Kello

Luutnantti Wennehielm #2

by Jyrki Heino

eli selonteko tapahtumista jotka käynnistyivät, kun luutnantti Carl Wennehielm alkoi tutkia Kustaa III:n sodassa taistelleen majurin katoamista

Koko Turku on puettu suureen juhlaan. Nuori kuningas Kustaa IV Aadolf on matkalla kosimaan Venäjän suuriruhtinatarta, ja ennen Pietaria seurue viipyy hetken Turussa. Ruotsin kuninkaan vierailu herättää luutnantti Carl Wennehielmissä useita ahdistavia muistoja ajasta edellisen kuninkaan palveluksessa, ja hän unohtaisi mieluiten koko vierailun. Kuninkaan mukana matkustava kenraali Pehr Swanstråle on kuitenkin toista mieltä. Kenraali juonittelee Wennehielmin selvittämään poikansa katoamista, ja luutnantti temmataan mukaan seikkailuun, joka vie Pietariin saakka. Tarinaan on kietoutunut salaliittolaisia, hämäräperäisiä alkemisteja sekä tuikitavallisia talonpoikia Savon perukoilta. Kohti Pietaria on matkalla myös kylmäverinen tappaja, jolla on tapana jättää uhriensa luokse pieni samettinen rusetti.

Genres: Historical Fiction, Fiction, Crime, Finnish Literature, Mystery

298 pages, Hardcover

First published April 1, 2014

Reviews

[Kiia · Rating 3 out of 5]

Parani loppua kohti ja oli lopulta yllättävän hyvä. Tuntu et oli pitkitetty joka lausetta ja välissä tosi turhia kohtia. Kuvailtu vähän liikaa arkisia ja vanhoja asioita, ei kiinnosta, jotain toimintaa pliis. Juoni ihan hyvä, tavallaan loppu oli vähän pääteltävissä osittain esim. veljen osallisuus mutta monia yllättäviä asioita oli myös. Kokonaisuudessaan ihan keskiverto kirja. Alkuun oli vähän vaikee päästä, en jaksanu lukee ja keskittyä.

[Thua · Rating 2 out of 5]

Lukupiirin innoittamana lukemani kirja on jotain ihan muuta kuin mitä olen tottunut lukemaan: suomalainen, historiallinen dekkari. Suurin syy jatkaa lukemista alkusivujen jälkeen oli varmaankin tapahtumien sijoittuminen Turkuun. 1700-luvun kaupunkielämän kuvausta olisin mielelläni lukenut enemmänkin. Loppua kohti jaksoin myös kiinnostua itse tapahtumista. Tiivistämisen varaa olisi sekä kielessä että sisällössä. Dialogi on ajoittain kovin paperinmakuista, ja siitä paistaa läpi kirjailijan innostus luennoida historiallisia faktoja tai salapoliisityön etenemistä. Romaanin perustunnelma on humoristinen ja positiivinen synkistä aiheista huolimatta - päähenkilö on liiaksikin tuudittautunut turvallisuudentunteeseensa, ikään kuin uskoisi, että hänelle ei voi sattua mitään pahaa, vaikka hän kyselisi mitä murhamiehiltä ja roistoilta. Toisaalta tällainen dekkareita viimeksi nuorena lukenut lukijakin pysyi kärryillä, kun päähenkilön mielenliikkeet selitettiin juurta jaksaen. Nimet ja tiedot putoavat helposti päähenkilön eteen, kun hän vain jaksaa matkustaa ja haastatella tapaamiaan henkilöitä.

[Suketus]

Sympaattisen turkulaisen luutnantti Wennhielmin seikkailut jatkuvat, kun tuleva kuningas Kustaa IV Adolf saapuu seurueineen läpikulkumatkalle Turusta Pietariin. Wennehielm saa selvitettäväkseen Kustaa III:n sodassa kadonneen majurin tapauksen, mutta huomaa pian sotkeutuneensa jonnekin huomattavasti syvemmälle.

Kellarilla alkanut kirjasarja on saanut arvoisensa toisen osan tästä Kellosta. Ajankuvaus on edelleen mehevää, joskin lienee makuasia, onko sitä jo melkein liikaa (minusta ei). Henkilöt ovat kiinnostavia ja Wennehielm tuntuu jo hieman toenneen omista sotatraumoistaan.

Lisää, lisää!

[Marika Oksa · Rating 2 out of 5]

Mihin hävisi viehättävä vanhan Turun tunnelma? Tilalle tuli hidastempoinen kertomus sodassa kadonneen majurin kohtalon selvittelystä. Kirja parani loppua kohden, mutta pidin Heinon esikoisesta enemmän.