What do you think?
Rate this book
Hyvän kääntöpuoli
Kirjoituksia pahan parista
Pahuuden ilmenemismuotoja on monia, ja usein paha verhoutuu näennäisen hyvyyden kaapuun. Älykästä, hauskaa ja yllättävääkin tekstiä aikamme ilmiöistä.
Hyvän kääntöpuoli on kirjoituskokoelma, jonka yhdistävänä teemana on pahuus ja siihen liittyvät myytit. Osansa saavat niin internetin keskustelupalstojen asiantuntijat ja viihteellinen kaupallinen tiedonvälitys kuin foliohattuun sonnustautuneet yrttikauppiaatkin. Humpuukin ja homeopatian lisäksi aiheita ovat muun muassa asiantuntijuus, taikausko, syrjäytyminen, väkivalta, suomalainen rangaistuskäytäntö, vankeinhoito ja potilaitaan surmaavat terveydenhuollon ammattilaiset. Vaikka pimeän puolella mennään, kirjoittajalla on pilkettä silmäkulmassa ja kirjoituksista paljastuu usein myös lukijaa hykerryttävä yllättävä rinnastus tai käänne.
Hannu Lauerma on lääketieteen tohtori, psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti. Hänellä on unilääketieteen erityispätevyys. Lauerma työskentelee Psykiatrisen vankisairaalan vastaavana ylilääkärinä ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorina.
Pahuuden ilmenemismuotoja on monia, ja usein paha verhoutuu näennäisen hyvyyden kaapuun. Älykästä, hauskaa ja yllättävääkin tekstiä aikamme ilmiöistä.
Hyvän kääntöpuoli on kirjoituskokoelma, jonka yhdistävänä teemana on pahuus ja siihen liittyvät myytit. Osansa saavat niin internetin keskustelupalstojen asiantuntijat ja viihteellinen kaupallinen tiedonvälitys kuin foliohattuun sonnustautuneet yrttikauppiaatkin. Humpuukin ja homeopatian lisäksi aiheita ovat muun muassa asiantuntijuus, taikausko, syrjäytyminen, väkivalta, suomalainen rangaistuskäytäntö, vankeinhoito ja potilaitaan surmaavat terveydenhuollon ammattilaiset. Vaikka pimeän puolella mennään, kirjoittajalla on pilkettä silmäkulmassa ja kirjoituksista paljastuu usein myös lukijaa hykerryttävä yllättävä rinnastus tai käänne.
Hannu Lauerma on lääketieteen tohtori, psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti. Hänellä on unilääketieteen erityispätevyys. Lauerma työskentelee Psykiatrisen vankisairaalan vastaavana ylilääkärinä ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorina.
269 pages, Paperback
First published January 1, 2014
9 people are currently reading
99 people want to read
About the author
Hannu Lauerma
7 books9 followersHannu Lauerma on suomalainen psykiatri. Lauerma on suorittanut ylioppilastutkinnon 1980, lääketieteen lisensiaatin tutkinnon 1987 Turun yliopistossa ja väitellyt lääketieteen tohtoriksi 1994. Hän on suorittanut psykiatrian erikoislääkärin opinnot 1994. Lauermalle on myönnetty psykiatrian dosentuuri 1998. Hän toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorina ja Turun ja Vantaan yksiköistä koostuvan koko maata palvelevan Psykiatrisen vankisairaalan vastaavana ylilääkärinä.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 17 of 17 reviews
June 11, 2015
Olen pitänyt oikeuspsykiatri Hannu Lauermaa julkisuuden perusteella järkimiehenä, joten Hyvän kääntöpuoli oli aikamoinen pettymys. Lauerma on epäilemättä lääkärinä pätevä, mutta hyvä argumentoija tai loppuun asti ajattelija hän selvästikään ei ole.
Kirjan nimen pitäisi olla pahuudella flirttailun sijaan ennemminkin järjen tai älyn kääntöpuoli, sillä kirja keskittyy hölmöjen luontaistuotehörhöjen (sekä tuotteiden myyjät että käyttäjät) arvosteluun ja kirjoittajan henkilökohtaisten traumojen purkuun. Pahasta puhutaan varsin vähän. Lauerma on selvästikin saanut osansa keskustelupalstojen yksinkertaisista ja aggressiivisista kommenteista sekä toimittajien tyhmyydestä, mutta jatkuva koettujen pikkuvääryyksien kertaaminen ei ole hyvää kirjallisuutta. Kirja koostuu mielipidekirjoitusten omaisista esseistä, joiden aiheet jotenkin kummassa lopulta palautuvat Lauerman kokemiin tölväisyihin ja hänen havaitsemiinsa arkipäiväisiin tyhmyyksiin.
