What do you think?
Rate this book
The Autobiographical Trilogy #2
Gegenlicht
Eine Abiturientin verlässt ihre Geburtsstadt Helsinki, um in der fernen Schweiz die Liebe und Anerkennung zu finden, die ihr in ihrem sozialistischen Elternhaus versagt geblieben ist. Doch in der Fremde erkennt sie, dass ihre Sehnsucht nach Zugehörigkeit sie immer enger in ihrem Korsett verschnürt, statt sie daraus zu befreien. In leuchtender Prosa erzählt Pirkko Saisio davon, wie viel es als Frau aufzugeben gilt, um wahrhaft unabhängig zu sein.
Es ist das Jahr 1968, als die Protagonistin mit neunzehn Jahren die Schule abschließt. Mit dem Vorsatz, die Enge ihres Elternhauses und ihrer Schulzeit in Helsinki hinter sich zu lassen, reist sie in die Schweiz – voller hochfliegender Träume und hungrig nach Liebe. Doch das kleine Land im Herzen Europas entpuppt sich nicht als das ersehnte Paradies, und das Waisenhaus, in dem sie arbeiten will, wirft sie zurück auf ihre Jugend in Finnland. Plötzlich ist sie wieder das sprachlose Kind aus dem Arbeitermilieu, das um jeden Preis von seinem Umfeld angenommen werden will, und doch nicht dazugehören kann. »Gegenlicht« ist ein brillantes Buch über das Erwachsenwerden. Die vielfach ausgezeichnete finnische Autorin Pirkko Saisio findet eine einzigartige Sprache für die Kraft und den Mut, den es braucht, um die Gesetze der Kindheit zu durchbrechen und die eigene Bestimmung zu finden.
Es ist das Jahr 1968, als die Protagonistin mit neunzehn Jahren die Schule abschließt. Mit dem Vorsatz, die Enge ihres Elternhauses und ihrer Schulzeit in Helsinki hinter sich zu lassen, reist sie in die Schweiz – voller hochfliegender Träume und hungrig nach Liebe. Doch das kleine Land im Herzen Europas entpuppt sich nicht als das ersehnte Paradies, und das Waisenhaus, in dem sie arbeiten will, wirft sie zurück auf ihre Jugend in Finnland. Plötzlich ist sie wieder das sprachlose Kind aus dem Arbeitermilieu, das um jeden Preis von seinem Umfeld angenommen werden will, und doch nicht dazugehören kann. »Gegenlicht« ist ein brillantes Buch über das Erwachsenwerden. Die vielfach ausgezeichnete finnische Autorin Pirkko Saisio findet eine einzigartige Sprache für die Kraft und den Mut, den es braucht, um die Gesetze der Kindheit zu durchbrechen und die eigene Bestimmung zu finden.
253 pages, Hardcover
First published January 1, 2000
19 people are currently reading
532 people want to read
About the author
Pirkko Saisio
41 books102 followersSee also Saisio's pseudonyms: Jukka Larsson, Eva Wein
Pirkko Saisio (s. 16. huhtikuuta 1949 Helsinki) on suomalainen kirjailija, näyttelijä ja ohjaaja. Hän on kirjoittanut myös salanimillä Jukka Larsson ja Eva Wein. Saisiolla on laaja kirjallinen tuotanto, joka romaanien ja näytelmien ohella käsittää monenlaisia tekstejä elokuvakäsikirjoituksista aina balettilibretoihin asti. Saisio on kirjoittanut näytelmiä niin teatteriin kuin televisioonkin, ja lisäksi hän ohjaa ja näyttelee itsekin. Saisio suoritti Suomen Teatterikoulun näyttelijän tutkinnon 1975 ja toimi Teatterikorkeakoulun dramaturgian professorina 1997–2002.
