What do you think?
Rate this book
Feminismiä ihan kaikille
Feminismistä on vallalla monenlaisia – usein vääriä – käsityksiä. Johanna Frondelius avaa kirjassaan feminismin perusteita laajasti ja auttaa ymmärtämään siitä käytävää keskustelua.
Kirja ravistelee vanhakantaisia ajatuksia ja selittää perinpohjaisesti ja jokaiselle ymmärrettävästi, miksi jokaisen pitäisi uskaltaa olla ylpeästi feministi.
Helposti lähestyttävä kirja kertoo historian kautta tasa-arvoliikkeen eri aalloista ja selvittää intersektionaalisen feminismin käsitettä. Se antaa myös konkreettisia esimerkkejä arkielämän feminismistä ja patriarkaatin aiheuttamista ongelmista – feminismin kritiikkiä unohtamatta.
Kirja ravistelee vanhakantaisia ajatuksia ja selittää perinpohjaisesti ja jokaiselle ymmärrettävästi, miksi jokaisen pitäisi uskaltaa olla ylpeästi feministi.
Helposti lähestyttävä kirja kertoo historian kautta tasa-arvoliikkeen eri aalloista ja selvittää intersektionaalisen feminismin käsitettä. Se antaa myös konkreettisia esimerkkejä arkielämän feminismistä ja patriarkaatin aiheuttamista ongelmista – feminismin kritiikkiä unohtamatta.
131 pages, ebook
Published January 1, 2023
4 people are currently reading
39 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 8 of 8 reviews
January 21, 2024
Feminismiä ihan kaikille herätti monenlaisia ajatuksia moniin eri suuntiin ja yritän nyt jaotella ne aihealueisiin, kun en kunnon esseetä jaksa rueta väkertämään. Käsittelen niissä valitsemiani nostoja, joista oli joitakin kunnollisia mietteitä jakaa. Osassa niistä on tarkkoja esimerkkejä kirjasta, joten jos koet sellaiset spoilereiksi, you have been warned!
Nyt siis suoraan asiaan ja onnea matkaan!
Mielipiteen- ja sananvapaus
Jokaisella saa olla mielipide mihin tahansa asiaan ja sen saa myös ilmaista, mutta koin kirjan olevan tässä asiassa liian alistuva. Vain koska ei kuulu siihen ihmisryhmään jota asia koskee ei tarkoita sitä ettei siihen saisi ottaa mitään kantaa.
Sivulla 58 kirjoitetaan, että ”myös minä olen valkoinen, ja siksi en välttämättä ole oikea ihminen kertomaan tässä kirjassa aiheesta syvemmin, sillä en ole kokenut ei-valkoisiin kohdistuvaa rasismia.” On tärkeää olla tietoinen omista sokeista pisteistä, joita muiden kokemuksien kuunteleminen voi auttaa näkemään, mutta valkoisuus ei tarkoita sitä, etteikö rasismista voi puhua suuntaan tai toiseen. Kaikki voivat puhua kaikkien ihmisryhmien asioista eikä ketään tule sulkea keskustelusta ulos vain jonkin tietyn piirteen tai sen puutteen takia.
Sivulla 59 sanotaan, että ”- - ja vielä enemmän väärin on se, että valkoiset ihmiset puhuvat asiantuntijoina tästä aiheesta, josta heillä ei ole samanlaista kokemusta kuin mustilla.” Jos ihminen – on hän valkoinen tai musta - on käynyt kyseiseen aihealueeseen liittyvät koulut, voi hän puhua asiasta asiantuntijana. Omat ja lähipiirin kokemukset ovat täysin sallittu lähtökohta omille mielipiteille ja niistä saa tietenkin puhua, mutta koko mielipiteen ja argumentin ei pitäisi perustua niihin.
Liittolaisuus ja kritiikki
Toisen luvun alussa kerrotaan, miten miehet voivat toimia liittolaisina tasa-arvoasioissa. Liittolaisuuden selitetään tarkoittavan tässä tapauksessa naisten ja vähemmistöjen tukemista ja kuuntelemista sekä heidän kohtaamiinsa epäoikeudenmukaisuuksiin puuttumista.
