What do you think?
Rate this book
Mütter Europas - Die letzten 43.000 Jahre
WANN UND WARUM ENTSTAND DAS PATRIARCHAT? NEUESTE ERKENNTNISSE DER DNA-FORSCHUNG
Wie lebten Frauen in der Stein- und Bronzezeit? Wie waren die Geschlechterverhältnisse in der Zeit vor Erfindung der Schrift? Bis vor Kurzem beruhten alle Antworten auf diese Fragen mehr oder weniger auf Spekulation. Doch seit DNA-Analysen für die prähistorische Forschung zur Verfügung stehen, hat sich dies geändert. Dieses Buch trägt die neuesten Ergebnisse zusammen und fragt, wann und warum in Europa das Patriarchat entstand.
Die Prähistorikerin Marija Gimbutas entwickelte in den 1950er Jahren eine Theorie, nach der in «Alteuropa» eher friedliche, matrilineare Gesellschaften existiert hätten, die einem Kult der Muttergöttin huldigten und eher gleiche Geschlechterverhältnisse produzierten. Diese Gesellschaften seien durch patriarchalisch orientierte Reitervölker aus dem Osten verdrängt worden. Gimbutas Thesen wurden lange Zeit weitgehend abgelehnt, doch die neuesten DNA-Analysen stützen sie teilweise. Sie weisen die von ihr beschriebenen Wanderungsbewegungen nach und auch einen Wandel in den Geschlechterbeziehungen. Karin Bojs führt an die Ausgrabungsorte, analysiert die Funde und sucht nach den Faktoren, die patriarchalische Strukturen begünstigten. Eine spannend geschriebene Entdeckungsreise in die Welt der Archäologie.
"Wir stehen noch am Anfang einer wissenschaftlichen Revolution, aber immerhin hat sie schon begonnen."
Wie die DNA-Forschung unser Wissen über die Menschheitsgeschichte verändert
Eine Bevölkerungsgeschichte Europas mit besonderem Fokus auf die Frauen
Wie unterschieden sich die Lebensverhältnissen von Frauen und Männern in der Stein- und Bronzezeit?
Geschlechterrollen in der Frühgeschichte der Menschheit
Gab es das Patriarchat schon immer oder ist es erst unter bestimmten Bedingungen entstanden?
Eine spannende Entdeckungsreise in die Welt der Archäologie
Wie lebten Frauen in der Stein- und Bronzezeit? Wie waren die Geschlechterverhältnisse in der Zeit vor Erfindung der Schrift? Bis vor Kurzem beruhten alle Antworten auf diese Fragen mehr oder weniger auf Spekulation. Doch seit DNA-Analysen für die prähistorische Forschung zur Verfügung stehen, hat sich dies geändert. Dieses Buch trägt die neuesten Ergebnisse zusammen und fragt, wann und warum in Europa das Patriarchat entstand.
Die Prähistorikerin Marija Gimbutas entwickelte in den 1950er Jahren eine Theorie, nach der in «Alteuropa» eher friedliche, matrilineare Gesellschaften existiert hätten, die einem Kult der Muttergöttin huldigten und eher gleiche Geschlechterverhältnisse produzierten. Diese Gesellschaften seien durch patriarchalisch orientierte Reitervölker aus dem Osten verdrängt worden. Gimbutas Thesen wurden lange Zeit weitgehend abgelehnt, doch die neuesten DNA-Analysen stützen sie teilweise. Sie weisen die von ihr beschriebenen Wanderungsbewegungen nach und auch einen Wandel in den Geschlechterbeziehungen. Karin Bojs führt an die Ausgrabungsorte, analysiert die Funde und sucht nach den Faktoren, die patriarchalische Strukturen begünstigten. Eine spannend geschriebene Entdeckungsreise in die Welt der Archäologie.
"Wir stehen noch am Anfang einer wissenschaftlichen Revolution, aber immerhin hat sie schon begonnen."
Wie die DNA-Forschung unser Wissen über die Menschheitsgeschichte verändert
Eine Bevölkerungsgeschichte Europas mit besonderem Fokus auf die Frauen
Wie unterschieden sich die Lebensverhältnissen von Frauen und Männern in der Stein- und Bronzezeit?
Geschlechterrollen in der Frühgeschichte der Menschheit
Gab es das Patriarchat schon immer oder ist es erst unter bestimmten Bedingungen entstanden?
Eine spannende Entdeckungsreise in die Welt der Archäologie
252 pages, Hardcover
First published September 16, 2022
27 people are currently reading
271 people want to read
About the author
Karin Bojs
7 books34 followersKarin Bojs is an author and science journalist. She was head of the science desk at Dagens Nyheter, the leading daily newspaper in Sweden, for nearly two decades. Karin has an honorary doctorate from Stockholm University, and has received several awards, including the 2015 Swedish August Prize for My European Family.
Karin lives in Stockholm on top of a hill with a view over Lake Mälaren. She often leaves her apartment for her country house where she keeps honey bees, produces cider and maintains an orchid meadow. During the long, dark Scandinavian winter nights she enjoys dancing the tango.
Karin lives in Stockholm on top of a hill with a view over Lake Mälaren. She often leaves her apartment for her country house where she keeps honey bees, produces cider and maintains an orchid meadow. During the long, dark Scandinavian winter nights she enjoys dancing the tango.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 40 reviews
April 5, 2024
3.5 stars. I listened to this as an audiobook and it was very interesting to listen to and a good companion while I say and colored. It had a lot of interesting topics and facts but it didn't go up to a 4 or more stars. But might reread her first book in the series and then the one after that. Not sure.
September 26, 2024
Hinsichtlich einiger Aspekte ein bisschen verwirrt. Muss noch mal meine Markierungen durchgehen.
March 23, 2023
4 Stars - Another great book by Karin Bojs about our very old human history. This time focusing on our mothers, women and their historical ancestors.
Read March 22, 2023
Read March 22, 2023
October 20, 2023
Spännande och intressant men inte helt vad jag förväntade mig. Hade önskat fler kartor och bilder. Mycket intressant att se hur ideologi format arkeologi och DNA-forskning men kanske lite för övergripande för min smak.
December 2, 2023
Tosi kiinnostava tietokirja Euroopan esihistoriasta. Kielitieteen puolella veti mm. äännelain mutkia vähän turhan suoriksi. Opin kuitenkin uutta muun muassa koirien historiasta.
March 8, 2024
Karin Bojs erzählt von jahrtausendealten Wanderungsbewegungen, die das heutige Europa prägten, und historischen Funden, deren Interpretationen aus weiblicher Sicht von männlichen Archäologen lange unterschätzt wurden. Entscheidenden Anteil am Perspektivwechsel der Gegenwart hatten die DNA-Forschung zu Abstammungslinien und deren Verknüpfung mit archäologischen und linguistischen Erkenntnissen. Die naheliegende Frage, warum weibliche Macht in bäuerlichen Gesellschaften und weibliche Talente so lange eine untergeordnete Rolle spielten, verfolgt Bojs u. a. am Ausnahmetalent Marija Gimbautas (1921-1994), an Olga Soffer (*1942) und weiteren (unterschätzten) Archäologinnen. Gimbautas verband als erste Wissenschaftlerin Erkenntnisse der Archäologie und der Linguistik, um Wanderungs-Bewegungen nachzuweisen. Soffer nahm zuerst den Zusammenhang wahr zwischen der Vernachlässigung weiblicher Talente in der archäologischen Forschung und dem Material, aus dem Frauen Gegenstände fertigten. Metallene Waffen und Werkzeuge bleiben erhalten, lassen sich öffentlichkeitswirksam ausstellen und dienen dem Ruhm ihrer Konstrukteure. Von Frauen gefertigte Kleidung, Körbe oder Fischernetze aus Pflanzenfasern verrotten und rückten offenbar erst in den Focus, als (weibliche) Archäologinnen Spuren der Materialien suchten und Anwendungen nachstellten. Bojs bringt zahlreiche Beispiele dafür, wie die „Schlagseite der Geschichte“ durch rein männlichen Blick mit Forschung von Frauen geradegerückt wurde und männliche Kollegen später Abbitte leisteten.
