Kirjoitustaito on paljon enemmän kuin sanoja paperilla tai tietokoneen näytöllä. Se on taito, joka liittää meidät maailmaan. Kirjoittamalla kurotamme niin kohti uusia havaintoja, meille entuudestaan tuntemattomia todellisuuksia kuin tätä hetkeä: ilmaisemme ja välitämme, kuvittelemme ja tutkimme.
Johanna Pentikäinen avaa teoksessaan kirjoittamisen moni-ilmeisyyttä ja merkitystä inhimillisenä taitona. Sanojesi voima johdattaa pohtimaan kirjoittamista ensi sijassa sen tarjoamien mahdollisuuksien kautta. Juuri kirjoittamisen merkityksellisyydessä on myös syy kirjoittaa ja oppia kirjoittamisen taitoja.
Teos kannustaa ja motivoi jokaista kirjoittajaa ja tarjoaa runsaasti työkaluja oman kirjoittamisen tueksi ja kirjoittamista opettaville. Se on myös vahva puheenvuoro kirjoitustaidon merkityksestä pirstaleisessa, nopeasti muuttuvassa maailmassa.
JOHANNA PENTIKÄINEN (FT) on Jyväskylän yliopiston kirjoittamisen tutkimuksen dosentti ja Lapin yliopiston tutkijatohtori. Hän on opettanut pitkään kirjoittamista ja kirjoittanut itse tieto- ja kaunokirjallisuutta.
Katsaus erilaisista kirjoittamiseen vaikuttavista asioista. Pentikäinen keskittyy enimmäkseen yhdeksään eri asiaan, jotka toimivat kirjoittajan työkaluina ja joista kirjoittaja voi ammentaa inspiraatiota:
1. Havainnot 2. Keho 3. Oman elämän aiheet 4. Mielensisällöt ja muutos 5. Suunta 6. Toiset tekstit 7. Toiset ihmiset 8. Kirjoittajan keinot 9. Oma ääni
Kaikista näistä kerrotaan teoriaa, pohditaan niitten yhteyttä kirjoittamiseen ja annetaan erilaisia harjoituksia. Näitten yhdeksän kohdan lisäksi kirjassa on taustoitusta luku- ja kirjoitustaidon kehittymisen historiasta, kaksi japanilaiseen teeastiastoon liittyvää tarinaa ja vielä pohdintaa kirjoittamisen merkityksestä tekoälyaikakaudella. Kirja on suunnattu pääasiassa kirjoittajille ja kirjoittamisesta kiinnostuneille, mutta mukana on myös huomioita kirjoittamisen opettajille.
Kokonaisuudesta tulee melko sekava ja hajanainen vaikutelma, ja esimerkiksi teetarinat jäävät aika irrallisiksi. Ilmeisesti Pentikäisen tarkoituskin on ollut yhdistellä kirjassaan irrallisen tuntuisia osia toisiinsa. Hän kirjoittaa näin: "Erilliset tekstit voivat tukea toisiaan ja asettua dialogiseen suhteeseen, niin kuin tässä kirjassa. – – Irralliset ainekset sovittautuvat yhteen taidokkaan tekniikan avulla. Arvoa ei ole vain ehjällä ja täydellisellä, vaan myös eletyn elämän jättämillä kokemuksilla. Kirjoittaminen voi tehdä kirjoittajan kokoamista irrallisista kokemuksista ja havainnoista arvokasta." No, ehkä niinkin, mutta tämä ei mielestäni onnistu kovinkaan hyvin tässä kirjassa.
Odotin myös vähän vahvempaa keskittymistä nimenomaan kirjoittamiseen ja kirjoitustaitoon; nyt Pentikäinen käyttää ison osan kirjasta erilaisten asioiden taustoittamiseen, kuten kirjoitustaidon historiasta tai ihmisen aistien toiminnasta kertomiseen. Tämä tuntui minusta vähän turhalta.
Sinänsä kaikki yhdeksän nostettua asiaa ovat perusteltuja, ja niistä kerrotaan myös ihan olennaisia asioita. Mielestäni onnistunein oli kohta 6, jossa käsitellään mentoritekstejä ja niiden hyödyntämistä. Harjoitukset ovat myös ihan hyviä, ja niistä löytynee sopivia vaihtoehtoja monentasoisille kirjoittajille.