What do you think?
Rate this book
Äkkimakea
Mio on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt saavuttaa paljon: hän on maailmankuulu pop-tähti. Hänen taustajoukkonsa haluavat luoda Mion ja tämän inhoaman artistin, Adamin, välille pr-suhteen vauhdittaakseen kummankin uraa. Löytävätkö kaksi menestyksen erakoittamaa maailmantähteä lohdun toisistaan?
Yltäkylläisyyden ja julkkiskulttuurin pimeitä puolia koskettavasti ja mukaansatempaavasti luotaava Äkkimakea kertoo yksinäisyydestä ja rakkaudesta. Onko kuuluisuus lopulta sitä, mitä Mio itse toivoo elämältään? Ketä hän pyrkii miellyttämään ja miksi? Kuka hän oikeastaan kaiken kimalluksen alla on?
Yltäkylläisyyden ja julkkiskulttuurin pimeitä puolia koskettavasti ja mukaansatempaavasti luotaava Äkkimakea kertoo yksinäisyydestä ja rakkaudesta. Onko kuuluisuus lopulta sitä, mitä Mio itse toivoo elämältään? Ketä hän pyrkii miellyttämään ja miksi? Kuka hän oikeastaan kaiken kimalluksen alla on?
256 pages, Hardcover
Published February 26, 2024
20 people are currently reading
485 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 85 reviews
December 19, 2024
Myötähäpeä on päälimmäisin tunne, kun luin tämän kirjan loppuun.
Teksti itsessään siistiä, hetkittäin kuitenkin kömpelöitä lauseita ja liiallisuuksiin kuvailua, kuitenkaan kuvailematta oleellista. Dialogit puhekielineen oli raskaita, jopa lapsellisia ja ylä-astemaisia draamailuita, päähenkilöt kuitenkin aikuisia ihmisiä. Kun kyse on kotimaisesta kirjallisuudesta (ja suomi on niin kaunis kieli!) en haluaisi nähdä finglishiä valmiissa teoksessa.
Hahmot jäivät todella pintapuolisiksi. Miolla vaikeaa äitisuhdetta, bakteerikammoa, ahdistusta, uniongelmaa, syömishäiriötä ja niin edelleen, mutta mihinkään ei pureuduttu, mitään ei käsitelty. Asiat jätettiin levälleen ja kuin taikaiskusta 3 viikon retriitti paransi Mion lähes kaikista vaivoistaan. Adam hahmona jäi täysin etäiseksi, saamatta mitään kosketuspintaa. 3. persoona kertojana on varmasti yksi syy tähän yksiulotteisuuteen.
Romanssi hirmuisen pienessä roolissa, vihollisista rakastavaisiksi ja feikkideittailu ilmeisesti trooppeina, mutta hahmojen välinen "suhde" oli lähinnä toksista traumabondaamista.
Useita juonellisesti turhia kohtauksia, esimerkiksi en nähnyt mitään painoarvoa Mion keikistelyssä tennisottelussa pikkuhameessaan ja levitellessään spagaatteja ja kärrynpyöriä kameroille.
En tiedä mitä odotin kirjalta, mutta huomaan jääneeni tyytymättömäksi moneltakin osalta. Ilmeisesti tässä yritetty tunkea liikaa asioita yksien kansien väliin ja lopputuloksena on yksi iso kaaos.
Teksti itsessään siistiä, hetkittäin kuitenkin kömpelöitä lauseita ja liiallisuuksiin kuvailua, kuitenkaan kuvailematta oleellista. Dialogit puhekielineen oli raskaita, jopa lapsellisia ja ylä-astemaisia draamailuita, päähenkilöt kuitenkin aikuisia ihmisiä. Kun kyse on kotimaisesta kirjallisuudesta (ja suomi on niin kaunis kieli!) en haluaisi nähdä finglishiä valmiissa teoksessa.
Hahmot jäivät todella pintapuolisiksi. Miolla vaikeaa äitisuhdetta, bakteerikammoa, ahdistusta, uniongelmaa, syömishäiriötä ja niin edelleen, mutta mihinkään ei pureuduttu, mitään ei käsitelty. Asiat jätettiin levälleen ja kuin taikaiskusta 3 viikon retriitti paransi Mion lähes kaikista vaivoistaan. Adam hahmona jäi täysin etäiseksi, saamatta mitään kosketuspintaa. 3. persoona kertojana on varmasti yksi syy tähän yksiulotteisuuteen.
Romanssi hirmuisen pienessä roolissa, vihollisista rakastavaisiksi ja feikkideittailu ilmeisesti trooppeina, mutta hahmojen välinen "suhde" oli lähinnä toksista traumabondaamista.
Useita juonellisesti turhia kohtauksia, esimerkiksi en nähnyt mitään painoarvoa Mion keikistelyssä tennisottelussa pikkuhameessaan ja levitellessään spagaatteja ja kärrynpyöriä kameroille.
En tiedä mitä odotin kirjalta, mutta huomaan jääneeni tyytymättömäksi moneltakin osalta. Ilmeisesti tässä yritetty tunkea liikaa asioita yksien kansien väliin ja lopputuloksena on yksi iso kaaos.
August 29, 2024
On ollut ilo seurata Äkkimakean taivalta instassa kirjailijan stoorien kautta, ja vielä suurempi ilo oli saada valmis kirja luettavaksi. Se on esineenä hurjan kaunis – kiitos kirjailijan siskon suunnitteleman kannen –, ja sisältö vastaa sitä mitä kansi lupaa.
Äkkimakea on rehellistä feelgood-kirjallisuutta, mutta tuntuu linkittyvän ennemmin kansainväliseen genrekenttäänsä kuin suomalaiseen. Se sopii tarinaan oikein mainiosti, koska Äkkimakeassa liikutaan superjulkkisten ja showbisneksen maailmassa. Sen kääntöpuoletkin tulevat tutuiksi, vaikka säihkettäkin genrelle sopivasti riittää.
Sateenkaarevuus oli ihanaa! Vaikka Suomessa julkaistaan paljon feelgoodia, sateenkaaripareja ei ole kotimaisissa genren teoksissa pääosassa vielä kovin usein nähty. Mion ja Adamin tarinaa lukeekin ilokseen myös siksi, että hyvät kvääriromanssit ovat edelleen harvinaista herkkua. Toivottavasti Äkkimakea on osaltaan taas raivaamassa niille tilaa. ❤️
Mio on päähenkilönä sympaattinen ja hänen kipuilunsa hyvin kuvattua, vaikka se maailma, jossa Mio elää, onkin varmasti useimmille lukijoille vieras. Juuri siksi se tarjoaa kuitenkin myös oivallista eskapismia, kun omasta arjesta pääsee kunnolla etäälle.
Erikseen haluan vielä kehua kirjan loppua, joka oli voimakas ja hieno. Kohtauksesta syntyi väkevä mielikuva, jonka silmät sulkiessa pystyi näkemään terävästi piirrettynä. Ah.
Äkkimakea on rehellistä feelgood-kirjallisuutta, mutta tuntuu linkittyvän ennemmin kansainväliseen genrekenttäänsä kuin suomalaiseen. Se sopii tarinaan oikein mainiosti, koska Äkkimakeassa liikutaan superjulkkisten ja showbisneksen maailmassa. Sen kääntöpuoletkin tulevat tutuiksi, vaikka säihkettäkin genrelle sopivasti riittää.
