Khadijan elämä on tiukoin langoin sidottu somaliperinteisiin, mutta rohkeudellaan hän pystyy vaikuttamaan omaan onneensa.
Miehensä ja poikansa menettänyt hooyo Fatima pitää kovaa kuria tyttärelleen Khadijalle, jolla on haaveilijan sielu. Khadija ihailee runonlaulajia, mutta tyttönä hänellä ei ole lupaa runoilla. Äitinsä kieltoja uhmaten hän kuitenkin osallistuu runon laulukilpailuun, ja hänen taitonsa puhkeavat kukkaan.
Kun Khadija joutuu kamelivarkaiden kynsiin ja päätyy toiseen leiriin ja naimisiin, menee kauan ennen kuin hän hyväksyy vaimon tehtävät ja uskaltaa ottaa vastaan rakkauden. Etenkin kun miehen ensimmäinen vaimo tekee kaikkensa vaikeuttaakseen Khadijan elämää.
Nura Farah (s. 1979) on Suomeen 13-vuotiaana muuttanut somalinainen, joka on kouluttautunut laborantiksi ja työskentelee Evirassa. Aavikon tyttäret on hänen unelmansa ja pitkän työn tulos: suomen kielellä kirjoitettu kertomus tytöstä, jonka elämä on tiukoin langoin sidottu kulttuurin vaatimiin tapoihin ja kipeisiinkin perinteisiin, mutta joka rohkeudellaan pystyy vaikuttamaan omaan onneensa.
Oikeastaan haluaisin taas antaa puolikkaita tähtiä. Kyllä tämä ansaitsisi kolme ja puoli :) Jostain syystä odotin tarinan olevan jonkinlainen draamaa ja kyyneliä täynnä oleva tragedia, mutta eihän se sitten ollutkaan, mikä oli itse asiassa aika piristävää. Toki päähenkilö Khadijan elämään mahtuu paljon murhetta, mutta iloakin on. Allahiin luotetaan elämän kaikissa käänteissä. Tutustumisen arvoinen teos.
Luin haastatteluista, että kirjailijaa mietitytti etukäteen teoksen kieli: onko se täynnä virheitä. No, ei ollut. Kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, että usein omistusliite puuttui: "meidän leiri", "minun äiti". Näin oli varsinkin dialogeissa, vaikka muuten henkilöiden puhe oli kirjakielistä. Onkohan omistusliitteiden poisjättö (/se, ettei niitä ole muokkausvaiheessa lisätty mukaan) tietoinen ratkaisu? Ei se lukukokemusta varsinaisesti häirinnyt, mutta huomasin.
Nura Farah saa olla ylpeä asemastaan ensimmäisenä somalikirjailijana Suomessa. Toivottavasti hän jatkaa uraansa kirjailijana!
Olisin niin kovin halunnut pitää kirjasta ja toisesta tämän kirjailijan kirjasta pidinkin enemmän. Tässä on ihan ok kuvausta Somaliasta ja erilaisesta kulttuurista siellä mutta kaiken kaikkiaan kirja oli melko tylsä. Mielestäni tässä oli kuvattu liian pitkä aikaväli, olisi ehkä voinut toimia jos olisi ollut lyhyemmältä ajalta. Tai ainakin itselle jäi kuva että aikaa oli kulunut enemmänkin. Kaksi tähteä tuosta erilaisen kulttuurin esittelystä ja siitä että nyt ajattelin etsiä enemmän kirjallisuutta koskien Afrikkaa (ja muita alueita joita kirjallisuudessa vähemmän tulee esiin ainakaan näin äkkiseltään Eurooppa ja Pohjois-Amerikka on edustettuna).
Helmet- haasteessa laitan tämän kirjan kohtaan 33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan.
Not actually that exemplary writing-wise, but, nonetheless, an interesting read.
If you like your reading to consist of a widow in a patriarchal society selling off her only daughter to be the 2nd wife of an old man, then winding on to a long description of said girl getting continuously raped until she falls in love with the man (Stockholm syndrome?) after bearing him 10 children and then on to telling about her children - one becoming an imam, another fighting for her rights for education etc. etc., then sure, this is the book for you.