Parhaimmillaan ja informatiivisimmillaan kirja on, kun Lauerma kuvaa suomalaista vankeinhoitoa ja oikeuspsykiatriaa, joissa hän todella on asiantuntija. Näistä aiheista olisi lukenut mielellään lisää. Kuvatessaan vaihtoehtohoitojen ja erilaisten kulttien ongelmia mennään kuitenkin metsään.
En ole varma kuinka tarpeellista on lukuisia kertoja pyrkiä osoittamaan itsestäänselvyys, että luontaishoidot eivät perustu tutkimukseen ja korostaa lääketieteen oikeamielisyyttä ja moraalista paremmuutta. Lauerma toistaa useita kertoja myös psykoterapian ohjesäännöt ja kuinka ne poikkeavat esim. uskonnollisten kulttien logiikasta. Ihmettelen tarvetta toistuvasti julistaa huuhaa huuhaaksi ja apua luontaishoidoista hakevat heikkolahjaisiksi ja kouluttamattomiksi hölmöiksi. Ovatko lääketieteen ja psykoterapian hyötyjen argumentit todella Lauermasta niin heikoilla, että ilmeisten tyhmyyksien ja väärinkäytösten osoittamiseen on tarvetta, ja eikö hän todella pysty näkemään ongelman pohjalle tai taakse?
Luontaistuotteiden käytön ja valeterapeuttien aiheuttamien haittojen sekä lääketieteen ylevien periaatteiden vertailu kun ei ole kovin yhteismitallista. Yhtä hyvin vertailuun voitaisiin asettaa enkeliterapeutin mahdollisesti vilpitön halu auttaa ihmistä ja sairaaloiden hoitovirheet. Tässä ei päästä mihinkään. Kirjoittaja osoittaa ahkerasti sormella muita ja näkee muiden toimissa lähes vainoharhaisesti pahantahtoisuutta ja tyhmyyttä. Viisautta kirjoittajalta itseltään olisi sen sijaan ollut kysyä, miksi ihmeessä ihmiset taantuvat käyttämään epävarmoja ja haitallisiakin luontaisvalmisteita tai kääntyvät huijareiden puoleen? Voisiko syynä olla ihmisten tyhmyyden sijaan tai ainakin lisäksi lääketieteen epäonnistuminen tai ainakin hoitomuotojen keskeneräisyys ihmisten auttamisessa? Voisiko lääkäri katsoakin peiliin ja lähteä ruotimaan oman alansa epäkohtia? Lääkärin vala ja eettiset ohjeet ovat hyvä lähtökohta, mutta niiden hokeminen ei poista potilaiden ongelmia. Lauerma ihmettelee mm. miten ihmiset voivat olla niin tyhmiä, että hakevat ohjeita lääkkeiden käyttöön keskustelupalstoilta. Mitäpä jos vastaus ei olekaan avunsaajien yksinkertaisuus, vaan neuvojen saannin vaikeus omalääkäriltä vaikkapa iltaisin tai ulkomaalaisen keikkalääkärin ohjeiden epäselvyys? Tähän saumaan voivat sitten erilaiset kotiasiantuntijat ja huijarit iskeä.
Kirjassa ruoditaan myös kovasanaisesti pseudoasiantuntijoita, esim. ortopedia antamassa ravinto-ohjeita. Tämä lienee paikallaan, mutta oman asiantuntemuksensa rajat Lauerma huomaa toisaalta itsekin heikosti: käsitteet ovat paikoin hukassa (kaikki kalliotaide niputetaan ”luolamaalauksiksi”) ja ihmisen evoluutiosta esitetään melko merkillinen versio. Samoin ristiriitaisia ovat kirjoittajan humaanit ja asialliset ilmaisut mielenterveysongelmista ja mahdollisesti leikkisiksi tarkoitetut törkeydet: ”…teräaseita taskuissaan piilottelevat monipäihdeongelmaiset harhoissa kekkuloivat likaisine huumeruiskuineen.”