Sateenkaarevuus oli ihanaa! Vaikka Suomessa julkaistaan paljon feelgoodia, sateenkaaripareja ei ole kotimaisissa genren teoksissa pääosassa vielä kovin usein nähty. Mion ja Adamin tarinaa lukeekin ilokseen myös siksi, että hyvät kvääriromanssit ovat edelleen harvinaista herkkua. Toivottavasti Äkkimakea on osaltaan taas raivaamassa niille tilaa. ❤️
Mio on päähenkilönä sympaattinen ja hänen kipuilunsa hyvin kuvattua, vaikka se maailma, jossa Mio elää, onkin varmasti useimmille lukijoille vieras. Juuri siksi se tarjoaa kuitenkin myös oivallista eskapismia, kun omasta arjesta pääsee kunnolla etäälle.
Erikseen haluan vielä kehua kirjan loppua, joka oli voimakas ja hieno. Kohtauksesta syntyi väkevä mielikuva, jonka silmät sulkiessa pystyi näkemään terävästi piirrettynä. Ah.
February 29, 2024
viihdyin tän parissa ihan super hyvin ja luinkin tän parilta istumalta alusta loppuun. tää oli niin mun kirja aiheellaan, superjulkkis maailmallaan ja queereilla hahmoillaan. mio ja adam oli molemmat niin ihania ja symppiksiä hahmoina. ja rakastin sitä kasuaalia ja lempeää queeriyttä jota nää hahmot ja tää kirja edusti. mion ajatuksenjuoksu oli jotenki tosi realistista ja käsinkosketeltavaa. rakastin sitä, että tässä oli romanssin lisäks paljon syvyyttä muutenkin. kuitenkin lopulta mun suurimmaks kritiikin aiheeks jäi se, että se romanssi jäi lopulta tosi pieneen osaan vaikka tää puhtaana romantiikkana markkinoitiin. jotenki tuntu että tää ois voinu olla vaikka sata sivua pidempi niin että siihen ois mahtunu sekä mion hankaluudet, itsetutkiskelu ja omien halujen ymmärtäminen että sen lisäks myös syvemmälle etenevä romanssi pääparin välillä. maailmanluokan superstara konteksti ja klassisten tropejen (fake dating & rivals to lovers) käyttäminen jotenkin anto olettaa ja odottaa et se romanssi ois suuremmassa osassa ollu. lisäks mion vaikeuksien syvyyteen nähden tuntu että lopun käännös tapahtu liian helposti ja ei sen takii tuntunu kovin realistiselta. ihana makea symppis kirja tää kuitenkin oli ja tykkäsin paljon <3
January 2, 2025
edit kuukausia myöhemmin: lukukokemus jäi niin isosti mieleen että nostan arvion mielelläni viiteen tähteen.
heti lukemisem jälkeen: tää on jotain 4,5 ja spesifin 4,75 tähden väliltä. viidestä tää jää samasta syystä mikä vaivaa nykykirjallisuutta suomessa: just kun oikeasti alkaa tapahtua, vedetään langat liian nopeasti nippuun ja lyödään loppu-leima perään. tässä kaipasin helposti 100 lisäsivua tarinan ja eritoten romanssin syventämistä varten.
nimestä (joka ei oikeastaan sovi tälle) ja markkinoinnista huolimatta kyse ei ollenkaan ole feelgood- tai romanssivetoisesta kirjasta, vaan oikeastaan mulle äkkimakea on kirja yksinäisyydestä, julkisuuden hinnasta ja kääntöpuolista, kontrollista, ahdistuksesta, pelosta pelosta pelosta.
no ne lähes viisi tähteä kuitenkin siis annan ja pidin tästä ihan hirveästi (ja siksikin olisin lukenut enemmän). hahmot ovat hauraita, aidon tuntuisia, vereslihalla. tunnelmaa on aina vaikea kuvata, niin tässäkin, mutta se oli tässä parasta ja vei täysin mukanaan. en pidä enemies to lovers -troopista ja onneksi tässä sen eteneminen oli aika nopeaa, ois kyllä saanut olla nopeampaakin (tai poissa kokonaan, heh). romanssi on upeasti kirjoitettu, ja kaiken tapahtuvan kokee ja näkee sielunsa silmin. kieli on kaunista ja soljuvaa, kaiken kaikkiaan tää on ihana kirja jonka tiedän haluavani lukea vielä uudelleen. ehkä montakin kertaa.
sukupuoli ja kasuaali queeriys on tässä kevyttä ja ihanaa. mion sukupuolta hipaistaan useammin, mutta ei kerrota liikaa. maailma on rakennettu tuntumaan k-popilta, vaikka se sijoittuukin new yorkiin ja siten ehkä länsimaiseen poppiin, mutta musabisnes tapahtumapaikkana on joka tapauksessa upea.
heti lukemisem jälkeen: tää on jotain 4,5 ja spesifin 4,75 tähden väliltä. viidestä tää jää samasta syystä mikä vaivaa nykykirjallisuutta suomessa: just kun oikeasti alkaa tapahtua, vedetään langat liian nopeasti nippuun ja lyödään loppu-leima perään. tässä kaipasin helposti 100 lisäsivua tarinan ja eritoten romanssin syventämistä varten.
nimestä (joka ei oikeastaan sovi tälle) ja markkinoinnista huolimatta kyse ei ollenkaan ole feelgood- tai romanssivetoisesta kirjasta, vaan oikeastaan mulle äkkimakea on kirja yksinäisyydestä, julkisuuden hinnasta ja kääntöpuolista, kontrollista, ahdistuksesta, pelosta pelosta pelosta.
no ne lähes viisi tähteä kuitenkin siis annan ja pidin tästä ihan hirveästi (ja siksikin olisin lukenut enemmän). hahmot ovat hauraita, aidon tuntuisia, vereslihalla. tunnelmaa on aina vaikea kuvata, niin tässäkin, mutta se oli tässä parasta ja vei täysin mukanaan. en pidä enemies to lovers -troopista ja onneksi tässä sen eteneminen oli aika nopeaa, ois kyllä saanut olla nopeampaakin (tai poissa kokonaan, heh). romanssi on upeasti kirjoitettu, ja kaiken tapahtuvan kokee ja näkee sielunsa silmin. kieli on kaunista ja soljuvaa, kaiken kaikkiaan tää on ihana kirja jonka tiedän haluavani lukea vielä uudelleen. ehkä montakin kertaa.
sukupuoli ja kasuaali queeriys on tässä kevyttä ja ihanaa. mion sukupuolta hipaistaan useammin, mutta ei kerrota liikaa. maailma on rakennettu tuntumaan k-popilta, vaikka se sijoittuukin new yorkiin ja siten ehkä länsimaiseen poppiin, mutta musabisnes tapahtumapaikkana on joka tapauksessa upea.
March 8, 2024
Oona Pohjolaisen Äkkimakea (Kosmos, 2024) kuulosti ennakkotietojen perusteella juuri sellaiselta kirjalta, joita rakastan. Huippuartisti Mio joutuu managerinsa suostuttelemana aloittamaan pr-suhteen toisen artistin, Adamin, kanssa. Ja tietenkin Adam vaikuttaa vihaavan Mioa, mikä aiheuttaa kitkaa kaksikon välille.
Kirja oli juuri niin suloinen ja eskapistinen mitä kuvittelin! Ihanan pehmeä ja pörröinen. Tuoksuvia kylpyjä ja upottavia vuoteita hotellihuoneissa.
Kaiken untuvan ja sadunomaisuuden keskellä kirja tutkii koskettavasti, miten superjulkisuus voi olla vankila. Yksinäisyys ja etäisyys muista ihmisistä pusertaa Mioa kasaan. Kaikki tavallainen on ollut kaukaista jo kauan. Kaikki Mion ystävät ovat töissä hänelle. Fanit jumaloivat häntä, mutta jotkut lähettävät hänelle partaveitsenteriä, nauloja, neuloja ja kynnenpalasia.
