What do you think?
Rate this book
Zeno
”Eikö ole muita keinoja kuin heiluttaa lippua?”
Sateenkaariaiheista kirjoittavan Dess Terentjevan uusi säeromaani pohtii, onko pakko olla vähemmistöaktivisti, jos kuuluu vähemmistöön.
Kasiluokkalainen Nella asuu pienellä paikkakunnalla, missä helpointa on sulautua joukkoon. Luonto on hänelle rakas ja Joutsenossa on kaikki, mistä Nella haaveilee. Kun poikaystävä möläyttää koulussa Nellan olevan biseksuaali, se näyttää kuitenkin olevan ympäristölle liikaa. Nella haluaisi olla vain oma itsensä ja elää ihan tavallista elämää eikä taistella vähemmistöjen asialla. Mutta onko se mahdollista?
Sateenkaariaiheista kirjoittavan Dess Terentjevan uusi säeromaani pohtii, onko pakko olla vähemmistöaktivisti, jos kuuluu vähemmistöön.
Kasiluokkalainen Nella asuu pienellä paikkakunnalla, missä helpointa on sulautua joukkoon. Luonto on hänelle rakas ja Joutsenossa on kaikki, mistä Nella haaveilee. Kun poikaystävä möläyttää koulussa Nellan olevan biseksuaali, se näyttää kuitenkin olevan ympäristölle liikaa. Nella haluaisi olla vain oma itsensä ja elää ihan tavallista elämää eikä taistella vähemmistöjen asialla. Mutta onko se mahdollista?
160 pages, Hardcover
Published March 14, 2024
4 people are currently reading
104 people want to read
About the author
Dess Terentjeva
8 books61 followersDess Terentyeva (b. 1992) is an author of Russian origin who lives in the vibrant city of Tampere in Finland. As a migrant author, both Russian and Finnish cultural aspects reflect in her works. Her writing also carries strong LGBTQ themes. Terentyeva has a Master of Arts from the University of Jyväskylä.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 47 reviews
March 15, 2024
zeno tuntu niin realistiselta kuvaukselta vähemmistöön kuulumisesta; yks miettii miks se on asia joka pitää nostaa esille, kun toinen näkee yhteiskunnan epäkohdat ja yrittää muuttaa niitä. toisaalta vähemmistöidentiteetti ja sen toteuttaminen itessään on aktivismia. tykkäsin tästä säeromaanista tosi paljon ja etenkin sen tavasta käsitellä vähemmistöidentiteetin ja aktivismin yhteenkuuluvuutta. uskon, että etenki vähän nuoremmille tää vois olla samaistuttava ja ehkä perspektiiviä muuttava teos, jos ei vielä oo hirveesti miettiny näitä aiheita
April 18, 2024
Voi ei, ei enää kiusaamiskirjoja. Sydän särkyy, ei kestä, en halua, että ihania henkilöitä riepotellaan näin. Mutta Dess Terentjevan Zeno (WSOY, 2024, kirja saatu kustantamolta) on se kiusaamiskirja, joka vielä tarvitaan. Se tekee näkyväksi vähemmistöön kuuluvien kohtaamia ennakkoluuloja ja raadollista yläkoulukulttuuria, jossa tikunnokkaan joutuu, jos poikkeaa joukosta tai vaikka ei poikkeaisikaan.
Zeno kertoo 14-vuotiaasta Nellasta, joka kertoo poikaystävälleen olevansa bi. Poikaystävä lipsauttaa asian ystävälleen Matiakselle, joka röhkii asian koulussa julki muillekin ja alkaa piinata Nellaa.
Säeromaani on painava, vaikka tekstiä ei ole paljoa. Paha olo purkautuu sivuille tekstisyherönä. Säeromaanin keinoja käytetään kauniisti, mutta mukaan mahtuisi lisääkin yllätyksiä kielen ja kirjainten tasolle.
Lukujen väleissä leijailee joutsenten sulkia ja erilaisia joutsen- ja Joutseno-faktoja. Ne jäävät vähän irrallisiksi, ja jään miettimään, mitä joutsenet lopulta representoivat. Ehkä Nellaa itseään? Alussa on virke: ”Joutsenet ovat raskaita lintuja, joiden lentoon lähtö on työlästä.” Nella ei halua lähteä Joutsenosta, vaikka pikkupaikkakunnan ilmapiiri on jopa vähemmistövihamielinen. Tulkitsen, että teoksen loppuun mennessä hän löytää oman tapansa olla ja lentää.
Mietin lukiessa, että kiusaamisen lohduttomuutta olisi helpompi kestää, jos mukana olisi myös toivoa. Ja sitten tajuan: onhan sitä. Yksi ihanimmista asioista kirjassa on Nellan ja hänen siskonsa Miisan suhde. Miisa on jo lukiossa, mutta yläkoulussa myös häntä on kiusattu biseksuaalisuuden takia.
Rakastan sitä lempeyttä, jolla kirja tutkailee, mitä on aktivismi ja miten voi edistää tasa-arvoa. Siinä missä Miisa on äänekäs aktivismissaan, Nella haluaisi vain olla ja käpertyä, elää hiljaa ja onnellisesti huutamatta.
Tämä kohta kolahti:
”Yksi ihminen ei koskaan riitä
joten ole verkkona, ole verkostona,
jos et uskalla huutaa,
voit tuoda huutajalle
teetä hunajalla,
huutajan kipeälle kurkulle”
Zeno kertoo 14-vuotiaasta Nellasta, joka kertoo poikaystävälleen olevansa bi. Poikaystävä lipsauttaa asian ystävälleen Matiakselle, joka röhkii asian koulussa julki muillekin ja alkaa piinata Nellaa.
Säeromaani on painava, vaikka tekstiä ei ole paljoa. Paha olo purkautuu sivuille tekstisyherönä. Säeromaanin keinoja käytetään kauniisti, mutta mukaan mahtuisi lisääkin yllätyksiä kielen ja kirjainten tasolle.
Lukujen väleissä leijailee joutsenten sulkia ja erilaisia joutsen- ja Joutseno-faktoja. Ne jäävät vähän irrallisiksi, ja jään miettimään, mitä joutsenet lopulta representoivat. Ehkä Nellaa itseään? Alussa on virke: ”Joutsenet ovat raskaita lintuja, joiden lentoon lähtö on työlästä.” Nella ei halua lähteä Joutsenosta, vaikka pikkupaikkakunnan ilmapiiri on jopa vähemmistövihamielinen. Tulkitsen, että teoksen loppuun mennessä hän löytää oman tapansa olla ja lentää.
Mietin lukiessa, että kiusaamisen lohduttomuutta olisi helpompi kestää, jos mukana olisi myös toivoa. Ja sitten tajuan: onhan sitä. Yksi ihanimmista asioista kirjassa on Nellan ja hänen siskonsa Miisan suhde. Miisa on jo lukiossa, mutta yläkoulussa myös häntä on kiusattu biseksuaalisuuden takia.