To think that the book has actually gotten inspiration from times past -- ew. But at least the book keeps you pretty attentive and gets you to strongly feel something.
Mielenkiintoinen katsaus somalitytön, Khadijan, elämään Somalian 1900-luvun puolivälin paimentolaiskulttuurissa. Vanhat perinteet kohtaavat nuoren tytön jääräpäisen halun olla itsenäinen ja luova nainen. Perinteet rajoittavat vilkkaan tytön elämää ja pakottavat hänet perinteisiin naisen rooleihin äitinä ja vaimona. Tyttö naitetaan jo nuorena vasten tahtoaan vanhemmalle miehelle, jonka ensimmäinen vaimo aiheuttaa Khadijalle päänvaivaa. Luul kun on paitsi pelottavan rujo nainen, johon hänen miehensäkään ei halua koskea, niin myös huhupuheiden mukaan noita - ja mustasukkainen sellainen.
Tarinan edetessä käy ilmi entistä selvemmin, miten näennäisen alistetuissa rooleissa olevat somalinaiset ovatkin itse asiassa vahvoja ja koko perheen koossa pitäviä voimia. Vaikka miehet saarnaavat ja tappelevat, naiset pyörittävät taloutta ja ovat vastuussa koko perheen harmoniasta. Sujuvasti kirjoitettu kirja on ajatuksia herättävä sekä vanhaa somalilaista kulttuuria esittelevä tarina, johon mahtuu islamin uskon lisäksi myös taikoja ja vanhoja uskomuksia, tavallista arkea pölyisellä aavikolla sekä nuoren tytön luovia runon pätkiä.
Heti alkuun sanon, että toivon Nura Farahin jatkavan kirjoittamista, sillä hänessä on ainesta. "Aavikon tyttäret" kertoo Khadijan kasvusta nuoresta tytöstä keski-ikäiseksi naiseksi. Samalla seurataan Somalian yhteiskunnallista muutosta, joka on itselleni vieras aihe. Parasta kirjassa on kuitenkin tunnelma: lukija lähes tuntee Somalian hiekan hiuksissaan. Kirjaa vaivaa harvinainen ongelma -nimittäin se, että sitä olisi voinut paikoitellen laajentaa ja syventää. Usein mielestäni kirjaa on turhaan venytetty 500-sivuiseksi. Tästä olisi tullut vielä parempi, jos sitä olisi vähän syvennetty varsinkin alkuosassa, joka on nyt paikoitellen katkeileva. Teksti kuitenkin vie mukanaan ja keinuttaa lukijaa. Kirja nousi mieleen silloinkin, kun sitä ei lukenut ja se on kyllä hyvän kirjan merkki. Jos perhe- ja sukutarinat viehättävät, kannattaa lukea tämä kirja!
Mielenkiintoinen teos, jonka kautta pääsi kurkistamaan taas itselle vieraaseen maailmaan. Tapahtumia ja samaistumisen kohteita ei ollut niin valtavasti, mutta rauhallinen elämisen tahti välittyi. Aihepiiriltään Suomessa varsin harvinaislaatuinen tarina. Kannattaa silmäillä, jos kulttuurit kiinnostavat.
Luin kirjan ÄI02-ÄI06 kurssia varten. Oli erilainen lukukokemus ja oli kiinnostavaa lukea 50-luvun Somaliasta, vaikkei kirja ollutkaan ihan mun tyylinen.
Onkohan tämä taas sellainen kirja, jonka minä luen viestiltään synkempänä kuin muut?
Aavikon tyttäret on melko hyvä tarina ja ennen kaikkea kiinnostava ja pysäyttävä kuvaus tytön ja myöhemmin naisen elämästä 50-luvun paikkeen Somaliassa. Kieli on hieman kankeaa ja yksinkertaista romaanin kieleksi, mutta ei se pahemmin haittaa.