Anschaulich und von zahlreichen Quellenangaben unterstützt, trägt Karin Bojs faszinierende Details zusammen, für die teils weiterer Forschungsbedarf besteht und die mir zum großen Teil neu waren. Gewöhnungsbedürftig ist die thematische Gliederung des Buches, die die Informationsverarbeitung zwar erleichtert, aber den zeitlichen und geographischen Überblick erschwert.
Nicht zu überlesen ist einerseits die Kritik der Autorin daran, dass wissenschaftliche Netzwerke ihrer Profession erheblich schaden, wenn Außenseiterpositionen ignoriert werden, aber auch, dass Klischees aus der Filmindustrie der Forschung einen Bärendienst erweisen können. Am Ende des für mich als komplette Laiin problemlos lesbaren Buches hat die Autorin nicht nur von Bäuerinnen, Steppenvölkern und Händlern erzählt, sondern überzeugend gezeigt, dass in der Wissenschaft vielsprachige, internationale Teams homogenen Gruppen überlegen sein können.
Anschaulich und von zahlreichen Quellenangaben unterstützt, trägt Karin Bojs faszinierende Details zusammen, für die teils weiterer Forschungsbedarf besteht und die mir zum großen Teil neu waren. Gewöhnungsbedürftig ist die thematische Gliederung des Buches, die die Informationsverarbeitung zwar erleichtert, aber den zeitlichen und geographischen Überblick erschwert.
Nicht zu überlesen ist einerseits die Kritik der Autorin daran, dass wissenschaftliche Netzwerke ihrer Profession erheblich schaden, wenn Außenseiterpositionen ignoriert werden, aber auch, dass Klischees aus der Filmindustrie der Forschung einen Bärendienst erweisen können. Am Ende des für mich als komplette Laiin problemlos lesbaren Buches hat die Autorin nicht nur von Bäuerinnen, Steppenvölkern und Händlern erzählt, sondern überzeugend gezeigt, dass in der Wissenschaft vielsprachige, internationale Teams homogenen Gruppen überlegen sein können.
March 19, 2024
Historie, antropologi, arkeologi og DNA-forskning ...
Helt i min gate! Digger slike bøker!
Helt i min gate! Digger slike bøker!
February 12, 2024
Tyckte nästan bättre om denna än den första boken. Så intressant att läsa om hur kulturen förändrats och vad som hänger kvar än idag.
June 29, 2025
Jag läste Karin Bojs första bok Min europeiska familj med stor behållning och var tacksam att få läsa mer. DNA forskningen fortskrider likaså antalet prover man har gjort på både levande och döda vilka ger nya rön hela tiden. Det är just kvinnorna i fokus här, men männen kommer också till tals, förstås.
Modergudinnan har intresserat mig sedan mina universitetsdagar. Jag tycker Robert Graves The White Goddess är tankeväckande. Jag har också läst något av och om Marija Gambutas fast, liksom de flesta andra, avfärdade jag henne alldeles för lättvindigt. Det är också kul att läsa om när patriarkatet får en välbehövlig känga i ändan. Även om det segrar till sist.
"Neandertalarna vann första ronden.
...Vi vet inte exakt var neandertalarnas gren uppstod. Det kan ha varit i Afrika, men lika gärna i västra Asien eller Europa. DNA-resultat tyder på att deras gren skildes från vår gren för ungefär 650 000 år sedan. De äldsta fynden av tidiga neandertalare har hittas i en grotta i Spanien, Sima de los Huesos, och är daterad till omkring 430 000 år." s. 34
"Alla människor i hela världen kan följa sin raka mödernelinje bakåt till en kvinna som levde någonstans i Afrika för ungefär 200 000 år sedan. Populärt brukar hon kallas för 'Eva'... 'mitokondrie-Eva'. Denna Eva behöver på intet sätt vara den första kvinna som har levt i arten Homo sapiens. Men hennes linje är den som har överlevt. Hon är alla nu levande människors äldsta gemensamma anmoder på våra raka mödernelinjer.
Om vi följer 'Evas' linje framåt via många generationer av döttrar ser vi hur de flesta grenarna stannade kvar i Afrika, men att en liten kvist vandrade ut från ursprungskontinenten, och så småningom gav upphov till befolkningar i andra världsdelar." s. 38
Det första som inträffade på tröskeln ut ur Afrika var att vi träffade neandertalare, och att det förekom sex." s. 38
Neandertalarna var fysiskt större och starkare än vi är, så möjligen var det våldtäkt av neandertalmän på sapienskvinnor. Vi vet dock ingenting om attraktionskraften mellan när-besläktade hominider...
"Allra störst var Doggerland när istiden var som kallast. När jorden blev varmare och glaciärerna smälte, steg havsytan. Då började Doggerland översvämmas. Det skedde ryckvis, särskilt i samband med stormar, just som det kommer att ske med vår tids översvämningar till följd av den globala uppvärmningen." s. 90
Bister läsning, men Ms. Bojs ser lika klart på framtiden som på forntiden och nutiden.
"Det finns studier i historisk tid som visar att barnadödligheten minskade med 80 procent när en grupp från jägarfolket !Kung i södra Afrika fick tillgång till komjölk.
Att fler barn överlevde var sannolikt den enskilt största orsaken till att jordbruket blev så framgångsrikt, och så snabbt kom att ersätta den tidigare tillvaron som jägare och samlare." s. 118
"Gröna pärlor var ... vanliga smycken redan hos de allra tidigaste jordbrukskulturerna i Anatolien* och öster om Medelhavet. Kopparhaltig malakit var det vanligaste gröna mineralet för smycken...
För drygt 7 000 år sedan började människorna i Vinčakulturen använda mineralen på helt nya sätt. För att kunna göra det behövde de lära sig kontrollera eld i en utsträckning som troligen inte hade förekommit så länge mänskliga varelser har använt eld, vilket är minst 400 000 år.
Övertäckta ugnar för att baka bröd hade vi ju haft sedan jordbrukets tidigaste barndom, och till och med ännu tidigare. Det visar utgrävningar från Anatolien och områden öster om Medelhavet. Ugnstekniken utvecklades vidare när bönder i Anatolien för ungefär 8 700 år sedan började tillverka keramikkärl. s. 140-141
*"Anatolien är den halvö i västra Asien som upptar större delen av Turkiet. Den är även känd under namnet Mindre Asien" Wikipedia.
"Att vara på resande fot med ranka* båtar och skakiga oxkärror för att bedriva handel var högst troligt ett jobb för män. Till skillnad från tidigare högstatussysslor i bondesamhället, som keramiktillverkning, vävning och mejerihantering, går långväga resor inte särskilt bra att kombinera med skötsel av små barn." s. 178
*"Rank 4) sjöt. om båt: som har (stor) benägenhet att kränga, som lätt kränger..." enligt SAOB
"Att trattbägarna rörde sig norrut till Skandinavien beror delvis på att de pressades av de inkommande svedjebönderna från Paris. Men det kan också ha berott på några unika uppfinningar.
De klarade som sagt av att bruka nya sorters jordar, och det beror sannolikt på att de gjorde tre innovationer som hänger nära samman: oket, plogen och hjulet.
Världens äldsta kända plogspår är från trattbägarland, närmare bestämt ön Funen i Danmark, och är cirka 5 700 år gamla." s. 160
"Två konkurrerande forskargrupper kunde samtidigt och oberoende av varandra visa att en omfattande invandring från stäpperna i nuvarande Ryssland och Ukraina gick mot Centraleuropa, Baltikum och Skandinavien med start för knappt 5 000 år sedan. Den invandringsvågen kom att överlagras på de tidigare befolkningarna av jägare och bönder. Därför kan nutida personer med familjebakgrund i Europa räkna en stor del av sitt biologiska ursprung till människorna som vandrade in från stäppen. Vi härstammar delvis från yamnakultren, som den numera kallas efter det ryska namnet på de typiska gravhögarna." s. 189, 190
"Den snörkeramiska kulturen byggde alltså på en första invandringvåg av herdar från stäppen - företrädesvis män - som anlände till nuvarande Polen, Tyskland och Tjeckien med start för knappt
5 000 år sedan. Kvinnor från stäppen förekom också, men framför allt handlade denna invandringsvåg om män, och de fick i stor utsträckning barn med kvinnor från den gamla bondekulturen som redan bodde i området." s. 214
Våldta alla kvinnor, döda alla män var nog ledorden; förslava barnen.