Rakastan sitä lempeyttä, jolla kirja tutkailee, mitä on aktivismi ja miten voi edistää tasa-arvoa. Siinä missä Miisa on äänekäs aktivismissaan, Nella haluaisi vain olla ja käpertyä, elää hiljaa ja onnellisesti huutamatta.
Tämä kohta kolahti:
”Yksi ihminen ei koskaan riitä
joten ole verkkona, ole verkostona,
jos et uskalla huutaa,
voit tuoda huutajalle
teetä hunajalla,
huutajan kipeälle kurkulle”
Read
March 31, 2025Kuinka lohduttavaa, että ilmestyy kirja, jossa sateenkaarevuus ei ole onni ja autuus, koska eletään pienellä paikkakunnalla. Suurin osa nuortenkirjoista kuvaa sateenkaarinuorten elämää kaupungeissa, joissa ilmapiiri on suvaitsevainen ja ne haasteet tulevat jostain muualta. Silti Suomessa suurin osa kaupungeista on pieniä ja niitä kuntia on vielä enemmän, joissa edelleen saatetaan tietää yksi "sellainen" mutta siitäkään ei puhuta ääneen.
Tällaisia kirjoja tarvitaan, jotta emme unohtuisi sinne kuplaan, jossa elämme, kun elämme mukavassa keskisuuressa kaupungissa, jossa toimii Setan oma ryhmä ja kesäiset tapahtumat näkyvät kaupunkikuvassa.
Tällaisia kirjoja tarvitaan, jotta emme unohtuisi sinne kuplaan, jossa elämme, kun elämme mukavassa keskisuuressa kaupungissa, jossa toimii Setan oma ryhmä ja kesäiset tapahtumat näkyvät kaupunkikuvassa.
March 15, 2024
dessin kirjat <333! oikeesti parasta ja ihaninta että joku kirjottaa näitä tarinoita, jotka yleensä jää muiden jalkoihin. tykkäsin tän näkökulmasta vähemmistöön kuulumiseen ja tuntu et tää oli sen osalta jotain mitä ei vielä oo kerrottu. monin tavoin tosi realistinen kuvaus.
August 18, 2024
Joutsenoon sijoittuva nuorten säeromaani Zeno pudottaa lukijansa tylysti pikkupaikkakunnan ummehtuneeseen ilmastoon ja koulukiusaamisen ytimeen. Ai jai, miten Dess Terentjeva osaakin kuvata pienet kiusaajaporsaat röhkimässä törkeyksiään. Toivoisin, että tällaista tyhmyyttä ei olisi enää missään, mutta taitaapa vain olla.
Zeno pääsi yllättämään erityisesti äänikirjana, jossa joutsenen toitottelu kuuluu joidenkin lukujen välissä. Pienet tietoiskut joutsenista vievät ajatukset Joutsenon kuntaan, jonka pitäisi olla luonnonkaunis paratiisi (ja onkin päähenkilö Nellalle sellainen), mutta siellä ei olekaan tilaa kaikille joutsenille. Joutsenen ruma äänikin on vaikea hyväksyä.
Meitä on monenlaisia ja saa olla. Toiset heiluttavat lippua miekkareissa paremman maailman puolesta, toisille riittäisi oma rauha ja lupa olla sellainen kuin on. Emmekö kaikki saisi olla? Mitä se on keneltäkään pois?
Sisarusten, Nellan ja Miisan, keskustelut valaisevat erilaisia näkemyksiä seksuaalivähemmistöön kuuluvien aktiivisuudesta. Miten kaapista ylipäätään tullaan ulos?
Isojen kymysten lisäksi Zenossa puhuttelee Nellan seurustelusuhde, joka tuntuu suloiselta ja kipeältä, kuten vain nuori rakkaus voi tuntua. Pohjois-Karjalan murre ryydittää kerrontaa aitoon tunnelmaan. Taitavaa kerrontaa.
Zeno pääsi yllättämään erityisesti äänikirjana, jossa joutsenen toitottelu kuuluu joidenkin lukujen välissä. Pienet tietoiskut joutsenista vievät ajatukset Joutsenon kuntaan, jonka pitäisi olla luonnonkaunis paratiisi (ja onkin päähenkilö Nellalle sellainen), mutta siellä ei olekaan tilaa kaikille joutsenille. Joutsenen ruma äänikin on vaikea hyväksyä.
Meitä on monenlaisia ja saa olla. Toiset heiluttavat lippua miekkareissa paremman maailman puolesta, toisille riittäisi oma rauha ja lupa olla sellainen kuin on. Emmekö kaikki saisi olla? Mitä se on keneltäkään pois?
Sisarusten, Nellan ja Miisan, keskustelut valaisevat erilaisia näkemyksiä seksuaalivähemmistöön kuuluvien aktiivisuudesta. Miten kaapista ylipäätään tullaan ulos?
Isojen kymysten lisäksi Zenossa puhuttelee Nellan seurustelusuhde, joka tuntuu suloiselta ja kipeältä, kuten vain nuori rakkaus voi tuntua. Pohjois-Karjalan murre ryydittää kerrontaa aitoon tunnelmaan. Taitavaa kerrontaa.
January 22, 2025
Olen ollut hirveän iloinen näistä säeromaaneista, joita Terentjeva on kirjoittanut. (myös J. S. Meresmaan säeromaanit ansaitsevat maininnan!)
Uskon, että säeromaanit ovat tärkeitä ja merkittäviä entisille ja nykyisille sateenkaarinuorille, ja avaavat vähemmistöihin kuulumattomille sitä, millaista on kuulua sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön juuri tässä ajassa.
Zenon aiheista "pakotettu" aktivismi (varmaan olisi jokin parempikin termi, mutta en tähän hätään sellaista keksinyt) on äärimmäisen kiinnostava ja tuntuu, että siitä voitaisiin puhua julkisuudessa enemmänkin.
Joutsenoon ja joutseniin liittyvät faktat jäivät itselleni irrallisiksi, en ehkä täysin ymmärtänyt joutsenmetaforaa, jos se nyt oli ylipäätään metaforaksi tarkoitettu. Mutta pidin tästä joka tapauksessa, olisin mieluusti lukenut pidemmänkin kirjan!
Uskon, että säeromaanit ovat tärkeitä ja merkittäviä entisille ja nykyisille sateenkaarinuorille, ja avaavat vähemmistöihin kuulumattomille sitä, millaista on kuulua sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön juuri tässä ajassa.
Zenon aiheista "pakotettu" aktivismi (varmaan olisi jokin parempikin termi, mutta en tähän hätään sellaista keksinyt) on äärimmäisen kiinnostava ja tuntuu, että siitä voitaisiin puhua julkisuudessa enemmänkin.