Pirkko Saisio (s. 16. huhtikuuta 1949 Helsinki) on suomalainen kirjailija, näyttelijä ja ohjaaja. Hän on kirjoittanut myös salanimillä Jukka Larsson ja Eva Wein. Saisiolla on laaja kirjallinen tuotanto, joka romaanien ja näytelmien ohella käsittää monenlaisia tekstejä elokuvakäsikirjoituksista aina balettilibretoihin asti. Saisio on kirjoittanut näytelmiä niin teatteriin kuin televisioonkin, ja lisäksi hän ohjaa ja näyttelee itsekin. Saisio suoritti Suomen Teatterikoulun näyttelijän tutkinnon 1975 ja toimi Teatterikorkeakoulun dramaturgian professorina 1997–2002.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 26 of 26 reviews
January 2, 2024
Tää kirja kokoaa yhteen hyvin kirjoitettua suomenkieltä, laadukasta tekstiä, tarinamaisen juonen sekä kevyttä ja hauskaa huumoria kaiken ohessa
October 17, 2025
Backlight follows the brilliant Lowest Common Denominator as the second volume of Finlandia prizewinner Pirkko Saisio's autofictional Helsinki Trilogy. The most luminous part of the first book was the child narrator's recognition of the exact moment at which she to begins observe her own self and narrativise her life – when her sense of self expands from I to She. Now a teenager, Pirkko experiences the most observed period of her life, considering, as John Berger put it in his Ways of Seeing 'the surveyor and the surveyed within her as the two constituent yet always distinct elements of her identity':
and then, later, with her thwarted independence in the romanticised Switzerland – so different from working class, underdeveloped Finland – where as a caretaker at a Salvation Army orphanage she dreams of living The Sound of Music but finds herself thwarted by rules and hierarchies, by her charges who are neither cute nor grateful, and by encounters that face her with her own suppressed sexuality. And of all that comes another transformation:
She observes herself too much, and she suffers for it. She's desperate for approval and will forever remain famished.We look back, elliptically, at two crucial stages of her becoming: the painful early years of grappling with friends, teachers and nascent romances; with overbearing forces like God, Marx, and her own father; with the fact of her parents having their own distinct lives
and then, later, with her thwarted independence in the romanticised Switzerland – so different from working class, underdeveloped Finland – where as a caretaker at a Salvation Army orphanage she dreams of living The Sound of Music but finds herself thwarted by rules and hierarchies, by her charges who are neither cute nor grateful, and by encounters that face her with her own suppressed sexuality. And of all that comes another transformation:
I've just experienced the first metaphor of my life.While elsewhere the life of a teenage girl is interesting to none other than teenage girls, Backlight offers a portrait almost breathtakingly true to life: here, inner experience is the plot, propelling the narrator's growth even when there isn't a lot happening. Readers will delight in the rhythm, the texture and the humour of Saisio's prose, for this is equally a portrait of a girl on her path to becoming a writer:
I'm the one who sees, even if I don't want to; I'm the one who hears, even if I press my hands to my ears. I'm the one who causes death and is horrified by it.
I want to learn how to place commas and periods like obstacles in a hurdle race and watch horses leap grace-fally over some and shy away from the impossible ones. I want to know how to carve slices of reality on paper and crush and chop sentences, violently ripping them apart and just as violently putting them back together again.Mia Spangenberg's translation is sensitive and immersive, gently leading the reader into what the publisher's blurb accurately calls 'an intimate portrait of a life lived in language'. It will be a while now until the final volume appears in English, but those who have made it this far will be without doubt that it will be worth waiting for.
There is no reality as such. I vaguely realized this when I was only eight years old and wrote my first sentence about reality.
Reality is the sentences I write.
February 26, 2023
A great middle part to the autobiographical series by Saisio.
A lot of Switzerland. Saisio has a lot of humour in this and it fits it perfectly, as life is pretty funny at times. This is definitely constructed, reads like a novel.
I'm not sure what to say. I was deeply in the world of this book, in this life... and yet I forgot a lot of things right at the second it was over. That's life, I guess.
But this was very good and I'm continuing to the next one, right away.
A lot of Switzerland. Saisio has a lot of humour in this and it fits it perfectly, as life is pretty funny at times. This is definitely constructed, reads like a novel.
I'm not sure what to say. I was deeply in the world of this book, in this life... and yet I forgot a lot of things right at the second it was over. That's life, I guess.
But this was very good and I'm continuing to the next one, right away.
September 12, 2025
pirkko saisio erzählt in gegenlicht, das im finnischen schon anfang der 2000er erschien, die geschichte einer jungen frau in den 1968ern aus finnland. sie wächst in einer kommunistisch/sozialistisch orientierten familie auf, in der sie jedoch wenig liebe und aufmerksamkeit erfährt. also verlässt sie finnland und arbeitet in einem schweizer wais:innenhaus, doch ihre romantisierten vorstellung dieser tätigkeit wird schnell von der realität getrübt. es geht um das loslösen aus dem elternhaus, ihre identitätsfindung, begehren, religion, das schreiben, um neuanfänge und so vieles mehr. in vielen rückblenden wird das aufwachsen der ich-erzählerin in einer arbeiter:innenfamilie beschrieben. ich mochte besonders die literarischen qualitäten des romans, den wechsel der erzählperspektive je nach zeitebene, die bildhafte und lyrische sprache. auch den lesbischen sideplot der beiden „tanten“ hab ich sehr geliebt. gegenlicht war für mich ein leicht zu lesender comfort-roman, mit dem ich mich thematisch und stilistisch sehr wohlgefühlt habe.
und auch die unglaublich gute übersetzungsleistung von elina kritzokat fand ich sehr sehr toll!
pirkko saisio war für mich auf jeden fall eine tolle neuentdeckung und ich habe nach „gegenlicht“ sehr große lust, weitere werke der autorin zu lesen, insbesondere „das rote buch der abschiede“.
und auch die unglaublich gute übersetzungsleistung von elina kritzokat fand ich sehr sehr toll!
pirkko saisio war für mich auf jeden fall eine tolle neuentdeckung und ich habe nach „gegenlicht“ sehr große lust, weitere werke der autorin zu lesen, insbesondere „das rote buch der abschiede“.