Intressanta fakta om en historisk gåta som har fascinerat mig i många år.
"Den turkiska forskargruppen har letat i hamnkvarterens rasmassor (utanför staden Izmir) och kunnat följa ödeläggelsen nästan timme för timme. De kan se vilka skador som orsakades av gigantiska tsunamivågor i vulkanutbrottets spår, och hur stoft som vulkanen spydde ut lade sig i lager. De har också kunnat datera organiska rester med kol-14-metoden. Dateringen visar att Therautbrottet inträffade 3 612 år före mätningen, eller möjligen lite senare."
Forskarnas resultat visar hur det första och största vulkanutbrottet följdes av en kraftig tsunami i tre omgångar. Bara ett par dygn senare kom ett nytt utbrott, följt av ytterligare en kraftig tsunami." Det här var den minoiska kulturens dödsstöt, 1 600 år f.v.t.
"...Europas sista betydande rest av 'Gamla Europa' blev kraftigt försvagad.
Och därmed ett lätt offer för den mykenska - alltså den indoeuropeiska - invasionen. Man kan säga att Therautbrottet utplånade Europas sista bondecivilisation i en enda stor smäll.
Och därmed, kanske, krossades ett samhälle där kvinnor hade en starkare roll än vad som skulle bli standard i Europa." s. 221, 222
"Sintashta, med sina hästar och tvåhjuliga stridsvagnar, blev ursprunget till de människor som sedan drog ner över nuvarande Indien och Iran. De gav upphov till den indoeuropeiska språkgren som kallas den indoiranska." s. 225, 226
Detta var den andra vågen av indoeuropeiska inkräktare. De drog också västerut.
Det var alltså våra anfäder Yamnaherderna >Snörkeramikerna >Stridsyxafolket , som svepte in med sina oxkärror och erövrade Europa. Oxkärrorna ersattes i nästa våg av beridna krigare och stridsvagnar . De här mänskorna talade ett Indo-europesiskt språk och var hårdnackade patriarker. De gamla språk som talades tidigare försvann helt. Detta hände med början för 5 000 år sedan.
Det är kul att läsa hur lingvister ritade upp ett skede som sedan kunde bekräftas - eller förkastas - av DNA-forskningen. Det bekräftades helt. Vissa arkeologer var också inne på den här linjen men långt ifrån alla. Vi lever i en spännande tid då de frågor och problem som har gått obesvarade i århundraden plötsligt får sin lösning.
Jag håller redan på med Svenskarna och deras fäder de senaste 11 000 åren av Karin Bojs och Peter Sjölund. Den är inte lika kul, fast något intressant. Jag ser fram emot Ms Bojs nästa bok.
Modergudinnan har intresserat mig sedan mina universitetsdagar. Jag tycker Robert Graves The White Goddess är tankeväckande. Jag har också läst något av och om Marija Gambutas fast, liksom de flesta andra, avfärdade jag henne alldeles för lättvindigt. Det är också kul att läsa om när patriarkatet får en välbehövlig känga i ändan. Även om det segrar till sist.
"Neandertalarna vann första ronden.
...Vi vet inte exakt var neandertalarnas gren uppstod. Det kan ha varit i Afrika, men lika gärna i västra Asien eller Europa. DNA-resultat tyder på att deras gren skildes från vår gren för ungefär 650 000 år sedan. De äldsta fynden av tidiga neandertalare har hittas i en grotta i Spanien, Sima de los Huesos, och är daterad till omkring 430 000 år." s. 34
"Alla människor i hela världen kan följa sin raka mödernelinje bakåt till en kvinna som levde någonstans i Afrika för ungefär 200 000 år sedan. Populärt brukar hon kallas för 'Eva'... 'mitokondrie-Eva'. Denna Eva behöver på intet sätt vara den första kvinna som har levt i arten Homo sapiens. Men hennes linje är den som har överlevt. Hon är alla nu levande människors äldsta gemensamma anmoder på våra raka mödernelinjer.
Om vi följer 'Evas' linje framåt via många generationer av döttrar ser vi hur de flesta grenarna stannade kvar i Afrika, men att en liten kvist vandrade ut från ursprungskontinenten, och så småningom gav upphov till befolkningar i andra världsdelar." s. 38
Det första som inträffade på tröskeln ut ur Afrika var att vi träffade neandertalare, och att det förekom sex." s. 38
Neandertalarna var fysiskt större och starkare än vi är, så möjligen var det våldtäkt av neandertalmän på sapienskvinnor. Vi vet dock ingenting om attraktionskraften mellan när-besläktade hominider...
"Allra störst var Doggerland när istiden var som kallast. När jorden blev varmare och glaciärerna smälte, steg havsytan. Då började Doggerland översvämmas. Det skedde ryckvis, särskilt i samband med stormar, just som det kommer att ske med vår tids översvämningar till följd av den globala uppvärmningen." s. 90
Bister läsning, men Ms. Bojs ser lika klart på framtiden som på forntiden och nutiden.
"Det finns studier i historisk tid som visar att barnadödligheten minskade med 80 procent när en grupp från jägarfolket !Kung i södra Afrika fick tillgång till komjölk.
Att fler barn överlevde var sannolikt den enskilt största orsaken till att jordbruket blev så framgångsrikt, och så snabbt kom att ersätta den tidigare tillvaron som jägare och samlare." s. 118
"Gröna pärlor var ... vanliga smycken redan hos de allra tidigaste jordbrukskulturerna i Anatolien* och öster om Medelhavet. Kopparhaltig malakit var det vanligaste gröna mineralet för smycken...
För drygt 7 000 år sedan började människorna i Vinčakulturen använda mineralen på helt nya sätt. För att kunna göra det behövde de lära sig kontrollera eld i en utsträckning som troligen inte hade förekommit så länge mänskliga varelser har använt eld, vilket är minst 400 000 år.
Övertäckta ugnar för att baka bröd hade vi ju haft sedan jordbrukets tidigaste barndom, och till och med ännu tidigare. Det visar utgrävningar från Anatolien och områden öster om Medelhavet. Ugnstekniken utvecklades vidare när bönder i Anatolien för ungefär 8 700 år sedan började tillverka keramikkärl. s. 140-141
*"Anatolien är den halvö i västra Asien som upptar större delen av Turkiet. Den är även känd under namnet Mindre Asien" Wikipedia.
"Att vara på resande fot med ranka* båtar och skakiga oxkärror för att bedriva handel var högst troligt ett jobb för män. Till skillnad från tidigare högstatussysslor i bondesamhället, som keramiktillverkning, vävning och mejerihantering, går långväga resor inte särskilt bra att kombinera med skötsel av små barn." s. 178
*"Rank 4) sjöt. om båt: som har (stor) benägenhet att kränga, som lätt kränger..." enligt SAOB
"Att trattbägarna rörde sig norrut till Skandinavien beror delvis på att de pressades av de inkommande svedjebönderna från Paris. Men det kan också ha berott på några unika uppfinningar.
De klarade som sagt av att bruka nya sorters jordar, och det beror sannolikt på att de gjorde tre innovationer som hänger nära samman: oket, plogen och hjulet.
