Sentenced-yhtye nousi Muhokselta maailmanmaineeseen vuosituhannen vaihteessa mutta hajosi suosionsa huipulla vuonna 2005. Soolokitaristi ja säveltäjä Miika Tenkulan elämään jäi tyhjiö, jota oli vaikea täyttää. Hänen viimeisiä vuosiaan synkensivät päihdeongelma ja kamppailu perinnöllisen sydänsairauden kanssa. Hän kuoli sydänkohtaukseen vain neljä vuotta myöhemmin.
Miika Tenkulan elämäkerta kertoo, kuinka ujosta maalaispojasta tuli menestynyt kitarataiteilija. Vuosikymmenten jälkeenkin Sentenced nauttii fanien intohimoista arvostusta ja Tenkulan maine virtuoosimaisena kitaristina kasvaa entisestään.
Yksi parhaista lukemistani musiikkiaiheisista kirjoista.
Kerronta on vahvaa, rytmi hyvä, ja se tärkein eli henkilökuva Miika Tenkulasta niin ihmisenä kuin muusikkona on loistava. Tässä osataan nimittäin käyttää myös rivien välejä hyödyksi, ei kerrota liikaa, ja silti mukana on kaikki se olennainen, mitä pitää kertoa suoraan.
Vähäeleisyys on taidetta, ja tässä kirjassa on myös osioita, joissa on osattu käyttää tuota tehokeinoa niin, että kerrotaankin itseasiassa enemmän silloin kun kerrotaan vähemmän.
Jopa hienointa on, ettei kirjassa mennä mässäillen draama ja kohut edellä. Olen aika kyllästynyt liiaksi ja itsetarkoituksellisesti kohut edellä kirjoitettuihin viinaa, huumeita, seksiä -tyylin elvistelyrokkikukkokirjoihin, joita olen lukenut jo liikaa, joten tämä kirja välttää sellaisella mässäilyn eikä sorru tuon tyylin pikkupoikailuun lainkaan. Tolkuton brassailu ja liika narsistinen oman kilven kiillottelu, joka on rock-maailman-kirjoissa toisinaan turhankin yleistä, on aika rasittavaa luettavaa usein ja antaa kohteestaan useimmiten ennemmin epävarman kuvan ihmisenä kuin ainakaan itsevarman.
Miika Tenkula oli erinomainen muusikko. Hieno ja lämminhenkinen ihminen myös. Aito. Herkkä ja särkyvä luonne, ujokin, musiikillisen vahvan visionsa vastapainoksi. Muusikkona hyvinkin itsevarma, mutta nöyrän suomalaisella tavalla. Tenkulaa kiinnosti lähinnä vain se itse musiikki, kyvyt muusikkona sekä näiden kykyjen jatkuva ylläpitäminen ja kehittäminen. Ei häntä kiinnostanut mikään turhanpäiväinen ylimääräinen krumeluuri.
Ennen kaikkea kirjasta välittyi että Tenkula teki musiikkia, koska hän rakasti musiikkia ja sen tekemistä, eikä hän rakastanut niitä sivutuotteita kuten rokkitähteyttä, mistä kertoo hänen kohdallaan jotain kai jo sekin että mies asui alusta loppuun kotipaikkakunnallaan Muhoksella eikä maailman suuremmissa metropoleissa.
Bändin liideri, pääsäveltäjä, ja silti tulkintani mukaan hän oli "omanlaisensa hiljainen sigma male -tyylinen luonne", joka vetäytyi mielellään taka-alalle ja osoitti suuret kykynsä taiteensa kautta. Vähän kuin metallimusan Jere Lehtinen tai Kimi Räikkönen. Diggaan.