Kiinnostavat ja tärkeät faktatiedot ja taustalla oleva kirjoittajan merkittävä lukeneisuus hautautuvat siis kirjassa katkeruuden ja jonkinasteisen ylemmyyden tunnon alle. Kunnon kustannustoimittaja tai rehellinen ateljeekritiikki olisivat voineet pelastaa paljon.
Kirjan nimen pitäisi olla pahuudella flirttailun sijaan ennemminkin järjen tai älyn kääntöpuoli, sillä kirja keskittyy hölmöjen luontaistuotehörhöjen (sekä tuotteiden myyjät että käyttäjät) arvosteluun ja kirjoittajan henkilökohtaisten traumojen purkuun. Pahasta puhutaan varsin vähän. Lauerma on selvästikin saanut osansa keskustelupalstojen yksinkertaisista ja aggressiivisista kommenteista sekä toimittajien tyhmyydestä, mutta jatkuva koettujen pikkuvääryyksien kertaaminen ei ole hyvää kirjallisuutta. Kirja koostuu mielipidekirjoitusten omaisista esseistä, joiden aiheet jotenkin kummassa lopulta palautuvat Lauerman kokemiin tölväisyihin ja hänen havaitsemiinsa arkipäiväisiin tyhmyyksiin.
Parhaimmillaan ja informatiivisimmillaan kirja on, kun Lauerma kuvaa suomalaista vankeinhoitoa ja oikeuspsykiatriaa, joissa hän todella on asiantuntija. Näistä aiheista olisi lukenut mielellään lisää. Kuvatessaan vaihtoehtohoitojen ja erilaisten kulttien ongelmia mennään kuitenkin metsään.
En ole varma kuinka tarpeellista on lukuisia kertoja pyrkiä osoittamaan itsestäänselvyys, että luontaishoidot eivät perustu tutkimukseen ja korostaa lääketieteen oikeamielisyyttä ja moraalista paremmuutta. Lauerma toistaa useita kertoja myös psykoterapian ohjesäännöt ja kuinka ne poikkeavat esim. uskonnollisten kulttien logiikasta. Ihmettelen tarvetta toistuvasti julistaa huuhaa huuhaaksi ja apua luontaishoidoista hakevat heikkolahjaisiksi ja kouluttamattomiksi hölmöiksi. Ovatko lääketieteen ja psykoterapian hyötyjen argumentit todella Lauermasta niin heikoilla, että ilmeisten tyhmyyksien ja väärinkäytösten osoittamiseen on tarvetta, ja eikö hän todella pysty näkemään ongelman pohjalle tai taakse?
Luontaistuotteiden käytön ja valeterapeuttien aiheuttamien haittojen sekä lääketieteen ylevien periaatteiden vertailu kun ei ole kovin yhteismitallista. Yhtä hyvin vertailuun voitaisiin asettaa enkeliterapeutin mahdollisesti vilpitön halu auttaa ihmistä ja sairaaloiden hoitovirheet. Tässä ei päästä mihinkään. Kirjoittaja osoittaa ahkerasti sormella muita ja näkee muiden toimissa lähes vainoharhaisesti pahantahtoisuutta ja tyhmyyttä. Viisautta kirjoittajalta itseltään olisi sen sijaan ollut kysyä, miksi ihmeessä ihmiset taantuvat käyttämään epävarmoja ja haitallisiakin luontaisvalmisteita tai kääntyvät huijareiden puoleen? Voisiko syynä olla ihmisten tyhmyyden sijaan tai ainakin lisäksi lääketieteen epäonnistuminen tai ainakin hoitomuotojen keskeneräisyys ihmisten auttamisessa? Voisiko lääkäri katsoakin peiliin ja lähteä ruotimaan oman alansa epäkohtia? Lääkärin vala ja eettiset ohjeet ovat hyvä lähtökohta, mutta niiden hokeminen ei poista potilaiden ongelmia. Lauerma ihmettelee mm. miten ihmiset voivat olla niin tyhmiä, että hakevat ohjeita lääkkeiden käyttöön keskustelupalstoilta. Mitäpä jos vastaus ei olekaan avunsaajien yksinkertaisuus, vaan neuvojen saannin vaikeus omalääkäriltä vaikkapa iltaisin tai ulkomaalaisen keikkalääkärin ohjeiden epäselvyys? Tähän saumaan voivat sitten erilaiset kotiasiantuntijat ja huijarit iskeä.
