Viettelevän historiallisen viihdesarjan toisessa osassa viktoriaaniset moraalikäsitykset eivät ole este vaan hidaste.
Seikkailijalordiksi kutsuttu, skandaalin ryvettämä Sir Henry Spencer on palannut Englantiin. Hän on päättänyt asettua aloilleen ja ottaa paikkansa säätyläisherrana.
Kunnianarvoisa neiti Adalmina Lockhart on lukinnut sydämensä sen jälkeen, kun Henry Spencer sen heidän nuoruudessaan särki. Hän on tyytyväinen kirjakerhoharrastukseensa ja itsenäiseen elämäänsä.
Adalmina järkyttyy, kun Henry majoittuu yllättäen samaan kartanoon. Tukahdutetut tunteet kuumenevat, kun vanhat salaisuudet paljastuvat. Joulun lähestyessä Adalminan on yhä vaikeampi vastustaa Henryn vetovoimaa...
Tää oli mielestäni paljon eheämpi kokonaisuus kuin ensimmäinen osa. Tuttuja hahmoja ja viime kirjan lopussa alkanut juoni varmasti auttoi tässä. Kevyttä luettavaa.
Teksti on ihanan sujuvaa, melkein kuin näkisi tapahtumat sarjan/elokuvan lailla edessään. Tykkään Tähtisen kirjojen tunnelmasta ja hahmot ovat syvällisiä ja dialogit kiinnostavia ja hauskoja, eivätkä kirjat ole täysin samanlaisia. Muuten 5 tähteä mutta ”slow burn” oli vähän liian slow, mutta ei pilannut lukukokemusta.
Tykkäsin tästä enemmän kuin ensimmäisestä osasta. Juoni oli ehyempi, eikä tuntunut niin kiusalliselta. Tai ehkä olin vain jo tottunut tyyliin? Joka tapauksessa mukava kevyt hyvän mielen luettava.
En oikein ymmärrä miksi suomalainen kirjailija kirjoittaa historiallisesta englantilaisesta yläluokasta, mutta kuitenkin selkeästi nykyaikaisella otteella. Etenkin tässä kirjassa oli niin feministinen sävy, että se ei tuntunut kovin totuudenmukaiselta tuohon ajankohtaan.
Edeltäjänsä veroinen, mutta ehkä hieman lyhyt. Kihlautumisen ja häiden väliselle ajanjaksolle olisi voinut antaa enemmän kuin 2 sivua :) Josie ja Ray oli otettu mukavasti mukaan tarinaan, eikä tarinan kohdetta vaihdettu esimerkiksi Bridgertonin tyyliin liian selvästi.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Ihana tarina ja henkilöhahmot ovat tekemisissään loogisia, eli lämpö ja romantiikka, muttei liian siirappista. Sen lisäksi nautin suunnattomasti käytetystä kielestä, siinä on minusta mukavan vanhahatava sävy, joka todellakin toimi. Nautinto lukea ja toivottavasti seuraavat osat ovat yhtä ihania!
kuuntelin äänikirjana ja toimi kuunneltuna tosi hyvin. alunperin ajattelin, etten välttämättä tarttuis tähän tokaan osaan, mutta positiivisena yllätyksenä tää oli musta parempi kuin ensimmäinen osa ja nyt oon tosi iloinen että päädyin tän kuuntelemaan jee!
Kirja jota ei voinut laskea käsistään hetkeksikään. Vaikka tuleman saattoi arvata, tämä ei pilannut lukukokemusta hetkeksikään. Uppouduin täysin 1800-luvun Englannin vietäväksi.
Satu TähtisenLordi D ja muita seurapiirisalaisuuksia aloitti 1840-luvun Englantiin sijoittuvan Moraalisten naisten kirjakerho -sarjan. Sarjalle nimen antanutta kirjakerhoa pyörittävä aatelisneiti Lady Josephine ei ollut kiinnostunut naimakaupoista, mutta päätyi kuitenkin teeskennellyn romanssin myötä oikeasti naimisiin Lordi Devonayn kanssa.
Kun tämä pari on saatettu yhteen, on seuraavan vuoro. Kakkososan pääosassa on Lady Josephinen ystävä neiti Adalmina Lockhart, joka on vierailulla Lady Josephinen uudessa kartanokodissa. Lisää vieraita tulee: Lordi Devonayn ystävä Vaughtonin jaarli saapuu paikalle ja tuo mukanaan Spencerin kahdeksannen baronetin, sir Henry Spencerin. Spencer on kirjan nimen seikkailijalordi: tämän nimityksen hän on lehdistöltä saanut ulkomaanmatkojensa vuoksi, vaikka ei aito lordi olekaan.
Henryllä ja Adalminalla on yhteinen menneisyys: pariskunta seurusteli nuorempana, mutta suhde päättyi, kun Henry pakeni yllättäen ulkomaille skandaalinkäryisesti, jättäen Adalminan vaille selitystä. Sen jälkeen Adalmina on torjunut kaikki kosijat ja keskittynyt elämään omalaatuisen tieteilijäisänsä rinnalla. Nyt Henry on kuitenkin palannut ulkomaanmatkoiltaan takaisin Englantiin ja vanhan heilan kohtaaminen herättää tunteita.
Kartanossa päästään viettämään eleganttia joulujuhlaa. Adalminan ja Henryn välillä on kuumottavaa vetovoimaa, mutta onko sitä tarpeeksi ylittämään menneisyyden painolastit? Viktoriaanisen aikakauden moraalikäsitykset ja sopivaisuussäännötkin tulevat hieman esteeksi, mutta niiden ohittamiseen löytyy onneksi keinonsa. Vaan entäs kun naiset kaipaavat itsenäisyyttä ja oikeuksia, eivätkä halua alistua aviovaimolle tarjolla olevaan kovin kapeaan rooliin? Moraalisten naisten kirjakerhon naiset ovat kovin moderneja, mikä tekee kirjasarjasta mukavampaa luettavaa nykylukijalle.
Kirjan nimi lupailee yllätyksiä; niitä tuee lopulta niukanpuoleisesti. Se ei haittaa, sillä tämä on vankasti viihdekirjallisuutta, jonka vetovoima on siinä, että se antaa sen, mitä lupaa. Matka on kiinnostavampi kuin päämäärä, vaikka lopussa herkullinen palkinto odottaakin. Sarja on mainiota viihdekirjallisuutta. Keväällä 2025 sarja saa jatkoa Jaarli vailla värejä -kirjan muodossa; siinä pääosassa ovat sitten Vaughtonin jaarli ja tässä kirjassa vielä puolisoa vaille jäävä Elinor Crowley.
3+/5 Hauskaa että ulkomaisesta kirjallisuudesta ja mediasta tutut ilmiöt (esim. Bridgerton) löytävät tiensä myös suomalaiseen kirjallisuuteen. Teos yrittää onnistua kahdessa asiassa: romanssissa sekä yhteiskunnallisessa kritiikissä. Kritiikki tuntuu toisteiselta ja hieman päälleliimatulta, mikä vie tilaa romanssijuonelta, jota kuitenkin eniten odotin tämän genren kirjalta.
Ihan viihdyttävä välipala, vaikka tarina loppujen lopuksi aika tapahtumaköyhä ja asioita toistettiin turhaan. Outoa tittellintoistoa - josta valitin jo ekan osan kohdalla - oli myös edelleen.