Uppo-Nalle

Uppo-Nalle #1

by Elina Karjalainen, Hannu Taina (Illustrator)

Kokonaisen vuoden ui Uppo-Nalle maailman meriä. Se toivoo löytävänsä rauhallisen sataman, jossa on valkeaa hiekkaa ja joku ystävällinen mikä tahansa odottamassa.
Reeta on pieni tyttö valkealla hiekkarannalla. Reetan kotona on Laulava Lintukoira, villi ja menevä otus, mutta hän toivoo sylissä pidettävää ikiomaa ystävää, hellittävää.
Silloin kelluu rantaan likomärkä Uppo-Nalle. Se kertoo hurjia tarinoita maailman meriltä, mutta pelkää peipposia, se ajaa veturia, lähtee seikkailemaan katujyrällä ja rakastaa syvämietteisiä keskusteluja. Ja on nokkela runoniekka; sen suuri haave on oma runokirja, Uponneen kansan lauluja.
Elina Karjalaisen valloittava satukirja lapsille ja lastenmielisille.

Genres: Finnish Literature, Childrens, Fiction, European Literature, Picture Books, Classics

128 pages, Hardcover

First published January 1, 1977

About the author

Kirjailija, toimittaja Aili Elina Karjalainen, os. Saraste, syntyi Viipurissa 3. kesäkuuta 1927. Ylioppilaaksi hän kirjoitti vuonna 1946, jonka jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopistossa 1947-50. Mittavan journalistin uransa varrella Karjalainen työskenteli muun muassa Savon Sanomissa ja Suomen Kuvalehdessä sekä freelance-toimittajana ja radiopakinoitsijana.

*

In English
Elina Karjalainen was a Finnish author and journalist known mainly for her children's books about the sympathetic teddy bear. Karjalainen was also working as a radio columnist.

Even though she wrote a lot during her career, the books about Uppo-Nalle which is her main character are the most beloved even today. Hannu Taina, a graphic designer, has illustrated these books.

There is also a play called Uppo-Nalle and a manuscript/screenplay of the bear for a TV series.

*

Elina Karjalainen tuotantoon kuuluu erilaisia kirjoja arkkipiispa Paavalista Reilaajan matkakirjaan. Hänen tunnetuin hahmonsa on jo vuodesta 1977 asti elänyt, kasvanut ja kehittynyt Uppo-Nalle, josta on ilmestynyt lukuisia graafikko Hannu Tainan kuvittamia kirjoja. Ensimmäisestä Uppo-Nallesta on otettu jo 21 painosta ja muistakin monia - Uppo-Nallet ovat levinneet sukupolvelta toiselle kymmenin tuhansin kappalein. Elina Karjalainen kirjoitti myös näytelmän Uppo-Nalle (1980) sekä käsikirjoitti tv-sarjan Uppo-Nallen joulun odotus.

(Source: http://www.kirjaseuranta.fi/Elina_Kar...)

Reviews

[Mari / 1001 kirjaa]

Lapsuuden lohtukirja jälleen uudelleen luettuna.

"Upoksissa olleet eivät ole samanlaisia kuin muut, mutta sen ei tarvitse välttämättä olla vika, isä sanoi."

[Han_na]

Muistinpa tästä paljon, vaikken ole lukenut tätä vuosikymmeneen. Kivasti pystyin eläytymään ekojen kertojen lukukokemukseen. Ei kaikilta osin hurjan hyvin ikääntynyt enkä oikein tiedä oliko tämä 70-luvullakaan kaikilta osin samaistuttava. Nautin runoista ja lauluista nyt enemmän kuin lapsena tai nuorena. Huomasin vasta nyt kursiivit selittämistä vaativien sanojen ympärillä. Tietyyä nihkeyttä aiheutti, kun muistelin jotenkin Uppo-Nallen olevan sellainen ärsyttävä aikuinen tyyliin Nalle Luppakorva, mutta eihän se ollutkaan! Vaan tässä ensimmäisessä osassa ihan lapsi vielä!

