Suomalaisen kenttäkirurgin raadolliset ja koskettavat muistelmat Ruandan kansanmurhan keskeltä.
Ruandan kansanmurhan loppuvaiheilla nelikymppinen Seppo Salminen jätti Suomeen perheensä, arkensa ja työnsä ja lähti lääkäriksi keskelle sotaa Kigaliin, Ruandan pääkaupunkiin.
Salminen lähti Punaisen Ristin kenttäsairaalaan vastaamaan klinikasta tietämättä tarkkaan, mikä häntä odottaisi ja selviäisikö hän koskaan takaisin kotiin. Hänen edeltäjänsä oli menettänyt järkensä, ja olosuhteet olivat kaoottiset. Ruandassa Salminen näki päivittäin sekä kuoleman että sen läheisyyden synnyttämän pelon. Hän leikkasi niin tappajia kuin tapettavia ja hoiti synnytykset, amputaatiot ja vaativat kirurgiset toimenpiteet ilman puhdasta vettä ja kelvollisia työvälineitä. Työ vaati jatkuvaa improvisointia, ja iso osa potilaista oli avun ulottumattomissa. Silti toivoa ei saanut menettää.
Kirurgina Ruandassa kuvaa rohkean suomalaiskirurgin elämää Ruandan julmuuksien myrskynsilmässä. Kirja kertoo myös ihmisistä, jotka Salminen onnistui pelastamaan. Ruandan kansanmurha tapahtui vuonna 1994, tasan 30 vuotta sitten. Sen aikana hutut tappoivat 800 000 tutsia ja maltillista hutua YK:n katsoessa voimattomana sivusta. Nykyään Ruanda on yksi Afrikan kehittyneimmistä valtioista. Murhenäytelmän traumat eivät kuitenkaan ole täysin parantuneet.
Seppo Salminen (s. 1947) on monipuolisen kansainvälisen uran tehnyt ortopedi. Hän on työskennellyt sotakirurgina kriisialueilla muun muassa Pakistanissa ja Ruandassa. Tällä hetkellä Salminen asuu Lyonissa, Ranskassa.
Leena Hirvonen (s. 1980) on toimittaja ja mediastrategi. Hirvonen on työskennellyt mm. Kainuun Sanomien päätoimittajana, ET-lehden ja Kodin Kuvalehden toimituspäällikkönä sekä tuottajana Ylellä.
I think Meri put it nicely in her review ”hieno ja hirveä.” This truly was both awful and beautiful Y the same time. Very much what I expected it to be, yet feeling suddenly very sentimental right after having finished it.
Olipa kylmäävä kuvaus Ruandan kansanmurhasta, joka resonoi nykyisessä maailmanajassa. Rehellinen ja sujuva teksti sotakirurgin kokemuksista ja myös hirveyksien vaikutuksista auttajiin. Vaikka aihe onkin kamala ja kansanmurhan raakuus ja julmuus vahvasti kirjassa esillä, on Salmisen sekä Hirvosen yhteistyöllä saatu lopputulos hieno. Ja toiveikkuuskin näkyy tekstissä, vähintäänkin muistelmien loppua kohden. Elin tekstin mukana varsin tiiviisti kaikki ne hetket kun tarinaa luin tai kuuntelin, joten monenlaisia tunteitakin luonnollisesti heräsi. Ehdottomasti kirja, jonka suosittelen lukemaan niin Ruandan historiaa sekä muiden sotien ja kansanmurhien seuraamuksia ymmärtääkseen.
Mielenkiintoinen tarina. Tapahtumat hyvin karuja. Hyvin kirjoitettu: Selkeä, johdonmukainen, monipuolista tekstiä.
Mielenkiintoista oppia Ruandan tapahtumista. Samalla kytkös myös nykyaikaan löytyy, kun Ruandan tutsien M23-liike valtaa kaivosalueita Kongon demokraattiselta tasavallalta.
Väkivallan määrä ja voima tuntuu uskomattomalta. Miksi alueella soditaan niin paljon ja niin julmasti? Miten kulttuuri vaikuttaa? Miksi ihmiset käyttäytyvät niin eri tavalla kuin täällä?
Takaisin aiheeseen: karujen tapahtumien sarja kävi lopulta hieman raskaaksi. Kuuluu asiaan, mutta tähdet annoin lukukokemuksen mukaan. Ehkä kirja ei herättänyt niin syvällisiä ajatuksia itsessäni.
Lopuksi kaikki kunnioitus Sepolle ihmishenkien pelastamisesta! Tuli mieleen lääkäri Albert Camus'n rutosta.
Mitä kansanmurhasta voi sanoa, jotta tarinaa ei unohdettaisi eikä kauheuksia väheksyttäisi? Kenen tarinaa kerrotaan ja miten? Tehtävä ei ole helppo.
Mielestäni Kirurgina Ruandassa onnistuu kertomaan yhden historian kauheimmista ja verisimmistä tapahtumista inhimillisesti. Seppo Salminen lähti sota- ja traumakirurgiksi keskelle Ruandan kansanmurhaa, ja kirja perustuu hänen merkintöihinsä kyseiseltä ajalta. Kirja on kaunistelematon - suorastaan hirveä. Toisaalta kauheuksille turtuu jopa lukiessa, mikä itsessään on herättelevä tuntemus.
Mikään määrä sanoja ei tuo takaisin menetettyjä henkiä eikä paranna ikuisia traumoja. Seppo Salminen kuitenkin tuo yhden näkökulman antaen sanoja käsittämättömälle.
Tuntuu vähän tyylittömältä kritisoida toisen tosikokemusta jostain näin traumaattisesta, mutta karusta kansanmurhan kuvailustaan huolimatta kirjana teos ei ole mieleenpainuva. Päällimmäisenä jäin kaipaamaan enemmän kuvia sairaalan tiloista ja ympäristöstä (joita Salminen sanojensa mukaan otti satoja), ja olisi ollut mielenkiintoista kuulla Salmisen nykypäivän mietteet kokemuksesta, miten se häneen vaikutti ja onko edelleen ghteydessä muihiin sotasairaalan työntekijöihin.