Hilpeän riemukas ja humoristinen romaani Tampereen kokoisista unelmista ja oman suunnan etsimisestä.
Lähipiirissä solmitaan avioliittoja tai vähintäänkin avoliittoja, mutta Roosa ei kuulu edes ammattiliittoon. Olisiko jo aika sitoutua johonkin? Vakiintumista eivät helpota kaukana Helsingissä asuva ehkä-poikaystävä ja työpaikan yllä vaanivat tehostustoimet. Voisiko ratkaisu löytyä Tampereen Petsamosta, josta Roosa perii yllättäen puolikkaan talonmörskän? Entä kuinka hyvä ratkaisu on ryhtyä pyörittämään aamiaismajoitusta kanan kanssa?
Onnen avaimet löytyvät lopulta itseltä, eivät toisten taskuista, osoittaa ylistetyn Se on moro -sarjan tamperelaistunut toinen osa.
Tykkäsin tästä ensimmäistä enemmän. Ekassa pikkuisen häiritsi Tampere-mainostus, joka meni liialliseksi. Tässä hienovaraisempaa. Nopsalukuista lomalukemista tämäkin.
En aivan syttyny tän sarjan ekalle osalle ja muiden arvosteluistakin tulkitsin, että tää ei ois nii hyvä, mutta annoin tälle silti mahiksen ja KANNATTI!
Jänskäs, onko tässä punasta lankaa. Mun mielestä oli jopa enemmän ku siinä ekassa, tai sitte mun yleinen lukukokemus oli nyt niin eri, TAI oon kehittyny lukijana tjsp, mut musta tässä tarina solju hyvin eteenpäin kokoajan 👍🏼
Tän lukemisesta tuli vaa nii hyvä mieli ja naurahin monesti ääneen (toisinku siinä ekassa?!). Tarinaan uppoutumista edesautto se, että legit kävin niissä kirjan paikoissa samana päivänä, ku luin niistä 🤭 Mutjoo, menee se kolmaskin osa lukuun jossain trillereiden välissä sitten taas :)
Mirella Mäkilän "Tampereella rempallaan" (Otava, 2024) on toinen osa vallan viihdyttävässä chicklit-sarjassa, jossa seurataan kolmekymppisen Roosan ja hänen lähipiirinsä edesottamuksia Suomen vetovoimaisimmassa kaupungissa. Nopealukuinen romaani tarjoaa ihmissuhdekiemuroita ja vähän överiksikin meneviä kommelluksia (henkien manaaminen), näin tamperelaisittain mukavalla paikallisvärillä höystettynä. Rauhaniemen kylpylässäkin poiketaan saunomassa. Luen minä vielä sen kolmannenkin osan!
Mirella Mäkilän Helsingistä Tampereelle palaavasta graafikko-Roosasta kertova Se on moro -sarja etenee verrattain yllätyksettömästi toiseen osaansa. Kirjassa ollaan lomautettuna, ihmetellään perintönä syliin tupsahtavaa, remontin tarpeessa olevaa taloa Petsamon kaupunginosassa ja seurataan pääasiassa muiden mutta hieman myös päähenkilön omia suhdekiemuroita.
Ykkösosaan verrattuna kirja levähtää vähän turhan kaikkialle, kun Mäkilä yrittää pitää kaikki ensimmäisessä osassa esitellyt hahmot jotenkin mukana kuvassa. Niinpä kaikki tuntuvat haalistuvan kovin ohuiksi hahmoiksi. Varsinainen tämän kirjan juoni puolestaan tuntuu melkoisen päälleliimatulta, kun siitä ei ensimmäisessä osassa saanut mitään vihjettä.
Mäkilän kirjoitustyyli on kuitenkin mukavan leppoisa, joten Tampereella rempallaan täyttää ihan hyvin viihdekirjallisuuden vaatimukset ja oli mukavaa luettavaa vähän raskaamman työepisodin keskellä. Sarjan päätösosassa kaikki Roosan elämässä sitten oletettavasti loksahtaa kohdilleen.
