What do you think?
Rate this book
Liila
Kolmekymppinen Pilvi ilmoittautuu itseilmaisun kurssille, mutta menettää heti sen alettua äänensä. Arvasin, hänen puolisonsa B sanoo. Sinä haluat tulla kuulluksi. Ennen B:n tapaamista Pilvin elämä on ollut selviytymistä - hän on vuosia aiemmin löytänyt sisältään salaisuuden, joka on jättänyt hänet yksin ja henkihieveriin. Nyt hän päättää rikkoa kokemuksensa ympärillä vallitsevan hiljaisuuden.
Paljon myöhemmin Pilvi asuu B:n kanssa aavikon laidalla. Eräänä iltana ovelle saapuu muukalainen mukanaan kirje. Kirjeen perusteella Pilvi tietää, että tulija on kokenut saman kuin hän. Mutta kuka on kirjeen kirjoittaja?
Meri Kuusisto kirjoittaa kirkkaasti ja sydäntäsärkevästi aiheesta, josta kotimainen kirjallisuus on tähän asti vaiennut: äidistä hyväksikäyttäjänä. Liila kertoo myös näkyväksi tulemisesta, toipumisesta ja valitusta perheestä. Se on poikkeuksellisen rohkea romaani, tekijänsä voimannäyte, jonka vino huumori tuo valoa sinne, missä salaisuudet ovat synkimpiä.
Paljon myöhemmin Pilvi asuu B:n kanssa aavikon laidalla. Eräänä iltana ovelle saapuu muukalainen mukanaan kirje. Kirjeen perusteella Pilvi tietää, että tulija on kokenut saman kuin hän. Mutta kuka on kirjeen kirjoittaja?
Meri Kuusisto kirjoittaa kirkkaasti ja sydäntäsärkevästi aiheesta, josta kotimainen kirjallisuus on tähän asti vaiennut: äidistä hyväksikäyttäjänä. Liila kertoo myös näkyväksi tulemisesta, toipumisesta ja valitusta perheestä. Se on poikkeuksellisen rohkea romaani, tekijänsä voimannäyte, jonka vino huumori tuo valoa sinne, missä salaisuudet ovat synkimpiä.
187 pages, Hardcover
Published January 1, 2024
3 people are currently reading
54 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 9 of 9 reviews
June 24, 2025
Minä pidin, arvostin Liilaa, koska
• suomalaisessa kirjallisuudessa ei ole montaakaan tällä tapaa arkisen queeriä kirjaa. Päähenkilö Pilvi pohtii omaa sukupuoltaan, kumppani löytää omansa. Puolison tuki on itsestäänselvyys.
"Sisälläni on yhtäaikaa dekadentti nuorukainen, tyttö ja cowboy."
• henk.koht. kaipaan tarinoita, joissa ihminen kasvaa itsekseen tavalla, joka pohjaa keho-mieliyhteyden löytämiseen, intuition ymmärtämisen, sen toteamiseen, että on muutakin kuin näkyvä, että olemme energiaa, että oikeat ihmiset kohtaavat. Hiukkaset, tiedäthän. (< on myös sitaatti)
"Sellainen ihmiskäsitys jossa pää on leikattu irti ruumiista ja jossa irtopäätä sitten lääkitään ja pyydetään puhumaan lisää - se ei näyttänyt vievän minua sinne, minne koko kehoni halusi päästä: vapauteen."
Toki on arvostettavaa, että Kuusisto on tarttunut tabu-aiheeseen: äidin tekemään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Nostan hattua valinnalle keskittyä trauman kanssa elämiseen, kasvamiseen, olemiseen, vanhenemiseen.
Kuusisto osallistuu autofiktiokeskusteluun nostamalla Pilvin kautta havaintoja fiktion ja faktan suhteesta. En siis tiedä, mistä positiosta Kuusisto osallistuu traumakirjallisuuden kaanoniin. Ja olen sen kanssa hyvin sinut.
"... mitä vaikeammista elämänkokemuksista kirjailija kirjoittaa, sitä varmemmin lukija tulkitsee ne fiktioksi."
Liilassa on jotain todella totta ja tuttua, vaikka minulla ja Pilvillä ei ole mitään yhteistä kokemusta. Tunteita ja tuntemuksia kyllä. Samastuminen taiteessa ei tarkoita minulle yhtenevää tarinaa, vaan sitä, että joku pystyy sanoittamaan omia hähmiäni. Se tarkoittaa, että ne ovat olemassa ja totta ja jaettuja.