Rakastin:
+ Mio performoi sukupuolta kutkuttavan moninaisin tavoin. Pidän siitä, ettei häntä runnota mihinkään laatikkoon.
+ Tuoksujen kuvaus on kirjassa aivan omalla tasollaan! En muista, missä toisessa kirjassa tuoksut saisivat näin kutkuttavan paljon tilaa!
+ Intertekstuaalisuus ja populaarikulttuuriviittaukset sopivat kaikki täydellisesti kirjan maailmaan ja teemoihin: Marilyn, keisarinna Sisi, Prinsessa Ruusunen…
+ Ruusunmakuiset lokum-karkit saavat ihan uuden merkityksen tän kirjan myötä! (Niitä oli myös tarjolla kirjan julkkareissa, miten täydellistä!)
Jäin pohtimaan:
+ Joissain kohdissa tuntuu, että Adam ja Mio avautuvat toisilleen liian helposti, liian aikaisin. Ehkä olisin kaivannut, että kyräilyä heidän välillään olisi pitkitetty enemmän?
+ Hämmentää, miksei upporikkaan Mion hyvinvointitiimi puutu Mion uniongelmiin aiemmin. Mutta ehkä hyvinvointi on lopulta aina kapitalistisessa yhteiskunnassa toissijaista niin kauan, kun työkyky pysyy yllä.
Moni viime aikoina lukemani kirja on lässähtänyt loppua kohden, joten rakastin sitä, että Äkkimakea tuntuu pikemminkin lähtevän lentoon lopun lähestyessä. Rakastin monia asioita kirjan loppupuolella ja erityisesti viimeistä kohtausta! Vaikka kirjassa on synkkiä ja raadollisia sävyjä, loppu hehkuu lohdullista lempeyttä ja toiveikkuutta. <3
Kirja oli juuri niin suloinen ja eskapistinen mitä kuvittelin! Ihanan pehmeä ja pörröinen. Tuoksuvia kylpyjä ja upottavia vuoteita hotellihuoneissa.
Kaiken untuvan ja sadunomaisuuden keskellä kirja tutkii koskettavasti, miten superjulkisuus voi olla vankila. Yksinäisyys ja etäisyys muista ihmisistä pusertaa Mioa kasaan. Kaikki tavallainen on ollut kaukaista jo kauan. Kaikki Mion ystävät ovat töissä hänelle. Fanit jumaloivat häntä, mutta jotkut lähettävät hänelle partaveitsenteriä, nauloja, neuloja ja kynnenpalasia.
Rakastin:
+ Mio performoi sukupuolta kutkuttavan moninaisin tavoin. Pidän siitä, ettei häntä runnota mihinkään laatikkoon.
+ Tuoksujen kuvaus on kirjassa aivan omalla tasollaan! En muista, missä toisessa kirjassa tuoksut saisivat näin kutkuttavan paljon tilaa!
+ Intertekstuaalisuus ja populaarikulttuuriviittaukset sopivat kaikki täydellisesti kirjan maailmaan ja teemoihin: Marilyn, keisarinna Sisi, Prinsessa Ruusunen…
+ Ruusunmakuiset lokum-karkit saavat ihan uuden merkityksen tän kirjan myötä! (Niitä oli myös tarjolla kirjan julkkareissa, miten täydellistä!)
Jäin pohtimaan:
+ Joissain kohdissa tuntuu, että Adam ja Mio avautuvat toisilleen liian helposti, liian aikaisin. Ehkä olisin kaivannut, että kyräilyä heidän välillään olisi pitkitetty enemmän?
+ Hämmentää, miksei upporikkaan Mion hyvinvointitiimi puutu Mion uniongelmiin aiemmin. Mutta ehkä hyvinvointi on lopulta aina kapitalistisessa yhteiskunnassa toissijaista niin kauan, kun työkyky pysyy yllä.
Moni viime aikoina lukemani kirja on lässähtänyt loppua kohden, joten rakastin sitä, että Äkkimakea tuntuu pikemminkin lähtevän lentoon lopun lähestyessä. Rakastin monia asioita kirjan loppupuolella ja erityisesti viimeistä kohtausta! Vaikka kirjassa on synkkiä ja raadollisia sävyjä, loppu hehkuu lohdullista lempeyttä ja toiveikkuutta. <3
April 20, 2024
tykkäsin tästä paljon, mut samaan aikaan tuntu siltä, että jotain jäi uupumaan. ajatus kirjan taustalla oli ihan super kiinnostavan oloinen, mut luulen että loppujen lopuks näin lyhyessä kirjassa kaikkea ei keretä käsittelemään halutulla tavalla.
tuntu myös, että mioo lukuunottamatta kaikki hahmot jäi todella etäisiksi. adam esimerkiks oli isossa roolissa tässä kirjassa, mutta tuntuu, ettei siitä samaan aikaan saanut tietää mitään??? kaikki oli ohi jo ennen ku asiat oli ees päässy alkamaan, ja se tuntu vähän samalta, kun joku ojentaa sulle karkkia mut vetäsee sen pois ennen ku kerkeet ottamaan sen.
plussaa kuitenkin siitä, että teos oli suomenkielinen. adjektiiveilla ja verbeillä leikittely oli niin ihanan virkistävää. ylipäätään teksti oli ihan todella kaunista. kuten moni muukin on sanonut: tää oli todella herkullista luettavaa <3
tuntu myös, että mioo lukuunottamatta kaikki hahmot jäi todella etäisiksi. adam esimerkiks oli isossa roolissa tässä kirjassa, mutta tuntuu, ettei siitä samaan aikaan saanut tietää mitään??? kaikki oli ohi jo ennen ku asiat oli ees päässy alkamaan, ja se tuntu vähän samalta, kun joku ojentaa sulle karkkia mut vetäsee sen pois ennen ku kerkeet ottamaan sen.
plussaa kuitenkin siitä, että teos oli suomenkielinen. adjektiiveilla ja verbeillä leikittely oli niin ihanan virkistävää. ylipäätään teksti oli ihan todella kaunista. kuten moni muukin on sanonut: tää oli todella herkullista luettavaa <3
March 30, 2024
Mä luin tän yheltä istumalta muutamassa tunnissa ja halusin iiiiihan törkeesti rakastaa tätä! Tosi kiinnostava miljöö ja realistinen maailma, ihana vibe tässä oli! Ite Swiftienä fanikulttuuri on tuttu ja myös se hulluus mihin jotkut fanit vajoo mut ite en haluis ajatella fanikulttuureja näin negatiivisina ja artisteja ihan kyllästyneinä ku monet oikeesti nauttii siitä, mut se oliki tän kirjan lähtökohta (julkisuuden negatiivisempi puoli) nii ymmärrän täysin!
Romanssi oli ihanan pehmee ja lempee mut tosi pieni osa tarinaa (en oikeesti nähny hirveesti sitä luvattua enemies to lovers ja fake dating ku ne meni aika nopeesti ohi) ja olisin halunnu ENEMMÄN sitä!! Vähemmän sellasta synkkyyteen vajoamista ja enemmän lovee koska nyt tuntu ensin et se suhde oli osa ongelmaa ja toksinen vaik ei ollu ees!
Aluks mul oli vaikeuksia sukupuolen(ttomuuden) kanssa ku oli vaikee kuvitella mut kyl se siitä sit helpottu ku ei välittäny liikaa <3 mulla helposti menee ihon alle tollaset ahdistukset ja mental health jutut nii tää oli yllättävän raskas ja synkkä en odottanu sitä!