Olen samaa mieltä siitä, että nuo ovat hyviä asioita, mutta mielestäni sokea liittolaisuus ei ole hyvä asia. Liittolaisen pitää voida myös kritisoida heitä, joita haluaa tukea, jos kokee heidän tehneen tai sanoneen jotain mistä on eri mieltä. Sen ei pidä tarkoittaa sitä, että jos sanoo yhdenkin poikkisanan, liittolaisuus evätään.
Kuten kirjassakin sanotaan, ”kaikessa pitää olla kritiikkiä”, ja pidin suuresti siitä, kun siellä tuotiin esille Ujuni Ahmedin työ tyttöjen silpomista vastaan. Ahmed koki vastustusta tasa-arvon eteen työskenteleviltä, koska tyttöjen silpomisenkin kohdalla pitäisi kuulemma olla suvaitsevainen ja sensitiivinen. ”Myös feminismissä on kuitenkin pystyttyvä kritisoimaan huonoja ja jopa hengenvaarallisia tapoja.” Aamen!
Historia
Luku historian merkkihenkilöistä oli todella kiinnostava ja olisin voinut lukea siitä paljon enemmänkin! On rikollista, miten vähän tiedän merkittävistä historian naisista ja minun pitäisi ehdottamasti korjata syntini. Historia on tunnetusti miesvaltaista, mutta myös uraa uurtaneita ja historiaa muuttaneita naisia on paljon eikä heidän saavutuksiaan tule ohittaa ja unohtaa.
Yksi mitä vittua -hetki oli kun naisvihan yhteydessä kerrottiin kuukautisista ja miten ne on nähty saastaisina. Sitten tuli seuraava virke: ”Toisaalta nämä asiat ovat historiallisesti saattaneet pelottaa miehiä, kuukautiset kun ovat merkki hedelmällisyydestä.” Jos joku haluaa selittää, mitä tuolla tarkoitetaan, kiitän jo etukäteen, koska minulla tuo meni ohi niin lujaa että viuhahti.
Kielen vaikutus ja kehitys
En voi väittää, että itse erityisemmin välittäisin siitä, puhutaanko esimiehestä vai esihenkilöstä tai palomiehestä vai palopelastajasta. On kuitenkin kiehtovaa huomata se (mistä kirjakin huomautti), miten naiselliset ammattinimikkeet eivät siirry miehille. Mies ei ole lentoemäntä, hän on stuertti, mutta nainen voi olla puhemies.
Kun joskus aikoinaan alettiin puhua esihenkilöistä, koin sen todella kömpelöksi ja mielestäni olisi ollut parempi keksiä täysin uusi sana kuvaamaan kyseistä asemaa. Vuosien varrella siihen on kaikesta huolimatta tottunut eikä se tunnu enää yhtä kankealta ja huomaan käyttäväni vaihtelevasti esimiestä ja -henkilöä. Kirjaa lukiessa oli kiehtovaa ja mukavaa huomata, miten oma ajattelukin voi muuttua ihan huomaamatta. Varmaan joku päivä yhtäkkiä huomaan, että matkan varrella jokamiehenoikeudet ovat muuttuneet jokaisenoikeuksiksi.
Naisten ja miesten erilainen kohtelu
Yksi mielenkiintoinen mutta myös raivostuttava seikka joka kirjassa tuodaan esille on se, miten transihmiset näkevät muutokset kohtelussaan kun he transitioituvat. Kirjassa kerrotaan esimerkki transmiehestä, joka toimii taksikuskina. Ennen sukupuolenkorjausta hän sai naisena paljon seksuaalissävytteisiä kommentteja, mutta transition jälkeen ne loppuivat täysin ja hänen ammattitaitoonsa luotetaan paljon enemmän. Ennen epäiltiin tiesikö hän nasta- ja kitkarenkaiden eroa ja nyt häneltä halutaan neuvoa niistä. Tämä on niin kiintoisa ilmiö, että voisin lukea siitä vielä paljon enemmän!