Joutsenoon ja joutseniin liittyvät faktat jäivät itselleni irrallisiksi, en ehkä täysin ymmärtänyt joutsenmetaforaa, jos se nyt oli ylipäätään metaforaksi tarkoitettu. Mutta pidin tästä joka tapauksessa, olisin mieluusti lukenut pidemmänkin kirjan!
April 9, 2024
terentjeva on niin hyvä nuorten kuvauksessa. tässä oli jopa kohtia joita oli vaikea lukea niiden realistisuuden takia, tuli vähän paha olo vaikka tässä kiusaaminen onkin ”lievää” – onko toisaalta sellaista asiaa edes olemassa? se, että teksti saa olon hankalaksi on taidokasta. nellan kysymys siitä, tarvitseeko vähemmistössä olla aktivisti, on ajankohtainen maailmassa jossa taas mennään huonoon suuntaan monessa tasa-arvoasiassa.
odotin enemmän esim. mainitun luontosuhteen käsittelyä, ja muutenkin jäin etäiseksi hahmoista eri tavoin kuin aiemmin terentjevan kirjoissa. ehkä joutsen- ja joutseno-faktat ei ihan sopineet tähän rakenteeseen (eikä sisältöön ainakaan).
odotin enemmän esim. mainitun luontosuhteen käsittelyä, ja muutenkin jäin etäiseksi hahmoista eri tavoin kuin aiemmin terentjevan kirjoissa. ehkä joutsen- ja joutseno-faktat ei ihan sopineet tähän rakenteeseen (eikä sisältöön ainakaan).
April 24, 2024
Eikö ole muita keinoja
kuin heiluttaa lippua?
--
Ei kai kukaan edes halua olla sankari
Kai nyt kaikki haluaisivat,
että aktivisteja ei tarvittaisi (s. 152-153)
Zeno (WSOY 2024) on Dess Terentjevan kolmas säeromaani ja tyylin hioutumisen huomaa! Kieli on todella soljuvaa ja höystetty kivasti murresanoilla, se sopii myös vähemmän lukeville nuorille tai vaikkapa lukujumiin. Nuoret hahmot tuntuvat todellisilta. Nellan sisko Miisa on bi ja niin on Nellakin. Mutta millainen kohu siitä nouseekaan, kun hän tulee kaapista poikaystävälleen. Teos kysyy, onko kaikkien sateenkaarevien pakko olla aktivisteja?
Tosiasia on, että kellään ei olisi ongelmia
vähemmistöjen kanssa,
jo ne eivät tekisi numeroa itsestään (s. 18)
Siinäpä oivallinen kysymys. Samastuin Miisaan - olenhan demiseksuaali settä genderfluidi, ja joutunut useaan kertaan selittämään mitä ne tarkoittavat, että miten voin muka olla sateenkaareva ja silti naimisissa miehen kanssa. En ajattele olevani justice warrior, mutta en myöskään häpeile sitä mitä olen ja vastailen kysymyksiin, jos ne on esitetty hyvässä hengessä. Olen kuitenkin huomannut, että minullakin on tarve tehdä tästä paikasta vähän parempi meille kaikille.
"Miulle on vähän liikaa--
olla aakkos-Miisan siskon kaa"
--
"Oletpas sie heikko" Nella sanoo (s. 148)
Minulla riittää todella paljon sympatiaa Nellaa kohtaan, joka ei halua tehdä suurta numeroa seksuaalisuudestaan, sillä kukaan ei ansaitse toisten ihmisten tyhmää käyttäytymistä omana itsenään olemisesta ja siksi niin moni pysyttelee kaapissa. Nellakin sanoo kirjassa, kuinka tympeää on, että sateenkaarevien ylipäätään "pitää" tulla kaapista, sillä onhan sellainen hetero-oletus ihan todella last season. Niinpä, eläisimmepä ihanteellisessa maailmassa, jossa tällaiselle sanalle ei olisi tarvetta.
miks työ haluutte niin paljon huomiota jos se ei kelpaakaan (s. 96)
Silti teos ärsyttää minua, sillä tässä ei ole oikein minkäänlaista tyydyttävää loppua. Jäin kaipaamaan Terentjevan tasoiselta kirjailijalta paljon enemmän ja lukijana minulla on toki oikeus olla pettynyt. Toki Nella kasvaa jonkin verran lyhykäisen teoksen aikana ja hänen sisällään alkaa itää pieni kapinallinen, mutta mieluiten hän haluaisi olla vain Nella, ihminen, joka rakastaa toisia ihmisiä, ihan tavallinen kaduntallaaja, jota ei juurikaan erota massasta. Kai tällaisillekin teoksille sitten on edelleen tarvetta, vaikka luulin, että aika sateenkaarevien hahmojen kokemasta syrjinnästä kertovista kirjoista olisi jo ohitse (tarkoitan siis teoksia, joissa tämä on koko kirjan ainoa teema).
maahanmuuttajana pitää varmistaa,
että on tavallinen.
--
Et sinäkään
"tavallisesta" "suomalaisesta" mene
et edes näytä siltä
Ja äiti sanoi:
Haluan ilmaista itseäni
Ja Vani tiesi, että äidille piti selittää
että niin hänkin saatana (s. 109)
Jäin kaipaamaan enemmän queeriloa ja hyväksyntää, että kiusaajien toimintaan olisi puututtu enemmän. Vaikka tämä onkin todella uskottava hahmojen ja tapahtumien osalta, kirjan aikuiset olisivat voineet tehdä niin paljon enemmän. Tyttöjen isä on äidin kuoleman jälkeen alkanut juomaan alkoholia niin, ettei hänen sammumisensa sohvalle ole harvinaista, mikä toki on uskottavaa, mutta come on isukki, olisit enemmän läsnä lastesi elämässä. Toisaalta luulin, että nuoret olisivat nykyään hyväksyvämpiä sateenkaarevuutta kohtaan jopa perähikiälän pikkukouluissa (tosin olen sellaisissa käynyt itsekin lapsuuteni ja tiedän omakohtaisesti, kuinka ne paikat ovat hyvin kuppikuntaisia).
Sitä paitsi hänen yhteisönsähän
on Joutseno eikä joku
LGBTIQABCD
aakkosklubi (s. 111)
Iso plussa säeromaanin nimestä, joka avautui vasta, kun pidin kirjaa kädessä. Teos sijoittuu Joutsenoon ja pitkin sivuja on hauskoja joutsen / Joutseno-faktoja (enemmän tai vähemmän luotettavista lähteistä) sulkakuvioiden kera. Zeno on siis tietysti Joutseno ja teoksen nimen Z-kirjain on tyylitelty joutsen, kuinka oivaltavaa! Harmittelen, kun kirjan sisältö ei ollut itselle samalla tasolla.
ehkä vastarinnassa on jotakin hyvääkin (s. 127)
Tl;dr: kirja on teknisesti loistava säeromaanina, vaikka sen hahmojen kohtaamaan sateenkaarisyrjintään ei juurikaan puututa.