Kirjassa ruoditaan myös kovasanaisesti pseudoasiantuntijoita, esim. ortopedia antamassa ravinto-ohjeita. Tämä lienee paikallaan, mutta oman asiantuntemuksensa rajat Lauerma huomaa toisaalta itsekin heikosti: käsitteet ovat paikoin hukassa (kaikki kalliotaide niputetaan ”luolamaalauksiksi”) ja ihmisen evoluutiosta esitetään melko merkillinen versio. Samoin ristiriitaisia ovat kirjoittajan humaanit ja asialliset ilmaisut mielenterveysongelmista ja mahdollisesti leikkisiksi tarkoitetut törkeydet: ”…teräaseita taskuissaan piilottelevat monipäihdeongelmaiset harhoissa kekkuloivat likaisine huumeruiskuineen.”
Kiinnostavat ja tärkeät faktatiedot ja taustalla oleva kirjoittajan merkittävä lukeneisuus hautautuvat siis kirjassa katkeruuden ja jonkinasteisen ylemmyyden tunnon alle. Kunnon kustannustoimittaja tai rehellinen ateljeekritiikki olisivat voineet pelastaa paljon.
March 12, 2024
Lauerman teksti oli harvinaisen nasevaa ja iskevää. Hieman mieleeni tuli kuin olisi lukenut blogia kirjan kansien väliin laitettuna.
September 11, 2015
Puolikas tähti olisi ollut taas tarpeen, sillä "Hyvän kääntöpuoli" oli hyvä ja kiinnostava, mutta (omasta subjektiivisesta näkökulmastani) notkahteli tilanteissa, joissa siirryttiin psykiatriasta muihin aiheisiin. Kirjaa silmäillyt läheiseni kritisoi alun hyvän tekstin jälkeen kirjoittajaa norsunluutornissa viihtymisestä ja olihan ote ajoittain hieman kaikkitietävä, kaikkivaltias ja kaukaa viisas. Tässä saattaa kyllä osua vastakkain akateeminen ja ei-akateeminen ihminen, vaikka kumpikaan emme varmasti edusta karikatyyrejä asiasta.
Luulisin heidän, jotka ovat asioista aivan eri mieltä kuin Lauerma, ehkä ihan tosissaan raivostuvan, sillä hän on hyvin kriittinen suhteessaan "vaihtoehtohoitoihin" tai psykiatriaa (riittämättömin perustein tai keksityin syytöksin) kritisoiviin ihmisiin. Tässä ei suunvuoroa tietenkään vastapuoli saanut, mutta he saavat varmasti paikkansa esittää omat kannanottonsa sosiaalisen median tai blogien välityksellä.
Olisin toivonut silti hieman neutraalimpaa asennetta, mutta lieneekö se ollut liikaa vaadittua, kun on kuitenkin joutunut vuosien ajan ottamaan vastaan hyökkäyksiä heiltä, jotka ovat asioista eri mieltä. Eivätkä epäröi tuoda sitä esille (mahdollisesti) hyvinkin lennokkain sanankääntein, sellaisin joiden voitaisiin tulkita täyttävän rikoksen tunnusmerkistön.
Luulisin heidän, jotka ovat asioista aivan eri mieltä kuin Lauerma, ehkä ihan tosissaan raivostuvan, sillä hän on hyvin kriittinen suhteessaan "vaihtoehtohoitoihin" tai psykiatriaa (riittämättömin perustein tai keksityin syytöksin) kritisoiviin ihmisiin. Tässä ei suunvuoroa tietenkään vastapuoli saanut, mutta he saavat varmasti paikkansa esittää omat kannanottonsa sosiaalisen median tai blogien välityksellä.
Olisin toivonut silti hieman neutraalimpaa asennetta, mutta lieneekö se ollut liikaa vaadittua, kun on kuitenkin joutunut vuosien ajan ottamaan vastaan hyökkäyksiä heiltä, jotka ovat asioista eri mieltä. Eivätkä epäröi tuoda sitä esille (mahdollisesti) hyvinkin lennokkain sanankääntein, sellaisin joiden voitaisiin tulkita täyttävän rikoksen tunnusmerkistön.