Världens äldsta kända plogspår är från trattbägarland, närmare bestämt ön Funen i Danmark, och är cirka 5 700 år gamla." s. 160
"Två konkurrerande forskargrupper kunde samtidigt och oberoende av varandra visa att en omfattande invandring från stäpperna i nuvarande Ryssland och Ukraina gick mot Centraleuropa, Baltikum och Skandinavien med start för knappt 5 000 år sedan. Den invandringsvågen kom att överlagras på de tidigare befolkningarna av jägare och bönder. Därför kan nutida personer med familjebakgrund i Europa räkna en stor del av sitt biologiska ursprung till människorna som vandrade in från stäppen. Vi härstammar delvis från yamnakultren, som den numera kallas efter det ryska namnet på de typiska gravhögarna." s. 189, 190
"Den snörkeramiska kulturen byggde alltså på en första invandringvåg av herdar från stäppen - företrädesvis män - som anlände till nuvarande Polen, Tyskland och Tjeckien med start för knappt
5 000 år sedan. Kvinnor från stäppen förekom också, men framför allt handlade denna invandringsvåg om män, och de fick i stor utsträckning barn med kvinnor från den gamla bondekulturen som redan bodde i området." s. 214
Våldta alla kvinnor, döda alla män var nog ledorden; förslava barnen.
Intressanta fakta om en historisk gåta som har fascinerat mig i många år.
"Den turkiska forskargruppen har letat i hamnkvarterens rasmassor (utanför staden Izmir) och kunnat följa ödeläggelsen nästan timme för timme. De kan se vilka skador som orsakades av gigantiska tsunamivågor i vulkanutbrottets spår, och hur stoft som vulkanen spydde ut lade sig i lager. De har också kunnat datera organiska rester med kol-14-metoden. Dateringen visar att Therautbrottet inträffade 3 612 år före mätningen, eller möjligen lite senare."
Forskarnas resultat visar hur det första och största vulkanutbrottet följdes av en kraftig tsunami i tre omgångar. Bara ett par dygn senare kom ett nytt utbrott, följt av ytterligare en kraftig tsunami." Det här var den minoiska kulturens dödsstöt, 1 600 år f.v.t.
"...Europas sista betydande rest av 'Gamla Europa' blev kraftigt försvagad.
Och därmed ett lätt offer för den mykenska - alltså den indoeuropeiska - invasionen. Man kan säga att Therautbrottet utplånade Europas sista bondecivilisation i en enda stor smäll.
Och därmed, kanske, krossades ett samhälle där kvinnor hade en starkare roll än vad som skulle bli standard i Europa." s. 221, 222
"Sintashta, med sina hästar och tvåhjuliga stridsvagnar, blev ursprunget till de människor som sedan drog ner över nuvarande Indien och Iran. De gav upphov till den indoeuropeiska språkgren som kallas den indoiranska." s. 225, 226
Detta var den andra vågen av indoeuropeiska inkräktare. De drog också västerut.
Det var alltså våra anfäder Yamnaherderna >Snörkeramikerna >Stridsyxafolket , som svepte in med sina oxkärror och erövrade Europa. Oxkärrorna ersattes i nästa våg av beridna krigare och stridsvagnar . De här mänskorna talade ett Indo-europesiskt språk och var hårdnackade patriarker. De gamla språk som talades tidigare försvann helt. Detta hände med början för 5 000 år sedan.
Det är kul att läsa hur lingvister ritade upp ett skede som sedan kunde bekräftas - eller förkastas - av DNA-forskningen. Det bekräftades helt. Vissa arkeologer var också inne på den här linjen men långt ifrån alla. Vi lever i en spännande tid då de frågor och problem som har gått obesvarade i århundraden plötsligt får sin lösning.
Jag håller redan på med Svenskarna och deras fäder de senaste 11 000 åren av Karin Bojs och Peter Sjölund. Den är inte lika kul, fast något intressant. Jag ser fram emot Ms Bojs nästa bok.
December 19, 2023
Karin Bojs on ruotsalainen tiedetoimittaja ja kirjailija, joka palkittiin vonna 2015 August-palkinnolla teoksestaan
Homo Europaeus : Eurooppalaisen ihmisen pitkä historia
. Siinä Bojs selvitti omia sukujuuriaan dna-tutkimuksen keinoin ja johdatti lukijat siinä sivussa eurooppalaisten ihmisten historiaan. Tätä kirjaa seurasi suomentamatta jäänyt Svenskarna och deras fäder, koska epäilemättä Suomessa ruotsalaisten historiasta kertova kirja ei ole kovin myyvä.
Bojsin tuorein kirja, Euroopan esiäidit, sen sijaan suomennettiin. Sen näkökulma onkin yleiseurooppalaisempi. Se on tavallaan Homo Europaeuksen päivitys: kirjassa käydään läpi 43 000 vuotta eurooppalaisen ihmisen historiaa uusimman tieteellisen tiedon valossa. Paljon uutta on nimittäin opittu: dna-analyysit ovat kehittyneet ja muutenkin menetelmät ovat parantuneet, ja nyt osataan esimerkiksi analysoida orgaanisen, aikoja sitten maatuneen aineksen jälkiä ja jäänteitä.
Vaikka isoja paradigmanmuutoksia on tapahtunut, Homo Europaeuksessa esitetyt peruslinjat pätevät yhä: eurooppalaisen ihmisen alkuperä on kolmessa merkittävässä muuttoaallossa. Ensin tulivat metsästäjät, sitten varhaiset maanviljelijät ja lopulta indoeurooppalaiset. Ryhmät ovat sekoittuneet ja synnyttäneet kerrostumia, joista nykyeurooppalaisten geneettinen paletti muodostuu. Erityisesti Bojs kiinnittää huomiota miesten ja naisten välisiin eroihin: ovatko miesten ja naisten muuttoliikkeet olleet erilaisia ja mistä miesten hallitsema patriarkaatti on Eurooppaan tullut?
Bojs kirjoittaa myös tapansa mukaisesti tieteentekijöistä ja heidän näkemyseroistaan. Erityisesti esiin nousee liettualaistaustainen Marija Gimbutas, joka oli kiistelty tutkija. Hän oli kova asiantuntija, mutta hänen päätelmiään vastustettiin kiivaasti. Gimbutas ei aikanaan kyennyt todistamaan hypoteesejään, mutta uusi dna-tekniikka on osoittanut Gimbutasin olleen monessa kohtaa oikeassa. Bojs analysoi tieteellistä näyttöä sopivan neutraalisti: hän on Gimbutasin puolella siellä, missä näyttö tukee, mutta ei epäröi todeta, milloin väitteillä ei – ainakaan vielä – ole riittävästi todisteita.
Yksi ravisteltava asia on perinteinen jako kivikauteen, pronssikauteen ja rautakauteen. Tämä kolmiperiodijako perustuu paljolti siihen, että kovat materiaalit säilyvät ja pehmeät eivät, mikä antaa vääristyneen kuvan menneisyydestä. Bojsin mukaan esimerkiksi kivikaudella kivityökalujen osuus ihmisten varusteista oli noin 10 prosentin luokkaa. Bojsin mukaan Euroopassa mielekkäämpi jako olisi kansanvaellusten mukainen kolmijako, mutta nämäkin aallot tapahtuivat useissa vaiheissa.
Gimbutas väitti, että varhainen eurooppalainen kulttuuri oli matriarkaalinen tai vähintään matrifokaalinen. Onko näin? Tästä ei ole varmaa tietoa. Metsästäjien yhteisöissä miehet kenties johtivat, mutta näissä yhteisöissä kenelläkään ei ollut kovin suurta valtaa, kun yhteisöt olivat pieniä. Varhaisista maanviljely-yhteisöistä voidaan tällä hetkellä sanoa, että isälinjaan perustuva patrilineaarisuus ei ollut niissä vallitseva käytäntö. Jossain vaiheessa muutos patriarkaalisemmaksi kuitenkin tapahtui. Yksi selitys oli ikeen keksiminen ja siirtyminen härkien vetämiin auroihin, joka teki peltotöistä miesten työtä ja siten siirsi valtaa miehille. Samaan aikaan alkoi suolan talteen otto teollisella tasolla, joka johti yhteiskuntaan, joka oli errostuneempi ja vähemmän tasa-arvoinen: esimerkiksi Ranskan Passyyn syntyi yhteiskunta, joka rakensi 300-metrisiä hautakumpuja yksittäisille henkilöille. Se on jo melko vahva merkki yhteiskunnasta, jossa on merkittäviä varallisuus- ja valtaeroja.