Varmaankin vähintään joka toinen suomalainen on kuullut kuvasta, jossa Marinin hallituksen neljä nuorinta naisministeriä oli editoitu lapsilta näyttäviksi, ja sen yhteyteen oli kirjoitettu ”tytöt leikkii hallitusta”. Toivon, että sekä naisia että miehiä kritisoidaan samalla tavalla, koska uskon sen olevan osa tasa-arvoa. Jos naispoliitikko tekee huonoja päätöksiä tai naisasiantuntija puhuu puuta heinää, kritisoikaa! On kuitenkin kaksi täysin eri asiaa esittää kritiikkiä naisen teoista ja sanomisista ja hyökätä hänen naiseuttaan kohtaan. Jos on mitään älyllisiä vastaväitteitä niin naiseuteen tarttumisen ei pitäisi olla tarpeellista. Argumenttien pitäisi puhua puolestaan ja naiseuteen vetoaminen on todella heikko sellainen.
Lähteet ja niiden käyttö
Kirjan kaikkein suurimmaksi synniksi koen sen, että lähteet on laitettu yhteen ”lisälukemisen” kanssa ja ne on jaettu aihealueittain ilman viitemerkkejä. Tämän takia on vaikea erottaa, mitkä ovat lähteitä ja mitkä eivät ja mikä lähde yhdistyy mihinkin väitteeseen.
Muutamasta käsitellystä asiasta yritin löytää lähteet kirjan lopusta, mutta en löytänyt niitä. Yksi niistä oli seuraava väite sivulta 121: ”Antifemistit saattavat sanoa, että feminismi on syynä miesten pahaan oloon, vaikka todellisuudessa poikien tunne-elämää uhkaa nimenomaan nykyinen maskuliininen maailmankatsomus.” Henkilökohtaisesti uskon tuon olevan ainakin osittain totta ja olisin ollut kiinnostunut lukemaan asiasta lisää. En kuitenkaan löytänyt sille minkäänlaista lähdettä, vaikka se kirjassa esitetään täytenä faktana.
Toinen oli sivuilta 144-145, joilla kerrotaan jostakin pienestä suomalaisesta kaupungista, jonka kunnanvaltuustossa joku mies oli käyttäytynyt asiattomasti yhtenään ja toiminta oli jatkunut myös somen puolella. En ole kuullut tapauksesta ennen ja olisin halunnut tutustua siihenkin enemmän, mutta en löytänyt sille mitään lähdettä. Tekstissä ei kerrota muita nimiä kuin Krista Kiuru, jota mies oli solvannut, enkä näillä tiedoilla äkkiseltään netistä löytänyt, kuka tuo mies on. Jos joku tietää niin pliis tell me.
Done! Toivottavasti mietteistäni sai jotakin irti ja niistä oli hyötyä jollekin. Kiitos! :)
Nyt siis suoraan asiaan ja onnea matkaan!
Mielipiteen- ja sananvapaus
Jokaisella saa olla mielipide mihin tahansa asiaan ja sen saa myös ilmaista, mutta koin kirjan olevan tässä asiassa liian alistuva. Vain koska ei kuulu siihen ihmisryhmään jota asia koskee ei tarkoita sitä ettei siihen saisi ottaa mitään kantaa.
Sivulla 58 kirjoitetaan, että ”myös minä olen valkoinen, ja siksi en välttämättä ole oikea ihminen kertomaan tässä kirjassa aiheesta syvemmin, sillä en ole kokenut ei-valkoisiin kohdistuvaa rasismia.” On tärkeää olla tietoinen omista sokeista pisteistä, joita muiden kokemuksien kuunteleminen voi auttaa näkemään, mutta valkoisuus ei tarkoita sitä, etteikö rasismista voi puhua suuntaan tai toiseen. Kaikki voivat puhua kaikkien ihmisryhmien asioista eikä ketään tule sulkea keskustelusta ulos vain jonkin tietyn piirteen tai sen puutteen takia.