"Tulevaisuus on hyvä",
Miisa sanoo
"Siks mie riehun niin paljon,
kun mie en malta oottaa,
et se vihdoinkin saapuu" (s. 159)
kuin heiluttaa lippua?
--
Ei kai kukaan edes halua olla sankari
Kai nyt kaikki haluaisivat,
että aktivisteja ei tarvittaisi (s. 152-153)
Zeno (WSOY 2024) on Dess Terentjevan kolmas säeromaani ja tyylin hioutumisen huomaa! Kieli on todella soljuvaa ja höystetty kivasti murresanoilla, se sopii myös vähemmän lukeville nuorille tai vaikkapa lukujumiin. Nuoret hahmot tuntuvat todellisilta. Nellan sisko Miisa on bi ja niin on Nellakin. Mutta millainen kohu siitä nouseekaan, kun hän tulee kaapista poikaystävälleen. Teos kysyy, onko kaikkien sateenkaarevien pakko olla aktivisteja?
Tosiasia on, että kellään ei olisi ongelmia
vähemmistöjen kanssa,
jo ne eivät tekisi numeroa itsestään (s. 18)
Siinäpä oivallinen kysymys. Samastuin Miisaan - olenhan demiseksuaali settä genderfluidi, ja joutunut useaan kertaan selittämään mitä ne tarkoittavat, että miten voin muka olla sateenkaareva ja silti naimisissa miehen kanssa. En ajattele olevani justice warrior, mutta en myöskään häpeile sitä mitä olen ja vastailen kysymyksiin, jos ne on esitetty hyvässä hengessä. Olen kuitenkin huomannut, että minullakin on tarve tehdä tästä paikasta vähän parempi meille kaikille.
"Miulle on vähän liikaa--
olla aakkos-Miisan siskon kaa"
--
"Oletpas sie heikko" Nella sanoo (s. 148)
Minulla riittää todella paljon sympatiaa Nellaa kohtaan, joka ei halua tehdä suurta numeroa seksuaalisuudestaan, sillä kukaan ei ansaitse toisten ihmisten tyhmää käyttäytymistä omana itsenään olemisesta ja siksi niin moni pysyttelee kaapissa. Nellakin sanoo kirjassa, kuinka tympeää on, että sateenkaarevien ylipäätään "pitää" tulla kaapista, sillä onhan sellainen hetero-oletus ihan todella last season. Niinpä, eläisimmepä ihanteellisessa maailmassa, jossa tällaiselle sanalle ei olisi tarvetta.
miks työ haluutte niin paljon huomiota jos se ei kelpaakaan (s. 96)
Silti teos ärsyttää minua, sillä tässä ei ole oikein minkäänlaista tyydyttävää loppua. Jäin kaipaamaan Terentjevan tasoiselta kirjailijalta paljon enemmän ja lukijana minulla on toki oikeus olla pettynyt. Toki Nella kasvaa jonkin verran lyhykäisen teoksen aikana ja hänen sisällään alkaa itää pieni kapinallinen, mutta mieluiten hän haluaisi olla vain Nella, ihminen, joka rakastaa toisia ihmisiä, ihan tavallinen kaduntallaaja, jota ei juurikaan erota massasta. Kai tällaisillekin teoksille sitten on edelleen tarvetta, vaikka luulin, että aika sateenkaarevien hahmojen kokemasta syrjinnästä kertovista kirjoista olisi jo ohitse (tarkoitan siis teoksia, joissa tämä on koko kirjan ainoa teema).
maahanmuuttajana pitää varmistaa,
että on tavallinen.
--
Et sinäkään
"tavallisesta" "suomalaisesta" mene
et edes näytä siltä
Ja äiti sanoi:
Haluan ilmaista itseäni
Ja Vani tiesi, että äidille piti selittää
että niin hänkin saatana (s. 109)
Jäin kaipaamaan enemmän queeriloa ja hyväksyntää, että kiusaajien toimintaan olisi puututtu enemmän. Vaikka tämä onkin todella uskottava hahmojen ja tapahtumien osalta, kirjan aikuiset olisivat voineet tehdä niin paljon enemmän. Tyttöjen isä on äidin kuoleman jälkeen alkanut juomaan alkoholia niin, ettei hänen sammumisensa sohvalle ole harvinaista, mikä toki on uskottavaa, mutta come on isukki, olisit enemmän läsnä lastesi elämässä. Toisaalta luulin, että nuoret olisivat nykyään hyväksyvämpiä sateenkaarevuutta kohtaan jopa perähikiälän pikkukouluissa (tosin olen sellaisissa käynyt itsekin lapsuuteni ja tiedän omakohtaisesti, kuinka ne paikat ovat hyvin kuppikuntaisia).
Sitä paitsi hänen yhteisönsähän
on Joutseno eikä joku
LGBTIQABCD
aakkosklubi (s. 111)
Iso plussa säeromaanin nimestä, joka avautui vasta, kun pidin kirjaa kädessä. Teos sijoittuu Joutsenoon ja pitkin sivuja on hauskoja joutsen / Joutseno-faktoja (enemmän tai vähemmän luotettavista lähteistä) sulkakuvioiden kera. Zeno on siis tietysti Joutseno ja teoksen nimen Z-kirjain on tyylitelty joutsen, kuinka oivaltavaa! Harmittelen, kun kirjan sisältö ei ollut itselle samalla tasolla.
ehkä vastarinnassa on jotakin hyvääkin (s. 127)
Tl;dr: kirja on teknisesti loistava säeromaanina, vaikka sen hahmojen kohtaamaan sateenkaarisyrjintään ei juurikaan puututa.
"Tulevaisuus on hyvä",
Miisa sanoo
"Siks mie riehun niin paljon,
kun mie en malta oottaa,
et se vihdoinkin saapuu" (s. 159)
May 6, 2024
Realistinen, ajatuksia herättävä, tärkeä 💚 Dess Terentjevan kirjoissa parasta on se, että ääneen pääsevät sellaisetkin vähemmistöt, jotka harvemmin saavat siihen mahdollisuutta.
April 7, 2024
Tuntuu vähän epäreilulta Terentjevaa ja hänen tuotantoaan kohtaan aina vaan lukea ja arvioida näitä säeromaaneja, kun lähtökohtaisesti ne saa multa aina ~3 tähteä. Mut aiheet kiinnostaa ja nää on helppolukuisia ni mikäs teet! Tämäkin oli siis hyvä, mutta säeromaanit ei vaan oo mun juttu. Tässä kyllä tarinakin tuntui jäävän vähän kesken.