March 16, 2024
Pirkko Saisios Icherzählerin wächst in einfachen Verhältnissen in einem kommunistisch geprägten Haushalt in Helsinki auf. Ihr Vater war Kolonialwarenhändler und hatte Stalins Gesammelte Werke im Regal. Da Religion und Sozialismus sich gegenseitig ausschließen, scheinen ihr zunächst alle Berufswege versperrt zu sein. Noch hat sie ihre eigene Stimme als Autorin nicht gefunden, wird jedoch von ihrer Finnisch-Lehrerin gefördert. Im Wechsel zwischen rückblickender Ichperspektive und Focus auf eine zweite Person (vermutlich ihr jüngeres Selbst) experimentiert die Erzählerin mit ihrem zukünftigen Handwerk, orientiert sich jedoch noch stark an der Welt gelesener Kinderbücher. Dass sie sich Enid Blytons Georgina nahefühlt, deutet an, dass sie ihre Identität noch nicht gefunden hat. Würden Romanfiguren die Realität abbilden, müsste sie sich (allein durch ihren weiblichen Körper) als Mängelwesen begreifen, was wiederum das Unbehagen ihrer Eltern an ihrer Entwicklung bestätigen würde. Ihr Blick ist bereits der einer Autorin, ehe sie sich dessen bewusst wird.
Nach dem Abitur sieht die Erzählerin sich in der Schweiz erstmals mit einer Kultur konfrontiert, die sich (wie die Finnen) als herausragend wertet. Ihr romanhaftes Klischee vom armen Waisenkind muss sie dort bei der Tätigkeit in einem Kinderheim revidieren (in dem keine Waisen leben), wie auch die Hoffnung, als Erzieherin die Nähe zu finden, die sie in ihrer nüchtern denkenden Familie selbst vermisste.
Pirkko Saiso beschreibt in ihrem vor der Jahrtausendwende verfassten Text ein stark abgeschiedenes Finnland, geprägt von der jahrzehntelangen Ära Kekkonen, die dem Land zwar Stabilität brachte, aber kaum Anregungen von außen zuließ.
Die 1949 geborene Autorin beschreibt die Welt einer jungen Frau aus einfachen Verhältnissen, deren Blick bisher allein auf sozialistische und religiöse Gemeinschaften gerichtet war und die sich schon als Schülerin in eine Außenseiterrolle gedrängt sieht. Für den Wettbewerb der Weltanschauungen, wie auch den Kampf um einen selbstbestimmten Lebensweg als Frau öffnet Saisios autofiktionaler Roman die Augen ihrer Leser:innen.
Nach dem Abitur sieht die Erzählerin sich in der Schweiz erstmals mit einer Kultur konfrontiert, die sich (wie die Finnen) als herausragend wertet. Ihr romanhaftes Klischee vom armen Waisenkind muss sie dort bei der Tätigkeit in einem Kinderheim revidieren (in dem keine Waisen leben), wie auch die Hoffnung, als Erzieherin die Nähe zu finden, die sie in ihrer nüchtern denkenden Familie selbst vermisste.
Pirkko Saiso beschreibt in ihrem vor der Jahrtausendwende verfassten Text ein stark abgeschiedenes Finnland, geprägt von der jahrzehntelangen Ära Kekkonen, die dem Land zwar Stabilität brachte, aber kaum Anregungen von außen zuließ.
Die 1949 geborene Autorin beschreibt die Welt einer jungen Frau aus einfachen Verhältnissen, deren Blick bisher allein auf sozialistische und religiöse Gemeinschaften gerichtet war und die sich schon als Schülerin in eine Außenseiterrolle gedrängt sieht. Für den Wettbewerb der Weltanschauungen, wie auch den Kampf um einen selbstbestimmten Lebensweg als Frau öffnet Saisios autofiktionaler Roman die Augen ihrer Leser:innen.
January 7, 2024
Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-1999: 124/124)
2000: 3/6
(2001: 4/6)
1984-2023: 131/268
4,5/5. Pirkko Saision kolmas Finlandia-ehdokkuus (1992 Kulkue ja 1998 Pienin yhteinen jaettava) – ja tämä teos nousi mielestäni noiden kahden edeltävänkin edelle. Kirja, jonka haluan hankkia ihan itselleni uudelleen luettavaksi! Paras Finlandia-ehdokkaana koskaan ollut runoteos? Vastavalon luokitteleminen runoudeksi olisi siinä mielessä huvittavaa, että sen ehdokkuus tuli aikana, jolloin Finlandia oli ollut jo vuosia varattuna vain romaaneille. Mutta teksti on asetteltu kirjan sivuille enemmän lyriikan kuin proosan tavoin. Ja onhan tekstissä myös sellaista runollista "poljentoa" ja fragmentaarisuuttakin. Märta Tikkasen Miestä ei voi raiskata olen toistaiseksi kuunnellut vain äänikirjana – ja ihan täydestä proosasta meni, vaikka kirja onkin ymmärtääkseni luokiteltu lähinnä runoudeksi. Tämä Saision Vastavalo liikkuu ehkä samalla tavalla – ja yhtälailla onnistuneesti – runouden ja proosan välimaastossa. Yksi erityisen hieno lainaus:
"En tahtoisi kävellä Ellun edellä; olen varma, että ennen pitkää Ellu tönäisee minut nurin tai heittää kivellä tai lyö pitkällä havunoksalla olkapään yli poskeeni.