Sivulla 59 sanotaan, että ”- - ja vielä enemmän väärin on se, että valkoiset ihmiset puhuvat asiantuntijoina tästä aiheesta, josta heillä ei ole samanlaista kokemusta kuin mustilla.” Jos ihminen – on hän valkoinen tai musta - on käynyt kyseiseen aihealueeseen liittyvät koulut, voi hän puhua asiasta asiantuntijana. Omat ja lähipiirin kokemukset ovat täysin sallittu lähtökohta omille mielipiteille ja niistä saa tietenkin puhua, mutta koko mielipiteen ja argumentin ei pitäisi perustua niihin.
Liittolaisuus ja kritiikki
Toisen luvun alussa kerrotaan, miten miehet voivat toimia liittolaisina tasa-arvoasioissa. Liittolaisuuden selitetään tarkoittavan tässä tapauksessa naisten ja vähemmistöjen tukemista ja kuuntelemista sekä heidän kohtaamiinsa epäoikeudenmukaisuuksiin puuttumista.
Olen samaa mieltä siitä, että nuo ovat hyviä asioita, mutta mielestäni sokea liittolaisuus ei ole hyvä asia. Liittolaisen pitää voida myös kritisoida heitä, joita haluaa tukea, jos kokee heidän tehneen tai sanoneen jotain mistä on eri mieltä. Sen ei pidä tarkoittaa sitä, että jos sanoo yhdenkin poikkisanan, liittolaisuus evätään.
Kuten kirjassakin sanotaan, ”kaikessa pitää olla kritiikkiä”, ja pidin suuresti siitä, kun siellä tuotiin esille Ujuni Ahmedin työ tyttöjen silpomista vastaan. Ahmed koki vastustusta tasa-arvon eteen työskenteleviltä, koska tyttöjen silpomisenkin kohdalla pitäisi kuulemma olla suvaitsevainen ja sensitiivinen. ”Myös feminismissä on kuitenkin pystyttyvä kritisoimaan huonoja ja jopa hengenvaarallisia tapoja.” Aamen!
Historia
Luku historian merkkihenkilöistä oli todella kiinnostava ja olisin voinut lukea siitä paljon enemmänkin! On rikollista, miten vähän tiedän merkittävistä historian naisista ja minun pitäisi ehdottamasti korjata syntini. Historia on tunnetusti miesvaltaista, mutta myös uraa uurtaneita ja historiaa muuttaneita naisia on paljon eikä heidän saavutuksiaan tule ohittaa ja unohtaa.
Yksi mitä vittua -hetki oli kun naisvihan yhteydessä kerrottiin kuukautisista ja miten ne on nähty saastaisina. Sitten tuli seuraava virke: ”Toisaalta nämä asiat ovat historiallisesti saattaneet pelottaa miehiä, kuukautiset kun ovat merkki hedelmällisyydestä.” Jos joku haluaa selittää, mitä tuolla tarkoitetaan, kiitän jo etukäteen, koska minulla tuo meni ohi niin lujaa että viuhahti.
Kielen vaikutus ja kehitys
En voi väittää, että itse erityisemmin välittäisin siitä, puhutaanko esimiehestä vai esihenkilöstä tai palomiehestä vai palopelastajasta. On kuitenkin kiehtovaa huomata se (mistä kirjakin huomautti), miten naiselliset ammattinimikkeet eivät siirry miehille. Mies ei ole lentoemäntä, hän on stuertti, mutta nainen voi olla puhemies.
Kun joskus aikoinaan alettiin puhua esihenkilöistä, koin sen todella kömpelöksi ja mielestäni olisi ollut parempi keksiä täysin uusi sana kuvaamaan kyseistä asemaa. Vuosien varrella siihen on kaikesta huolimatta tottunut eikä se tunnu enää yhtä kankealta ja huomaan käyttäväni vaihtelevasti esimiestä ja -henkilöä. Kirjaa lukiessa oli kiehtovaa ja mukavaa huomata, miten oma ajattelukin voi muuttua ihan huomaamatta. Varmaan joku päivä yhtäkkiä huomaan, että matkan varrella jokamiehenoikeudet ovat muuttuneet jokaisenoikeuksiksi.
