Ratinaan se päättyi - 46 vuotta Popedaa

by Tina Finn, Pauli Mustajärvi

Miltä tuntui jättää paikka suomirockin jättiläisen keulahahmona? Pate Mustajärvi käy muistiinpanojensa pohjalta läpi ajan lopettamispäätöksestä aina Popedan viimeiseksi jääneen stadionkonsertin jälkitunnelmiin. Pate pohtii vuosikymmeniä bändissä ja kertoo, miltä tuntuu kun elämäntyöstä ovat jäljellä vain muistot. Maaliskuussa 2022 Pate Mustajärvi marssi perustamansa yhtyeen jokakeväiseen palaveriin tietäen, että hänen puheenvuoronsa muuttaisi monen ihmisen elämän. Jo vuosia Pate oli pohtinut lopettamista. Keikkamatkat tuntuivat vuosi vuodelta pidemmiltä ja myöhäisistä keikoista palautuminen raskaammalta. Kun lähteminen ei enää huvittanut, jotain oli tehtävä. Popedan keikkatauoilla tehdyt sooloprojektit ja -kiertueet sen sijaan maistuvat, inspiroivat luomaan uutta ja aloittamaan uudelleen oman sanoitustyön. Lopulta päätös oli helppo, ja Mustajärven 46 vuotta kestänyt elämäntyö Popeda-yhtyeen keulakuvana saateltiin päätökseen Tampereen Ratinan stadionilla 2.9.2023.

Pauli ”Pate” Mustajärvi perusti Popedan ystäviensä Ilari Ainialan ja Arwo Mikkosen kanssa Tampereella 1977. Monipuolisena esiintyjänä tunnettu Mustajärvi on luotsannut yhtyettä 46 vuotta ja rakentanut sen rinnalla menestyksekkään soolouran.

271 pages, Hardcover

Published February 14, 2024

Reviews

[Aapo · Rating 3 out of 5]

En ole koskaan ollut suuri Popedan ystävä, enkä Pate Mustajärvestä suuremmin välittänyt. Siihen nähden tämä kirja siis onnistuu aika hyvin, että se houkutteli minutkin lukemaan koko kirjan kannesta kanteen.

Patesta ja Popedasta on julkaistu viimeisen kymmenen vuoden sisään melkoisen monta kirjaa, ja Pate itsekin tässä kirjassa pariin otteeseen toteaa, että tämän jutun olen jo tainnut kertoa aiemmin. Tällä kirjalla on kuitenkin selkeä rajaus: päiväkirjamainen raportti Paten viimeisistä kuukausista Popedan keulilla. Tämä rajaus antaa kirjalle olemassaolon oikeutuksen ja varmaan kiinnostaa monia niitäkin, joille aiemmin ilmestyneet kirjat ovat tuttuja.

Pari toimituskierrosta olisi ollut paikallaan, sillä joitakin häiritseviä toistoja kirjaan on jäänyt. Erityisesti lopun "Pohdintaa koko urasta" -luku tuntuu turhalta, koska siinä kerrotut asiat ovat keskeisimmiltä osin tulleet jo kirjassa mainituiksi. Mutta muuten aika toimiva paketti ja kiinnostava katsaus eläköityvän bändikeulakuvan elämään.

[Lauri Kamppari · Rating 5 out of 5]

Tää on kyllä omassa sarjassaan loistava! Etenkin äänikirjana saa tosi henkilökohtaisen tason juuri Pauli Mustajärvestä, ei Patesta. Paulin omat arvot ja ajatukset paistaa läpi ja päiväkirjamainen kerronta ilahduttavasti paljastaa, että Pauli ei ole mikään kusipää Äijien äijä vaan tässä kirjassa useaan otteeseen purkaa tätä kuvaa esimerkiksi muistuttamalla heidän alkuaikojen kappaleista Hei mies ja Oodi Tom Robinsonille joissa puolustetaan seksuaalivähemmistöjen asemaa ja kritisoidaan macho miesmäisyyttä tai kun hän epäironisesti kertoi nykyiseksi esikuvakseen Sanna Marinin, siitä syystä että ei anna kenenkään kävellä hänen yli vaan tekee jämäkästi ja selkäsuorana työnsä. Tämä lisää omaa ihailuani Patea kohtaa valtavasti. Hän myös rehellisesti kertoo oma alkoholinkäyttönsä ongelmista, joka itseäni aina kiinnostaa. Miksi Jeppe juo?

Kiitos Pauli Mustajärvi 1956-2025 musiikista ja tarinoista. Olet esikuvani.

[Antti Iiskola · Rating 3 out of 5]

Neljäs tähti lähti siitä, ettei kustannustoimittaja ole tehnyt kovinkaan hyvää työtä, toistoa oli aivan liikaa. Viimeisestä luvusta suurin osa oli melkeinpä sanasta sanaan toistoa aiemmista luvuista, ihan turhaan. Samoin kronologiset hypyt eivät tuntuneet aina ihan loogisilta.

Pate itse vaikuttaa (nykyään?) kovin sympaattiselta ja fiksulta kaverilta, ei lainkaan sellaiselta setämieheltä, mitä monet varmaan odottaisivat. Välillä nykyisen puolison ylistys menee jo imelän puolelle. Mutta muuten kirja on hieno kurkistus melkein seitsemänkymppisen rokkarin mielenmaisemaan - miten se, että ehtii katsoa Seitsemän uutiset voi määrittää, onko päivä hyvä vai huono. :)

[Juissi · Rating 4 out of 5]

En varsinaisesti koskaan nuorena tykännyt Popedan musiikista mutta nyt näin vajaa viisikymppisenä niitä jaksaa jo kuunnella.

Samalla Pate jäi aika tuntemattomaksi mutta paljon sai kuitenkin aikaan ja hyvä niin. R.I.P.