Tuija Kauppinen polki miehensä kanssa halki Etelä-Amerikan. Matka kesti reilun vuoden ja kilometrejä kertyi lähes 18 000.
Joutilaita kilometrejä kertoo eteläamerikkalaisesta elämänmenosta tunnettujen matkakohteiden ulkopuolella. Tappavan kuumat helteet, pyöräilijän kumoon kaatavat tuulet, loputtomat ylämäet ja terveysongelmat eivät estä pariskuntaa nauttimasta aikatauluttomasta elämästä. Pitkällä matkalla he oppivat sietämään tylsyyttä ja löytävät yllättäviä puolia itsestään ja toisistaan.
Kirja on viihdyttävä, inspiroiva ja ajatuksia herättävä nojatuoliseikkailu. Sen tarinat avaavat Etelä-Amerikkaan näkökulmia, jotka iltauutisista puuttuvat. Teos tarjoaa myös hyödyllistä tietoa pitkää pyöräretkeä suunnitteleville. Kirjassa on runsaasti valokuvia, kartta, varusteluettelo, tilastoja matkan varrelta sekä inspiroivia Instagram-tilejä.
Tuija Kauppinen on kokenut pyörämatkailija ja rovaniemeläinen retkeilyyn erikoistunut freelance-toimittaja. Tuija ei ole kiinnostunut niinkään varuste- ja pyörähifistelystä kuin ympäröivästä maailmasta tangon takana ja siitä, mitä se aiheuttaa omien korvien välissä.
Kirja teki sen, minkä arvelinkin: herätti reissukuumeen ja sai piirtelemään mahdollisia reittejä muistikirjaan. Sujuva, mielenkiintoinen ja monipuolinen matkakirja.
Odotin tältä kirjalta paljon, mutta petyin. Tuntui, että kirjassa ei muuta tehty kuin valitettu. Olisin toivonut myös syvällisempiä kuvauksia matkasta, oli jotenkin ylimalkainen.
Vaarallisen kuuloinen matka - monestakin syystä. En haluaisi joutua juomaan kotikalja-kombuchaa enkä kananjalka-keittoa. Myöskään yöpaikan etsiminen autiomaassa ei houkuttele. Ällöpöntöt, jalkasienet ja jatkuva ripuli.
Sairaalat ja hostellit ovat huonolaatuisia. Koepalaa ei otetakaan joka sairaalassa, ja on vissiin ihan normaalia, että lääkäri ottaa selfien potilaan kanssa.
Varmasti aivan ainutlaatuinen kokemus. Aurinkoa saa paljon.
Kaikki paras tulee Etelä-Amerikasta. (Ja väli-Amerikasta)
Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Kolumbia kuvautuu vieraanvarainen, värikkäänä ja äänekkäänä.
Nerokasta oli kyllä nettilääkärin hyödyntäminen.
Chilessä elintaso on korkeampi - ja niin myös hintataso. 1000 pesoa ~ 1€. Organisoituneempi yhteiskunta vuoronumeroineen :’D ja vessapaperiakin riittää.
Miellyttävä läpileikkaus valtavaan mantereeseen. Ruokakulttuuri vaikutti niin maukkaalta, mutten usko jaksavani köyhiä vuoristokyliä puutteellisine varusteineen - ja banaanin varastamisesta vankilaan -politiikkaan.
Oma kestävyyskuntokaan ei riittäisi kilometrien nousuihin ja ohueen ilmanalaan. Enkä halua hiivatulehdusta, silmätulehdusta (kuivuudesta) tai kulkutauteja 🤢
Olen kulttuurimatkailija, ja näkisin mieluummin Nazcan linjat, linnat ja tanssahtelisin tangoa tulisen Argentiinon kanssa. Rip Gaspi.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Lukijana Elsa Saisio ja yksi tähdistä on hänen ansiotaan. Ihanan sujuvaa ja soljuvaa luentaa ja espanjankieliset nimet ääntyivät kauniisti. Pidin empaattisesta suhtautumisesta niin kanssapyöräilijöihin kuin kohtaamiinsa ihmisiinkin. Maista kirjoitettiin mielenkiintoisesti ja välillä ihan tunsin viiman kasvoillani niin hyvässä kuin myös vaikeammissa paikoissa. Kirja oli tällaiselle työmatkapyöräilijälle mukavaa luettavaa, pakko ihailla rohkeutta lähteä ja pyöräillä moinen reitti. Kuten on myös pakko ihailla ja vain arvuutella etukäteistyön määrää matkan suunnittelussa ja siihen varustautumisessa.
Inspiroiva osoitus (jälleen kerran matkakirjojen kategoriassa), että hurjimmatkin matkaunelmat ovat toteutettavissa hyvällä valmistautumisella sekä rohkeudella. Kirja oli henkilökohtainen matkapäiväkirja, joka ehkäpä juuri henkilökohtaisuutensa takia ei onnistunut täysin imaisemaan ventovierasta kuuntelijaa mukaansa.
Kirja jäi kesken, koska E-library sovellus hukkasi kuuntelukohdan liian monta kertaa.
Ihan viihdyttävä ja inspireeraava matkastoori, ja hatunnosto sen toteuttamisesta! Lorauksen verran kritiikkiä siitä, miten kirjassa toistetaan x kertaa se, miten auton päältä ei nää/kuule/haista/koe samaa mitä pyörän päältä, ja puolivarovasti kritisoidaan autoturisteja. Kamoon, ajatte autotiellä... oisko siellä pyöräiltävää reittiä ilman niitä autoja? Samoin vähäsen pisti miettimään yksinkertaisemman elämän kaipuu ja turismin haitat, mutta kauhisteltiin (toki myös romantisoitiin) aika-ajoin oloja ja muisteltiin omia vanhoja reissuja ympäri maailmaa. Litium-kaivosalueelta kirjoitettu vuodatus, jossa kirjoittaja pohtii että jospa pärjättäis vähemmällä ja et tarvitaanko myö näitä laitteita. Matkassa oli toki kännykät ja läppäri, joilla päivitettiin ainakin Facebookiin, WhatsAppiin ja kuvattiin TikTokkiin jotain.
Hyvänmielen matkakertomus. Lopun Brasilia ohitettiin tosi nopeasti verrattuna aiempiin läpi ajettuihin maihin, mutta ehkä tekstin määrä korreloi tapahtumien kanssa.
Ainakaan ekirja taitossa ei ollut ollenkaan kuvia tai karttaa, jotka olisivat mielestäni tuoneet mukavan lisän tarinalle.