Ellukaan ei tahdo kävellä edellä koska tietää, etten voisi vastustaa kiusausta tönäistä häntä nurin tai heittää kivellä tai lyödä poskelle pitkällä havunoksalla.
Siksi kuljemme hankalasti rinnakkain kapeaa polkua, tuupimme ja kampitamme toisiamme, ..." (s. 39)
(1984-1999: 124/124)
2000: 3/6
(2001: 4/6)
1984-2023: 131/268
4,5/5. Pirkko Saision kolmas Finlandia-ehdokkuus (1992 Kulkue ja 1998 Pienin yhteinen jaettava) – ja tämä teos nousi mielestäni noiden kahden edeltävänkin edelle. Kirja, jonka haluan hankkia ihan itselleni uudelleen luettavaksi! Paras Finlandia-ehdokkaana koskaan ollut runoteos? Vastavalon luokitteleminen runoudeksi olisi siinä mielessä huvittavaa, että sen ehdokkuus tuli aikana, jolloin Finlandia oli ollut jo vuosia varattuna vain romaaneille. Mutta teksti on asetteltu kirjan sivuille enemmän lyriikan kuin proosan tavoin. Ja onhan tekstissä myös sellaista runollista "poljentoa" ja fragmentaarisuuttakin. Märta Tikkasen Miestä ei voi raiskata olen toistaiseksi kuunnellut vain äänikirjana – ja ihan täydestä proosasta meni, vaikka kirja onkin ymmärtääkseni luokiteltu lähinnä runoudeksi. Tämä Saision Vastavalo liikkuu ehkä samalla tavalla – ja yhtälailla onnistuneesti – runouden ja proosan välimaastossa. Yksi erityisen hieno lainaus:
"En tahtoisi kävellä Ellun edellä; olen varma, että ennen pitkää Ellu tönäisee minut nurin tai heittää kivellä tai lyö pitkällä havunoksalla olkapään yli poskeeni.
Ellukaan ei tahdo kävellä edellä koska tietää, etten voisi vastustaa kiusausta tönäistä häntä nurin tai heittää kivellä tai lyödä poskelle pitkällä havunoksalla.
Siksi kuljemme hankalasti rinnakkain kapeaa polkua, tuupimme ja kampitamme toisiamme, ..." (s. 39)
February 26, 2025
Vaikka trilogian viimeinen teos (jonka myös jostain syystä luin ensimmäisenä) oli parhain, tässä toisessa oli välillä todella kirkkaita ajatuksia. Tämä ei myöskään kulkenut sellaisia reittejä kuin oletin, mikä on aina parempi. Sveitsi-asiat eivät aluksi kiinnostaneet, mutta kun päästiin niin sanotusti käsiksi ytimeen ("Vastavalo"), pidin kokonaisuudesta paljonkin.
Paljon kipeää samaistumispintaa.
"Pariton ihminen on vaaraksi ympäristölleen."
Saisioon tutustuminen jatkukoon.
Paljon kipeää samaistumispintaa.
"Pariton ihminen on vaaraksi ympäristölleen."
Saisioon tutustuminen jatkukoon.
March 26, 2025
Vastavalo jatkaa Saision autofiktiivistä trilogiaa samaan tyyliin kuin Pienin yhteinen jaettava. Päähenkilön kasvaessa ja elämänkokemusten karttuessa tarina on eri tavalla kiinnostava kuin ensimmäinen osa. Pidin tästäkin kirjasta paljon, enkä malta odottaa, että pääsen lukemaan viimeisen osan!
August 7, 2025
Hivenen Saision ensimmäistä elämäkertaromaania kiinnostavampi osa, joka jättää kutkuttavalla tavalla oven auki kolmannelle, Punaiselle erokirjalle. Kiehtovinta kielen lisäksi aika Sveitsissä nuoruuden naiivia unelmaa kohtaamassa.
January 23, 2025
Mir hat viel zu viel Wissen über die finnische Geschichte gefehlt um dem Buch gut folgen zu können. Die unterschiedlichen Erzählebenen habe ich als sehr unästhetisch empfunden - ich denke ich hab es einfach nicht verstanden.
March 8, 2024
Saision omaelämäkerrallinen tarina jatkuu nuoruusvuosissa ja päättyy "aikuistumiseen". Miten lapsellinen voikaan 19-vuotias "aikuinen" olla. Se on jotenkin niin tutuntuntuista. Monet mieltävät Saision äärimmäisen vasemmistolaiseksi ja heille suosittelisinkin tätä kirjaa. Saisio etsii koko ajan jumalaa ja suhtautuu ironisen koomisesti kommunismiin, Leninin ja Stalinin koottuihin teoksiin, joita kirjahylly kodin olohuoneessa pursuaa. Kunnes eräänä yönä Pirkko äitinsä kanssa kantaa kootut teokset yön pimeydessä kerrostalon roskikseen. Jumalan etsintään liittyy paljon tahatontakin komiikkaa, sillä Jumala aina katoaa ja puhuu rumiakin. Rakastan Saision kielenkäyttöä ja huumoria. Sitä paitsi tässä kirjassa on kaunis kansikuva.
