustannus
Format: Paperback
Pages: 229
Language: Finnish
Isbn: 978-951-20-9697-8
Published: 2014
First Published: 1964
Read and review: 2025
Stars: ⭐⭐⭐⭐⭐ (5)
Themes: Religion, Sex, Nature, Community Pressure, Lapland
Maa on syntinen laulu by Timo K. Mukka is a raw and lyrical portrayal of life in a small community in Lapland.
At its core is the love story between the main character Martta and a Sámi reindeer herder, set against a backdrop of religious beliefs and a tightly knit, oppressive village life.
Mukka explores the social ties between diverse individuals, highlighting how religious beliefs, personal beliefs, ethics, sexual norms, and communal expectations shape how people view and treat one another.
Amazing work considering it was published when Mukka was just 19
This entire review has been hidden because of spoilers.
Read
September 17, 2023Ei sitä elämää, jota ei kuolemalla lunasteta, ei sitä rakkautta, jota ei verellä tahrata. Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu on käsittämätön saavutus 19-vuotiaan kirjoittamaksi, edelleen väkevä ja raudanluja reitti kovakouraiseen pohjoiseen, laulujen maahan ja vesiin. Tuosta maasta ja vedestä elantonsa ottavat ihmiset elävät niin toistensa kuin luonnon armoilla, synti ja katumus tanssivat loputonta piirileikkiä niin, ettei kohta enää niitä toisistaan erota. Tällä ei ole mitään tekemistä Muumilaakson omahyväisen pysähtyneisyyden kanssa eikä edes Havukka-ahon ajattelijan seurallinen uteliaisuus kurotu näille lakeuksille. Nyt astellaan sydän raskaana kohti tuomiota, joka ei edes ole se viimeinen, eikä syyttävä sormi säästä ketään. Ja vaikka kaikki saattaa tuntua tuhoutuneelta eikä jäljelle jää kuin muisto hymystä ja menneen kesän lehdet, silti toivo ja elämä elävät pienenä hiilloksena revontulten alla
Anna ihmisen ymmärtää kiimainen tuska maan
minun kukkean rakkaani laulu
laulaa laulujen laulaja sumussa soutaen pois
Anna ihmisen ymmärtää kiimainen tuska maan
minun kukkean rakkaani laulu
laulaa laulujen laulaja sumussa soutaen pois
May 8, 2022
Toisin kun monet yrittäjät, Timo K. Mukka on aito taitelija ja Maa on syntinen laulu käyköön hienona esimerkkinä. Varsinkin hänen tapansa kuvata luontoa, aikaa, säätä ja kausien vaihduntaa on omaa luokkaansa.
Muuten kerronta onkin sitten aika ronskia, eikä etenkään seksin määrässä pihtailla, tämä on tietenkin vain hyvä asia ja saavatpa konservatiivit lisää aihetta mielensä pahoittamiseen. Me muut voimme vain nauttia hienosta ja rehellisestä suomalaisuuden kuvauksesta!
Muuten kerronta onkin sitten aika ronskia, eikä etenkään seksin määrässä pihtailla, tämä on tietenkin vain hyvä asia ja saavatpa konservatiivit lisää aihetta mielensä pahoittamiseen. Me muut voimme vain nauttia hienosta ja rehellisestä suomalaisuuden kuvauksesta!
Displaying 1 - 30 of 56 reviews