Teho-osaston arjessa laitosapulainen näkee ja kuulee kaiken, mutta kukaan ei huomaa häntä. Ei edes kostoa hautova murhaaja.
Kuusikymppinen laitosapulainen Janka Vitéz tietää hoitotyöstä enemmän kuin kukaan tajuaa. Kun teho-osastolla kuolee peräkkäin kaksi kaupungin merkkihenkilöä, Janka haistaa palaneen käryä. Luonnollisiksi kirjatut kuolemat herättävät myös sairaanhoitaja Danin epäilykset. Huolella peiteltyjen salaisuuksien nuuskiminen lähentää naisia mutta saattaa heidät samalla myös suureen vaaraan.
Kaikki ovat sokeita aloittaa uuden, pulssia nostattavan sairaaladekkarisarjan.
Patricia G. Bertényi (s. 1973) on unkarilaissyntyinen turkulainen, joka työskentelee sairaanhoitajana teho-osastolla ja toimii Tehohoitolehden päätoimittajana. Lisäksi hän on suorittanut valokuvaajan tutkinnon New York Institute of Photographyssa. Kaikki ovat sokeita on hänen neljäs romaaninsa.
Patricia G. Bertényi (born 1973) is a Hungarian-born author based in Turku who works as a nurse in an intensive care unit and is editor-in-chief of the Tehohoitolehti ICU periodical. In addition, she has earned a photography diploma from the New York Institute of Photography. Before her Osasto C1 (“Ward C1”) hospital detective novel series centred on Janka Vitéz, Bertényi wrote the “Varjojen lähettiläs” trilogy.
Tämä sairaalaan sijoittuva dekkari piti otteessaan ensimmäisestä luvusta lähtien! Olen suositellut tätä kaikille tuttavilleni, jotka lukevat kirjoja - tämä oli kerrassaan upea lukukokemus.
Paljon lukevana ihmisenä sitä helposti alkaa arvailemaan juonikuvion kehittymistä ja löytää välillä samankaltaisuuksia muihin kirjoihin, mutta Patricia G. Bertényi osaa yllättää lukijansa mitä positiivisemmalla tavalla tarinan edetessä. Jäin innolla odottamaan kirjan seuraavan osan julkaisua - sillä välin aion ahmia Bertényin edellisen kirjasarjan!
Olipa virkistävästi erilainen dekkari kuin yleensä lukemani jännärit, tuore ja omaääninen! Jankan hahmo oli kiinnostava, pop-tähti osana rikosselvittelyä mielikuvituksellista ja juonikuviokin onnistui lopuksi yllättämään, vaikka jossain vaiheessa tuntui liian ilmeiseltä. Hiljaisesti ympäristöään tarkkailevan ja toisten sivuuttaman laitosapulaisen idea oli mainio. Sairaalamiljöön kuvaus oli vakuuttavaa, mutta lukiessani mietin, mennäänkö lääketieteellisten asioiden kuvauksessa liiallisiinkin yksityiskohtiin. Itselleni termistö on tuttua, mutta epäilen, että näin 'ammatillinen' tehohoitoympäristön kuvaus saattaa rajata lukijakuntaa. Kirjaa olisi voinut tiivistää, pieni herpaantuminen tapahtui itselleni koukuttavan alun jälkeen jossain keskiosan kieppeillä. Loppukäänteet taas vetivät mukaansa niin paljon, että yöunille siirtyminenhän siinä lykkääntyi. Tästä tuli itselleni uusi seurattava kirjasarja!
Pidin henkilöistä, mutta omaan makuuni sairaalamiljöön kuvausta oli aivan liian paljon ja se oli liian yksityiskohtaista. Syyllisen arvasin myös turhan aikaisin. En myöskään ihan ymmärtänyt miksi Turusta piti tehdä fiktiivinen Aboa.
No jopas oli trilleri. En odottanut aivan näin hurjaa menoa. Hesarin arvostelun otsikko oli harhaanjohtava. Tämä ei ole mitään Neiti Marplea. Luen ehdottomasti seuraavankin osan, kun sarja jatkuu. Eräät mysteerit jäivät vaivaamaan. Hahmot olivat mielenkiintoisia ja juonen käänteet yllättäviä. Yhteensattumat olivat juuri niin uskomattomia kuin oikeassakin elämässä. Loppua en olisi ikinä arvannut, vaikka syyllinen kyllä kävi mielessä jo aiemmin. Pidin kovasti Jankan hahmosta ja näkökulmasta sekä sairaalaympäristön ja -toiminnan kuvauksesta.