Mut kaikesta huolimatta tosi nopee ja silleen "kevyt" ja tykkäsin paljon IHANAN kuvailevasta ja kauniista tekstistä, hienosta rakennuksesta ja lähestyttävistä päähahmoista! <33 ja oon 100% tuoksuihminen nii se sai multa ihan täydet pisteet IHANAT TUOKSUT
Romanssi oli ihanan pehmee ja lempee mut tosi pieni osa tarinaa (en oikeesti nähny hirveesti sitä luvattua enemies to lovers ja fake dating ku ne meni aika nopeesti ohi) ja olisin halunnu ENEMMÄN sitä!! Vähemmän sellasta synkkyyteen vajoamista ja enemmän lovee koska nyt tuntu ensin et se suhde oli osa ongelmaa ja toksinen vaik ei ollu ees!
Aluks mul oli vaikeuksia sukupuolen(ttomuuden) kanssa ku oli vaikee kuvitella mut kyl se siitä sit helpottu ku ei välittäny liikaa <3 mulla helposti menee ihon alle tollaset ahdistukset ja mental health jutut nii tää oli yllättävän raskas ja synkkä en odottanu sitä!
Mut kaikesta huolimatta tosi nopee ja silleen "kevyt" ja tykkäsin paljon IHANAN kuvailevasta ja kauniista tekstistä, hienosta rakennuksesta ja lähestyttävistä päähahmoista! <33 ja oon 100% tuoksuihminen nii se sai multa ihan täydet pisteet IHANAT TUOKSUT
March 29, 2024
Äkkimakea oli juuri niin makea, kun kirjan ulkomuoto, kansi ja markkinointi antoi olettaa. Mutta makean ja vaaleanpunaisen pinnan alla on myös väkevää salmiakkia. Tällä tarkoitan sitä että glamourin, showbisneksen ja orastavan romanssin ohella kirjassa on syvempiä ja tummempia teemoja itsensä kadottamisesta unettomuuteen ja sen seurauksiin. Mun mielestä itsensäkadottamisen ja Mion hapuileva utuisuus välittyi upeasti kerronnassa ja pidin Mion aidon rehellisesti henkilöhahmosta kovasti.
Iso plussa queer-romanssista, näitä on aina ilo lukea. Mutta eniten vaikutuin kirjan voimakkaasta lopetuksesta. Joku kuvasi, että loppuhuipennus oli väkevä ja minusta se on juuri oikea sana kuvaamaan sitä. Aivan kuten salmiakkikarkeissa sisältä paljastuva jauhe on väkevää, kunnes se haipuu makeaksi mauksi suussa. Sellainen juuri oli Äkkimakean lopetus. Tämä kirja oli kuin karkki, salmiakki sisuksella, väkevää jauhetta unohtamatta. Kokonaisuus on balanssissa, mutta se jauhesydän kruunaa kaiken.
Vähän jäin kaipaamaan enemmän romantiikka, koska sen rooli kirjassa ei ollut niin vahva, mitä odotin kaiken ennakkotiedon perusteella. Muuten tää kirja oli bueno!
Iso plussa queer-romanssista, näitä on aina ilo lukea. Mutta eniten vaikutuin kirjan voimakkaasta lopetuksesta. Joku kuvasi, että loppuhuipennus oli väkevä ja minusta se on juuri oikea sana kuvaamaan sitä. Aivan kuten salmiakkikarkeissa sisältä paljastuva jauhe on väkevää, kunnes se haipuu makeaksi mauksi suussa. Sellainen juuri oli Äkkimakean lopetus. Tämä kirja oli kuin karkki, salmiakki sisuksella, väkevää jauhetta unohtamatta. Kokonaisuus on balanssissa, mutta se jauhesydän kruunaa kaiken.
Vähän jäin kaipaamaan enemmän romantiikka, koska sen rooli kirjassa ei ollut niin vahva, mitä odotin kaiken ennakkotiedon perusteella. Muuten tää kirja oli bueno!
April 8, 2024
3,5⭐️
voi tää oli ihana, tykkäsin tosi tosi paljon!!! Täydellinen ihanan lämmin välipalalukeminen, josta löyty myös synkempiä teemoja, joten ei ollu pelkkää höttöstä hattaraa kuitenkaan :) Romanssi oli mun mielestä aivan ihanan suloinen, mutta oisin halunnu ehkä vielä enemmän sitä!!! Se romanssin onnellisin vaihe, missä ne vietti eniten aikaa keskenään mentii aika nopeella time skipillä ohi, oisin halunnu lisää yksityiskohtia: mistä mio ja adam puhu keskenään, millasia ajatuksia ne jako kesken��än?
Tää taas saattaa johtua siitä että oon lukenu viime aikoina paljon useemmasta näkökulmasta kirjotettuka kirjoja, mut sivuhahmoista moni jäi mulle vähän etäiseks, oisin palanu halusta kuulla tarkemmin mikä oli esim Adamin, Lisan tai etenki Stinan tarina!
Lukukokemuksesta nautin kuitenki tosi paljon, en oo hetkeen lukenu suomalaista kirjallisuutta ja kielessä huomaa kyllä aina eron käännöksiin, vaikka suomeksi tehdään laadukkaita käännöksiäkin. Silti jotenki eri asia ku jokainen sanankäänne on mietitty jo alunperin suomen kielellä, tää oli herkullista luettavaa 🩷
voi tää oli ihana, tykkäsin tosi tosi paljon!!! Täydellinen ihanan lämmin välipalalukeminen, josta löyty myös synkempiä teemoja, joten ei ollu pelkkää höttöstä hattaraa kuitenkaan :) Romanssi oli mun mielestä aivan ihanan suloinen, mutta oisin halunnu ehkä vielä enemmän sitä!!! Se romanssin onnellisin vaihe, missä ne vietti eniten aikaa keskenään mentii aika nopeella time skipillä ohi, oisin halunnu lisää yksityiskohtia: mistä mio ja adam puhu keskenään, millasia ajatuksia ne jako kesken��än?
Tää taas saattaa johtua siitä että oon lukenu viime aikoina paljon useemmasta näkökulmasta kirjotettuka kirjoja, mut sivuhahmoista moni jäi mulle vähän etäiseks, oisin palanu halusta kuulla tarkemmin mikä oli esim Adamin, Lisan tai etenki Stinan tarina!
Lukukokemuksesta nautin kuitenki tosi paljon, en oo hetkeen lukenu suomalaista kirjallisuutta ja kielessä huomaa kyllä aina eron käännöksiin, vaikka suomeksi tehdään laadukkaita käännöksiäkin. Silti jotenki eri asia ku jokainen sanankäänne on mietitty jo alunperin suomen kielellä, tää oli herkullista luettavaa 🩷
July 24, 2025
2,5 ⭐️ Paljon teemoja jotka jäi valjuiksi (ei käsitelty ollenkaan tai sitten sivulausees mainittiin), myös päähenkilöiden välinen suhde ei ollut niin isossa käsittelyssä ku oisin halunnut
March 9, 2024
3,5 tähteä.
Oona Pohjolaisen Äkkimakea oli minulle yksi tämän kevään odotetuimpia kotimaisia kirjatapauksia, ja luinkin sen hetkessä. Kaunis vaaleanpunainen kansi lupailee sokeria ja pehmeitä sävyjä, mutta omalla kohdallani tarinasta nousi kaikkein vahvimmin esiin toksinen julkkiskulttuuri, fanien ongelmallinen käytös ja se, miten helposti yksilö jää viihdekoneiston rattaiden armoille.