Naisten ja miesten erilainen kohtelu
Yksi mielenkiintoinen mutta myös raivostuttava seikka joka kirjassa tuodaan esille on se, miten transihmiset näkevät muutokset kohtelussaan kun he transitioituvat. Kirjassa kerrotaan esimerkki transmiehestä, joka toimii taksikuskina. Ennen sukupuolenkorjausta hän sai naisena paljon seksuaalissävytteisiä kommentteja, mutta transition jälkeen ne loppuivat täysin ja hänen ammattitaitoonsa luotetaan paljon enemmän. Ennen epäiltiin tiesikö hän nasta- ja kitkarenkaiden eroa ja nyt häneltä halutaan neuvoa niistä. Tämä on niin kiintoisa ilmiö, että voisin lukea siitä vielä paljon enemmän!
Varmaankin vähintään joka toinen suomalainen on kuullut kuvasta, jossa Marinin hallituksen neljä nuorinta naisministeriä oli editoitu lapsilta näyttäviksi, ja sen yhteyteen oli kirjoitettu ”tytöt leikkii hallitusta”. Toivon, että sekä naisia että miehiä kritisoidaan samalla tavalla, koska uskon sen olevan osa tasa-arvoa. Jos naispoliitikko tekee huonoja päätöksiä tai naisasiantuntija puhuu puuta heinää, kritisoikaa! On kuitenkin kaksi täysin eri asiaa esittää kritiikkiä naisen teoista ja sanomisista ja hyökätä hänen naiseuttaan kohtaan. Jos on mitään älyllisiä vastaväitteitä niin naiseuteen tarttumisen ei pitäisi olla tarpeellista. Argumenttien pitäisi puhua puolestaan ja naiseuteen vetoaminen on todella heikko sellainen.
Lähteet ja niiden käyttö
Kirjan kaikkein suurimmaksi synniksi koen sen, että lähteet on laitettu yhteen ”lisälukemisen” kanssa ja ne on jaettu aihealueittain ilman viitemerkkejä. Tämän takia on vaikea erottaa, mitkä ovat lähteitä ja mitkä eivät ja mikä lähde yhdistyy mihinkin väitteeseen.
Muutamasta käsitellystä asiasta yritin löytää lähteet kirjan lopusta, mutta en löytänyt niitä. Yksi niistä oli seuraava väite sivulta 121: ”Antifemistit saattavat sanoa, että feminismi on syynä miesten pahaan oloon, vaikka todellisuudessa poikien tunne-elämää uhkaa nimenomaan nykyinen maskuliininen maailmankatsomus.” Henkilökohtaisesti uskon tuon olevan ainakin osittain totta ja olisin ollut kiinnostunut lukemaan asiasta lisää. En kuitenkaan löytänyt sille minkäänlaista lähdettä, vaikka se kirjassa esitetään täytenä faktana.
Toinen oli sivuilta 144-145, joilla kerrotaan jostakin pienestä suomalaisesta kaupungista, jonka kunnanvaltuustossa joku mies oli käyttäytynyt asiattomasti yhtenään ja toiminta oli jatkunut myös somen puolella. En ole kuullut tapauksesta ennen ja olisin halunnut tutustua siihenkin enemmän, mutta en löytänyt sille mitään lähdettä. Tekstissä ei kerrota muita nimiä kuin Krista Kiuru, jota mies oli solvannut, enkä näillä tiedoilla äkkiseltään netistä löytänyt, kuka tuo mies on. Jos joku tietää niin pliis tell me.
Done! Toivottavasti mietteistäni sai jotakin irti ja niistä oli hyötyä jollekin. Kiitos! :)
February 9, 2024
Kirjassa oli hyviä ajatuksia ja sitten oli niitä, jossa oikeutettiin oma toiminta samalla, kun toisen toiminta vastaavalla tavalla estettäisiin. Kirjoittaja on luultavasti niin sisällä feminismissä, ettei huomaa omaa vääryyttä toista kohtaan.
June 26, 2025
Feminismiä ihan kaikille sanoo olevansa kirja, ”jonka äärellä pysähdymme pohtimaan feministisiä asioita selkeästi ja ymmärrettävästi”. Nyt ei kuulemma tarvitse tuntea ulkoa kaikkia aatesuuntia, koska tässä kirjassa ne selitettäisiin ja samalla lukijaa heräteltäisiin ajattelemaan.