Plus tää ei sinänsä liity mitenkään mihinkään, mut tää kirja sai mut miettimään, kuinka hiton kuplassa oon kyl kasvanut. Mä tulin myös kaapista yläasteella, ja kyllä siitä puhuttiin, mut olin a) muutenkin outo ja ernu, eikä muiden mielipiteet ois voinu vähempää kiinnostaa, ja b) niin pihalla suosittujen tyyppien jutuista, et sain vasta valmistuessani kuulla että musta oli juoruiltu vaikka mitä 😂 Näin ollen mun oli oikeesti aika vaikea samaistua Nellaan, koska oon ite ollu aina enemmän Miisa, ja assimilaatio ei kiinnostanut missään vaiheessa. Mut ymmärrän että tää on vahvasti pääkaupunkiseutu privilege.
Tarpeellinen ja hyvä kirja siis, mutta en ole kohderyhmää!
Plus tää ei sinänsä liity mitenkään mihinkään, mut tää kirja sai mut miettimään, kuinka hiton kuplassa oon kyl kasvanut. Mä tulin myös kaapista yläasteella, ja kyllä siitä puhuttiin, mut olin a) muutenkin outo ja ernu, eikä muiden mielipiteet ois voinu vähempää kiinnostaa, ja b) niin pihalla suosittujen tyyppien jutuista, et sain vasta valmistuessani kuulla että musta oli juoruiltu vaikka mitä 😂 Näin ollen mun oli oikeesti aika vaikea samaistua Nellaan, koska oon ite ollu aina enemmän Miisa, ja assimilaatio ei kiinnostanut missään vaiheessa. Mut ymmärrän että tää on vahvasti pääkaupunkiseutu privilege.
Tarpeellinen ja hyvä kirja siis, mutta en ole kohderyhmää!
May 26, 2024
Sateenkaarinuorena pikkupaikkakunnalla – eikö olisi mahdollista vain elää ihan rauhassa, herättämättä sen kummempaa huomiota, joutumatta sietämään epäasiallista huutelua ja perustelemaan olemassaoloaan? (Eipä oikeastaan.)
14-vuotias Nella asuu Joutsenossa, pikkuruisella paikkakunnalla Lappeenrannan vieressä. Isosisko Miisa on avoimesti ja rohkeasti biseksuaali, mikä nolottaa Nellaa. Onko pakko pitää itsestään sellaista mekkalaa? Nellakin joutuu kuuntelemaan kaikkea hölmöä naljailua siskonsa takia.
Oikeasti Nellakin on biseksuaali, vaikkei hän olekaan kertonut kellekään. Kun hän uskaltautuu kertomaan poikaystävälleen, tieto ei tietenkään jää heidän välisekseen vaan leviää koko koululle. Nella haluaisi vain olla, kuulua joukkoon ja elää rauhallista elämää Joutsenossa, mutta ilmeisesti se ei ole mahdollista.
Zeno on ihana säeromaani, joka kosketti minua monella tavalla. Olen itse varttunut sateenkaarinuorena ihan vastaavanlaisessa pikkupaikassa, vähän pohjoisemmassa vain. Vaikken uskaltanutkaan olla ihan niin avoimesti oma itseni kuin vaikkapa kirjan upea Miisa, tunnistan kyllä nämä pikkupaikkakuntien ongelmat ja muutenkin bi/panseksuaalisuuteen liittyvät ennakkoluulot, joita kirjassa kuvataan. Lisäksi sittemmin Joutseno on tullut tutuksi sieltä kotoisin olevan puolisoni kautta, joten kirja lämmitti sydäntäni myös sen takia.
Kirjassa pohditaan myös sitä, pitääkö kaikkien vähemmistöihin kuuluvien olla aktivisteja. Miisalla on hienoja ajatuksia tästä aiheesta, ja tässä on niistä kaksi:
❤🧡💛💚💙💜
14-vuotias Nella asuu Joutsenossa, pikkuruisella paikkakunnalla Lappeenrannan vieressä. Isosisko Miisa on avoimesti ja rohkeasti biseksuaali, mikä nolottaa Nellaa. Onko pakko pitää itsestään sellaista mekkalaa? Nellakin joutuu kuuntelemaan kaikkea hölmöä naljailua siskonsa takia.
Oikeasti Nellakin on biseksuaali, vaikkei hän olekaan kertonut kellekään. Kun hän uskaltautuu kertomaan poikaystävälleen, tieto ei tietenkään jää heidän välisekseen vaan leviää koko koululle. Nella haluaisi vain olla, kuulua joukkoon ja elää rauhallista elämää Joutsenossa, mutta ilmeisesti se ei ole mahdollista.
Zeno on ihana säeromaani, joka kosketti minua monella tavalla. Olen itse varttunut sateenkaarinuorena ihan vastaavanlaisessa pikkupaikassa, vähän pohjoisemmassa vain. Vaikken uskaltanutkaan olla ihan niin avoimesti oma itseni kuin vaikkapa kirjan upea Miisa, tunnistan kyllä nämä pikkupaikkakuntien ongelmat ja muutenkin bi/panseksuaalisuuteen liittyvät ennakkoluulot, joita kirjassa kuvataan. Lisäksi sittemmin Joutseno on tullut tutuksi sieltä kotoisin olevan puolisoni kautta, joten kirja lämmitti sydäntäni myös sen takia.
Kirjassa pohditaan myös sitä, pitääkö kaikkien vähemmistöihin kuuluvien olla aktivisteja. Miisalla on hienoja ajatuksia tästä aiheesta, ja tässä on niistä kaksi:
"Mie tiijän, Miisa sanoo,
että ois paljon kivempaa vain olla rauhassa
Olisi kivempi olla hiljaa, kuten muut
Olisi kivempi katsoa sormien läpi,
elää omaa elämäänsä, mie ymmärrän
Ei tää oo helppoa
Mutta lopulta
meillä kaikilla on helpompaa,
ja tosi hyvääkin jopa,
jos vain tarpeeksi moni viitsisi opetella,
viitsisi kyseenalaistaa, viitsisi tehdä jotakin
Viitsisi olla aktivisti"
"Mutta taustajoukkoja tarvitaan
Kannustajia tarvitaan
Inhimillisiä kanssaihmisiä tarvitaan
Täydellisyyttä ei ole
eikä kukaan ihminen yksin tule
pelastamaan koko maailmaa
Yksi ihminen ei tule vaikuttamaan
kaikkeen tärkeään
Yksi ihminen ei koskaan riitä
joten ole verkkona, ole verkostona,
jos et uskalla huutaa,
voit tuoda huutajalle
teetä hunajalla,
huutajan kipeälle kurkulle"
❤🧡💛💚💙💜
May 28, 2024
Uutuus Zeno muodostaa Dess Terentjevan palkitun säeromaanitrilogian kolmasosan, vaikka teokset ovatkin täysin itsenäisiä ja linkittyvät toisiinsa lähinnä sateenkaariteemojen käsittelyn ja tiettyyn kaupunkiin sijoittumisen perusteella. Ihana, säeromaaneista ensimmäinen ja suurin suosikkini, keskittyi muunsukupuolisuuteen, Freestyle aseksuaalisuuteen ja Zenossa puolestaan käsitellään biseksuaalisuutta. Zenon päähenkilö Nella asuu Joutsenossa ja tavallinen pikkukaupunkielämä poikaystävän kainalossa on juuri sitä mitä hän haluaa. Nellan isosisko heiluttaa innolla sateenkaarilippua ja herättää koulussa kuohuntaa, mutta Nella ei halua olla erilainen tai varsinkaan aktivisti. Mitä Nella voi tehdä, kun ahdasmieliset asenteet hyökkäävät hänen biseksuaalisuutensa vuoksi esiin?