June 22, 2014
Aloittaessani lukemista, en ollut ihan tietoinen, mitä kirjassa käsiteltiin hyvänä ja mitä pahana, mutta selväksi se tuli monta kertaa: tiede hyvä, hömppä paha. Aiheita oli monia, kirja paikoin sekava, kiinnostavin teksti oli ehkäpä lopun psykiatriaa ja psyykenlääkkeitä pohtiva.
Lauerma kirjoittaa kauniin selkeää, helppolukuista kieltä ja käsittelee ihan mielenkiintoisia asioita. Kuitenkin joku jäi vaivaamaan. En minäkään usko homeopatiaan tai seksuaalirikollisten kastrointiin, mutta miksi silti tuli sellainen olo, että älä nyt Hannu ota maailmaa niin vakavasti? En tiiä.
Lauerma kirjoittaa kauniin selkeää, helppolukuista kieltä ja käsittelee ihan mielenkiintoisia asioita. Kuitenkin joku jäi vaivaamaan. En minäkään usko homeopatiaan tai seksuaalirikollisten kastrointiin, mutta miksi silti tuli sellainen olo, että älä nyt Hannu ota maailmaa niin vakavasti? En tiiä.
August 20, 2018
Lauerma tarttuu tosi kiinnostaviin, usein ainakin tabua lähenteleviin aiheisiin, joista olisi hyvä ja kiinnostavaa keskustella enemmän ja avoimemmin. Täydentää jotenkin sopivasta hiljattain lukemaani Ilkka Taipaleen Mielisairaalassa-kirjaan, joskin Taipaleen ote ja asenne on paljon lämpimämpi ja arvostavampi kuin Lauerman. Kirjan edetessä rivien väleistä tihkui koko ajan enemmän katkeruutta, ylimielisyyttä ja muihin kuin luonnontieteisiin kohdistuvaa halveksuntaa, jotka ikävästi tuhrasivat lukukokemusta.
January 6, 2017
2.5 tähteä
Pätevä, joskin melko sekalaisesti koottu, esseekokoelma mielenterveysongelmista ja niiden hoidosta ja ennaltaehkäisystä. Aiheiden valintaan vain olisi pitänyt keskittyä paremmin editointivaiheessa; nyt juostaan nettitrollauksen ja vankeinhoidon lomassa sekä kalastamisen mahdollisessa väkivaltaisuudessa että huumorin väärinymmärtämisen lähteillä.
Pätevä, joskin melko sekalaisesti koottu, esseekokoelma mielenterveysongelmista ja niiden hoidosta ja ennaltaehkäisystä. Aiheiden valintaan vain olisi pitänyt keskittyä paremmin editointivaiheessa; nyt juostaan nettitrollauksen ja vankeinhoidon lomassa sekä kalastamisen mahdollisessa väkivaltaisuudessa että huumorin väärinymmärtämisen lähteillä.
Read
October 15, 202020 sivun jälkeen jätin kesken. Tämä ei ole mitään muuta kuin lääkärin blogi/mielipidekirjoitusten kokoelma, jossa ei ole lähdettä tai johdonmukaista linjaa. Vain hajanainen kokoelmä mielipiteitä, joille ei ole tarjottu mitään lähdeviitteitä. Kirjailija ei edes viitsi nimetä tutkijoita tai laitoksia, joissa tutkimukset olisi suoritettu. Ei tällaista sotkua jaksa lukea.
August 12, 2023
Sekava valikoima erilaisia esseitä erilaisista aiheista. Punaista lankaa kirjoitelmilla ei vaikuttanut olevan, kaikki ei liittynyt mitenkään ”Hyvän kääntöpuoleen”.
Mutta ei siinä, osa esseistä oli kiinnostavampia kuin toiset ja parhaimmillaan erittäin informatiivisia. Parhaiten iteselleni jäi mieleen kritiikki Aku Kopakkalan ulostuloja vastaan sekä vankilaolosuhteista kertominen.
Mutta ei siinä, osa esseistä oli kiinnostavampia kuin toiset ja parhaimmillaan erittäin informatiivisia. Parhaiten iteselleni jäi mieleen kritiikki Aku Kopakkalan ulostuloja vastaan sekä vankilaolosuhteista kertominen.
Read
October 17, 2019Harhaanjohtavasti nimetty kokoelma sisältää oikeastaan varsin kirjavia kirjoituksia asiantuntijan ja psykiatrin näkökulmasta. Kokonaisuutena vähän tylsä ja epätasainenkin, mutta esimerkiksi jutut vankeinhoidon tavoitteista olivat oikeasti kiinnostavia ja avasivat minulle vierasta maailmaa.