[Kiki]

Uppo-Nalle on itselleni kaikista tutuin Lyra All Starsin Uppo-Nalle levystä, jonka sanoitukset ovat juurikin tämän ensimmäisen kirjan runoja ja lauluja.
Viimeksi olen lukenut tämän varmaankin alakoulussa ollessani, joten moni asia oli päässyt unohtumaan, vaikka pääpiirteissään tapahtumat muistinkin. Ilahduin myös siitä, miten hyvin kirja oli kestänyt aikaa (julkaistu 1977), vain muutama kohta tuntui sellaiselta, jota tänä päivänä ei enää lastenkirjaan kirjoitettaisi. Muuten ajankuvaus lähinnä huvitti: Reetalla on esimerkiksi Jukka Kuoppamäki -niminen paperinukke.

En muista, olenko koskaan lukenut sarjan muita kirjoja tai onko niitä luettu minulle ääneen. Täytyy varmaankin korjata tilanne.

(Kirjasarjan taustoja googlaillessani törmäsin @toriuppikset-tiliin Instagramissa, suosittelen kurkkaamaan. Ei ole todella sarjatuotettu nalle kyseessä! :D )

[Anina | lukukartano]

En ainakaan muista lukeneeni tätä lapsena, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Kerrassaan hurmaava tuttavuus!

"Uppo-Nalle murjotti, sillä sen koko runotuotannossa ei ollut ainuttakaan runoa, joka olisi sopinut eläinlääkärin pelottelemiseen.
- Nimi? eläinlääkäri kysyi.
- Uppo-Nalle, Reeta sanoi.
- Syntynyt?
- On, Uppo-Nalle vastasi.
- Milloin?
- Noin kolme vuotta sitten.
- Tauti? eläinlääkäri kysyi.
- Ei ole, Uppo-Nalle vastasi nopeasti.
- Miksi sitten on tultu tänne? eläinlääkäri kysyi.
- Pelkää peipposia, on ollut kauan upoksissa ja on nyt liian vetinen, selitti Reeta."

Mainiot hahmot, toimivaa huumoria, veikeitä runosia ja jotakin, joka toi mieleen kesät joskus kauan kauan sitten. Pakko hakea kirjastosta myös sarjan seuraava osa.

[Elina Mäkitalo]

Rakastettavat Uppo-nallet uudelleen luettavana <3 Joskus lapsena äiti luki nämä läpi, myöhemmin itse. Aikuisiässä en näitä olekaan lukenut kertaakaan läpi joten olikin jo aika. Aivan maagista kerrontaa ja uppiksen ja koiran runot ja laulut todella ihania. Maltan tuskin ottaa seuraavan osan lukua. Uppo-nalle päätyy Reetan luokse kelluttuaan vuoden merellä, nallen ja tytön tapaaminen johtaa erilaisiin seikkailuihin. Karjalaisen kerronta on lumoavaa, joka vie lukijan jonnekin muihin maailmoihin. Hypnoottista ja kertakaikkisen kaunista.

"Erilaisuus on oikein hauskaa". Elina Karjalainen - Uppo-Nalle

[KM]

Paras lastenkirja ikinä, tai kirja ylipäätään. Uppo-Nalle on ollut suosikkini pienestä pitäen, ja nyt joulunpyhinä aloin kerrata kirjasarjaa lukien ääneen poikaystävälle, jonka Uppis-tuntemuksessa on korjaamisen varaa.

Parhaita juttuja kirjassa ovat mm. Raitis hai, sukellusvene, mopsi Julkunen, Jukka Kuoppamäki -paperinukke aniliininpunaisine esiintymisasuineen, peipponen kurkussa ja julmuri. Lisäksi on hyvä muistaa, etteivät rakkaat ja kakkaamiset sovi samaan lauluun.

[Heidi]

Koin tämän äänikirjana. Sulattelen.

EDIT 7.1.

Sulattelin. Ihana. Tytti Paavolainen on satutätivelho, joka saa herkästi välitettyä Uppo-Nallen aran pohdiskelevan taiteilijasielun kuulijoilleen. Kirjoitin tästä enemmän blogiini: kosminenk.wordpress.com.

[jennijohanna.]

Meillä ei oo luettu tätä kirjaa lainkaan lapsuudessa, joten tutustuin siihen nyt. Oli kiva kirja, voin suositella lapsille.