Zenon kieli on ilmavaa ja dialogivoittoinen kerronta nopealukuista, mutta Terentjeva leikittelee myös visuaalisella ja onomatopoeettisella runokielellä. Joutsen ja Joutseno, luonto ja yhteiskunta linkittyvät. On kiinnostavaa, miten kaikki kolme säeromaania puhuvat omalla ainutkertaisella kielellään. Zenon pääkysymys on se, voiko vähemmistöön kuuluva ihminen koskaan jättäytyä aktivismin ulkopuolelle, vai onko jo hänen olemassaolonsa itsessään ummehtuneessa yhteiskunnassa radikaali teko. Aihetta käsitellään kuitenkin ruohonjuuritasolta ja säeromaani tavoittaa sekä henkistä että miljöökuvauksellista maalaismaisemaa. Samaan aikaan saa tänä keväänä muuten jatkoa myös Terentjevan yhdessä Susanna Hynysen kirjoittama synkkä Neonkaupunki -fantasiasarja. Toivon kuitenkin kovasti, että vaikka tätä säeromaanisarjaa onkin kuvattu trilogiaksi, Terentjeva kirjoittaisi lisää säeromaaneja myös tulevaisuudessa.
Arvio myös blogissa Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
Zenon kieli on ilmavaa ja dialogivoittoinen kerronta nopealukuista, mutta Terentjeva leikittelee myös visuaalisella ja onomatopoeettisella runokielellä. Joutsen ja Joutseno, luonto ja yhteiskunta linkittyvät. On kiinnostavaa, miten kaikki kolme säeromaania puhuvat omalla ainutkertaisella kielellään. Zenon pääkysymys on se, voiko vähemmistöön kuuluva ihminen koskaan jättäytyä aktivismin ulkopuolelle, vai onko jo hänen olemassaolonsa itsessään ummehtuneessa yhteiskunnassa radikaali teko. Aihetta käsitellään kuitenkin ruohonjuuritasolta ja säeromaani tavoittaa sekä henkistä että miljöökuvauksellista maalaismaisemaa. Samaan aikaan saa tänä keväänä muuten jatkoa myös Terentjevan yhdessä Susanna Hynysen kirjoittama synkkä Neonkaupunki -fantasiasarja. Toivon kuitenkin kovasti, että vaikka tätä säeromaanisarjaa onkin kuvattu trilogiaksi, Terentjeva kirjoittaisi lisää säeromaaneja myös tulevaisuudessa.
Arvio myös blogissa Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
December 25, 2024
Dess Terentjevan säeromaani Zeno on raikas tuulahdus nuorisokirjallisuuteen. Ehkä jopa ilahduttavan kierolla tavalla samanaikaisesti lyhyeltä tekstimäärältään helppoa luettavaa tiktok-sukupolvelle, mutta samalla runomuodon syvällisempäänkin pohdintaan houkuttelevaa.
Joutsenoon sijoittuvan teoksen paikalliset ilmiöt ovat tarpeeksi läsnä, että se ”menee läpi”. Mutta ne eivät kuitenkaan vaadi paikallistuntemusta, ja teos solahtaakin mihin tahansa mielemme pikkukaupunkiin.
Ihmisten väliset suhteet ovat elämänmakuisia. Juoni ei ole liian suoraviivainen ja sisältää vielä 2020-luvullakin valitettavan tosia pohdintoja seksuaalivähemmistöjen tilasta olla olemassa. Tärkeä teos, joka ei keskity julistamaan eetosta vaan katsoo asioita nuoren ihmisen tasolta.
Joutsenoon sijoittuvan teoksen paikalliset ilmiöt ovat tarpeeksi läsnä, että se ”menee läpi”. Mutta ne eivät kuitenkaan vaadi paikallistuntemusta, ja teos solahtaakin mihin tahansa mielemme pikkukaupunkiin.
Ihmisten väliset suhteet ovat elämänmakuisia. Juoni ei ole liian suoraviivainen ja sisältää vielä 2020-luvullakin valitettavan tosia pohdintoja seksuaalivähemmistöjen tilasta olla olemassa. Tärkeä teos, joka ei keskity julistamaan eetosta vaan katsoo asioita nuoren ihmisen tasolta.
March 17, 2024
Todella kiinnostava ja tärkeä aihe. Dess Terentjeva uskaltaa käsitellä sateenkaarinuorten elämää kulmista, joista sitä ei ole ennen juurikaan katsottu. Päähenkilö Nella on biseksuaali ja joutuu miettimään, onko pakko olla aktivisti, jos kuuluu vähemmistöön. Hän asuu pienellä paikkakunnalla, jossa ei ole tilaa erilaisuudelle. Nella haluaisi sopeutua ja kuulua joukkoon, mutta erilaisuuden leima tekee siitä vaikeaa. Onneksi hänellä on sisko, jolla on jo vuosien kokemus sateenkaariaktivismista.
Nella on yhtä aikaa erittäin epävarma mutta hyvin suoraselkäinen hahmo. Hän tietää, mitä haluaa, vaikka samalla hän yrittää kuulua joukkoon.
Nella on yhtä aikaa erittäin epävarma mutta hyvin suoraselkäinen hahmo. Hän tietää, mitä haluaa, vaikka samalla hän yrittää kuulua joukkoon.
April 24, 2024
Tää tuntu jotenki tosi samaistuttavalta omalla tavallaan. Joutsen/Joutseno kuvaukset oli ihana ja persoonallinen lisä tarinaan, samoin kuin henkilöiden puhuma murre. Jotenki tosi hyvä ja tarvittava kuvaus seksuaalivähemmistöön kuulumisesta🩷
May 3, 2024
Yhdessä illassa ahmittu, vaivaton ja tärkeä❤️
June 11, 2024
Tämä kolahteli ja ärsytti ja silitti ja suretti.
Mietin, että olisipa enemmän iloa ja vapautta, ja toisaalta tärkeää muistaa, että siihen on vielä matkaa.
Ristiriitainen ja ehkä siksi just hyvä.
Mietin, että olisipa enemmän iloa ja vapautta, ja toisaalta tärkeää muistaa, että siihen on vielä matkaa.
Ristiriitainen ja ehkä siksi just hyvä.
June 23, 2024
Sanoisin, että muodoltaan vähiten kokeilevin, mutta silti paras Terentjevan säeromaaneista. Tosi sympaattinen ja samalla raaka, eli täynnä luontoa. Queer ja luonto best kombo.