December 8, 2024
Ik lees het met horten en stoten. De vorm met al die witregels leidt af, verwart, en lijkt soms een truc. Wat me er doorheen sleept zijn scenes tussen hoofdpersoon en haar vader. Dan werkt haar losse stijl:
Ik moet mijn omgeving een grotere uitdaging bieden. Ik deel mee dat ik van zins ben mijn hele leven lang partnerloos te blijven.
En mama:
'Je doet 't me niet aan dat we geen kleinkinderen krijgen. Aangezien we zelf ook maar één kind hebben.'
'Dat ook nog 's een beetje zozo is geworden,' zegt pa.
En ik:
'Hoe bedoel je, zozo? Kan je dat 'n beetje nader bepalen?'
Zin waar ik van smul:
'Uiteraard zou ik liever op de brandstapel sterven dan omgeven door slangetjes in een bed in het Mariaziekenhuis zoals oma.'
'
Ik moet mijn omgeving een grotere uitdaging bieden. Ik deel mee dat ik van zins ben mijn hele leven lang partnerloos te blijven.
En mama:
'Je doet 't me niet aan dat we geen kleinkinderen krijgen. Aangezien we zelf ook maar één kind hebben.'
'Dat ook nog 's een beetje zozo is geworden,' zegt pa.
En ik:
'Hoe bedoel je, zozo? Kan je dat 'n beetje nader bepalen?'
Zin waar ik van smul:
'Uiteraard zou ik liever op de brandstapel sterven dan omgeven door slangetjes in een bed in het Mariaziekenhuis zoals oma.'
'
February 3, 2025
Helsinki-trilogian keskimmäinen osa on näistä kolmesta lukukokemuksena minusta haastavin ja tuntuu, että lukijaa yritetään kamplata alvariinsa. Joka on kehu, koska nuoruus on tunnetusti elämässä usein sekavaa aikaa. Sitä tässä eletään: päähenkilö täyttää 19 ja Saisio kuvaa hienosti nuoren ihmisen hämmennystä maailmassa.
Saision tyyli on erottaa minä ja hän silloinkin, kun puhuu itsestään. Vastavalossa se on kovassa käytössä niin, että jouduin hetkittäin miettimään ymmärränkö nyt oikein. Onko tässä tarinan päähenkilö vai joku muu?
Sekava, upea, jatkaa trilogiaa jättäen ison muistijäljen ja vie lukijan sekä kauas ulkomaille että omiin nahkoihinsa.
Saision tyyli on erottaa minä ja hän silloinkin, kun puhuu itsestään. Vastavalossa se on kovassa käytössä niin, että jouduin hetkittäin miettimään ymmärränkö nyt oikein. Onko tässä tarinan päähenkilö vai joku muu?
Sekava, upea, jatkaa trilogiaa jättäen ison muistijäljen ja vie lukijan sekä kauas ulkomaille että omiin nahkoihinsa.
April 11, 2024
"Ich muss warten, bis die Geschichte sich von selbst zu Ende schreibt. Ich muss daran glauben, dass mein Leben zu einer Geschichte wird und meine Partnerlosigkeit in etwas Sinnvolles mündet. Ich muss glauben, dass mein Leben zu einer Geschichte wird. Und daran glaube ich." - Buchzitat S. 136
In "Gegenlicht" von Pirkko Saisio begibt sich eine junge Frau auf die Suche nach Liebe und Anerkennung in der Schweiz, nur um festzustellen, dass ihre Sehnsucht nach Zugehörigkeit sie eher einschränkt als befreit. Die Autorin Pirkko Saisio, eine herausragende Stimme der finnischen Literatur, nimmt uns mit auf eine poetische Reise durch das Erwachsenwerden und die Suche nach Identität.
Die Geschichte dreht sich um eine Abiturientin, die im Jahr 1968 Helsinki verlässt, um in der Schweiz ein neues Leben zu beginnen. Trotz ihrer Träume und Hoffnungen stellt sie schnell fest, dass die Realität anders ist als erwartet. Zurückgeworfen in die Enge ihrer Vergangenheit, kämpft sie darum, ihren Platz in der Welt zu finden und sich von den Erwartungen anderer zu befreien.