No, miun kohdalla tää ajatteluprosessi oli aika lailla ärsytyksen täyttämä. Oikeasti yleistajuisen tietokirjan kirjoittaminen on kova homma ja vaatii minusta sitä, että pystyn arvioimaan kirjoittajan näkemysten luotettavuutta. Tässä auttaisi kovasti se, että kirjailija esittelisi itsensä ja joko perustelisi kirjoittamansa kunnollisilla lähteillä ja/tai kokemuksillaan & mielipiteillään. Kumpi vaan käy, kunhan se avataan lukijalle.
Nyt ainoa tieto tekijästä on takakannen maininta siitä, että hän on kirjailija ja lisäksi hän kertoo olevansa feministi. Kirjassa on luettelo lähteistä, mutta ei lähdeviitteitä, jolloin lukija ei voi tietää mihin lähteeseen milloinkin viitataan. Osa lähteistä on avattu tekstissä, mutta mielipiteen ja tutkitun tiedon raja jää hähmäiseksi. Se on erityisen ärsyttävää silloin, kun tehdään aika kovia oletuksia tai johtopäätöksiä, kuten nämä:
”Aikuiseksi kasvaminen on paljon vaikeampaa pojille, koska poikien roolit ovat jäykempiä ja rajoittavampia kuin tyttöjen.”
”Miessuunnittelijat tietysti peilaavat asioita omaan viiteryhmäänsä, eivät ilkeyttään mutta ymmärtämättömyyttään.”
”Sukupuolemme määrittää, miten meihin suhtaudutaan."
Ja mitä isompia kansanjoukkoja toivoo teoksellaan tavoittelevan, niin termistö kannattaa olla sen mukainen. Veikkaan etteivät kaikki tiedä ilman selitystä mitä tarkoittaa vaikkapa misogynia tai HR.
Hetkittäin miulla oli olo, että olen joutunut aikakoneeseen ja luenkin 1950-luvun opusta:
”Kun joskus uskaltaa pukeutua ehkä hieman erikoisesti, saattaa saada ihmetteleviä kommentteja tutuilta naisilta.”
”Vaikka naisilla on nykyään Suomessa mahdollisuus kouluttautua, käydä töissä, matkustaa yksin ja mennä vaikka baariin yksin, on tasa-arvon eteen tehtävä vielä paljon työtä.”
Osa meni myös miulta ohi, kuten tämä kuukautisia käsittelevä kohta:
”Toisaalta nämä asiat ovat historiallisesti saattaneet pelottaa miehiä, kuukautiset kun ovat merkki hedelmällisyydestä. Miehet eivät voi synnyttää, ja ehkä siksi kuukautiset ovat tabu.”
Alkuun ajattelin kirjan olevan käännös, jonka käännös vain onnahtelee tähän tyyliin: ”Kuuluisimpia eurooppalaisen naisasialiikkeen historiassa lienevät äänioikeustaistelut ja suffragetit eli naisten äänioikeuden kannattajat.” Mutta ei, ihan suomeksi tämä on kirjoitettu. Ärsyynnyin myös tänkaltaisista latteuksista: ”Se, että on etuoikeuksia joissakin asioissa, ei tarkoita sitä, että koko elämä olisi jatkuvaa auvoa.”
Samoin faktantarkistus on tärkeää. Frondelius sanoo Todella upeeta -telkkasarjan olleen feministinen ilmiö 1980-luvulle tullessa. Ei ole iso virhe sotkea tätä ysärisarjaa vuosikymmentä aikaisemmaksi, muttei siitä kyllä luottokaan lisäänny.
Summa summarum: perhanan ärsyttävä kirja, enkä keksi kenelle sitä suosittelisin.
No, miun kohdalla tää ajatteluprosessi oli aika lailla ärsytyksen täyttämä. Oikeasti yleistajuisen tietokirjan kirjoittaminen on kova homma ja vaatii minusta sitä, että pystyn arvioimaan kirjoittajan näkemysten luotettavuutta. Tässä auttaisi kovasti se, että kirjailija esittelisi itsensä ja joko perustelisi kirjoittamansa kunnollisilla lähteillä ja/tai kokemuksillaan & mielipiteillään. Kumpi vaan käy, kunhan se avataan lukijalle.