Millaista sitten oli tytön ja naisen elämä 50-luvun paikkeen Somaliassa? Tämän kirjan perusteella vastaus voidaan tiivistää sanalla "kamalaa". Mahdollisuus väkivaltaiseen kuolemaan rosvojoukon käsissä on jonkin verran läsnä, mutta paljon enemmän päähenkilön Khadijan elämään vaikuttaa se, että koko yhteisö kyttää pakkomielteisesti hänen myyntiarvoaan vaimona. Tytön ei oikeastaan kannattaisi tehdä mitään muuta kuin pysyä mahdollisimman neitsyenä. Jos vaikka yrittää laulaa omaksi ilokseen, sitä epäillään heti miesten viettelyksi. Pahin kyttääjä on Khadijan oma äiti, ja syy tähän on selvä: Khadijan veljen kuoltua äidin ainoa vanhuudenturva on tulla Khadijan hypoteettisen aviomiehen elättämäksi. Mutta kyllä siellä ovat myös muut pikkutytöt kiusaamassa, kun ei ole vielä ympärileikattu.
Menemättä sen enempää juonipaljastuksiin Khadija löytää lopulta jonkinlaisen tasapainon ja tyytyväisyyden siinä elämässä, johon hänet tahtoa kysymättä asetetaan. Minulle jäikin tästä kirjasta mieleen tavallaan rohkaiseva mutta myös karmaiseva opetus: ihminen voi sopeutua ja oppia elämään tyydyttävästi vaikeissakin oloissa - silloinkin, kun vaikeudet johtuvat lähinnä siitä, että sekä oma kulttuuri että läheisimmät ihmiset osittain kieltävät henkilön ihmisarvon.
"Somalitytöt kultaa kalliimpia, kärsivällisyys ja ahkeruus sielussa. Missä ylpeys, siellä somaliäiti, missä uskollisuus, siellä somalisisko, missä kunnia, siellä somalivaimo. Somalinaiset onni perheelle."
Hieno esikoisteos, joka kuvaa tyttöjen ja naisten elämää Somalian maaseudulla 1950-luvulla. Pääosassa on Khadija, isäntön tyttö, jolla on palvottu veli ja ankara äiti sekä halu laulaa runoja - joka on perinteisesti miesten tehtävä.
Täytyy sanoa, että paikoin tämän kirjan lukeminen oli todella tuskallista. Kulttuurikokemuksena sinänsä mielenkiintoinen, mutta ei kirja ainakaan lisännyt islamin arvostustani, päinvastoin. On mieletöntä, että jokin uskonto tekee naisista niin alistettuja, että heidän kiduttamisensa on sosiaalisesti hyväksyttävää ja jopa suotavaa. Tulee vain mieleen, että pitääkö tätäkin suvaita?
Mielenkiintoinen kirja somalinaisen elämästä aavikolla. Järjestetyt avioliitot ovat arkipäivää ja miehellä voi olla useampia vaimoja. Naisen asema vaikuttaa melko alustetulta, mutta päähenkilö kääntää tilanteen ns. voitokseen ja saavuttaa yhteisössään tietyllä tapaa arvostetun aseman naisten keskuudessa.
Ensimmäinen somalin suomeksi kirjoittama romaani. Merkittävä asia ja kirjan tarina on uutta, koska se kertoo paimentolaisten elämästä Somalian aavikolla. Kieli on yksinkertaista, paljon päälauseita ja jonkin verran sanastoa, joka ei istu tarinan henkeen. Vähän puuduttavaa.
Kiinnostava kuvaus kulttuurista joka ei ole itselle tuttu, mutta alussa hyvin alkanut kasvutarinajuoni vähän lopahti kun vuosia harpottiin eikä tapahtumien seurauksia juuri kuvattu. Olisi voinut loppua paljon aiemmin tai jatkua kuinka pitkään tahansa samalla tyylillä.
Tavallaan pidin paljon kirjan tarinankerronnasta, jossa päähenkilön tarina kerrottiin hyvin autenttisesti peilaten ajan hetken olosuhteita ja asenteita. Kuitenkin tuntui siltä, että tarinasta jäi vielä puuttumaan jokin syvempi taso.
3,5/5. 🎧 Lukija sopi tähän todella hyvin, vaikka joidenkin sanojen lausuminen häiritsi. Toisaalta oli hienoa kuulla, kuinka somalin kieliset sanat tekstissä lausutaan oikeasti, eikä tarvinnut itse arvailla.