Meine Meinung zu "Gegenlicht" ist zwiespältig. Während die Erzählung einige wunderbar erzählte Momente und tiefe Einblicke in die Gedankenwelt der Protagonistin bietet, hatte ich Schwierigkeiten, mich mit dem Schreibstil (Prosa) anzufreunden. Der Wechsel zwischen Gegenwart und Vergangenheit ist aber gut gelungen und die romantisierte Darstellung der Schweiz und der Waisenhaus-Erfahrung wirkten auf mich realistisch. Und es war faszinierend, die Protagonistin auf ihrem Weg des Erwachsenwerdens zu begleiten und zu sehen, wie sie sich gegen die Erwartungen anderer behauptet.
Insgesamt würde ich "Gegenlicht" mit 3 von 5 Sternen bewerten. Es ist ein Buch, das mit poetischer Sprache und tiefen Einblicken in die menschliche Natur glänzt, aber gleichzeitig durch seinen ungewöhnlichen Schreibstil Leserinnen und Leser abschrecken könnte. Dennoch lohnt es sich, sich auf die Reise der Protagonistin einzulassen und ihre Entwicklung mitzuerleben.
Das Buch wurde mir als Rezensionsexemplar zur Verfügung gestellt. Das hat meine Meinung jedoch nicht beeinflusst.
In "Gegenlicht" von Pirkko Saisio begibt sich eine junge Frau auf die Suche nach Liebe und Anerkennung in der Schweiz, nur um festzustellen, dass ihre Sehnsucht nach Zugehörigkeit sie eher einschränkt als befreit. Die Autorin Pirkko Saisio, eine herausragende Stimme der finnischen Literatur, nimmt uns mit auf eine poetische Reise durch das Erwachsenwerden und die Suche nach Identität.
Die Geschichte dreht sich um eine Abiturientin, die im Jahr 1968 Helsinki verlässt, um in der Schweiz ein neues Leben zu beginnen. Trotz ihrer Träume und Hoffnungen stellt sie schnell fest, dass die Realität anders ist als erwartet. Zurückgeworfen in die Enge ihrer Vergangenheit, kämpft sie darum, ihren Platz in der Welt zu finden und sich von den Erwartungen anderer zu befreien.
Meine Meinung zu "Gegenlicht" ist zwiespältig. Während die Erzählung einige wunderbar erzählte Momente und tiefe Einblicke in die Gedankenwelt der Protagonistin bietet, hatte ich Schwierigkeiten, mich mit dem Schreibstil (Prosa) anzufreunden. Der Wechsel zwischen Gegenwart und Vergangenheit ist aber gut gelungen und die romantisierte Darstellung der Schweiz und der Waisenhaus-Erfahrung wirkten auf mich realistisch. Und es war faszinierend, die Protagonistin auf ihrem Weg des Erwachsenwerdens zu begleiten und zu sehen, wie sie sich gegen die Erwartungen anderer behauptet.
Insgesamt würde ich "Gegenlicht" mit 3 von 5 Sternen bewerten. Es ist ein Buch, das mit poetischer Sprache und tiefen Einblicken in die menschliche Natur glänzt, aber gleichzeitig durch seinen ungewöhnlichen Schreibstil Leserinnen und Leser abschrecken könnte. Dennoch lohnt es sich, sich auf die Reise der Protagonistin einzulassen und ihre Entwicklung mitzuerleben.
Das Buch wurde mir als Rezensionsexemplar zur Verfügung gestellt. Das hat meine Meinung jedoch nicht beeinflusst.
August 17, 2025
Vastavalo (Backlight) is the second book in Saisio’s autofictional trilogy.
Teenage rage and rebellion mixes with tumultuous relationships with her teachers, parents, and Grandpa who, after Grandma’s death, moved in and stole Saisio’s bedroom. In Switzerland, she tries to recreate the cottage core Sound of Music but that falls flat within the Salvation Army orphanage’s rules and the fact that the kids are neither cute nor grateful for her attempts. Again, not much really happens but even so, teenager Saisio grows up, finds words and writing, and realizes her parents are parents who have their own lives.
Again, I loved the way the language runs and jumps, how things happen (or do they?), how the narration leans organically from one time frame to another. I loved the wry, dry, and biting humor, the observations, and the way Saisio describes humble daily activities. The ending felt like holding my breath and then letting it out when Saisio’s 1st person POV narrator met her 3rd person POV narration and walked by it. Something about it just made me go *brr.*
Teenage rage and rebellion mixes with tumultuous relationships with her teachers, parents, and Grandpa who, after Grandma’s death, moved in and stole Saisio’s bedroom. In Switzerland, she tries to recreate the cottage core Sound of Music but that falls flat within the Salvation Army orphanage’s rules and the fact that the kids are neither cute nor grateful for her attempts. Again, not much really happens but even so, teenager Saisio grows up, finds words and writing, and realizes her parents are parents who have their own lives.
Again, I loved the way the language runs and jumps, how things happen (or do they?), how the narration leans organically from one time frame to another. I loved the wry, dry, and biting humor, the observations, and the way Saisio describes humble daily activities. The ending felt like holding my breath and then letting it out when Saisio’s 1st person POV narrator met her 3rd person POV narration and walked by it. Something about it just made me go *brr.*
November 23, 2025
Tykkäsin tosi paljon. Lempparikohtaukset täytyi lukea uudestaan heti kun oli saanut kirjan luettua. Innolla seuraavaan osaan. Timanttista kamaa.