"Sitä paitsi minä pidän tarinoista. (...) Söisin tarinoita jos voisin, sillä ne antavat minulle lohtua ja toivoa ja niiden kautta minun on helpompi käsitellä tunteitani, sillä silloin saan tehdä sen rauhassa."
Lisäksi, arvostan Liilaa, sillä onnellisia loppuja tulisi mielikuvitella enemmän. Emansipaatiota rekkalasteittain, kiitos.
• suomalaisessa kirjallisuudessa ei ole montaakaan tällä tapaa arkisen queeriä kirjaa. Päähenkilö Pilvi pohtii omaa sukupuoltaan, kumppani löytää omansa. Puolison tuki on itsestäänselvyys.
"Sisälläni on yhtäaikaa dekadentti nuorukainen, tyttö ja cowboy."
• henk.koht. kaipaan tarinoita, joissa ihminen kasvaa itsekseen tavalla, joka pohjaa keho-mieliyhteyden löytämiseen, intuition ymmärtämisen, sen toteamiseen, että on muutakin kuin näkyvä, että olemme energiaa, että oikeat ihmiset kohtaavat. Hiukkaset, tiedäthän. (< on myös sitaatti)
"Sellainen ihmiskäsitys jossa pää on leikattu irti ruumiista ja jossa irtopäätä sitten lääkitään ja pyydetään puhumaan lisää - se ei näyttänyt vievän minua sinne, minne koko kehoni halusi päästä: vapauteen."
Toki on arvostettavaa, että Kuusisto on tarttunut tabu-aiheeseen: äidin tekemään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Nostan hattua valinnalle keskittyä trauman kanssa elämiseen, kasvamiseen, olemiseen, vanhenemiseen.
Kuusisto osallistuu autofiktiokeskusteluun nostamalla Pilvin kautta havaintoja fiktion ja faktan suhteesta. En siis tiedä, mistä positiosta Kuusisto osallistuu traumakirjallisuuden kaanoniin. Ja olen sen kanssa hyvin sinut.
"... mitä vaikeammista elämänkokemuksista kirjailija kirjoittaa, sitä varmemmin lukija tulkitsee ne fiktioksi."
Liilassa on jotain todella totta ja tuttua, vaikka minulla ja Pilvillä ei ole mitään yhteistä kokemusta. Tunteita ja tuntemuksia kyllä. Samastuminen taiteessa ei tarkoita minulle yhtenevää tarinaa, vaan sitä, että joku pystyy sanoittamaan omia hähmiäni. Se tarkoittaa, että ne ovat olemassa ja totta ja jaettuja.
"Sitä paitsi minä pidän tarinoista. (...) Söisin tarinoita jos voisin, sillä ne antavat minulle lohtua ja toivoa ja niiden kautta minun on helpompi käsitellä tunteitani, sillä silloin saan tehdä sen rauhassa."
Lisäksi, arvostan Liilaa, sillä onnellisia loppuja tulisi mielikuvitella enemmän. Emansipaatiota rekkalasteittain, kiitos.
April 26, 2024
Kuusiston teos kertoo kolmekymppisen Pilvin elämästä. Aikuisena hän on yhtäkkisesti muistanut joutuneensa äitinsä hyväksikäyttämäksi ja kirjassa käsitellään muistoista seurannutta aikaa.
Pidin kirjan kerrontatyylistä tosi paljon. Kerronta on rakenteelta kevyttä ja ilmavaa ja jättää tilaa tulkinnalle. Se myös sopii musta hienosti pariksi käsiteltävän aiheen parissa; sellaisesta kirjoittamisesta, josta ei voi puhua. Tykkäsin myös paljon siitä miten tekstissä ei mässäilty hyväksikäytöllä.
Oli myös ihanaa seurata päähenkilön ja hänen kumppaninsa suhteen etenemistä.
En välittänyt kamalasti itseilmaisun kurssista kehyskertomuksena. Ymmärrän sen kerronnan välineenä ja sen symboliikan, mutta ehkä se oli vähän liiankin kirjaimellinen ratkaisu. Tässä ehkä kiteytyykin se missä teos ei onnistunut niin hyvin: moni kohtaus tuntui vähän liian rakennetulta, sen sijaan että olisi ollut soljuva osa kerrontaa.
Kokonaisuudessaan kaunis teos, joka käsittelee hyvin vaikeaa aihetta. Suosittelen tätä kyllä ehdottomasti.