Mio on supertähti, joka tuntuu kadottaneen otteen omasta tähteydestään ja siitä, kuka hän on silloin, kun häntä ei arvioida fanien ja viihdebisneksen odotusten ja toiveiden kautta. Samaan aikaan hän pelkää nykyisen asemansa menettämistä eikä osaa päättää, onko hän pelkkä huijari vai sittenkin viihteen the chosen one, jolla on etuoikeus kuuluisuuteen. Entistä monimutkaisemmiksi asiat muuttuvat, kun Mio aloittaa valesuhteen nousevan muusikon Adamin kanssa, minkäpä muun kuin PR:n vuoksi.
Äkkimakea ei millään tavalla silottele julkisuuden kiroja, vaan maalaa siitä raadollisen ja synkeän kuvan. Hätkähdyttäviä yksityiskohtia on paljon, ja esimerkiksi fanikulttuuri näyttäytyy Mion silmissä äärimmäisen toksisena asiana, joka ennen pitkää lähinnä nielee ihailun kohteensa. Tällaisia ilmiöitä itse sivusta jonkin verran seuranneena koin, että Pohjolainen käsittelee niitä hyvin kiinnostavasti (esimerkiksi DeuxMoi-maininta sai hymähtämään, koska tietty).
Mio ja Adam olivat todella sympaattisia yhdessä, ja pidin Adamista paljon, mutta heidän romanssinsa jäi muuhun verrattuna vähän etäiseksi. Asiaan vaikutti varmaankin se, että markkinoinnin perusteella odotin tarinan olevan vahvemmin romantiikkagenreä feikkideittailu-trooppeineen kaikkineen. Äkkimakea on kuitenkin minulle enemmän hahmotutkielma Miosta, ja siitä näkökulmasta on ihan ymmärrettävää, että romanssi jättäytyy etäämmälle.
Silti, Miolla ja Adamilla on monia ihania pehmeitä hetkiä yhdessä (Mion tupsahtaminen Adamin liveen oli suosikkini yhteisten yöllisten hengailujen lisäksi), ja kuten moni muukin, ihastuin Äkkimakean kauniiseen ja toiveikkaaseen loppuun. Äkkimakea tuntuu hyvällä tavalla erilaiselta teokselta kotimaisessa julkaisukentässä, ja toivoisin näkeväni tällaista lisääkin.
Oona Pohjolaisen Äkkimakea oli minulle yksi tämän kevään odotetuimpia kotimaisia kirjatapauksia, ja luinkin sen hetkessä. Kaunis vaaleanpunainen kansi lupailee sokeria ja pehmeitä sävyjä, mutta omalla kohdallani tarinasta nousi kaikkein vahvimmin esiin toksinen julkkiskulttuuri, fanien ongelmallinen käytös ja se, miten helposti yksilö jää viihdekoneiston rattaiden armoille.
Mio on supertähti, joka tuntuu kadottaneen otteen omasta tähteydestään ja siitä, kuka hän on silloin, kun häntä ei arvioida fanien ja viihdebisneksen odotusten ja toiveiden kautta. Samaan aikaan hän pelkää nykyisen asemansa menettämistä eikä osaa päättää, onko hän pelkkä huijari vai sittenkin viihteen the chosen one, jolla on etuoikeus kuuluisuuteen. Entistä monimutkaisemmiksi asiat muuttuvat, kun Mio aloittaa valesuhteen nousevan muusikon Adamin kanssa, minkäpä muun kuin PR:n vuoksi.
Äkkimakea ei millään tavalla silottele julkisuuden kiroja, vaan maalaa siitä raadollisen ja synkeän kuvan. Hätkähdyttäviä yksityiskohtia on paljon, ja esimerkiksi fanikulttuuri näyttäytyy Mion silmissä äärimmäisen toksisena asiana, joka ennen pitkää lähinnä nielee ihailun kohteensa. Tällaisia ilmiöitä itse sivusta jonkin verran seuranneena koin, että Pohjolainen käsittelee niitä hyvin kiinnostavasti (esimerkiksi DeuxMoi-maininta sai hymähtämään, koska tietty).
Mio ja Adam olivat todella sympaattisia yhdessä, ja pidin Adamista paljon, mutta heidän romanssinsa jäi muuhun verrattuna vähän etäiseksi. Asiaan vaikutti varmaankin se, että markkinoinnin perusteella odotin tarinan olevan vahvemmin romantiikkagenreä feikkideittailu-trooppeineen kaikkineen. Äkkimakea on kuitenkin minulle enemmän hahmotutkielma Miosta, ja siitä näkökulmasta on ihan ymmärrettävää, että romanssi jättäytyy etäämmälle.
Silti, Miolla ja Adamilla on monia ihania pehmeitä hetkiä yhdessä (Mion tupsahtaminen Adamin liveen oli suosikkini yhteisten yöllisten hengailujen lisäksi), ja kuten moni muukin, ihastuin Äkkimakean kauniiseen ja toiveikkaaseen loppuun. Äkkimakea tuntuu hyvällä tavalla erilaiselta teokselta kotimaisessa julkaisukentässä, ja toivoisin näkeväni tällaista lisääkin.
March 11, 2024
Ajatuksen tasolla kiinnostava, toteutuksena kaksiulotteinen. Kieli taipui taiteellisuudessaan kömpelyyteen ja vertauskuvat lähtivät ihan laukalle. Teemat kepeistä syviin jäivät ohuiksi, ja loppu oli mitäänsanomaton.
March 12, 2024
Todella tehokas ja sydämeen asti säväyttävä kirja itsen hukkaamisesta ja valtavan huomion ja paineen alla elämisestä. Sekin tuli mieleen että miten petollista onkaan se että voi elää pitkäänkin sen ehdoilla missä on hyvä ja unohtaa se mikä tekee itselle/muille hyvää.
April 26, 2024
Kiinnostava, tunteita ja tekstuureja ihastuttavan lähestyttävästi kuvaileva kirja, joka tuntui lopulta jäävän hieman etäiseksi. Tykkäsin siis kovasti kirjan tavasta tuoda viihdemaailman (tai ennemminkin viihdeteollisuuden) epäkohdat julkisuuteen ja miten raadollista viihteen aikaansaaminen on, vaikkakin herkästi mielessäni yhdistin kirjan sisällön k-popista tuttuun musiikin kaupallistumiseen ja jopa massatuotantoon. Mion päänsisäinen maailma oli ehdottomasti kirjan kohokohtia, kuten hänen persoonansa ylipäänsä. Ilahduin, miten sukupuolta ei juurikaan alleviivattu tekstissä, ja toisaalta siitä, miten kirja tuntui olevan ns. ya-kirjallisuutta aikuisille. Mion pohdinnat resonoivat itsessäkin.
Toisaalta hämmensi, miten kirjaa on kuvattu feelgoodin edustajaksi, sillä kirja tuntui olevan hyvin kaukana pelkästään hyvää mieltä tuovasta kirjallisuudesta, ellen nyt ole täysin ymmärtänyt feelgoodin merkitystä väärin. Ennemmin tässä käsiteltiin negatiivisia tunteita ja vaikeuksia, eikä vain upottu hyvän mielen pilveen, vaikka tuoksuja ja tuntemuksia kuvaillessa melkein pystyikin keikahtamaan Mion elämän keskelle. Itselleni myös tarinan romanssipuoli jäi turhan etäiseksi, vaikka siitä kovasti pidinkin - ei ollut mitenkään vaivaannuttavasti kirjoitettua, tuntui todelliselta ja romanssin kehittymisen lukemisesta tuli hyvälle tuulelle + sivut kääntyivät tuosta noin vaan. Olisin ehkä kaivannut hieman lisäfokusta romanssin kuvailuun tai ainakin lisäsivuja tarinaan.