Nykyään liian moni tekee musaa jopa ulkomusiikillisista syistä ja tavoittelee menestystä itseisarvona, ja niinpä se itse aidosti hyvä musiikki jää monella sivutuotteeksi tai tekemättä. Tenkula välitti juurikin siitä musiikista ja sen laadusta, ei muusta. On suurinta vahvuutta tehdä asiat omalla tavallaan ja toimia eri tavalla kuin enemmistö alalla — ja niin Tenkula aina tuntui tekevän.
Kunnioitus on valtavan suuri.
Miika Tenkula elää ikuisesti Sentencedin musiikin kautta.
On äärimmäisen vaikeaa olla vertailematta tätä kirjaa kirjoihin Täältä pohjoiseen - Sentencedin tarina (Riekki) ja Marras (Lopakka), vaikka kuinka yrittää eikä millään haluaisi. Kaikki kolme kertovat omalla tavallaan samoista tapahtumista. Erityisesti koska olen lukenut näistä viimeisimmäksi Riekin äärimmäisen karulla tavalla todenmukaisen ja kuitenkin hulvattomalla huumorilla varustetun läpileikkauksen Sentencedin tarinasta, en voinut olla tuntematta, että Melankolian mestarista puuttuu jotain olennaista sellaista, jota ei vain voi sivuuttaa juuri tämän bändin kohdalla. Kyllähän siellä se sama huumori pienissä määrissä pilkahteli, mutta kokonaisuus pyrki silti olemaan asiallinen ja korrekti musiikkihistoriikki. Itselleni se vähän raaempi ote totuuteen iskee kuitenkin tajuntaan vahvemmin.
Erotuksena kahteen muuhun Sentenced-kirjaan, tässä pääpaino oli virtuoosimaisen Miika Tenkulan edesottamuksissa ja persoonassa. Voisin lukea aiheesta vaikka loputtomiin, niin uskomattoman erityislaatuisesta lahjakkuudesta oli kysymys.
Kirjan loppuosa oli todella liikuttava ja vaikka ajoittain mietinkin sen olevan se aiemmin mainittu aika perinteinen historiikki, erityisesti siinä kohtaa teos tarjosi jotain syvempää ja ikimuistoista. Hienosti tuli ilmi, kuinka suuren vaikutuksen Miika oli moniin tehnyt; ei pelkästään musiikillisen taituruutensa vaan myös ihan sen rehdin, herkän ja aidon persoonallisuutensa tähden.
Oikein hyvä kirjahan tämä kaikenkaikkiaan oli ja ehdottomasti suosittelisen lukemaan, jos teema kiinnostaa.
aina sama juttu.. luin sentencedin elämäkerta, itkin. Luin Sami lopakan kirja marras, itkin. Vesa rannan agony walk melkein sai samanlaisen reaktion. Nyt tuli tämäkin ja piti lukea. ei vaan voi jäädä lukematta. voi hitto, itkin taas kun koko funeral kiertue kuvaillaan. miksi olen niin koukussa vielä tämän bändin kanssa!! en ollutkaan niin hullu fani ikinä! ja silti koko bändi, bändin ura, henki, kaikki, on jotenkin niin lähellä mun sydäntä. kiitos tästä, Nefertiti, olipas täydellinen kirja. tänään täyttävät 20 vuotta sennareiden lakkaamista. tästä varmasti taas kyynelet valuvat..
A very difficult book to rate, because it had A LOT of overlap with North From Here - The Sentenced Story. Yes, this did add some things - especially regarding Tenkula himself - that the other book didn't have but I have to say I was even a bit surprised how little that amounted to. I can't with good conscience recommend one over the other. This might offer a bit more, but at the same time it often felt like it's adding some barely interesting details just because it had to earn its existence after a Sentenced book was already written. At the end of the day, I don't think you'll be disappointed with either of the two. Reading both is certainly not necessary, but if it's been a while since the previous book, why not.
I'm giving this the same four stars as I gave North From Here - The Sentenced Story, and that's very much on purpose.