Lähes elämän mittainen tarina tytöstä, joka kasvaa naiseksi islamilaisessa paimentolaiskulttuurissa. Mielenkiintoinen teos, vaikka paikoin sisältää toistoa.
3+ tähteä. Tarina, ympäristön ja yhteisön kuvaus olivat kokonaisuutena hieno elämys. Khadijan varttumista klaanissa nuoreksi naiseksi, äidiksi ja keski-ikäiseksi naiseksi oli todella kiehtovaa seurata. Kirjan vahva tunnelma ja tarina saivat niin valtoihinsa, että päädyin lukemaan tämän yhdessä illassa - en malttanut jättää kirjaa käsistäni. Lukemisen jälkeen on vähän sellainen matkalta palanneen pöllämystynyt fiilis. Kirjassa kuvataan tiiviin yhteisön selviytymistaistelua naisten näkökulmasta. Epävarmat olosuhteet ja hierarkiat ajavat naisia kilpailemaan ja toimimaan toisiaan vastaan, mutta synnyttävät myös ystävyyttä ja huolenpitoa. Länsimaisessa kulttuurissa kasvaneelle on hätkähdyttävää lukea nöyrtymisestä kohtalon edessä, varsinkin kun kohtalot ovat välillä aika sydämeen käypiä ("rampa" Luul-vaimo <3). Kirjassa on muutama kerrontatekninen juttu (mm. alussa hajanaisuutta, runsaasti "hän tunsi kuinka"-filtterin käyttöä), mutta kaiken kaikkiaan kiehtova, otteessan pitävä tarina! Toivottavasti Nura Farah jatkaa kirjoittamista. Täältä ainakin löytyy heti lukija.
Sain pitkästä aikaa tartuttua kirjaan ja tämä oli kiva aloitus alkuvuoden jälkeen, kun oli vähän ohkaisempi ja melko nopea lukea.
Kerronta ja kirjoitustyyli oli kiva, tykkäsin alkuperäiskielelle jätetyistä sanoista ja sanonnoista. Aihe oli alussa melko raaka, vaikka kovin tarkkaan mitään väkivaltaista ei ollutkaan, mutta huomasi kyllä sen ajan ominaispiirteet ja ettei tytöillä ollut helppoa (eikä aina vieläkään). Välillä kävi vähän sääliksi Khadijaa, mutta kai hänkin kelvollisen elämän lopulta sai, Luul oli myös sympatioita herättävä hahmo ja toisinaan kyllä pisti vihaksikin, millainen Khadija oli.
Ihan hyvä, ei henkilökohtaisesti ehkä maata mullistava. Suosittelen kuitenkin lukemaan jos mahdollista, enemmän hyvää kuin huonoa. :) Vaikka loppu kyllä jäi ärsyttävän avoimeksi.
Kirja, jonka kerrontaan oli todella vaikea tottua, ja johon kielellisesti olisin kaivannut enemmän kuvailujaksoja, joiden kautta hahmoihin olisi päässyt syvemmälle ja jotka olisivat vieneet kerronnan uudelle tasolle. Kieli oli kuitenkin uskomattoman jännittävää (ainakin näin lingvistin näkökulmasta). Opin paljon uutta sekä Somalian perinnäistavoista että lähihistoriasta. Parasta onkin kuinka teos tallettaa ja jakaa tapoja, uskomuksia ja perinteitä, joita Suomessa tuskin on moneen muuhun paikkaan talletettu.
Tarina on mielenkiintoinen välähdys paimentolaisten elämään viime vuosisadan puolivälissä, mutta kiehtova asetelma ei jaksanut minulla kantaa koko teosta. Kirjoitusasu vieraanuttaa tarinasta ja koin, että lukiessa oli vaikea päästä flow-tilaan erikoisesti hyppivien kappalevaihtojen vuoksi. Olisin toivonut syvyyttä hahmoihin ja heidän motiiveihinsa. Plussaa kielten sekoittamiseata toimivalla tavalla ja hyvästä luontokuvauksesta.
Yllätyksekseni tykkäsin kyllä. Tarina ja henkilöt eivät olleet maata mullistavia, mutta kulttuurin ja lähihistorian kuvauksena tämä oli mielenkiintoinen.