Sinänsä loppu ei tullut liian ajoissa, vaan oli pikemminkin sopiva, miten se olikaan toteutettu. Kohtauksessa oli todellakin tavoitettu äkkimakeaa tunnelmaa kirjan nimen mukaisesti. Mutta, olisin viihtynyt maailmassa pidempäänkin ja ehkä juuri saaden selkoa romanssiin. Sitten taas jos pohtii sisältöä ennen kaikkea kirjan nimen perusteella, tunnuin saavan hyvin kiinni siitä, miksi juuri Äkkimakea. Tavallaan lopussa myös sidottiin langat sujuvasti yhteen, äkkimakea oli julkisuuden taianomaisuutta, ikävän makea pala kurkussa, liian uskomattomalta tuntuvaa romanssia.
Toisaalta hämmensi, miten kirjaa on kuvattu feelgoodin edustajaksi, sillä kirja tuntui olevan hyvin kaukana pelkästään hyvää mieltä tuovasta kirjallisuudesta, ellen nyt ole täysin ymmärtänyt feelgoodin merkitystä väärin. Ennemmin tässä käsiteltiin negatiivisia tunteita ja vaikeuksia, eikä vain upottu hyvän mielen pilveen, vaikka tuoksuja ja tuntemuksia kuvaillessa melkein pystyikin keikahtamaan Mion elämän keskelle. Itselleni myös tarinan romanssipuoli jäi turhan etäiseksi, vaikka siitä kovasti pidinkin - ei ollut mitenkään vaivaannuttavasti kirjoitettua, tuntui todelliselta ja romanssin kehittymisen lukemisesta tuli hyvälle tuulelle + sivut kääntyivät tuosta noin vaan. Olisin ehkä kaivannut hieman lisäfokusta romanssin kuvailuun tai ainakin lisäsivuja tarinaan.
Sinänsä loppu ei tullut liian ajoissa, vaan oli pikemminkin sopiva, miten se olikaan toteutettu. Kohtauksessa oli todellakin tavoitettu äkkimakeaa tunnelmaa kirjan nimen mukaisesti. Mutta, olisin viihtynyt maailmassa pidempäänkin ja ehkä juuri saaden selkoa romanssiin. Sitten taas jos pohtii sisältöä ennen kaikkea kirjan nimen perusteella, tunnuin saavan hyvin kiinni siitä, miksi juuri Äkkimakea. Tavallaan lopussa myös sidottiin langat sujuvasti yhteen, äkkimakea oli julkisuuden taianomaisuutta, ikävän makea pala kurkussa, liian uskomattomalta tuntuvaa romanssia.
March 16, 2024
Niin söpö, sympaattinen ja osin surullinen!
June 19, 2024
3.5
Toisin kuin monet muut, en törmännyt tähän instagramissa, enkä tiennyt kirjasta mitään muuta, kuin mitä takakansi lupaili. Odotin enemies-to-lovers tropea, imelää romanssia ja varpaita kipristelevää söpöilyä.
Ja tota noin
Eihän tämä nyt semmonen sulonen romanssikirja ollut. Päähenkilöllä oli aimo annos mielenterveysongelmia ja pahaa oloa (eikä sinänsä ihme tuossa mailmassa) ja yritti niiden kanssa pärjäillä. Romanssi oli enemmänkin sivuosassa, tai noh ainakin kirjan jälkimmäisellä puoliskolla. En tiiä. Ehkä.
Hyvähän tää oli. Mio ja Adam, sekä muut hahmot olivat hyvin (joskaan eivät mainiosti) kirjoitettu, ja maailma oli mielenkiintoinen sekä uskottava, ainakin, jos ei sitä suurennuslasilla syynännyt.
Oliko tämä sitten kevyempää vai raskaampaa luettavaa. Ööh.. Niih...
Toisin kuin monet muut, en törmännyt tähän instagramissa, enkä tiennyt kirjasta mitään muuta, kuin mitä takakansi lupaili. Odotin enemies-to-lovers tropea, imelää romanssia ja varpaita kipristelevää söpöilyä.
Ja tota noin
Eihän tämä nyt semmonen sulonen romanssikirja ollut. Päähenkilöllä oli aimo annos mielenterveysongelmia ja pahaa oloa (eikä sinänsä ihme tuossa mailmassa) ja yritti niiden kanssa pärjäillä. Romanssi oli enemmänkin sivuosassa, tai noh ainakin kirjan jälkimmäisellä puoliskolla. En tiiä. Ehkä.
Hyvähän tää oli. Mio ja Adam, sekä muut hahmot olivat hyvin (joskaan eivät mainiosti) kirjoitettu, ja maailma oli mielenkiintoinen sekä uskottava, ainakin, jos ei sitä suurennuslasilla syynännyt.
Oliko tämä sitten kevyempää vai raskaampaa luettavaa. Ööh.. Niih...
March 19, 2024
Mukaansatempaava ja päällisin puolin herkullinen tarina. Paikoittain myös melko melankolinen. Juoneltaan jäi kovin kevyeksi, mutta extreme slow burn -romanssista tykkäsin.
Viehättäviä ja runollisia kuvauksia ja tooodella paljon intertekstuaalisia viittauksia ja popkulttuurireferenssejä, love it!
Koko kirja oli kuin sen yhden kohtauksen lokum-karkki: ruusulla maustettu, tomusokerilla päällystetty ja sitten kuitenkin sivumaultaan vähän pahanmakuinen, niin että makeanhimo ei taltu.
Viehättäviä ja runollisia kuvauksia ja tooodella paljon intertekstuaalisia viittauksia ja popkulttuurireferenssejä, love it!
Koko kirja oli kuin sen yhden kohtauksen lokum-karkki: ruusulla maustettu, tomusokerilla päällystetty ja sitten kuitenkin sivumaultaan vähän pahanmakuinen, niin että makeanhimo ei taltu.
March 3, 2024
viihdyttävä teos julkkismaailmasta, ihmissuhteista ja mielenterveydestä mut lopulta oisin kaivannu joko lisää syvyyttä kaikista aiheista tai keskittymistä vaan johonki tiettyyn. etenki mion ja adamin suhde eteni tosi nopeesti ja jäi vähän pinnalliseks siihen nähden, et tää on romantiikkaa genreltään
April 26, 2024
3,75⭐️
June 29, 2024
Klassinen ansa - kirja, jota ylistetään maasta taivaisiin instan vaikuttajaverkostossa, olikin vain keskinkertainen kevyehkö kesäkirja. Muistutti Demin rakkausnovelleja (ei sinänsä mikään huono asia!) ja fanfictionia; yksiulotteiset henkilöhahmot painiskelevat mitättömien ongelmien kanssa, on ontto rakkaustarina hekumallisine kuvauksineen (paljon hiusten sipaisuja ja käsiä lantion kaarella!) ja yritystä luoda Vakavastiotettava Taustatarina ja Ongelmallinen Äitisuhde joka jää turhakkeeksi. Erityismaininta inhokistani, eli ajankohtaisiin someilmiöihin viittaaminen: TikTok-maininnat tulevat olemaan vanhentuneita jo ensi viikolla.
Read
June 5, 2024A wonderfully sweet and bittersweet sneak peek into a world of music, celebrity culture, performance in all of its aspects, reminding me of Perfect Blue by Satoshi Kon and forcing me to see an anime version of Timothee Chalamét in the role of Mio which I'm not sorry about, not for the least. An escapist fantasy fiction, unapologetically so, with a shiny wrapping which is necessary for confectionairé products. Pohjolainen is unironically clear and pure and honest which is a rarity and should be celebrated.
