Nämä toimivat tavallaan paremmin kuin saman aikakauden Fingerporit. Osittain, koska Jarla ei ole sidottu strippiformaattiin ja osittain koska näissä ei ole pakko olla hauska, vaan oudot, erikoiset ja tyhmätkin jutut sopivat tyyliin. Hassua kyllä näistä tulee hieman mieleen(tirsk?) Hans Nissenin viimeaikaiset julkaisut. Absurdius ei ole hauskan synonyymi, mutta voi se silti viehättää.