Rauha on puhelinmyyjä ja etsii kuumeisesti uutta myyntiartikkelia itselleen. Risto ehdottaa makkaroita ja Rauha tiedusteleekin kaupasta säilyvintä makkaralaatua. Yllättäen se onkin unkarilainen viherpippurimakkara ja niin seuraa Rauhan ja Riston ensimmäinen ulkomaanmatka suoraan Budapestin vilinään.
Seikkailu suurkaupungissa pakottaa Riston ja Rauhan tilapäisesti huijareiksi ja Rauha joutuu korvaamaan rötöksen tiskaamalla ravintolassa. Kun hän yrittää karata, hänet vangitaan.
Kuuluisa pianisti Reino Rubinstein pelastaa Riston, joka päätyy soittamaan rumpuja television suoraan lähetykseen. Risto lähettää televisiosta vetoomuksen Unkarin kansalle Rauhan vapauttamiseksi. Kuinka Rauha-tädin ja Riston käy?
Tämä on neljäs Risto, jonka luin (ääneen lapselle).Tämä on näistä vähiten hauska. Samaa koheltamista tämä on kuin muutkin, mutta tässä kaikki elementit ovat vain kummallisia. Risto ja Rauha saavat pippurimakkaran (hä?), jota Rauha ei voi sietää (yh...?), he lähtevät Unkariin (?) ostamaan makkaraa... Missään tarinan osassa ei ole järkeä. Tarinassa Rauha ja Risto joutuvat hyvinkin vaarallisiin tilanteisiin ja silti Rauhan ykkösajatus tuntuu olevan makkaran ostaminen.
Ihan kuin tekijöiltä olisi loppunut ideat kesken, ja kuitenkin tämä on vasta sarjan 2. osa. Vähän hassu kirja.
Olipa harvinaisen heikko kirja. Risto Räppääjä ei osunut omaan lapsuuteen, joten sitä ei koskaan tullut luettua, mutta omien lapsien ja ennen kaikkea varsin onnistuneen ensimmäisen elokuvan jälkeen tuli sellainen fiilis, että tämänhän voisi lukea lasten kanssa. Kirjastossa sattui olemaan tämä paikalla, joten valitsin sen.
Oletin tämän olevan ehkä viimeisimpiä Räppääjä-kirjoja, sillä kyynisesti ajattelin hyvän kerronnan ja vitsien jo sen verran laimentuneen, että sarjan parhaat päivät ovat takana ja autopilotin olevan päällä. Varsin yllättävää oli huomata, että tämähän on Räppääjä-sarjan toinen osa. Eipä olisi tämän kirjan perusteella uskonut, että tästä sarjasta olisi kehkeytynyt mitään ihmeellistä, edes Suomen mittakaavassa.
Juuri tätä ennen luimme lasteni kanssa Dahlia (Jali ja suklaatehdas), jossa absurdismi, pirstaleinen ja episodimainen koheltaminen ja lapsen näkökulmaan asettuminen olivat niin paljon paremmin saavutetut. Tässä koheltaminen käy nopeasti väkinäiseksi.
Lainasimme myös vähän myöhäisempää perua olevan Risto Räppääjä ja Yöhaukka. Luetaan se seuraavaksi. Toivottavasti ollaan eri tasolla.
Melko kummallinen ja älytön kirja. Makkara ja hölmöt nimet nauratti lapsia, mutta lukijaa ei juuri naurattanut tai innostanut tässä tarinassa mikään. Hahmotkin oli jotenkin ärsyttäviä ja mitäänsanomattomia.
Rauhan inhoama viherpippurimakkara sotkee Riston ja Rauhan päiväjärjestyksen totaalisesti. Myös naapurit joutuvat sotkuun mukaan, kun makkaraa haetaan aina ulkomailta asti.