December 27, 2017
Mielenkiintoista tietoa kriminaalipsykologiasta, myös henkilökohtaisia kannanottoja, mikä näkyy huutomerkkien viljelyssä..
April 2, 2018
Kokoelma hyviä kirjoituksia, joissa lähinnä tarkasteltiin erilaista humpuukia kriittisesti. Kirjassa ei tosiaan oikeasti ollut mitään selkeää teemaa.
January 6, 2019
Lähteet ois kova. Sanan säilä sentään heilu ja hölmöt sai kyytiä!
November 21, 2019
Lauerma on ihminen, jota olen (kenties lähinnä ammattinsa takia) ihaillut ensimmäisestä havainnostani lähtien. Ideat ja mielenkiintoa herättästi kirjoitetut tapaukset ovat tässäkin teoksessa paikallaan.
Kritiikkiä antaisin kuitenkin omasta mielestäni turhaan mainittuun kalastusasiaan. Metsästys ja kalastus toki liittyvät molemmat saalistukseen, mutta alkuperäisessä mielipiteessä, johon Lauerma vastasi ei mainittu mitään kalastuksesta ja siihenhän osa hänen vastauksestaan ottikin kantaa. Sen ymmärrän hyvin. Se mitä en ymmärrä on, miksi asiasta piti siirtyä kyynisen kuuloiseen valitukseen nykyihmisen kadonneesta luontosuhteesta. Ihan mielenkiintoista tekstiä sekin, mutta mielestäni sopisi ihan omaksi kirjakseen. Vai onko kadonneella luontosuhteella yhteys pahuuteen? Kenties onkin. Entä onko se suoraan hyvän kääntöpuoli?
Osa tekstistä on myös suoraan kirjoitettu Lauermaa kritisoiville perusteluina ja selityksenä hänen mielipiteistä ja teoista. Vaikea sitten tietää miten alkuperäinen tilanne on mennyt, kun kuulee vain perustelut vastaukselle.
Kritiikkiä antaisin kuitenkin omasta mielestäni turhaan mainittuun kalastusasiaan. Metsästys ja kalastus toki liittyvät molemmat saalistukseen, mutta alkuperäisessä mielipiteessä, johon Lauerma vastasi ei mainittu mitään kalastuksesta ja siihenhän osa hänen vastauksestaan ottikin kantaa. Sen ymmärrän hyvin. Se mitä en ymmärrä on, miksi asiasta piti siirtyä kyynisen kuuloiseen valitukseen nykyihmisen kadonneesta luontosuhteesta. Ihan mielenkiintoista tekstiä sekin, mutta mielestäni sopisi ihan omaksi kirjakseen. Vai onko kadonneella luontosuhteella yhteys pahuuteen? Kenties onkin. Entä onko se suoraan hyvän kääntöpuoli?
Osa tekstistä on myös suoraan kirjoitettu Lauermaa kritisoiville perusteluina ja selityksenä hänen mielipiteistä ja teoista. Vaikea sitten tietää miten alkuperäinen tilanne on mennyt, kun kuulee vain perustelut vastaukselle.
March 3, 2014
Hyvän kääntöpuolena on yleensä paha tai pahuus. Tässä kirjassa hyvyyttä edustaa tiede ja sen kääntöpuolena käsitellään vaihtoehtoishoitoja, internetin anonyymiä kirjoittelua, näennäisasiantuntijoita ym. perusteiltaan kestämättömiä ja epätieteellisiä ilmiöitä.
January 5, 2015
Kokoelma teräviä kirjoituksia, joissa otetaan kantaa muun muassa psykiatriaan, terapiahoitoihin, suomalaiseen terveydenhuoltopolitiikkaan ja puoskarihoitoihin. Lauermalla on sana ja ajatus hallussa, ja tekstejä lukee ilokseen ja opikseen.
August 21, 2014
Lauerma ei tykkää vaihtoehtohoidoista, en minäkään. Mutta sai tästä irti muutakin kuin pelkkää samanmielistä vahvistusta, vaikka loppua kohden vähän toistamiseksi meni.
March 6, 2016
Loistava esseekokoelma
Displaying 1 - 17 of 17 reviews