Helmet-lukuhaaste 2018 - sopii ainakin kohtiin
3. Kirja aloittaa sarjan
11. Kirjassa käy hyvin
14. Tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
23. Kirjassa on mukana meri
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
33. Selviytymistarina
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo
40. Kirjassa on lemmikkieläin

[Martti]

Elina Karjalainen on omistanut kirjansa kivalle pikku-Ellulle, jonka oli maattava sairaalassa koko pitkän kesän ajan. Elina tahtoi kirjallaan piristää Ellua, joka ikävöi kesää niin, että luuli tulevansa hupsuksi.

Kirjassa kuvataan syksyllä koulunsa aloittavan Reeta-tytön, Uppo-Nallen ja Laulavan Lintukoiran kesänviettoa. Siihen mahtuu matkustamista laivalla ja junalla, seikkailua katujyrällä, naaraamista, juhlimista sekä rakkautta ja unelmointia.

Uppo-Nalle on runoilija. Kirjassa onkin monta herkullista runoa ja Laulavan Lintukoiran laulua. Varsinainen teksti perustuu lapsille herkullisiin sanaleikkeihin, esimerkiksi siihen, kuinka pelottavaa on, kun hetki lyö tai peippospelko iskee. Tai miten pelastutaan kuin ihmeen kaupalla.

Yksi kirjan parhaista lauluteksteistä on Reetan äidin esittämä Inttämislaulu:

Intän, intän ja jupitan,
väitän vastaan ja pukitan,
rähjään, räyhään ja riitelen,
vietän aikaani inttäen.

[Sini | sinin_sivuilla]

Lapsuuden yksi ehdottomista suosikeista. Edelleen lukiessa odottaa sitä kappaletta, jossa tuli myrsky, koska se on kirjoitettu tummennetulla fontilla.
Uppo-nallen ja Laulavan lintukoiran runoilut jää mieleen pitkäksi aikaa ja jaksaa humyilyttää vielä aikuisena, ellei jopa enenmmän kuin lapsena. Tähän kirjaan en kyllästy ikinä.

[blank]

Fond memories. Anyone else played the ancient PC game?

Quick read, took a fraction of an hour. A little crazy, but still okay. Full of nonsense. Clearly for kids. Unmistakably of Finnish origin. A milestone in children's fiction. Would recommend for all self-respecting Finns.

[Jukka-pekka]

Hauska kirja. Olen lapsesta saakka rakastanut Uppo-Nalle tarinoita.

[Hannu Sinisalo]

Lastenkirjaklassikko, jota en lapsuudestani muista. Nyt oman lapsen kanssa luettuna osoittautui oikein hyväksi iltasatukirjaksi. Oivaltava, ilahduttava, lämmin, älykäs.

[James]

This is a children’s novel presented as a series of 25 connected short stories about Uppo-Nalle, a living teddy bear, by Finnish writer Elina Karjalainen. It’s the first book in the series, and gives us an origin story: he’s really a French bear called Alfonso, but after he falls off a boat into the sea and nearly sinks, he calls himself Uppo-Nalle, a play on words with the Finnish “uponnut”, which means “sunk”. He floats up onto a beach, where he meets a lonely young girl called Reeta, who adopts him, and they spend the summer together having adventures.

First published in 1977, the book is fresh and funny even today, proving that good children’s stories are timeless. This one has been rewritten into simplified Finnish for a wider audience. The few pictures are not from the original edition, and the credits page notes that they were produced specially for this retelling, probably another reason why the old story seems modern. I read it to improve my Finnish, and the repetitive style of the text helped me to learn a few words.

Like another Uppo-Nalle book I read a few weeks ago, it was very enjoyable and I would recommend these easy-reading editions to anybody trying to develop their Finnish language skills. Since these are the only two that have been published in simplified Finnish so far, I might even try a full-text version with this character some day soon.