Pidin kirjan kerrontatyylistä tosi paljon. Kerronta on rakenteelta kevyttä ja ilmavaa ja jättää tilaa tulkinnalle. Se myös sopii musta hienosti pariksi käsiteltävän aiheen parissa; sellaisesta kirjoittamisesta, josta ei voi puhua. Tykkäsin myös paljon siitä miten tekstissä ei mässäilty hyväksikäytöllä.
Oli myös ihanaa seurata päähenkilön ja hänen kumppaninsa suhteen etenemistä.
En välittänyt kamalasti itseilmaisun kurssista kehyskertomuksena. Ymmärrän sen kerronnan välineenä ja sen symboliikan, mutta ehkä se oli vähän liiankin kirjaimellinen ratkaisu. Tässä ehkä kiteytyykin se missä teos ei onnistunut niin hyvin: moni kohtaus tuntui vähän liian rakennetulta, sen sijaan että olisi ollut soljuva osa kerrontaa.
Kokonaisuudessaan kaunis teos, joka käsittelee hyvin vaikeaa aihetta. Suosittelen tätä kyllä ehdottomasti.
March 19, 2024
Jännä kirja, kun toisaalta tykkäsin paljon ja toisaalta en ollenkaan. Yhtenä kaarena oli kertojan lapsena kokema seksuaalinen hyväksikäyttö, joka jäi kuitenkin jollain tavalla yhtä aikaa irralliseksi ja päälleliimatuksi. Traumakirjallisuutta ilmestyy tällä hetkellä niin valtavasti, että vaatimukset alkavat olla aika korkealla, ja tämän kirjan ansiot olivat muualla kuin trauman käsittelyssä; esimerkiksi maiseman ja tilan kuvaamisessa, parisuhteen pohdinnassa esimerkiksi.
Jotenkin tuli sellainen olo, että kirjoittaja on taitava, mutta tarina ei kantanut riittävästi.
Jotenkin tuli sellainen olo, että kirjoittaja on taitava, mutta tarina ei kantanut riittävästi.
September 28, 2025
Liila oli monella tapaa hyvin epätasainen lukukokemus. Parhaimmillaan kieli oli kaunista ja iskevää, kerronta soljuvaa. Toisaalta kirjaan oli ladattu useita raskaita teemoja (sukupuoli-identiteetin kanssa kipuilu, lapsuuden hyväksikäyttö), joiden sovittaminen yhdeksi kokonaisuudeksi ei oikein onnistunut saumattomasti. Rekisterikin vaihteli oudosti raskassoutuisesta draamasta tragikomediaan, ihan kuin kirjailijalla olisi loppunut usko kesken ytimessä olevan tarinansa kanssa, ja sen ympärille olisi raavittu sekalaista sisältöä miettimättä kokonaisuutta ihan loppuun asti.
May 8, 2024
Meri Kuusiston Liila (2024) käsittelee vaikeaa ja vaiettua aihetta, eli äitejä, jotka käyttävät lapsiaan seksuaalisesti hyväksi. Kirjan päähenkilö Pilvi muistaa ja tajuaa yhtäkkiä kesken graduseminaarin, mitä on tapahtunut. Kirja kuvaa aikuisen ihmisen elämää, jossa isot traumat ovat henkinen ja fyysinenkin painolasti. Miten rakentaa elämää, olla parisuhteessa, kun traumat värittävät elämästä ihan omanlaisensa ja oikeastaan koko ajan haluaisi vain paeta jotain?
Kirjassa kuvataan mielestäni onnistuneesti, taidokkaasti ja myös sopivan absurdein kääntein traumatisoituneen ihmisen mielenmaisemaa, ahdistusta, pelkoa ja hidasta toipumista. Kirja keskittyy kuvaamaan Pilvin aikuisuutta, eikä takaumia ole kuin sen verran, että lukija saa kiinni, mistä on kyse. Minusta ratkaisu on hyvä. Mutta on kirja silti ahdistavaa luettavaa.
Kirja tarttuu tärkeää aiheeseen. Vaikka nykyään jonkin verran puhutaankin kriittisesti äitimyytistä, eikä enää suorilta välttämättä ajatella, että äitiys tekee jotenkin pyhäksi, niin harvalle tulee ensimmäisenä mieleen, että äiti olisi se väärintekijä. Olen keskustellut tästä aiheesta viime aikoina eri tilanteissa ja olikin raskaalla tavalla ilahduttavaa, että satuin näiden keskustelujen keskellä tarttumaan juuri tähän kirjaan.