Varsinaisesti patriarkaatti tuli Eurooppaan idän aroilta tulleiden indoeurooppalaisten mukana. Kaikki todisteet kertovat, että tämä kulttuuri oli erittäin patriarkaalinen ja miesvaltainen. Aroilta tullut muuttoliike oli hyvin miesvoittoinen; mukana oli naisiakin, mutta valtaosin kyse oli miehistä. Tämä näkyy geeneissä: väestöt sekoittuivat niin, että isät olivat indoeurooppalaisia tulokkaita ja äidit paikallista maanviljelijäväestöä. Indoeurooppalainen kulttuuri vei voiton ja vanha eurooppalainen maanviljelijäkulttuuri katosi lopulta kokonaan. Arvioidaan, että viimeinen vanhan kulttuurin linnake oli minolainen kulttuuri Kreetalla, ja sekin joutui lopulta luonnonmullistusten jälkeen indoeurooppalaisen mykeneläisen kulttuurin jyräämäksi.
Euroopan esiäidit käy läpi laajan siivun eurooppalaisen ihmisen historiaa aina ensimmäisistä Afrikasta lähteneistä vaelluksista viikinkiaikaan asti. Lähdeluetteloa piisaa ja kirja perustuu vankasti tuoreimpaan tutkimukseen. Paljon on vielä auki ja senkin Bojs myöntää: monessa kohtaa on tilaa uudelle tutkimukselle, joka toivon mukaan selventää vielä asioita. Mielenkiintoista olisi esimerkiksi, jos joku pystyisi ratkaisemaan, ovatko Kaakkois-Euroopassa sijainneen Vinčan kulttuurin jälkeensä jättämät kaiverrukset kirjoitusta ja jos ovat, mitä niissä lukee – nämä kaiverrukset ovat nimittäin yli 7 000 vuotta vanhoja ja mikäli ne todella ovat kirjoitusta kuten jotkut tutkijat uskovat, tämä olisi ensimmäistä tunnettua kirjoitusta, vanhempaa kuin nuolenpääkirjoitus tai hieroglyfit.
Toimittajataustainen Bojs kirjoittaa sujuvaa, helposti ymmärrettävää tekstiä, joka toimii hyvin myös Jänis Louhivuoren suomennoksena. Euroopan esiäidit on oivallinen katsaus eurooppalaisten ihmisten esihistoriaan uusimman tieteellisen tiedon valossa.
---
Karin Bojs, an awarded Swedish science writer, explores European prehistory in her books "Homo Europaeus" and "Europas mödrar". Bojs' latest work serves as an updated version of "Homo Europaeus," drawing on the latest scientific advancements to unravel 43,000 years of European human history. Her exploration focuses on migration waves, gender disparities in these movements, and the emergence of a patriarchal society in Europe.
Bojs adeptly navigates controversial scientific figures, notably Marija Gimbutas, whose theories have found support through modern DNA technology. She maintains a balanced approach, supporting Gimbutas' hypotheses where evidence aligns, yet remains cautious where conclusive proof is lacking. Her reevaluation challenges traditional historical divisions like the Stone, Bronze, and Iron Ages, proposing a classification based on migration patterns instead, reshaping our understanding of ancient societies.
The book delves into the debate on early European cultures' social structures, examining shifts from small hunter-gatherer communities to early agricultural societies. Bojs suggests a transition towards patriarchy coincided with technological advancements and shifts in labour divisions. The arrival of the Indo-Europeans from the eastern steppes solidified a highly patriarchal culture, leading to the dominance of their lineage and the eventual disappearance of older farming cultures.
"Europas mödrar" presents a comprehensive narrative of European prehistory through extensive research and references. Bojs acknowledges the existing uncertainties in the field, leaving space for future investigations, such as deciphering ancient engravings that might represent the earliest form of writing. Her clear, accessible writing style, honed from her journalistic background, renders the book an excellent synthesis of European prehistory based on the most recent scientific knowledge available.
Bojsin tuorein kirja, Euroopan esiäidit, sen sijaan suomennettiin. Sen näkökulma onkin yleiseurooppalaisempi. Se on tavallaan Homo Europaeuksen päivitys: kirjassa käydään läpi 43 000 vuotta eurooppalaisen ihmisen historiaa uusimman tieteellisen tiedon valossa. Paljon uutta on nimittäin opittu: dna-analyysit ovat kehittyneet ja muutenkin menetelmät ovat parantuneet, ja nyt osataan esimerkiksi analysoida orgaanisen, aikoja sitten maatuneen aineksen jälkiä ja jäänteitä.
Vaikka isoja paradigmanmuutoksia on tapahtunut, Homo Europaeuksessa esitetyt peruslinjat pätevät yhä: eurooppalaisen ihmisen alkuperä on kolmessa merkittävässä muuttoaallossa. Ensin tulivat metsästäjät, sitten varhaiset maanviljelijät ja lopulta indoeurooppalaiset. Ryhmät ovat sekoittuneet ja synnyttäneet kerrostumia, joista nykyeurooppalaisten geneettinen paletti muodostuu. Erityisesti Bojs kiinnittää huomiota miesten ja naisten välisiin eroihin: ovatko miesten ja naisten muuttoliikkeet olleet erilaisia ja mistä miesten hallitsema patriarkaatti on Eurooppaan tullut?
Bojs kirjoittaa myös tapansa mukaisesti tieteentekijöistä ja heidän näkemyseroistaan. Erityisesti esiin nousee liettualaistaustainen Marija Gimbutas, joka oli kiistelty tutkija. Hän oli kova asiantuntija, mutta hänen päätelmiään vastustettiin kiivaasti. Gimbutas ei aikanaan kyennyt todistamaan hypoteesejään, mutta uusi dna-tekniikka on osoittanut Gimbutasin olleen monessa kohtaa oikeassa. Bojs analysoi tieteellistä näyttöä sopivan neutraalisti: hän on Gimbutasin puolella siellä, missä näyttö tukee, mutta ei epäröi todeta, milloin väitteillä ei – ainakaan vielä – ole riittävästi todisteita.
Yksi ravisteltava asia on perinteinen jako kivikauteen, pronssikauteen ja rautakauteen. Tämä kolmiperiodijako perustuu paljolti siihen, että kovat materiaalit säilyvät ja pehmeät eivät, mikä antaa vääristyneen kuvan menneisyydestä. Bojsin mukaan esimerkiksi kivikaudella kivityökalujen osuus ihmisten varusteista oli noin 10 prosentin luokkaa. Bojsin mukaan Euroopassa mielekkäämpi jako olisi kansanvaellusten mukainen kolmijako, mutta nämäkin aallot tapahtuivat useissa vaiheissa.
Gimbutas väitti, että varhainen eurooppalainen kulttuuri oli matriarkaalinen tai vähintään matrifokaalinen. Onko näin? Tästä ei ole varmaa tietoa. Metsästäjien yhteisöissä miehet kenties johtivat, mutta näissä yhteisöissä kenelläkään ei ollut kovin suurta valtaa, kun yhteisöt olivat pieniä. Varhaisista maanviljely-yhteisöistä voidaan tällä hetkellä sanoa, että isälinjaan perustuva patrilineaarisuus ei ollut niissä vallitseva käytäntö. Jossain vaiheessa muutos patriarkaalisemmaksi kuitenkin tapahtui. Yksi selitys oli ikeen keksiminen ja siirtyminen härkien vetämiin auroihin, joka teki peltotöistä miesten työtä ja siten siirsi valtaa miehille. Samaan aikaan alkoi suolan talteen otto teollisella tasolla, joka johti yhteiskuntaan, joka oli errostuneempi ja vähemmän tasa-arvoinen: esimerkiksi Ranskan Passyyn syntyi yhteiskunta, joka rakensi 300-metrisiä hautakumpuja yksittäisille henkilöille. Se on jo melko vahva merkki yhteiskunnasta, jossa on merkittäviä varallisuus- ja valtaeroja.