Tässä on se jännä puoli, että en tunne Saisiota lainkaan aiemmin. Tiedän toki kirjailijuuden ja tunnistan kuvasta, hänhän kuuluu kansalliseen kaanoniin. Mutta henkilökohtaisesta elämästä en laisinkaan, joten jännittää millainen ihminen hänestä kasvaa.
Tykkään näistä lapsuuden ja nuoruuden kuvista/kuvailusta sekä pohdinnoista. Tunnistan sieltä paljon tuttua, vaikka kasvualusta on niin erilainen.
Tähän vieläpä sopi mainiosti että olin käynyt juuri reilu kuukausi aiemmin ensi kertaa Sveitsissä.
Tässä on se jännä puoli, että en tunne Saisiota lainkaan aiemmin. Tiedän toki kirjailijuuden ja tunnistan kuvasta, hänhän kuuluu kansalliseen kaanoniin. Mutta henkilökohtaisesta elämästä en laisinkaan, joten jännittää millainen ihminen hänestä kasvaa.
Tykkään näistä lapsuuden ja nuoruuden kuvista/kuvailusta sekä pohdinnoista. Tunnistan sieltä paljon tuttua, vaikka kasvualusta on niin erilainen.
Tähän vieläpä sopi mainiosti että olin käynyt juuri reilu kuukausi aiemmin ensi kertaa Sveitsissä.
This entire review has been hidden because of spoilers.
March 12, 2022
en tiiä oikee mitä ajatella tästä mut pakko sanoo et oon kyl hirmu vaikuttunu!! tää oli kaikessa sekavuudessaan upee teos ja luulen et kaikki tulkinnanvarasiks jätetyt asiat teki tästä paljon merkityksellisemmän. täs käsitteltiin myös monia tärkeitä teemoja hienosti ja samaistuin paljon siihen, miten nuoruuden hämmennys ja kaikkien siihen liittyvien kysymysten läpi navigoiminen nousi esille! kuitenki siis aika erilainen verrattuna mun yleensä lukemaan kirjallisuuteen, mut oli kiinnostava & koskettava lukukokemus
March 19, 2022
Saision omaelämäkerrallisen trilogian toinen osa kertoo kertojan oppikouluvuosista ja pestistä jonkinlaisessa sveitsiläisessä lastenkodissa.
Samalla käsitellään kylmähköjä perhesuhteita, kommunismia, uskoa ja sodanjälkeistä helsinkiläistä lähiöelämää.
Pientä epätasaisuutta löytyy ensimmäisen osan tavoin, mutta hetkittäin Saisio onnistuu kirjoittamaan arkisista asioista ja tuntemuksista uskomattoman tehokkaasti. Fragmentaarinen rakenne sopii hyvin romaanin teemaan irrallisuuden kokemuksista.
Samalla käsitellään kylmähköjä perhesuhteita, kommunismia, uskoa ja sodanjälkeistä helsinkiläistä lähiöelämää.
Pientä epätasaisuutta löytyy ensimmäisen osan tavoin, mutta hetkittäin Saisio onnistuu kirjoittamaan arkisista asioista ja tuntemuksista uskomattoman tehokkaasti. Fragmentaarinen rakenne sopii hyvin romaanin teemaan irrallisuuden kokemuksista.
November 13, 2022
Borító a pokolból, pedig teljesen élvezhető könyv, zúz egy kicsit az idilli finn tóvidékes rönkházas luxuson. Ott is vannak lakótelepek, és nem minden finn kőgazdag, sisut reggeliző ember.
Megmutatja az egoista, felsőbbrendűségi komplexusba belepistult svájci mentalitást is.
Megmutatja az egoista, felsőbbrendűségi komplexusba belepistult svájci mentalitást is.
June 14, 2025
Mahtavan trilogian keskimmäinen osa, joka jostain syystä oli jäänyt lukematta. Mitä enemmän luen Saisiota, sitä enemmän pidän hänen kirjoistaan. Hienoa kieltä, viisaita ajatuksia, osuvaa ajankuvaa ja paljon huumoria.
April 7, 2023
When in doubt, go with Saisio
Lukujumin selättäjä
Lukujumin selättäjä
March 5, 2024
Trilogian toinen osa piti otteessaan. Hauska lisä että tässä seikkailtiin ihan omilla kotikulmilla Puotilassa.
February 9, 2025
Dit boek zal me niet bijblijven. Gehakt stro.
July 2, 2025
Vastavalo jatkaa Saision autofiktiivistä trilogiaa tällä kertaa murrosikäisen ja ylioppilaan näkökulmasta. Monet ajatukset lapsuuden vaihtumisesta nuoruuteen sekä vanhemmista irrottautumiseen iski lähelle, identiteetin hakeminen jatkuvasti ajankohtaista. Kehittyvän nuoren alkavat ajatukset myös seksuaalisuudesta sekä Jumalan olemassaolosta oli myös niin mielenkiintoisia, vaikka Saisio kirjoittaakin kaunistelematta. Historialliseen kontekstiin kirja tarttui myös
July 29, 2024
Ik was weer onmiddellijk in de ban van dit tweede deel van de Helsinkitrilogie van Pirkko Saisio.