4,75⭐️ TÄÄ OLI NIIN IHANA! Ja hauska! KA-NA. Kevyttä ja viihdyttävää lukemista nopeaan Tampere-tarpeeseen!>> ihana jatko-osa Se on moro! -sarjassa jonka taas huitasin päivässä! Roosa päätyy taas kaikenlaiseen hommaan Tampereella mihin liittyy kanoja, puutarhatonttuja, pelottava nakkinainen, ja vähän romantiikkaakin! Täydellinen kesäkirja>>
tartuin tähän vaikken ollut lukenut sarjan ekaa osaa. pääsin silti hyvin mukaan tarinaan alusta asti. tää oli vallan viihdyttävä, humoristinen ja kommelluksia täynnä. kepeä ja nopea lukuinen kesäkirja.
mieleenpainuvimpia juttuja oli kanat <3 sekä eläväisesti kirjoitettu tampereen murre.
Pidin Mäkilän esikoisteoksesta Seuraavana Tampere yllättävän paljon, vaikka kirjan genre ei ole omintani. Odotin jatko-osaa innolla, mutta en tiedä oliko ensimmäinen osa tätä toista parempi vai kasvoivatko odotukseni liian suuriksi, sillä hieman petyin tähän kirjaan. Ehkäpä yhtenä syynä oli se, että tässä osassa Veeran ja Roosan ystävyys oli pienemmässä osassa, ja sen sijaan Roosan muut ihmissuhteet olivat suuremmin esillä. Kirja oli kuitenkin viihdyttävä ja kesäinen, täytyy lukea kyllä viimeinenkin sarjan osa sitten kun se ilmestyy.
Niin rento, raikas, hauska ja mutkaton! Juuri sopivankokoisia draamoja ja juonenkäänteitä säilyttäsen makean kohdan viihteen ja uskottavuuden välillä. Sedän perintö toi pieniä syvällisyyden vivahteita ja aika pähkähullua haamuhuumoria. Tunnelmamaisemaltaan ehdottomasti aamukahvi omenapuun alla omakotitalon (tai paritalon) pihassa alkukesästä. Tekstiltään, hahmoiltaan ja tapahtumiltaan aika täykkyä viihdettä kesä-suomesta, elämän pienistä vastoinkäymisistä ja seikkailuista, sekä uusista mahdollisuuksista. Hymyilytti, nauratti, viihdytti!
Sarjan toinen osa jatkoi samaa hyvää energiaa ja fiilistä kuin edeltäjänsä. Edelleen tykkäsin hahmoista ja kiinnyin niihin enemmän. Juoni oli myös viihdyttävä ja hauska. Ihanan kesäinen kuvaus Tampereesta sai mut vielä entisestään haaveilemaan siitä tulevaisuuden kotikaupunkina. Harmillisesti vuoden joutuu luultavasti odottamaan seuraavaa eli viimeistä osaa…
Jestas kun tämä oli hauska! Vielä parempi kuin ensimmäinen osa! Enkä mielestäni sano tätä paikallisväritteisten silmälasien läpi 😃
Anna-Riikka Rajanen lukijana antaa minulle kaksijakoiset fiilikset. Hän sopii kyllä ääneltään ja tyyliltään oikein hyvin näihin hauskoihin naisten viihderomaaneihin, mutta hänen tampereenmurteiset repliikkiinsä olivat kyllä niin korviariipivää kuunneltavaa, ei mahda mitään. Tuntuu että hän selvisi muutamasta espanjankielisestä lauseestakin paremmin. Saattaa kuitenkin olla, että muualla asuville kuuntelijoille, jotka eivät elä tälläisen puheenparren keskellä, Rajasen murre menee paremmin läpi. Olisi kiva kuulla tästä(kin) mielipiteitä!