Varsinaisesti patriarkaatti tuli Eurooppaan idän aroilta tulleiden indoeurooppalaisten mukana. Kaikki todisteet kertovat, että tämä kulttuuri oli erittäin patriarkaalinen ja miesvaltainen. Aroilta tullut muuttoliike oli hyvin miesvoittoinen; mukana oli naisiakin, mutta valtaosin kyse oli miehistä. Tämä näkyy geeneissä: väestöt sekoittuivat niin, että isät olivat indoeurooppalaisia tulokkaita ja äidit paikallista maanviljelijäväestöä. Indoeurooppalainen kulttuuri vei voiton ja vanha eurooppalainen maanviljelijäkulttuuri katosi lopulta kokonaan. Arvioidaan, että viimeinen vanhan kulttuurin linnake oli minolainen kulttuuri Kreetalla, ja sekin joutui lopulta luonnonmullistusten jälkeen indoeurooppalaisen mykeneläisen kulttuurin jyräämäksi.
Euroopan esiäidit käy läpi laajan siivun eurooppalaisen ihmisen historiaa aina ensimmäisistä Afrikasta lähteneistä vaelluksista viikinkiaikaan asti. Lähdeluetteloa piisaa ja kirja perustuu vankasti tuoreimpaan tutkimukseen. Paljon on vielä auki ja senkin Bojs myöntää: monessa kohtaa on tilaa uudelle tutkimukselle, joka toivon mukaan selventää vielä asioita. Mielenkiintoista olisi esimerkiksi, jos joku pystyisi ratkaisemaan, ovatko Kaakkois-Euroopassa sijainneen Vinčan kulttuurin jälkeensä jättämät kaiverrukset kirjoitusta ja jos ovat, mitä niissä lukee – nämä kaiverrukset ovat nimittäin yli 7 000 vuotta vanhoja ja mikäli ne todella ovat kirjoitusta kuten jotkut tutkijat uskovat, tämä olisi ensimmäistä tunnettua kirjoitusta, vanhempaa kuin nuolenpääkirjoitus tai hieroglyfit.
Toimittajataustainen Bojs kirjoittaa sujuvaa, helposti ymmärrettävää tekstiä, joka toimii hyvin myös Jänis Louhivuoren suomennoksena. Euroopan esiäidit on oivallinen katsaus eurooppalaisten ihmisten esihistoriaan uusimman tieteellisen tiedon valossa.
---
Karin Bojs, an awarded Swedish science writer, explores European prehistory in her books "Homo Europaeus" and "Europas mödrar". Bojs' latest work serves as an updated version of "Homo Europaeus," drawing on the latest scientific advancements to unravel 43,000 years of European human history. Her exploration focuses on migration waves, gender disparities in these movements, and the emergence of a patriarchal society in Europe.
Bojs adeptly navigates controversial scientific figures, notably Marija Gimbutas, whose theories have found support through modern DNA technology. She maintains a balanced approach, supporting Gimbutas' hypotheses where evidence aligns, yet remains cautious where conclusive proof is lacking. Her reevaluation challenges traditional historical divisions like the Stone, Bronze, and Iron Ages, proposing a classification based on migration patterns instead, reshaping our understanding of ancient societies.
The book delves into the debate on early European cultures' social structures, examining shifts from small hunter-gatherer communities to early agricultural societies. Bojs suggests a transition towards patriarchy coincided with technological advancements and shifts in labour divisions. The arrival of the Indo-Europeans from the eastern steppes solidified a highly patriarchal culture, leading to the dominance of their lineage and the eventual disappearance of older farming cultures.
"Europas mödrar" presents a comprehensive narrative of European prehistory through extensive research and references. Bojs acknowledges the existing uncertainties in the field, leaving space for future investigations, such as deciphering ancient engravings that might represent the earliest form of writing. Her clear, accessible writing style, honed from her journalistic background, renders the book an excellent synthesis of European prehistory based on the most recent scientific knowledge available.
March 26, 2023
Karin Bojs har skrivit en väldigt intressant bok om människans utbredning från Afrika via Mellanöstern till Europa - med utgångspunkt från mitokondrie-DNA-analys, dvs arv på mödernet.
Vi får veta nya rön om när människan började odla och när djuren kom in i våra liv. Vi får veta huruvida det finns neandertalare i våra släktled och i vilka “vågor” folken kom in i Europa. Och antingen slog ut tidigare folkslag eller “assimilerade/s”.
Jag har inte läst hennes tidigare böcker i ämnet, men blev väldigt sugen på att göra det eftersom denna, som sagt, var väldigt intressant!
Vi får veta nya rön om när människan började odla och när djuren kom in i våra liv. Vi får veta huruvida det finns neandertalare i våra släktled och i vilka “vågor” folken kom in i Europa. Och antingen slog ut tidigare folkslag eller “assimilerade/s”.
Jag har inte läst hennes tidigare böcker i ämnet, men blev väldigt sugen på att göra det eftersom denna, som sagt, var väldigt intressant!
December 8, 2022
Intressant fakta, i princip allt kändes nytt för mig. Välskriven, kräver ändå en hel del fokus. Jag hade nog gärna haft fler kartor och liknande, det är otroligt många namn på folkgrupper som gör det svårt att vara helt allert och med.
March 2, 2024
“Mütter Europas - Die letzten 43’000 Jahre” wurde von Karin Bojs, einer schwedischen Wissenschaftsjournalistin, geschrieben und von Erik Gloßmann ins Deutsche übersetzt. Ein herzliches Dankeschön von mir an den C.H.Beck Verlag, der mir ein Rezensionsexemplar zur Verfügung gestellt hat. Meine Meinung ist natürlich trotzdem meine eigene.
In “Mütter Europas” geht die Autorin der Frage nach, welche Rolle Frauen in den frühen menschlichen Gesellschaften innehatten. Und wann und wie sich das Patriarchat etablierte. Bojs beschreibt die Entwicklung von Jäger und Sammler Gesellschaften zu sesshaften Bauerngesellschaften. Dabei vollzieht sie auch anhand diverser Ausgrabungsfunde, sprach- und schriftwissenschaftlicher Erkenntnisse, der Domestizierung von Pflanzen und Nutztieren, sowie Handelsgütern und Begräbnistraditionen verschiedene Migrationswellen und Wanderbewegungen von Mensch und Kultur nach, deckt Verschmelzungen und gegenseitige Einflüsse auf. Besonders dienlich sind ihr dabei neue Methoden und Ergebnisse der DNA Analyse, die es möglich machen, Väter- und Mütterlinien durch die Zeit zu verfolgen.
Das Buch wird als populärwissenschaftliches Werk vermarktet, was aber nicht heisst, dass es deshalb einfach zu lesen und nachzuvollziehen wäre. All die Namen der verschiedenen Kulturen und Fundstätten waren für mich schwer zu überblicken. Und da ich das Buch als ebook auf dem Reader gelesen habe, waren auch die angefügten Karten, welche das Nachvollziehen der Wanderbewegungen erleichtert hätten, für mich leider unbrauchbar. Eine weitere Ebene der Komplexität fügten die wissenschaftlichen Methoden hinzu, mit der Bojs ihre Geschichte der Mütter unterlegt. Da ich nur mit einigen davon vorgängig vertraut war, waren einige Argumente und Schlussfolgerungen für mich wenig nachvollziehbar. Gerade für die DNA Analyse, die hier eine so grosse Rolle spielt, hätte ich mir eine erklärende Einführung gewünscht. So war ich zumindest am Anfang doch etwas verloren und es dauerte eine Weile, bis ich einen roten Faden ausmachen konnte und sich mir gewisse Mechanismen, Zusammenhänge und Techniken erschlossen haben. Die Lernkurve war dann (auch mit etwas eigener Recherche neben der Lektüre) recht steil und so wurde das Buch dann für mich auch immer interessanter, als ich zunehmend mehr verstand, wovon die Autorin spricht. Um die fachliche Ebene zu beurteilen, fehlt mir natürlich weiterhin die Expertise.
Während ich den Inhalt von “Mütter Europas” grundsätzlich sehr spannend fand, hätte ich mir vielleicht mehr strukturelle Klarheit und sprachliche Prägnanz gewünscht. Es kam öfters zu Wiederholungen, die zwar einerseits hilfreich waren, aber auch Verwirrung stifteten, da sie nicht als solche gekennzeichnet waren. Manchmal fiel mir dann erst nach einer Weile auf, dass es sich hier nicht um neue Information handelte.