Pidin kirjasta, minusta siinä oli paljon hyvää. Pidin erityisesti siitä, miten sen käsitteli vakavaa aihetta ja kuvasi järkkynyttä psyyketta. Kokonaisuus oli tosin hieman sekava ja etäinen, paikoin ehkä liiankin hiottu, teksti tuntui muutaman kerran polkevan vähän tyhjää. Tätä tiivistä kirjaa olisi voinut tiivistää ehkä vielä hieman, tai sitten kasvattaa, mutta ehkä suoremmin sanakääntein.
Suosittelen varauksella, sillä aiheet ovat hyvin triggeröiviä.
Kirjassa kuvataan mielestäni onnistuneesti, taidokkaasti ja myös sopivan absurdein kääntein traumatisoituneen ihmisen mielenmaisemaa, ahdistusta, pelkoa ja hidasta toipumista. Kirja keskittyy kuvaamaan Pilvin aikuisuutta, eikä takaumia ole kuin sen verran, että lukija saa kiinni, mistä on kyse. Minusta ratkaisu on hyvä. Mutta on kirja silti ahdistavaa luettavaa.
Kirja tarttuu tärkeää aiheeseen. Vaikka nykyään jonkin verran puhutaankin kriittisesti äitimyytistä, eikä enää suorilta välttämättä ajatella, että äitiys tekee jotenkin pyhäksi, niin harvalle tulee ensimmäisenä mieleen, että äiti olisi se väärintekijä. Olen keskustellut tästä aiheesta viime aikoina eri tilanteissa ja olikin raskaalla tavalla ilahduttavaa, että satuin näiden keskustelujen keskellä tarttumaan juuri tähän kirjaan.
Pidin kirjasta, minusta siinä oli paljon hyvää. Pidin erityisesti siitä, miten sen käsitteli vakavaa aihetta ja kuvasi järkkynyttä psyyketta. Kokonaisuus oli tosin hieman sekava ja etäinen, paikoin ehkä liiankin hiottu, teksti tuntui muutaman kerran polkevan vähän tyhjää. Tätä tiivistä kirjaa olisi voinut tiivistää ehkä vielä hieman, tai sitten kasvattaa, mutta ehkä suoremmin sanakääntein.
Suosittelen varauksella, sillä aiheet ovat hyvin triggeröiviä.
June 11, 2024
Kirjoitustapa oli minulle uutta ja kiinnostavaa mutta kirjaa oli vaikea saada luettua loppuun. Minulla kesti yli kuukausi saada kirja luettua, vaikka siinä olikin alle 200 sivua... Mielenterveyteen liittyvät asiat olivat samaistuttavaa, mutta jatkuvat vertauskuvat vaikeuttivat lukemista paljon ja halusin koko ajan laskea kirjan alas. En suosittele niille, jotka haluavat simppelin kirjan joka kulkee tapahtumien janassa alusta loppuun samaa rataa.
August 21, 2025
Kaunis, täynnä tunteita, ja virkistävä.
En pystynyt lopettamaan lukemista, kun Liila ei lähtenyt mielestä eikä sydämestä ennen kuin sain kuultua koko tarinan.
Sellainen kirja ja kielen käyttö, että tunsin välillä näkeväni missä kirjan päähenkilöt olivat ja matkustivat. Nyt tutkimaan kirjailijan muita teoksia!
En pystynyt lopettamaan lukemista, kun Liila ei lähtenyt mielestä eikä sydämestä ennen kuin sain kuultua koko tarinan.
Sellainen kirja ja kielen käyttö, että tunsin välillä näkeväni missä kirjan päähenkilöt olivat ja matkustivat. Nyt tutkimaan kirjailijan muita teoksia!
April 6, 2024
Kaunis ja kipeä.
March 27, 2024
Kauniisti kirjoitettu. Keskittyy vaiettuun aiheeseen.
Loppu liian elokuvamainen ja punoutuu jotenkin liian täydellisesti loppuun - lukijana olisin pitänyt siitä, että olisin itse saanut tehdä tulkintoja lopusta.
Loppu liian elokuvamainen ja punoutuu jotenkin liian täydellisesti loppuun - lukijana olisin pitänyt siitä, että olisin itse saanut tehdä tulkintoja lopusta.
Displaying 1 - 9 of 9 reviews