Read
March 3, 2024Luin Äkkimakean parissa päivässä. Sen lukeminen tuntui siltä, kuin olisin maannut vaaleanpunaisessa huttuhattarassa uppotunueena Mion elämään. Varmasti tuo aivan ihana, herkullinen kansi vaikutti tähän tunteeseen. Tarina oli ihana ja siihen uppoutuminen toi kaivattua irtiottoa omasta arjesta.
Kirja käsitteli aiheita, jotka ovat itselleni äärimmäisen vieraita. Julkisuus, megatähden elämä, kiertueilla matkustaminen. Mutta samalla kirja käsitteli itselleni todella tuttuja aiheita. Minäkuvaa, elämän tarkoituksen etsimistä, epävarmuutta. Joissain hetkissä koin Mioon hyvin syvällistä samaistumista ja siksipä kirjan loputtua ehkä jäinkin pyörimään tuohon vaaleanpunaiseen huttuhattaraan niin, että jopa puhuminen tuntui tuottavan vaikeuksia.
Romanssi kirjassa oli pehmeä, kaunis. Täynnä itsellekin tuttuja tuntemuksia. Sitä, miten ei voi toisen mieltä ymmärtää, ellei siitä puhuta ääneen. Romanssi kuitenkin jäi hyvin pieneen rooliin ja jäin janoamaan lisää. Somen kautta olin saanut ymmärryksen, että romanssi olisi enemmän keskiössä.
Lukukokemus oli itselleni herättelevä ja huomasin pohtivani useaan otteeseen päähenkilön sukupuolta. Vasta luettuani muutamia arvioita, missä asiaa käsiteltiin, pystyin hyväksymään sen, että sillä ei ole tarinan kannalta väliä ja laajentamaan omaa maailmankuvaani paremmin. Siltä kannalta ajateltuna Äkkimakea on kirja, joka tulee varmasti myös myöhemmissä lukuhetkissä vaikuttamaan minuun lukijana.
Kirja käsitteli aiheita, jotka ovat itselleni äärimmäisen vieraita. Julkisuus, megatähden elämä, kiertueilla matkustaminen. Mutta samalla kirja käsitteli itselleni todella tuttuja aiheita. Minäkuvaa, elämän tarkoituksen etsimistä, epävarmuutta. Joissain hetkissä koin Mioon hyvin syvällistä samaistumista ja siksipä kirjan loputtua ehkä jäinkin pyörimään tuohon vaaleanpunaiseen huttuhattaraan niin, että jopa puhuminen tuntui tuottavan vaikeuksia.
Romanssi kirjassa oli pehmeä, kaunis. Täynnä itsellekin tuttuja tuntemuksia. Sitä, miten ei voi toisen mieltä ymmärtää, ellei siitä puhuta ääneen. Romanssi kuitenkin jäi hyvin pieneen rooliin ja jäin janoamaan lisää. Somen kautta olin saanut ymmärryksen, että romanssi olisi enemmän keskiössä.
Lukukokemus oli itselleni herättelevä ja huomasin pohtivani useaan otteeseen päähenkilön sukupuolta. Vasta luettuani muutamia arvioita, missä asiaa käsiteltiin, pystyin hyväksymään sen, että sillä ei ole tarinan kannalta väliä ja laajentamaan omaa maailmankuvaani paremmin. Siltä kannalta ajateltuna Äkkimakea on kirja, joka tulee varmasti myös myöhemmissä lukuhetkissä vaikuttamaan minuun lukijana.
July 26, 2025
Kenties itseä nuoremmalle kohderyhmälle kirjoitettu romaani 😅 - sitä maailmaa, joka alkaa olla minulle etäisempi, mutta juuri siksi raikas ja kiinnostava lukukokemus! Pohjalaisen maailma glitteröi vetävästi, ja etenkin romanssipuoli onnistuu: enemies to lovers -trooppi toimii ja tuo mukanaan ihanaa feelgood-vibaa, jota olisin mielelläni seurannut pidemmällekin.
Mutta. Tarina yrittää olla vähän kaikkea: kertomus uupumuksesta ja suorituspaineista, ystävyydestä ja rakkaudesta, nykykulttuurista & somevaikuttamisesta ja vieläkin painavimmista teemoista aina syömishäiriöistä äitisuhteeseen, itsetuhoisuuteen jne. Teemoja on niin paljon, että niiden käsittely jää väistämättä pinnalliseksi, vaikka ote onkin paikoitellen tarkkanäköinen ja koskettava. Lopulta ei tunnu siltä, että kirja olisi itsekään päättänyt, mitä se haluaa olla – tunnelmaltaan tai juonellisesti.
Silti ihan kiinnostava ja kunnianhimoinen kirja, joka siis varmasti puhuttelee kohderyhmäänsä vahvemmin kuin minua.
Mutta. Tarina yrittää olla vähän kaikkea: kertomus uupumuksesta ja suorituspaineista, ystävyydestä ja rakkaudesta, nykykulttuurista & somevaikuttamisesta ja vieläkin painavimmista teemoista aina syömishäiriöistä äitisuhteeseen, itsetuhoisuuteen jne. Teemoja on niin paljon, että niiden käsittely jää väistämättä pinnalliseksi, vaikka ote onkin paikoitellen tarkkanäköinen ja koskettava. Lopulta ei tunnu siltä, että kirja olisi itsekään päättänyt, mitä se haluaa olla – tunnelmaltaan tai juonellisesti.
Silti ihan kiinnostava ja kunnianhimoinen kirja, joka siis varmasti puhuttelee kohderyhmäänsä vahvemmin kuin minua.
November 18, 2024
Äkkimakea on nimensä mukaisesti makeaa ja kevyttä, mutta tummat sävyt vaanivat vaaleanpunaisen pinnan alla. Pidin erityisesti Pohjolaisen kuvailuista, niistä syntyi hyvin selkeä visuaalinen kuva tapahtumapaikoista. Kielellesti tässä oli paljon hyviä ja tarkkoja kohtia!
Isoin ongelma omalla kohdallani se, että minua ei oikeastaan kauheasti kiinnosta överirikkaiden kokemukset (nykyajan kontekstissa ainakaan):D Jatkuva lentomatkustus, shoppailu ja juhlat lähinnä ahdistivat glamourin ihailemisen sijaan. Jotkut hahmot jäivät myös aika etäisiksi, ja juonikin tuntui välillä sivuseikalta, kun uneton Mio harhailee hotellien käytävillä. Mutta ehkä etäisyyden tunne oli tarkoituksellistakin, kun Miokin kokee eristyneensä koko maailmasta?
Pitkään epäröin kolmen ja neljän tähden välillä, mutta nostin lopulta neljään, sen verran paljon tätä kirjaa loppumetreillä ajattelin.
Isoin ongelma omalla kohdallani se, että minua ei oikeastaan kauheasti kiinnosta överirikkaiden kokemukset (nykyajan kontekstissa ainakaan):D Jatkuva lentomatkustus, shoppailu ja juhlat lähinnä ahdistivat glamourin ihailemisen sijaan. Jotkut hahmot jäivät myös aika etäisiksi, ja juonikin tuntui välillä sivuseikalta, kun uneton Mio harhailee hotellien käytävillä. Mutta ehkä etäisyyden tunne oli tarkoituksellistakin, kun Miokin kokee eristyneensä koko maailmasta?