Taas on Mirella Mäkilä onnistunut tuomaan Tampereen ja Tamperelaisuuden täydellisesti esille tässä naurettavan hauskassa seikkailussa, johon itseni on super helppo samaistua vaikka en mitään ihan noin hullua ole koskaan tehnytkään. Roosa, Sirkku ja kaikki muut tutut henkilöt on edelleenkin mitä ihanimpia hahmoja ja nauroin useamman kerran ääneen tätä kirjaa lukiessani. En todellakaan malta odottaa paluuta Tampereelle sarjan kolmannessa osassa vaikka täällä Tampereella asustelenkin ja kirjan maisemissa päivittäin pääsen liikkumaan. Tämä kirja ja tämä sarja pitävät yhtä kärkisijoista lempikirjojeni joukossa ja tulen kyllä suosittelemaan tätä ihan kaikille jotka jaksavat kuunnella!
Absolutely loved this. It's light, it's happy, it's comical, it's full of joy love and friendship. And it all happens in Tampere, such a cozy setting. I want some escape from this world and this was perfect for it. It was better writing than her first one and the plot was more interesting this time. Characters you already mainly knew, so it was lovely to which direction they're going along the way. Bile the dog wasn't the only animal star this time. And pure honey for my soul was the way the main character's family talks. I really have a soft spot for the Tampere accent or dialect. If you like the city, these books are a must read, it just feels like you're there as well.
Eka osa oli ihan hyvä, tämä jäi kyllä vähän valjuksi. Ihmettelin tätä Lauri/Lassi -kuviota kunnes tajusin, että kyseessä oli kaksi eri henkilöä. Sen oivaltaminen oli aika iso juttu. Vähän jäi myös vaivaamaan oliko nuo perimisasiat ja lomautusasiat tarkistettu ja menikö ne nyt ihan oikein. Lomautuksen osalta oli pakko googlata eikö olis tarvinnut olla yt:itä ensin mutta ei näköjään tartte alle 20 henkilön yrityksissä. Ehkä ne meni ihan oikein, en tiedä.
Jos sarja jatkuu niin enköhän lue seuraavankin, mutta ei tästä nyt oikein mitään suurta muistoa mieleni perukoille jää.
Kepeä, hauska ja viihdyttävä toinen osa Mirella Mäkelän ”Se on moro”-sarjassa. Täydellinen kesäkirja (vaikka toimi hyvin näin syksyn kynnyksellä myös). Mäkelän kirjoitystyyli vie mukanaan ja pidin kaikista hahmoistakin. Jotkut kommellukset ja häseltämiset menee ehkä hieman överin puolelle, mutta ei suuremmin haitannut omaa lukukokemusta. Kolmas osa tulee varmasti luettua.
Hauska ja rento kirja Roosan elämästä Tampereella. Ei liian kiiltokuvamainen, monenlaista tapahtumaa mahtuu kesään, nauroin välillä ihan ääneen tätä lukiesa. Ihastuttavaa murretta ja paikalliskuvausta.
Teksti on helppolukuista ja kieli rikasta. Tykkäsin jälleen kirjan keveydestä. Lisäksi päähenkilön ajatukset ovat samaistuttavia. Kuitenkin juonellisesti kirja ei ollut niin hyvä kuin edeltäjänsä. Jäin kaipaamaan selkeämpää punaista lankaa.
Luulin, että ensimmäisestä kirjasta ei vois paremmaksi enää vetää. Mutta näköjään voi. Sarjalle tyypilliseen tapaan tämäkin kirja oli ihanan kevyttä ja kesäistä luettavaa. Roosan seikkailut sen kuin jatkuivat ja nauroin ääneen taas monesti! 😄 Ihana, ihana, ihana kirja!! ❤️ Suosittelen!
This entire review has been hidden because of spoilers.
Valtavan hauska ja mukaansatempaava kirja. Jännittäviä juonenkäänteitä ihan viimeiseen lukuun saakka. Kirja oli samaa mahtavaa laatua kuin edellinenkin osa. Nopealukuinen ja millään ei malta laskea kirjaa käsistä, suosittelen!