Pidin kovasti tästä elämäkerrasta - millään ei mässäillä eikä mitään kauhistella, vaikka ns. kaikki kerrotaan. Mukana on korostamatonta, lämmintä huumoria ja ymmärrystä. Metallimusiikista en juuri mitään tiedä, joten lukiessa piti välillä mennä koneelle ja kuunnella näytteitä. Suorastaan järkyttävää oli lukea kiertue-elämän rankkuudesta ja siitä, miten nuoria soittajia kohdellaan ja heidän lahjakkuuttaan käytetään hyväksi. Lahjakkuus on selittämätön ihme, sekin tulee rivien välistä selväksi. Pidin myös tavasta, miten Malaty läpi kirjan osaa tuoda esille sen, että ihmisen lämpö ja välittäminen voi tulla esille muutenkin kuin ulkoisena sosiaalisuutena. Vaikka ehkä elämä olisi helpompaa, jos se lämpö manifestoitaisiin vähän selkeämmin...
Teos avasi silmäni sille, miten keskeinen ja välttämätön osa Sentencediä Miika Tenkula oli, ja toisaalta miten keskeinen osa Sentenced oli Miika Tenkulaa. Varmasti tämän yhteyden vuoksi kirja tuntui välillä enemmän bändihistoriikilta kuin suoranaisesti Miikan omalta tarinalta - vaan mahdotontahan miehestä olisi ollut kertoa kertomatta samalla myös Sentencedistä, niin olennainen osa Tenkulan elämää bändi oli. Bändin musiikin kuuntelu saa uutta syvyyttä, kun tietää jotain siitä, miksi biisit ovat sellaisia kuin ovat ja miten taiteilija tapasi musiikkia kirjoittaa. Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja nopealukuinen teos sekä Tenkulan lyhyeksi jääneestä elämästä että Sentencedin 15-vuotisesta taipaleesta.
Kirja vetäisi hyvin mukaansa. Jonkin verran entuudestaan tuttua asiaa, mutta itselleni tuli hieman uuttakin. Kiehtovaa päästä hieman syvemmälle Tenkulan elämään. Harmillista, että menetimme hänet liian aikaisin. Sitä merkitystä, joka Tenkulalla olisi ollut omaisiin ja läheisiin, ei tietenkään voi verrata, mutta olisi ollut mielenkiintoista kuulla minkälaista musiikkia Tenkula olisi seuraavaksi päätynyt tekemään.
Aivan poikkeuksellisen viitseliäs muusikkoelämäkerta, haastattelu- ja lähdemateriaalia on kerätty valtavasti ja kirja esittää ainakin kokonaiselta vaikuttavan kuvan Miika Tenkulasta. Kotimaisia elämäkertoja lukiessa usein kiusaannuttaa sellainen ryyppäämistä glorifioiva ote ja ylipäätään sellainen rehvakas äijäily. Tästä kirjasta se puuttui kokonaan ja se oli virkistävää.
Mielestäni aivan hyvä perus elämänkerta. Koin kumminkin lukiessa, että luin mini Sentenced elämänkertaa kuin varsinaisesti Miika Tenkulan elämänkertaa. En koe kirjan menneen sen syvemmälle Miika Tenkulan elämään kuin mitä aiemmin o pystynyt lukemaan. Lopakan merkitys Tenkulan elämässä oli itselle ehkä se uusin näkökulma verrattuna Sentenced kirjaan.
Hirmu hieno katsaus aivan liian aikaisin pois menneen Miika Tenkulan ja toki myös Sentencedin elämään. Hyvän kirjan merkki kun lopussa on jäljellä jotenkin tyhjä olo.
Perusteellinen, johdonmukainen. Koskettava elämäkerta musiikillisesta nerosta. Itselle Sentencedin Frozen-levy oli tosi tärkeä tietyssä elämänvaiheessa, mutta muuten bändin jäsenistä mulla ei ole ollut tarkempaa tietoa. Oli kiehtovaa lukea, millainen tyyppi on säveltänyt nuo surumieliset metallisoundit.