Tyyli tuntui aluksi hieman raskaalta yksityiskohtien runsauden vuoksi, mutta siihen tottui. Petyin hieman siihen, että kirja sijoittuu jonkin rinnakkaistodellisuuden Turkuun oikean Turun kaupungin sijaan. Toki ymmärrän kirjailijan taiteellisen vapauden, mutta olisin kuitenkin toivonut sitä oikeaa Turkua, jossa ei ole ratikkaa, vielä tai enää, käsittääkseni... Toivottavasti rinnakkaistodellisuudelle tulee seuraavassa osassa jokin selitys. Seuraavaksi täytyy etsiä kirjailijan edelliset teokset kirjastosta.
Tää kirja alkoi kiinnostaa, kun sarjan toista osaa suositeltiin Hesarissa kesäkuun lopulla. Tiesin aluksi ainoastaan, että mysteerijuoni olisi jännittävä, ja että sairaalamaailma olisi tässä hyvin yksityiskohtaisesti kuvattu. Sain kuitenkin paljon enemmän! 1. Sairaanhoitajaopiskelijana oli ilo lukea tekstiä, jota ainakin teoriassa ymmärsi. Oon päättänyt suunnata mielenterveyspuolelle, mutta tää kirja kyllä sai tehon kuulostamaan siistiltä. 2. En ole lukenut elämässäni montaa kirjaa, mutta itsellänikin olevaan synestesiaan en ole vielä yhdenkään muun kirjan hahmoilla törmännyt. 3. Olin yllättynyt miten heti alkuun naisia kuvailtiin niin kauniilla adjektiiveilla, mutta vielä enemmän mua yllätti, että kukaan ei maininnut tän kirjan olevan sapfinen. Mun lesbosydän itki onnesta!
Tässä oli siis yhdessä kaikki mitä hyvältä jännäriltä saattaakin odottaa ja vielä enemmän. Aina kun lukemisen jätti kesken, ajatukset kulkeutui ratkaisemaan mysteeriä. Kirjan kieli oli ihanan kuvailevaa, ja samaan aikaan kirjailija onnistui pitämään täydellisen tahdin tarinankerronnassa.
Onneksi sarjan toinen osa on jo kädessä, olisin muuten jäänyt ikävöimään näitä hahmoja.
Kun lukee suht vähän dekkareita, ne pitää tarkkaan valita. Ainakin yrittää! Tämä olikin vallan mainio, ei jälkeäkään perinteisistä dekkarikliseistä. 6-kymppinen, lonkkavaivainen laitosapulainen Janka oli epätodennäköinen sankaritar. Ja vielä maahanmuuttaja. Muutkin amatöörietsivät, sairaanhoitaja Dani ja megapoptähti Aydan olivat omalla tavallaan ulkopuolisia. Samoin kuin Jankan poika/tyttö Misha, joka oli puhelimen päässä hakkerointiapuna. Yhtään "isoa" mieshahmoa ei kirjassa ollutkaan.
Bertenyi on itsekin töissä teho-osastolla, ja se kyllä välittyi kirjasta. Kirjan loppu oli mielestäni monin tavoin hyvä ja sai miettimään, että kaipa se seuraavakin osa täytyy lukea.
Jännittävä sairaaladekkari, jäi liian hyvään cliffhangeriin että pitää lukea jatko-osa sitten kun se ilmestyy. Joitakin asioita en ymmärrä mistä olisi voinut arvata sen mutta kait se oli vaan näyttämään Jankan viisauden ja päättelykyvyn.
Olisin lukenut jatko-osan heti perään, mutta hups, en löytänytkään sellaista. Genren kliseitä on väistelty taitavasti, henkilöhahmot ja sairaalan sosiaalinen dynamiikka ovat huolella ja uskottavasti rakennettuja ja jännitys säilyy viime metreille saakka.
Aivan loistava dekkari, jossa naiset ovat pääosassa. Koukuttava juoni ja jokainen asia on kohdillaan. Kerrankin sairaalakuvaus on asiantunteva ja yksityiskohdat niin kuin pitää. Tätä lisää.
Sairaalassa alkaa tapahtua kummia ja siivooja ja hoitaja ajautuvat selvittämään asioita. Taitavasti kuljetaan ajassa ja asiat pala palalta nivoutuvat yhteen
Kaikkialle hivuttautuva sairaala-apulainen ylitti lukuisia kertoja uskottavan juonen rajat, eikä ollut ainut kulmien kohottelua aiheuttava osuus kirjassa.
olipa ihana lukee kirjaa jossa pääsi syventymään oikeella terminologialla vähän syvemmälle sairaalanmaailmaan. rakastin kohtia jossa yksityiskohtasesti kerrottiin lääketieteellisistä asioista ja pääsi oppimaan uutta! luin tän vähän kiireessä kun eräpäivä alko koputtelemaan niin se vaikutti siihen, että juonessa pysyminen oli paikoin vähän haastavaa. oli kuitenki mielenkiintonen kirja ja ootan kyllä jatko-osaa!