Pitkään epäröin kolmen ja neljän tähden välillä, mutta nostin lopulta neljään, sen verran paljon tätä kirjaa loppumetreillä ajattelin.
March 13, 2025
Keskitason rakkausjuttu, jolla ei ihan hirveästi ole kuitenkaan sanottavaa.
En jotenkin uskonut kovinkaan paljon romanssiin tässä; jotenkin kemiat ei osun super uskottavasti. Rakastumisen alustuksessa tää teos onnistuu, ja odotus ja ihastus tuntuu hyvältä ja jännittävältä. Mutta sitten kun siihen "suhteeseen" päästään, ei siellä oikeastaan edes olla. Teoksen loppupuoliskossa muutoksia tapahtuu ehkä hieman liian nopeasti ja helposti, ja on tunne, ettei toiminnassa ole minkäänlaisia panoksia pelissä.
Tyylistä en erityisemmin välitä, mutten erityisemmin myöskään vihaa. Välillä tyyli tuntuu rikkonaiselta ja luonnottomalta (ks. "Mio osti" -tyyppiset listat shoppailun jälkeen). Tuntui tavallaan myös oudolta lukea kirjaa, jossa lähes kaikki viittaukset on popkulttuuria. Tulee jotenkin teinimäinen olo.
Mutta kyllä tämän parissa viihtyi hyvin!
En jotenkin uskonut kovinkaan paljon romanssiin tässä; jotenkin kemiat ei osun super uskottavasti. Rakastumisen alustuksessa tää teos onnistuu, ja odotus ja ihastus tuntuu hyvältä ja jännittävältä. Mutta sitten kun siihen "suhteeseen" päästään, ei siellä oikeastaan edes olla. Teoksen loppupuoliskossa muutoksia tapahtuu ehkä hieman liian nopeasti ja helposti, ja on tunne, ettei toiminnassa ole minkäänlaisia panoksia pelissä.
Tyylistä en erityisemmin välitä, mutten erityisemmin myöskään vihaa. Välillä tyyli tuntuu rikkonaiselta ja luonnottomalta (ks. "Mio osti" -tyyppiset listat shoppailun jälkeen). Tuntui tavallaan myös oudolta lukea kirjaa, jossa lähes kaikki viittaukset on popkulttuuria. Tulee jotenkin teinimäinen olo.
Mutta kyllä tämän parissa viihtyi hyvin!
April 3, 2024
Sanoinkuvailemattoman ihanaa saada vihdoin joku suomalainen kirja, josta aidosti tykkään todella paljon - potentiaalista suosikkiosastoa 🥰
Oon lukenu samoista lähtökohdista ficcejä tuhat kertaa ja tuun lukemaan 10k myös tän jälkeen, mut miten ihanaa saada näitä söpöjä (mutta salaa synkähköjä) romansseja myös kustannettuina kirjoina ja suomeksi! Harvoissa ulkomaisissa rakkausromaaneissa ehkä myöskään on koko kirjan läpi tuntuvaa melankolista alavierettä, joka ei vie mitään höpsöttely feikkideittailu romanssilta pois.
Et sit jos viel seuraavaks sais vaikka sellasen 500-sivuisen angstisen slow burnerin? :D Mut jostain pitää kai tänkin maan kustantamoissa lähteä liikkeelle.
Joka tapauksessa: LISÄÄÄÄÄ, please & ty 🙏🏼🎀🍬
Oon lukenu samoista lähtökohdista ficcejä tuhat kertaa ja tuun lukemaan 10k myös tän jälkeen, mut miten ihanaa saada näitä söpöjä (mutta salaa synkähköjä) romansseja myös kustannettuina kirjoina ja suomeksi! Harvoissa ulkomaisissa rakkausromaaneissa ehkä myöskään on koko kirjan läpi tuntuvaa melankolista alavierettä, joka ei vie mitään höpsöttely feikkideittailu romanssilta pois.
Et sit jos viel seuraavaks sais vaikka sellasen 500-sivuisen angstisen slow burnerin? :D Mut jostain pitää kai tänkin maan kustantamoissa lähteä liikkeelle.
Joka tapauksessa: LISÄÄÄÄÄ, please & ty 🙏🏼🎀🍬
July 18, 2024
Oon selkeesti nyt innostunut kotimaisesta kirjallisuudesta, mikä on tottakai ihanaa! En tiiä miksen oo aiemmin tarttunut suomalaisten kirjoihin.
Tää oli mielenkiintoinen enemies to lovers romcom, jossa oli kuitenkin aika melankolinen fiilis koko kirjan ajan. Tässä käsiteltiin monenlaisia teemoja mm. yksinäisyys, kaverisuhteet ja ahdistuneisuus. Monella tapaa tää kirja oli just tällä hetkellä hyvin samaistuttava itelle.
Tykkäsin tosi paljon kirjailijan tyylistä kirjoittaa, sillä siinä oli jotain omaperäistä. Jotkut vertauskuvat ja muutenkin asioiden kuvaileminen oli hienoa. Muutenkin koko teos oli musta upee ja olisin ehdottomasti halunnut kirjan jatkuvan pidempään.
(4,5 tähteä)
Tää oli mielenkiintoinen enemies to lovers romcom, jossa oli kuitenkin aika melankolinen fiilis koko kirjan ajan. Tässä käsiteltiin monenlaisia teemoja mm. yksinäisyys, kaverisuhteet ja ahdistuneisuus. Monella tapaa tää kirja oli just tällä hetkellä hyvin samaistuttava itelle.
Tykkäsin tosi paljon kirjailijan tyylistä kirjoittaa, sillä siinä oli jotain omaperäistä. Jotkut vertauskuvat ja muutenkin asioiden kuvaileminen oli hienoa. Muutenkin koko teos oli musta upee ja olisin ehdottomasti halunnut kirjan jatkuvan pidempään.
(4,5 tähteä)
March 22, 2024
olispa tää ollut edes hiukan pidempi! olisin niin mielellään lukenut ja uppoutunut vieläkin syvemmin sekä mion henkilökohtaisiin ajatuksiin ja ongelmiin että mion ja adamin romanssin kehittymiseen.
pidin kovasti siitä, miten tässä kuvailtiin mielenmaisemaan, ajatuksia, henkisiä ja fyysisiä tuntemuksia, ympäristöä, menneisyyttä, kuvitelmia ja ihan kaikkea. tässä oli jotenkin todella omanlaisensa kosketus maailmaan. aivan ihana, pehmeä mutta kuitenkin realistinen tapa kuvailla.
ja adamista olisin halunnut lukea ja tietää niin paljon enemmän. hän ehkä jäi kuitenkin aika mysteeriksi ainakin mulle.
pidin kovasti siitä, miten tässä kuvailtiin mielenmaisemaan, ajatuksia, henkisiä ja fyysisiä tuntemuksia, ympäristöä, menneisyyttä, kuvitelmia ja ihan kaikkea. tässä oli jotenkin todella omanlaisensa kosketus maailmaan. aivan ihana, pehmeä mutta kuitenkin realistinen tapa kuvailla.
ja adamista olisin halunnut lukea ja tietää niin paljon enemmän. hän ehkä jäi kuitenkin aika mysteeriksi ainakin mulle.
May 27, 2024
Tää oli ihan mukava lukukokemus ja kirjan sai aika vaivattomasti kuunneltua. En kyllä kokenut tän olevan varsinaisesti mikään enemies to lovers kirja, millaseks tätä kuvattiin. Varmaan olisi voinut olla, mutta tää jäi lopulta vähän pinnalliseks, kun tarina eteni niin nopeasti.
Displaying 1 - 30 of 85 reviews