”Älä odota mitään romaanien kaltaisia seikkailuja, mitään epätosia olettamuksia, mitään salaisia harharetkiä ja labyrinttejä… Heitä mieluummin kirjeeni, jo tämä ensimmäinen, kamarissasi iloisesti räiskyvään takkatuleen!”
Fredrika Wilhelmina Carstensin rehevä kirjeromaani vuodelta 1840 on tunnekylläinen kuvaus nuoresta naisesta, joka matkustaa Tukholmaan seuraneidiksi ja kuvaa kokemuksiaan, pettymyksiään ja onnen hetkiään yläluokkaisessa perheessä. Jane Austenin hengessä kirjoitettu teos oli tarkoitettu lukunälkään, kotimaiseksi vastineeksi aikakauden muotikirjallisuudelle.
Muratti oli ensimmäinen suomalainen romaani, mutta vasta nyt se ilmestyy suomeksi. Carstensin teos on naiskirjallisuuden unohdettu klassikko.
Teoksen esipuheen on kirjoittanut varhaisen suomalaisen naiskirjallisuuden tuntija, FT Heidi Grönstrand.
Ensimmäinen Suomessa ilmestynyt romaani. Taistelin sivulle 153. Sen jälkeen oli pakko todeta, että sain ideasta kiinni, mutta maailmassa on tuhansittain parempia kirjoja, jotka odottavat lukijaansa. Fredrika-parkaa käy vähän sääliksi. Olisipa hänellä ollut kustannustoimittaja.
Kolme tähteä naiskirjailijalle, joka kirjoitti näin ironisesti jo 1800-luvun puolivälissä, nimistöä myöten -herra Pirouette ja herra Flanquette, todellakin. Ja kaikki sen tapojen kuvaus, hienoa. Tietysti kieli oli raskasta ja lauseet vuodatuksia, mutta silti pidin!
Ensimmäinen suomalainen romaani, kunniamaininta siitä. En pysty tekemään rehellistä arviota juurikin tästä syystä, joten jätänpä tähdillä arvostelematta myöskin.
Rautaisannos mamselleja, salaneuvoksettaria, tanssiaisia, pyörtyilyä ja sieluntuskaa. Ensimmäinen puoliska kirjasta oli ihan toivotonta, mutta loppua kohti draama lisääntyi ja jotain juontakin alkoi ilmaantua. Ei ihan toivoton ollakseen vanhin Suomessa tehty romaani.