Nyt ainoa tieto tekijästä on takakannen maininta siitä, että hän on kirjailija ja lisäksi hän kertoo olevansa feministi. Kirjassa on luettelo lähteistä, mutta ei lähdeviitteitä, jolloin lukija ei voi tietää mihin lähteeseen milloinkin viitataan. Osa lähteistä on avattu tekstissä, mutta mielipiteen ja tutkitun tiedon raja jää hähmäiseksi. Se on erityisen ärsyttävää silloin, kun tehdään aika kovia oletuksia tai johtopäätöksiä, kuten nämä:
”Aikuiseksi kasvaminen on paljon vaikeampaa pojille, koska poikien roolit ovat jäykempiä ja rajoittavampia kuin tyttöjen.”
”Miessuunnittelijat tietysti peilaavat asioita omaan viiteryhmäänsä, eivät ilkeyttään mutta ymmärtämättömyyttään.”
”Sukupuolemme määrittää, miten meihin suhtaudutaan."
Ja mitä isompia kansanjoukkoja toivoo teoksellaan tavoittelevan, niin termistö kannattaa olla sen mukainen. Veikkaan etteivät kaikki tiedä ilman selitystä mitä tarkoittaa vaikkapa misogynia tai HR.
Hetkittäin miulla oli olo, että olen joutunut aikakoneeseen ja luenkin 1950-luvun opusta:
”Kun joskus uskaltaa pukeutua ehkä hieman erikoisesti, saattaa saada ihmetteleviä kommentteja tutuilta naisilta.”
”Vaikka naisilla on nykyään Suomessa mahdollisuus kouluttautua, käydä töissä, matkustaa yksin ja mennä vaikka baariin yksin, on tasa-arvon eteen tehtävä vielä paljon työtä.”
Osa meni myös miulta ohi, kuten tämä kuukautisia käsittelevä kohta:
”Toisaalta nämä asiat ovat historiallisesti saattaneet pelottaa miehiä, kuukautiset kun ovat merkki hedelmällisyydestä. Miehet eivät voi synnyttää, ja ehkä siksi kuukautiset ovat tabu.”
Alkuun ajattelin kirjan olevan käännös, jonka käännös vain onnahtelee tähän tyyliin: ”Kuuluisimpia eurooppalaisen naisasialiikkeen historiassa lienevät äänioikeustaistelut ja suffragetit eli naisten äänioikeuden kannattajat.” Mutta ei, ihan suomeksi tämä on kirjoitettu. Ärsyynnyin myös tänkaltaisista latteuksista: ”Se, että on etuoikeuksia joissakin asioissa, ei tarkoita sitä, että koko elämä olisi jatkuvaa auvoa.”
Samoin faktantarkistus on tärkeää. Frondelius sanoo Todella upeeta -telkkasarjan olleen feministinen ilmiö 1980-luvulle tullessa. Ei ole iso virhe sotkea tätä ysärisarjaa vuosikymmentä aikaisemmaksi, muttei siitä kyllä luottokaan lisäänny.
Summa summarum: perhanan ärsyttävä kirja, enkä keksi kenelle sitä suosittelisin.
March 12, 2025
Johanna Frondeliuksen teos ei peittele asiaansa: kannessa lukee lähes koko kannen kokoisena ”FEMINISMIÄ”. Hieman pelkään, että teksti toimii lähinnä varoituksena niille, joiden tämä kirja kannattaisi lukea. Feminismiä ihan kaikille on nimittäin selkeä ja helppolukuinen selostus siitä, mistä feminismissä on kyse. Kokenut feministi ei siitä kovin paljon uutta irti saa, mutta jos aihe on yhtään vieraampi, tämän kirjan luettuaan on jo merkittävästi paremmin kärryillä.