[Paula Lukkariniemi]

Tänään 1.11.2024 sain loppuun kirjan nimeltä Uppo Nalle. Uppo Nalle oli mielestäni hyvä, ihana, hauska, vauhdikas, innostava, mukava, mukaansa tempaava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja. Aikaisemmin olen lukenut Uppo Nallen selkokielisenä kirjana mutta en ole lukenut sitä ei selkokielisenä kirjana.
Lukiessani kirjaa nimeltä Uppo Nalle minulle tuli sellainen tunne että olisin ollut kesämaassa kesää viettämässä Uppo Nallen ja hänen perheensä kanssa.
Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli. 😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍

[Sisuhukka]

Uppo-nalle ei ole minulle tuttu lapsuudesta, joten se sopi loistavasti vuoden 2018 teemaani lukea tunnettuja lastenkirjoja.
Loruja ja riimejä esiintyy tiheään -- itse en välittänyt sellaisista lapsena mitenkään erityisesti, vaikka ne eivät tietysti haitanneetkaan. Tämän teoksen kohdalla tunne on yhä sama.
Laulava Lintukoira on herttainen. Uppo-nallen todellinen tietoisuus ja olemassaolo suhteessa aikuisiin jää hyvällä tavalla epäselväksi. Ihmishenkilöt varmaan tulevat paremmin tutuiksi jatko-osissa.
Tämä olisi varmaan ollut minulle hyvä kirja siihen vaiheeseen, kun luin ensimmäisiä kirjoja itsenäisesti. Ei liian pitkä, turvallisia aiheita ja kuvitusta helpottamaan luku-urakan tuntua.

[Pauliina]

Ihana nostalgiamatka omaan lapsuuteen. Sopivaa lukemista kun ei jaksa mitään suoraan aikuisille suunnattua, vaikka tässähän riittää huumoria aikuisempaankin makuun. Aikamoisia runoja ja lauluja, en niitä muistanutkaan =)

[Eva M.]

Aloitimme Uppis-maratonin lasteni kanssa. Ihana lukea lapsilleni nyt näitä kirjoja, joita rakastin yli kaiken omassa lapsuudessani! Ne ovat jopa kestäneet aikaa melko hyvin - mukana on minimaalisesti esim. sukupuolirooleihin liittyviä asioita, joiden yli olen lennossa hypännyt.

[Noora]

Iltasatukirja esikoiselle. Klassikko, joka oli vähän erilainen kuin musitin, mutta ihan hauska, vaikka lapsi ei aina jaksanutkaan kuunnella ja keskittyä.

[Sarri Honkanen]

Uppis on symppis ja tarinassa on oivaltavia hetkiä. Lukisin kuitenkin lapsille kirjasta osia valikoiden sillä kirjassa oli kohtia, jotka eivät ole enää tätä päivää mm. luku jossa mummo laihduttaa.

[Nina Sarell]

Ala-asteen opettaja luki Uppo-Nallen meille ääneen, kun olin 8-vuotias. Nyt luin tämän omille 7- ja 8-vuotiailleni. Ajattelin, että Peppusten ja Harrypotterien marinoimat nykyihmiset eivät perustaisi tämmöisestä viipyilevästä kerronnasta, hupsuista runoista ja narratiivista, jossa ei lopulta tapahdu mitään kovin ihmeellistä. Ei ole pieruvitsejä, taikavoimia eikä silmäniskuja diginatiiveille. Luulin väärin. Yhteinen lukukokemus oli maaginen. Jossain luvun 12 kohdalla tulivat ensimmäiset kyyneleet: "En halua, että tämä kirja loppuu ikinä!" Lapset kuvailivat, että Uppo-Nallen lukeminen iltaisin on rauhoittavaa. "Mun sydän vaan vahvistuu ja vahvistuu." Itse muistin vieläkin ulkoa suosikkirunojani, nautin kirjan viipyilevästä tunnelmasta ja 70-luvun lapsen maailmasta, äkkiseltään häkellyttävän minimalistisesta mutta niin tutusta. Uppo-Nallen taika ei ole kadonnut neljässäkymmenessä vuodessa mihinkään. Elina Karjalaisen veroisia tarinankertojia syntyy ehkä kerran sadassa vuodessa, jos silloinkaan.

[Raisu]

Every Finnish child of my age or thereabouts loved this book. Except me.

[Olli-Pekka]

Kirjan päätyttyä lapset pyysivät lainaamaan lisää Uppo-Nalleja iltasaduksi.