May 14, 2024
Aihe oli kiinnostava, mutta meni mun makuuni liiaksi saarnaamiseksi. Kyllä asiat alleviivaamattakin jakeluun menevät. Kauheaa myös ajatella että yhä on olemassa kouluja ja paikkoja jossa ollaan noin tietämättömiä ja suvaitsemattomia. Varmaan niitä yhä on.
vinkkaukseen Yläkoululaisille
vinkkaukseen Yläkoululaisille
April 7, 2024
3,5 ⭐
Helmet-lukuhaaste 2024: 39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö
Helmet-lukuhaaste 2024: 39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö
April 12, 2024
Nella on kahdeksasluokkalainen ja asuu Joutsenossa, pikkupaikkakunnalla, jossa helpoimmalla pääsee, kun ei ole liian erilainen. Nellan isosisko Miisa ei siitä välitä, vaan heiluttaa biseksuaalina sateenkaarilippua estoitta. Nellalla on poikaystävä Eetu, mutta myös biseksuaalisia tuntemuksia. Nella ei halua missään nimessä olla aktivistina puolustamassa vähemmistöjen oikeuksia, mutta tulee kaapista Eetulle. Eetu ei kuitenkaan ole luottamuksen arvoinen, vaan kertoo asiasta eteenpäin.
Nella haluaisi olla vain oma itsensä. Miksi niin ei saa olla? Lappeenrannassa lukiota käyvä Miisa odottaa jo muuttoa Helsinkiin opiskelemaan, mutta Nella ei haluaisi lähteä Joutsenon luonnon läheltä. Miksi pitäisi? Eikö Joutsenossakin saisi olla ihan oma itsensä? Saisiko vain kuulua vähemmistöön ilman että täytyy taistella vähemmistöjen oikeuksien puolesta?
Näitä hyviä kysymyksiä Dess Terentjeva pyörittelee kolmannessa nuorten säeromaanissaan. Säeromaanimuoto on jälleen kerran erittäin hyvin hallussa ja eteläkarjalainen puheenparsi istuu hyvin säkeisiin. Tarina etenee nopeasti ja napakasti. Jos jotain, kirja tuntuu jäävän vähän kesken – olisin viihtynyt sen parissa pidempäänkin. Keskeiset kysymykset kuitenkin tulevat käsitellyiksi. Nellan tulevaisuus ei mitenkään lopullisesti ratkea, mutta eihän se sellainen asia olekaan.
Sateenkaaren kirjossa on vielä paljon käsiteltävää, joten Terentjevalla riittää aiheita tuleviinkin säeromaaneihin. Toivottavasti niitä saadaan vielä lisää, tähänastinen kolmikko on ollut tasaisen hyvää tasoa.
Nella haluaisi olla vain oma itsensä. Miksi niin ei saa olla? Lappeenrannassa lukiota käyvä Miisa odottaa jo muuttoa Helsinkiin opiskelemaan, mutta Nella ei haluaisi lähteä Joutsenon luonnon läheltä. Miksi pitäisi? Eikö Joutsenossakin saisi olla ihan oma itsensä? Saisiko vain kuulua vähemmistöön ilman että täytyy taistella vähemmistöjen oikeuksien puolesta?
Näitä hyviä kysymyksiä Dess Terentjeva pyörittelee kolmannessa nuorten säeromaanissaan. Säeromaanimuoto on jälleen kerran erittäin hyvin hallussa ja eteläkarjalainen puheenparsi istuu hyvin säkeisiin. Tarina etenee nopeasti ja napakasti. Jos jotain, kirja tuntuu jäävän vähän kesken – olisin viihtynyt sen parissa pidempäänkin. Keskeiset kysymykset kuitenkin tulevat käsitellyiksi. Nellan tulevaisuus ei mitenkään lopullisesti ratkea, mutta eihän se sellainen asia olekaan.
Sateenkaaren kirjossa on vielä paljon käsiteltävää, joten Terentjevalla riittää aiheita tuleviinkin säeromaaneihin. Toivottavasti niitä saadaan vielä lisää, tähänastinen kolmikko on ollut tasaisen hyvää tasoa.
Myö ei välttistä voija vaatia kaikilta
raivokasta, kaiken ajovalojen eteen heittäytyvää
rohkeutta, panostusta
Kunhan kukaan ei vain
tuudittaudu siihen
Koska siihen ei pidä tuudittautua,
että vain aktivisti voisi tehdä jotakin
July 31, 2024
Otin Zenon mukaan kesälomareissulle, kun kävin sukulaisissa Joutsenon ja Lappeenrannan suunnalla. Teos on niin pieni ja helppolukuinen, että se toimikin parin yön reissun lukemistona oikein hyvin, ja oli hauska puhua paikallisten kanssa, kuinka osuvasti kylän tunnelmaa kuvataan. Pidän myös teoksen sanomasta ja siitä, että se välittyy selkeästi: kun kuuluu vähemmistöön, omasta elämästä tulee aktivismia tai vastarintaa, mutta sitä voi onneksi toteuttaa monin eri tavoin. Sitä on tärkeääkin toteuttaa eri tavoin, hiljaa ja kovaa, osoitellen ja normalisoiden.
Oikeastaan mistään muusta en sitten innostunutkaan. Kieli on arkista, enkä ole varma, mitä lisäarvoa säemuoto siihen tuo. Myös hahmojen, aiheen ja jopa Joutsenon käsittely jää lopulta aika pinnalliseksi, jos ajattelee, että tämän pitäisi olla ”romaani”. Tuntuu kuin hyvää mutta pientä sisältöä kolisisi tässä turhan suuressa tynnyrissä. Samasta tarinasta olisi yhtä hyvin voinut muokata iskevän novellin, jolle olisin luultavasti antanut 3-5 tähteä.
Oikeastaan mistään muusta en sitten innostunutkaan. Kieli on arkista, enkä ole varma, mitä lisäarvoa säemuoto siihen tuo. Myös hahmojen, aiheen ja jopa Joutsenon käsittely jää lopulta aika pinnalliseksi, jos ajattelee, että tämän pitäisi olla ”romaani”. Tuntuu kuin hyvää mutta pientä sisältöä kolisisi tässä turhan suuressa tynnyrissä. Samasta tarinasta olisi yhtä hyvin voinut muokata iskevän novellin, jolle olisin luultavasti antanut 3-5 tähteä.
June 16, 2024
"Onko pakko olla vähemmistöaktivisti, jos kuuluu vähemmistöön"
Kirjan vastaus tähän takakannessa mainittuun kysymykseen tuntuu olevan kyllä, mikä on kamalan ahdistavaa. Jo olemassaolon sanotaan olevan sateenkaari-ihmiselle aktivismia. Tällä asetetaan, erityisesti nuorten, harteille valtava taakka kannettavaksi. Jokainen sateenkaari-ihminen on varmasti saanut kokea, kun maailma sanelee, millainen pitää olla. Ja kun sateenkaariyhteisökin sanelee millainen pitää olla, se tuntuu erityisen pahalta. Olisin toivonut mieluummin jonkinlaista keskustelunherättelyä kuin näin ehdotonta ajatusta siitä, että kaikki on aktivismia.