Und noch einmal: Ich fand “Mütter Europas” sehr interessant und lehrreich. Einerseits im Hinblick auf die kulturelle und soziale Entwicklung in Europa und die Rolle der Mütter in frühen Gesellschaften. Besonders ansprechend und beeindruckend finde ich die Vielfalt und -zahl der Informationsquellen, Fachgebiete und Perspektiven, die Bojs einbezieht, um diese komplexe kulturelle und soziale Geschichte unserer Spezies zu zeichnen. Andererseits war es für mich intellektuell eine Herausforderung, teilweise an der Grenze zur Frustration. Zum Genuss der Lektüre empfiehlt sich auf jeden Fall das Printexemplar. Und bestenfalls gewisse Grundkenntnisse der Materie.
In “Mütter Europas” geht die Autorin der Frage nach, welche Rolle Frauen in den frühen menschlichen Gesellschaften innehatten. Und wann und wie sich das Patriarchat etablierte. Bojs beschreibt die Entwicklung von Jäger und Sammler Gesellschaften zu sesshaften Bauerngesellschaften. Dabei vollzieht sie auch anhand diverser Ausgrabungsfunde, sprach- und schriftwissenschaftlicher Erkenntnisse, der Domestizierung von Pflanzen und Nutztieren, sowie Handelsgütern und Begräbnistraditionen verschiedene Migrationswellen und Wanderbewegungen von Mensch und Kultur nach, deckt Verschmelzungen und gegenseitige Einflüsse auf. Besonders dienlich sind ihr dabei neue Methoden und Ergebnisse der DNA Analyse, die es möglich machen, Väter- und Mütterlinien durch die Zeit zu verfolgen.
Das Buch wird als populärwissenschaftliches Werk vermarktet, was aber nicht heisst, dass es deshalb einfach zu lesen und nachzuvollziehen wäre. All die Namen der verschiedenen Kulturen und Fundstätten waren für mich schwer zu überblicken. Und da ich das Buch als ebook auf dem Reader gelesen habe, waren auch die angefügten Karten, welche das Nachvollziehen der Wanderbewegungen erleichtert hätten, für mich leider unbrauchbar. Eine weitere Ebene der Komplexität fügten die wissenschaftlichen Methoden hinzu, mit der Bojs ihre Geschichte der Mütter unterlegt. Da ich nur mit einigen davon vorgängig vertraut war, waren einige Argumente und Schlussfolgerungen für mich wenig nachvollziehbar. Gerade für die DNA Analyse, die hier eine so grosse Rolle spielt, hätte ich mir eine erklärende Einführung gewünscht. So war ich zumindest am Anfang doch etwas verloren und es dauerte eine Weile, bis ich einen roten Faden ausmachen konnte und sich mir gewisse Mechanismen, Zusammenhänge und Techniken erschlossen haben. Die Lernkurve war dann (auch mit etwas eigener Recherche neben der Lektüre) recht steil und so wurde das Buch dann für mich auch immer interessanter, als ich zunehmend mehr verstand, wovon die Autorin spricht. Um die fachliche Ebene zu beurteilen, fehlt mir natürlich weiterhin die Expertise.
Während ich den Inhalt von “Mütter Europas” grundsätzlich sehr spannend fand, hätte ich mir vielleicht mehr strukturelle Klarheit und sprachliche Prägnanz gewünscht. Es kam öfters zu Wiederholungen, die zwar einerseits hilfreich waren, aber auch Verwirrung stifteten, da sie nicht als solche gekennzeichnet waren. Manchmal fiel mir dann erst nach einer Weile auf, dass es sich hier nicht um neue Information handelte.
Und noch einmal: Ich fand “Mütter Europas” sehr interessant und lehrreich. Einerseits im Hinblick auf die kulturelle und soziale Entwicklung in Europa und die Rolle der Mütter in frühen Gesellschaften. Besonders ansprechend und beeindruckend finde ich die Vielfalt und -zahl der Informationsquellen, Fachgebiete und Perspektiven, die Bojs einbezieht, um diese komplexe kulturelle und soziale Geschichte unserer Spezies zu zeichnen. Andererseits war es für mich intellektuell eine Herausforderung, teilweise an der Grenze zur Frustration. Zum Genuss der Lektüre empfiehlt sich auf jeden Fall das Printexemplar. Und bestenfalls gewisse Grundkenntnisse der Materie.
May 11, 2024
Erittäin kiinnostava tietokirja Euroopan esihistoriasta, etenkin siitä miten uusin sukulinjoihin pohjautuvia DNA-analyysimenetelmiä käyttävä geneettinen tutkimus on antanut asiasta uutta tietoa. Kirja on kirjoitettu hyvin mielenkiintoisella ja vetävällä kielellä ja sisältää kiinnostavia lyhyitä anekdootteja asiaan liittyen. Vaikuttaa siltä, että kansanvaellukset ovat olleet Euroopan väestön koostumuksen kannalta tärkeimpiä kuin välillä ajateltiinkaan. Suuri osa vaelluksien mukana tulleista geeneistä näyttää olevan miesten tuomia, mieslinjoja on paljon muualta, mutta äitilinjat ovat olleet enemmän vakaita, paikallaan olevia. Nämä kansanvaelluksien kautta tulleet miehet ovat tuoneet mukanaan myös sotaisamman ja maskuliinisemman kulttuurin, mitä aikaisemmin enemmän maanviljelyyn keskittyneillä heimoilla oli. Kirja oli siinä määrin mielenkiintoinen ja sujuvasti kirjoitettu, että pitänee kirjoittajan muihinkin teoksiin jossain vaiheessa perehtyä.
An extremely intriguing, non-fiction book about the prehistory of Europe, particularly focusing on how the latest genetic research, using DNA analysis methods based on the family lines, has provided new insights into the subject. The book is written with very engaging and compelling language and includes interesting short anecdotes related to the topic. It seems that migrations have been more crucial for the composition of Europe's population than previously thought. A significant portion of the genes brought by these migrations seem to have been carried by men, as there are many male lineages from elsewhere, while maternal lineages have been more stable and more stationary. The men who came via these migrations, also brought with them a more martial and masculine culture, contrasting with the earlier farming-focused tribes. The book was so interesting and well-written that I might delve into the author's other works at some point.
An extremely intriguing, non-fiction book about the prehistory of Europe, particularly focusing on how the latest genetic research, using DNA analysis methods based on the family lines, has provided new insights into the subject. The book is written with very engaging and compelling language and includes interesting short anecdotes related to the topic. It seems that migrations have been more crucial for the composition of Europe's population than previously thought. A significant portion of the genes brought by these migrations seem to have been carried by men, as there are many male lineages from elsewhere, while maternal lineages have been more stable and more stationary. The men who came via these migrations, also brought with them a more martial and masculine culture, contrasting with the earlier farming-focused tribes. The book was so interesting and well-written that I might delve into the author's other works at some point.
June 8, 2024
Tosi hyvä ja monipuolisesti aihetta käsittelevä kirja.
Kirja on selkeä lukea, mutta välillä siinä on puhekielisyyttä, joka tekee tekstistä hankalamman lukea. Loppupuolella teoksen laatu laskee hieman, siihen tulee turhaa toistoa, mutta kokonaisuudessaan hyvä. Olisin itse toivonut mukaan enemmän karttoja ja muuta vastaavaa, jossa liikkeitä olisi selitetty, koska nyt maita on hankala muistaa ja seurata. Termit olisi ollut hyvä myös selittää heti, kun niitä käytettiin. Nyt monia termejä saatettiin selittää vasta parikymmentä sivua niiden ensimmäisen käytön jälkeen.
Kokonaisuudessaan todella hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Se ei myöskään esittele kaikkea faktana, vaan kertoo moniin asioihin myös sen kriittisemmän puolen. Puolueeton kirja ei toki ole, mutta perustelee selkeästi, miksi tutkija on mitäkin mieltä eri asioista sekä myöntää, että monet asiat vaativat vielä paljon lisää tutkimustyötä, että niistä saadaan todellista, tarkempaa tietoa.