Kirja alkaa feminismin historiasta kotimaassa ja ulkomailla, esittelee erilaisia vaiheita ja sivupolkuja matkan varrelta ja kertoo, mistä tämän päivän feminismissä on kyse. Teos avaa hyvin sitä, miten patriarkaaliset normit näkyvät eri puolilla yhteiskuntaa ja esittelee naisvihan erilaisia muotoja. Sitäkään ei unohdeta kertoa, miten patriarkaatti ja sen kapeat miesmallit ovat haitaksi miehille. Tätä ei voi liiaksi korostaa: patriarkaatti ei aja kaikkien miesten asiaa! Se on varsin kapean miesjoukon asialla, eikä tarjoa muille miehille muuta kuin vihaa naisia kohtaan. Feminismin tasa-arvoasia sen sijaan tarjoaa patriarkaatista kärsiville miehillekin aitoja ratkaisuja.
Jos akateemisella feminismillä onkin toisinaan taipumusta monimutkaiseen kielenkäyttöön, Feminismiä ihan kaikille ei siihen sorru. Kirja on erittäin selkeästi kirjoitettu; sen tyyli kuulostaa paikka paikoin lähes selkokieliseltä. Tämä on epäilemättä aihe, jonka parissa saa vääntää rautalankaa, joten selkeä ilmaisu on kyllä paikallaan.
Kirjan painotuksista ja yksittäisistä huomioista voi olla erilaisia näkemyksiä, eikä Feminismiä ihan kaikille ole varmastikaan täydellinen esitys monimutkaisesta ja paikoin ristiriitaisesta aiheesta. Kokonaisuutena se kuitenkin toimii nimenomaan selkeänä johdatuksena feminismin nykytilaan. Toivottavasti kirja löytäisi tiensä mahdollisimman monien feminismiä tuntemattomien käsiin.
Kirja alkaa feminismin historiasta kotimaassa ja ulkomailla, esittelee erilaisia vaiheita ja sivupolkuja matkan varrelta ja kertoo, mistä tämän päivän feminismissä on kyse. Teos avaa hyvin sitä, miten patriarkaaliset normit näkyvät eri puolilla yhteiskuntaa ja esittelee naisvihan erilaisia muotoja. Sitäkään ei unohdeta kertoa, miten patriarkaatti ja sen kapeat miesmallit ovat haitaksi miehille. Tätä ei voi liiaksi korostaa: patriarkaatti ei aja kaikkien miesten asiaa! Se on varsin kapean miesjoukon asialla, eikä tarjoa muille miehille muuta kuin vihaa naisia kohtaan. Feminismin tasa-arvoasia sen sijaan tarjoaa patriarkaatista kärsiville miehillekin aitoja ratkaisuja.
Jos akateemisella feminismillä onkin toisinaan taipumusta monimutkaiseen kielenkäyttöön, Feminismiä ihan kaikille ei siihen sorru. Kirja on erittäin selkeästi kirjoitettu; sen tyyli kuulostaa paikka paikoin lähes selkokieliseltä. Tämä on epäilemättä aihe, jonka parissa saa vääntää rautalankaa, joten selkeä ilmaisu on kyllä paikallaan.
Kirjan painotuksista ja yksittäisistä huomioista voi olla erilaisia näkemyksiä, eikä Feminismiä ihan kaikille ole varmastikaan täydellinen esitys monimutkaisesta ja paikoin ristiriitaisesta aiheesta. Kokonaisuutena se kuitenkin toimii nimenomaan selkeänä johdatuksena feminismin nykytilaan. Toivottavasti kirja löytäisi tiensä mahdollisimman monien feminismiä tuntemattomien käsiin.
November 13, 2023
Hyvää perustavaa puhetta feminismistä. Varsin simppeli ja lyhyt paketti ja pääasiassa tuttua asiaa, mutta näissä ei kertaus koskaan haittaa.
June 13, 2024
tärkeä aihe, mut vaatii aikaa lukee ja sisäistää
October 4, 2024
Selkeä perusteos feminismistä.
November 20, 2025
Melko kevyt yleisteos, joka ehkä välillä oli liiankin pintaraapaisua vain. Hyviä teemoja nostettu esille ja kyllä tän kanssa feminismiin kiinni pääsee.
Displaying 1 - 8 of 8 reviews