Säeromaanina tämä oli hyvä ja tässä oli hienoja tehokeinoja. Pidin siitä, että tapahtumat oli sijoitettu juuri Joutsenoon, eikä vain johonkin nimettömään pikkukaupunkiin. Se toi kirjan enemmän iholle.
Kirjan vastaus tähän takakannessa mainittuun kysymykseen tuntuu olevan kyllä, mikä on kamalan ahdistavaa. Jo olemassaolon sanotaan olevan sateenkaari-ihmiselle aktivismia. Tällä asetetaan, erityisesti nuorten, harteille valtava taakka kannettavaksi. Jokainen sateenkaari-ihminen on varmasti saanut kokea, kun maailma sanelee, millainen pitää olla. Ja kun sateenkaariyhteisökin sanelee millainen pitää olla, se tuntuu erityisen pahalta. Olisin toivonut mieluummin jonkinlaista keskustelunherättelyä kuin näin ehdotonta ajatusta siitä, että kaikki on aktivismia.
Säeromaanina tämä oli hyvä ja tässä oli hienoja tehokeinoja. Pidin siitä, että tapahtumat oli sijoitettu juuri Joutsenoon, eikä vain johonkin nimettömään pikkukaupunkiin. Se toi kirjan enemmän iholle.
April 14, 2024
Omat odotukseni alkavat Terentjevan kirjojen kohdalla olla jo niin korkealla, että ehkä vähän petyin tähän. Jotenkin en samalla tavalla päässyt hahmojen tunteiden sisälle kuin Terentjevan aikaisemmissa kirjoissa. Varsinkin aktivistisisko Miisa tuntuu vähän yksipuoliselta hahmolta.
Aihe on kyllä supertärkeä ja säeromaani toimii loistavasti, kuten tavallista. Voiko saada vain olla rauhassa, kun pelkkä oma olemassaolo on toisille iljettävää ja tuomittavaa? Miksi ei vain saa tykätä niin kuin tykkää? Eniten kosketti tämä kohta:
Ei hän halua saada olla normaali,
vaan edes alkajaisiksi ihminen
Olen ylpeä itsestäni, että tajusin kirjan nimen jo sivulla 16 :D
Aihe on kyllä supertärkeä ja säeromaani toimii loistavasti, kuten tavallista. Voiko saada vain olla rauhassa, kun pelkkä oma olemassaolo on toisille iljettävää ja tuomittavaa? Miksi ei vain saa tykätä niin kuin tykkää? Eniten kosketti tämä kohta:
Ei hän halua saada olla normaali,
vaan edes alkajaisiksi ihminen
Olen ylpeä itsestäni, että tajusin kirjan nimen jo sivulla 16 :D
August 8, 2024
Pidän yhä Terentjevan kielestä ja tavasta käyttää säeromaanin muotoa hyväksi, mutta Zeno ei innostanut yhtä paljon kuin Ihana ja Freestyle. Kirjassa oli paljon kiinnostavia juonilankoja, mutta loppujen lopuksi kovinkaan moneen ei keskitytty. Kiinnostavia ajatuksia kuitenkin, pidin siitä, että Nella toimii ikään kuin peilinä Ihanan Liljalle (ja on tässä myös ihan konkreettinen Ihana-viittaus!). Surettaa vain, että tällaiset kauheat kiusaamiskokemukset ovat monelle arkea.
April 13, 2024
Selkeä ja sykähdyttävä säeromaani! Kirjan kuvakulma lähestyä aktivismia on hyvin harvinainen. Kaikkien ei tarvitse pitää meteliä, vaan kaikki tukijoukot otetaan mukaan ja oli loistavaa, että tämä teema oli esillä punaisena lankana. Pidin myös paljon Zenon tavasta käsitellä erilaisuutta, asioihin suhtautumista sekä itsereflektiota.
April 21, 2024
Tämä oli hyvä! Aluksi arvelutti, onko tässä mitään samaistuttavaa, mutta sitten samaistuinkin tosi vahvasti vaan siihen teinien elämään ja teininä olemiseen. Tuntui melkein ihan siltä, kuin olisi ollut itse tapahtumissa mukana. Taitavan realistisesti kiusaamista käsittelevä kirja! Jotenkin ihan hitusen liian "valistava" ollakseen 5/5 mutta tämä olisi hyvä luettava aika monelle teinille.
April 30, 2024
Soljuva, pahaa tekevällä tavalla realistinen, nuorten kuvauksessaan taidokas, helppoa ja kiinnostavaa luettavaa aikuisille ja varmasti myös nuorille.
Tällaisia upeita kohtia, jotka oli pakko kirjoittaa muistiin:
"Yksi ihminen ei koskaan riitä
joten ole verkkona, ole verkostona,
jos et uskalla huutaa,
voit tuoda huutajalle
teetä hunajalla,
huutajan kipeälle kurkulle."
Tällaisia upeita kohtia, jotka oli pakko kirjoittaa muistiin:
"Yksi ihminen ei koskaan riitä
joten ole verkkona, ole verkostona,
jos et uskalla huutaa,
voit tuoda huutajalle
teetä hunajalla,
huutajan kipeälle kurkulle."
August 1, 2024
Hienosti hengittävä tarina. Niukka ilmaisu ja säeromaanin muoto luovat taitavasti tilanteita ja tuokiokuvia nuorten arjesta ja jättävät ihailtavasti lukijalle tilaa tulkita ja peilata tarinaa omiin kokemuksiinsa. Derentjeva kuvaa taitavasti ja yleismaailmallisesti nuorten maailmaa: halua kuulua joukkoon, kiinnittämättä turhaan huomiota itseensä, mutta olla kuitenkin oma itsensä.
November 1, 2024
Säeromaani oli jälleen täydellistä luettavaa, kun tarvitsin jotain nopeaa, tällä kertaa sairaana.
Samaistun Nellan ajatukseen, että haluaa elää vain rauhassa ihan tavallista elämää - vaikken kuulukaan Nellan tavoin tällaiseen ryhmään. Voi Nella-parka.
Kirja oli todella hyvä, mutta takakanteen nähden luonnon osuus jäi siinä aika pieneksi. Olisin kaivannut sitä enemmän.
Samaistun Nellan ajatukseen, että haluaa elää vain rauhassa ihan tavallista elämää - vaikken kuulukaan Nellan tavoin tällaiseen ryhmään. Voi Nella-parka.
Kirja oli todella hyvä, mutta takakanteen nähden luonnon osuus jäi siinä aika pieneksi. Olisin kaivannut sitä enemmän.
Displaying 1 - 30 of 47 reviews