Historiateos tutkii Kannaksen huvilaseudun suistumista sisällissodan kauhuihin.
Vuonna 1910 Kannaksella juhlittiin rautatietä, joka toi alueelle jopa satatuhatta venäläistä kesäasukasta. Seudulle saatiin töitä ja rahaa.
Vuonna 1918 juhlien puhujista yksi makasi joukkohaudassa, toinen johti rankaisutoimia. Sodan raaimpiin kuuluvissa puhdistuksissa huvilaseudulla surmattiin noin tuhat ihmistä.
Sota ja rajan sulkeutuminen muuttivat vilkkaan seudun syrjäiseksi pussinperäksi. Tuhannet tyhjät datšat muistuttivat aikakauden loppumisesta. Toipuminen jäi kesken, kun evakkomatkat hajottivat kyläyhteisöt lopullisesti. Sisällissota Kannaksella elää yhä Suomen historian haamusärkynä.
Perusteellinen esitys Suomen väkivaltaisimman ajan väkivaltaisimmasta paikasta.
Psykopaattinen punapäällikkö Heikki Kaljunen ja valkoisten väkivaltainen terrori esitellään. Kumpaakaan ei silotella. Myös tavallinen rikollisuus oli väkivaltaista- pikkusummat ryöstettiin asella uhaten.
Kannasta pidettiin vuonna 1914 epäsuomalaisena paikkana- venäläinen huvila-asutus toi alueelle rahaa ja kulttuuria. Vallankumous pilasi tämänkin. Huviloita myytiin, purettiin ja siirrettiin muualle Suomeen.
Kirja on välillä kovin perusteellinen, mutta yhdessä kohdassa tulee katkelmallisuutta: "sen sijaan Antti Orava hirtti itsensä"- kuka, miksi. Hänestä ei puhuttu aikaisemmin mitään.