Ehdottomasti lukemisen arvoinen, jos Euroopan esihistoria kiinnostaa.
Kirja on selkeä lukea, mutta välillä siinä on puhekielisyyttä, joka tekee tekstistä hankalamman lukea. Loppupuolella teoksen laatu laskee hieman, siihen tulee turhaa toistoa, mutta kokonaisuudessaan hyvä. Olisin itse toivonut mukaan enemmän karttoja ja muuta vastaavaa, jossa liikkeitä olisi selitetty, koska nyt maita on hankala muistaa ja seurata. Termit olisi ollut hyvä myös selittää heti, kun niitä käytettiin. Nyt monia termejä saatettiin selittää vasta parikymmentä sivua niiden ensimmäisen käytön jälkeen.
Kokonaisuudessaan todella hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Se ei myöskään esittele kaikkea faktana, vaan kertoo moniin asioihin myös sen kriittisemmän puolen. Puolueeton kirja ei toki ole, mutta perustelee selkeästi, miksi tutkija on mitäkin mieltä eri asioista sekä myöntää, että monet asiat vaativat vielä paljon lisää tutkimustyötä, että niistä saadaan todellista, tarkempaa tietoa.
Ehdottomasti lukemisen arvoinen, jos Euroopan esihistoria kiinnostaa.
January 26, 2023
I Karin Bojs tredje bok om hur DNA-forskning förändrar Europas historia står kvinnorna i centrum. Min recension här: https://www.tomatsallad.nu/europas-mo...
Kortversion: Karin Bojs försöker sig på att hitta forskning som antingen stödjer eller avfärdar teorierna om att Europa före de patriarkala indoeuropéerna var jämställda kulturer som dyrkade den stora modergudinnan.
Positivt:
Den är späckad med forskningsresultat.
Snygg luftig formgivning.
Lättläst språk och lagom blandning av personliga reflektioner från resor till dessa platser och själva resultaten.
Negativt:
Det blir nedslag här och där och lite svårt att få en helhet.
Kortversion: Karin Bojs försöker sig på att hitta forskning som antingen stödjer eller avfärdar teorierna om att Europa före de patriarkala indoeuropéerna var jämställda kulturer som dyrkade den stora modergudinnan.
Positivt:
Den är späckad med forskningsresultat.
Snygg luftig formgivning.
Lättläst språk och lagom blandning av personliga reflektioner från resor till dessa platser och själva resultaten.
Negativt:
Det blir nedslag här och där och lite svårt att få en helhet.
January 11, 2025
Det finns intressanta partier, felet är att jag har läst för mycket på området i flera årtionden, inklusive äldre böcker, som Gibutas etc, så jag hittar inte så mycket 'nytt', annat än DNA som styrker gamla teorier. Jag störs av det journalistiskt svepande, och formuleringar som är alltför lätt feltolkade. Det blir för enkelt med vilda hypoteser som inte kan styrkas, men antagligen kommer att vändas på i framtiden, som så många tidigare teorier.
Men som lingvist har jag aldrig tvekat om implikationerna av de indo-europeiska språkens spridning.
Jag hade helt enkelt önskat mig mer hardcore tabeller, och DNA-siffror, kartor. Det är väl därför jag föredragit boken Bojs utgav i samarbete med Peter Sjölund.
Men som lingvist har jag aldrig tvekat om implikationerna av de indo-europeiska språkens spridning.
Jag hade helt enkelt önskat mig mer hardcore tabeller, och DNA-siffror, kartor. Det är väl därför jag föredragit boken Bojs utgav i samarbete med Peter Sjölund.
August 17, 2024
Europas befolkningshistoria i en fin översikt. Intressant med de indirekta bevisen som omtalas kring textilanvändning och DNA-teknikens användning för att tolka lämningars ursprung (människor, djur, fröer mm). Också kopplingen till lingvistikens forskning kring språkhistorien som verkar passa fint ihop med senare arkeologiska fynd och DNA-analyser samt vårt indoeuropeiska arv på fädernet och tidigare jordbruksfolk på mödernet.
September 15, 2024
Karin Bojs fortsätter sitt sökande efter vårt ursprung med fokus på Europa. Hon letar vid forskningens frontlinje och tar kunskap från biologer, lingvister och arkeologer i anspråk. Spännande att inse hur lingvistiken lyckats förstå mycket av vår historia och folkvandringar genom historien, bara genom språkstudier. Nu finns DNA-analyser och avancerade avbildningstekniker som ofta kan klargöra tveksamheter och avgöra expertstrider.
January 30, 2024
Hvis man har lest Bojs tidligere eller andre som har skrevet om samme tema, så er dette ikke noe særlig nytt. Dessuten så blir denne boka veldig enkel og trekker noen konklusjoner som fikk meg til å riste på hodet. Feministisk vinklet, med fokus på kvinnelige forsker = bra! Usikker om det er dårlig oversettelse til norsk, men språket er ikke supert. Hadde håpet på noe mer.
April 12, 2024
Ihan kiinnostava päivitys käsitykseemme euroopan muinaisista ja ei niin muinaisista asuttajista ja heidän kulttuuriensa erityispiirteistä. Rotupuhtaudesta öyhöttäjien kannattaisi lukaista edes yksi luku tästä (tai mistä tahansa muusta) kirjasta, niin ymmärtäisivät millainen geenien ja kulttuurien cocktail me olemme.
April 18, 2024
Jag var nyfiken på vad som hänt och skett, det var massor!!
Det som gjorde mig förvånad och glad var hur mycket DNA kan och har förändrat forskningen.
Det var en otroligt intressant och givande bok att läsa.
Visst, det är fakta, men fakta gjort lättläst och mycket lätt att förstå.
Jag hoppas att fler nyfikna ska våga sig på denna bok, det är den verkligen värd!!!
4 av 5st❤️
Det som gjorde mig förvånad och glad var hur mycket DNA kan och har förändrat forskningen.
Det var en otroligt intressant och givande bok att läsa.
Visst, det är fakta, men fakta gjort lättläst och mycket lätt att förstå.
Jag hoppas att fler nyfikna ska våga sig på denna bok, det är den verkligen värd!!!
4 av 5st❤️
November 7, 2025
Die schwedische Prähistorikerin Karin Bojs kann ihre wissenschaftlichen Erkenntnisse über die Bedeutung von Müttern und Großmüttern super erzählen. Was aus genetischem Material alles herausgelesen werden kann! Und welche Schlussfolgerungen auch möglich sind, wenn weibliche Wissenschaftlerinnen mitmischen… sehr interessant.
May 24, 2023
Det här är en sån där ljudbok som känns jätteintressant medan jag lyssnar på den men där jag har svårt att komma ihåg faktainnehållet efteråt. Kanske hade den kunnat ha en tydligare röd tråd, men den är ändå så välskriven att den känns som en bok att återkomma till.
June 18, 2025
Veldig interessant om menneskers opphav og utvikling.
Trodde boken ville fokusere mer på kvinner enn det den gjorde. Fint å bruke "mødre" i stedet for "forfedre" men vi skulle nok hatt et kjønnsnøytralt ord for "ancestors" på norsk og svensk, så ville det passet best.
Trodde boken ville fokusere mer på kvinner enn det den gjorde. Fint å bruke "mødre" i stedet for "forfedre" men vi skulle nok hatt et kjønnsnøytralt ord for "ancestors" på norsk og svensk, så ville det passet best.
November 24, 2022
Jag har läst sakta och läst om flera stycken. Skriver ändå upp den på min önskelista till tomtemor
May 9, 2023
Med nyare forskning än de tidigare böckerna men titeln är missvisande, den handlar inte så värst mycket om kvinnor och mödrar utan är mer allmängiltig.
May 11, 2023
Tråkig upprepning av fakta
September 8, 2023
Har tyckt om Karin Bojs tidigare böcker tycker denna är intressant också.
Gillar du hennes första så kommer du gilla den här också
Gillar du hennes första så kommer du gilla den här också
Displaying 1 - 30 of 40 reviews