"Tegenlicht" gaat over de middelbare schooltijd van de auteur. Eerlijk en zonder verbloemen schrijft ze over haar onzekerheid, jaloezie, twijfels, haar zoeken naar zichzelf, de aantrekkingskracht die vrouwen op haar hebben en hoe ongemakkelijk ze zich daar nog bij voelt.
Het ongemak dat ze voelt doet haar vluchten naar Zwitserland waar ze tijdens de zomer in een kindertehuis van het Leger des Heils gaat werken. Maar dat levert geen oplossing voor haar onzekerheid.
Het verhaal is origineel beschreven, korte zinnen, soms verrassend poëtisch, vaak kijkend naar zichzelf als naar een andere persoon, dus weer de afwisseling "ik" en "zij". En met fijnzinnige humor. Net als in het vorige deel, is "Tegenlicht" niet chronologisch geschreven. Er zijn talrijke sprongen in de tijd, niet altijd gemakkelijk om te volgen.
Het begint zo:
"Het is vijf uur, en de wereld is in goud gegoten.
De glinsterende nevel heeft zich verstrengeld met de wilgenstruiken, diepste over vele jaren door een graafmachine uit de grond zullen worden getild. Het sappige, daarnet nog onstuimige gras laat zorgeloos druppels vallen.
Ik zie haar in het tegenlicht.
Ze komt over de weide naar me toe.
Over een aantal jaren zal hier een Citymarket verrijzen en zal er asfalt over de weide worden uitgegoten, waarop gezinnen op zaterdag hun Toyota's, Datsuns en labrador-retrievers parkeren.
Maar dat duurt nog even, heel even."
Ben benieuwd naar het derde deel dat ik ook al kocht.
"Tegenlicht" gaat over de middelbare schooltijd van de auteur. Eerlijk en zonder verbloemen schrijft ze over haar onzekerheid, jaloezie, twijfels, haar zoeken naar zichzelf, de aantrekkingskracht die vrouwen op haar hebben en hoe ongemakkelijk ze zich daar nog bij voelt.
Het ongemak dat ze voelt doet haar vluchten naar Zwitserland waar ze tijdens de zomer in een kindertehuis van het Leger des Heils gaat werken. Maar dat levert geen oplossing voor haar onzekerheid.
Het verhaal is origineel beschreven, korte zinnen, soms verrassend poëtisch, vaak kijkend naar zichzelf als naar een andere persoon, dus weer de afwisseling "ik" en "zij". En met fijnzinnige humor. Net als in het vorige deel, is "Tegenlicht" niet chronologisch geschreven. Er zijn talrijke sprongen in de tijd, niet altijd gemakkelijk om te volgen.
Het begint zo:
"Het is vijf uur, en de wereld is in goud gegoten.
De glinsterende nevel heeft zich verstrengeld met de wilgenstruiken, diepste over vele jaren door een graafmachine uit de grond zullen worden getild. Het sappige, daarnet nog onstuimige gras laat zorgeloos druppels vallen.
Ik zie haar in het tegenlicht.
Ze komt over de weide naar me toe.
Over een aantal jaren zal hier een Citymarket verrijzen en zal er asfalt over de weide worden uitgegoten, waarop gezinnen op zaterdag hun Toyota's, Datsuns en labrador-retrievers parkeren.
Maar dat duurt nog even, heel even."
Ben benieuwd naar het derde deel dat ik ook al kocht.
September 2, 2016
Aikaa aikuisuuden ja lapsuuden välimaastossa, harmaalla alueella, jolla vapaudet lisääntyvät mutta niistä, sen kummemmin kuin niiden mukana tulevasta vastuusta, ei kukaan ole ihan selvillä. Tässä kirjassa Saisio murtaa lukijan oletukset ydinperheen idyllistä ja seesteisestä arjesta kovaa, värittää sen sijaan vanhempiensa luontoja ja niiden yhteentörmäyksiä, perheen dynamiikkaa, luo uskottavat kuvat kasvattajista ja nuoren paikasta, ei pyytele anteeksi. Helliä tunteita heräili, haaveita kaadettiin ja kylvettiin.
Jostain syystä tuntui, että tämä parani loppua kohden niin kielellisesti kuin sisällöllisestikin. Alun jäykistyneisyyden ja töksähtelyn takia vain neljä tähte��, vaikka loppujen lopuksi pidin tästäkin kirjasta suunnattomasti.
Jostain syystä tuntui, että tämä parani loppua kohden niin kielellisesti kuin sisällöllisestikin. Alun jäykistyneisyyden ja töksähtelyn takia vain neljä tähte��, vaikka loppujen lopuksi pidin tästäkin kirjasta suunnattomasti.
Displaying 1 - 26 of 26 reviews