Animalia

by Eeva Kilpi

Tuttuun tyyliin, vailla turhia koukeroita Eeva Kilpi käy kiinni tärkeisiin aiheisiin runon keinoin. Vaikka pelissä on kaikki, runoilija ei ole totinen torvensoittaja, vaan hänen säkeissään on kitkerää huumoria, lempeää laulullisuutta ja omaperäistä itseironiaa, joka on tuttua Kilven aiemmista runokirjoista. Animalia on suorapuheinen, tinkimättömän rehellinen puheenvuoro luonnon, eläinten ja ihmisten puolesta. Keskeisimmäksi nousee ihmisen kauhu ja häpeä omista teoistaan.

Runoilijan suurennuslasin alla ovat myös mies, nainen, rakkaus, lapset ja vanhemmat, vanhuus ja isovanhemmat, ja näihinkin aiheisiin Kilpi tuo herkkää, etäännyttävää huumoria. Animalia on vahva, ehdoton kokoelma, sen kirjoittajalla on syvä eettinen sanoma.

(Takakansiteksti)

Genres: Poetry, Finnish Literature, Fiction, Nature

91 pages, Hardcover

First published January 1, 1987

About the author

Eeva Karin Kilpi (née Salo; 1928–2026) was a Finnish writer and feminist. Better known abroad than in Finland, her poetry, characterized as feminist humor, was discovered in the 1980s in Europe.

She made her debut with the short story collection Noidanlukko in 1959. She wrote about the evacuation of the population of Karelia in Elämä edestakasin, 1964, and Elämän evakkona, 1983, as well as in her autobiographical novel trilogy Talvisodan aika (1989; Eng. tr. The Time of the Winter War), Välirauha ikävöinnin aika, 1990, which describes the interwar period, and Jatkosodan aika, 1993.

Her experimental, erotic novel Tamara (1972; Eng. tr. Tamara) which brought her international success, depicts the relationship between a sexually active woman and a handicapped man. In many of her works, the central character is a strong, independent woman, for example in her novels Häätanhu, 1973, Nainen kuvastimessa, 1962, and in Kesä ja keski-ikäinen nainen, 1970. Besides fiction, she has also written autobiographical literature: Ihmisen ääni, 1976, and Naisen päiväkirja, 1978. In Ihmisen ääni she challenges the myth of the mother.

With her works Laulu rakkaudesta ja muita runoja, 1972, and Terveisin, 1976, Eeva Kilpi has made her mark as an ironic and humorous poet of the everyday. These collections were published in 1980 in Swedish under the title Sånger om kärlek, while a selection of the poems was published in Danish under the title En sang om kærlighed in 1981. In her later poetry collections Ennen kuolemaa, 1982, and Animalia, 1987, Eeva Kilpi questions man's right to dominate nature. Her poetry collection Kiitos eilisestä, 1996, is about sorrow and ageing, but also about love and passion.

Additions by the editorial team 2011:

The above biography was first published in 1998. Since then, Eeva Kilpi has written the novel Unta vain, 2007, and Rajattomuuden aika, 2001.

Reviews

[Mari / 1001 kirjaa · Rating 4 out of 5]

En oikein osaa lukea runoja, mutta Eeva Kilpi on yksi harvoista poikkeuksista, hän puhuttelee arkisella mutta voimakkaalla tekstillään. Odotan päivää, jolloin Animalia lakkaisi olemasta ajankohtainen, valitettavasti sellaista hetkeä ei ole näköpiirissä.

[Paula Lukkariniemi · Rating 5 out of 5]

Tänään 3.8.2020 sain loppuun kirjan nimeltä Animalia. Lukiessani kirjaa nimeltä Animalia minulle tuli todella oikein hyvä mieli. Animalia oli yhdestoista runokirja jonka olen lukenut. 😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍❤😍💜😍

[Johan Fahlvik Thilander]

Har bjudit in Stockholm Saxofonkvartett till vårt bibliotek, som ska framföra tonsättningar av Eeva Kilpis dikter tillsammans med mezzo-sopranen Linnea Andreassen.

Granarna där får inte fällas.
De dignar av dikter

[anna ੈ✩‧₊˚ · Rating 4 out of 5]

paras tähän mennessä lukemani runokirja! kaunista tekstiä, pidin paljon

[Petra · Rating 5 out of 5]

Eeva Kilven hieno ja kantaaottava runokokoelma luontosuhteesta ja eläintenoikeuksista. Eniten kosketti eläinkokeita ja eläinten kärsimystä käsittelevät runot, niistä pitäisi saada enemmän yhteiskunnallista keskustelua.

[Vehka Kurjenmiekka · Rating 3 out of 5]

Surullisen ajankohtainen ja raskas kirja ihmisen ja luonnon suhteesta. Kilpi on rehellisesti äkäinen ja tiukka, eikä tunnu juuri surevan vanhenemistaan. Nopealukuinen, eloisa ja kipakka runoteos.

[Iiju · Rating 5 out of 5]

Toivoin, ettei tämä koskaan loppuis.

[Hellin Karoliina · Rating 3 out of 5]

voi eeva! kolmannen osion vain itkin itkin itkin

[mari · Rating 4 out of 5]

"kohtaa eläimen jumalan-katse
sinulta apua pyytää se nyt,

--

jätä lehdot ja kummut jumalan käydä,
rannat jumalan soudella,
jumalan lentää ja jumalan kukkia,
jumalan uida ja pöristä."

[Akseli Koskela · Rating 3 out of 5]

Muutama helmi.

[Piia (kirjatarhuri) · Rating 3 out of 5]

3,5⭐️

[salla · Rating 4 out of 5]

tämä pitäisi mun mielestä kaikkien lukea <3

[Elina Mäntylammi · Rating 5 out of 5]

Luin Eeva Kilven Koottuja runoja ja luin sitä jo Animalian (1987) ohi. Animalia on kulttimaineessa nimenomaan Kilven radikaalien eläinsuojelullisten vaatimusten takia. Oikeastihan Kilpi oli aikaansa edellä runokokoelmallaan.

Yllätyin kuitenkin siitä, että eläinkokeita ja lihansyöntiä vastustavia runoja on suhteellisen vähän. Rakkaussuhde ja perhesuhteet ovat runoissa myös keskeisiä, kuten Kilvellä aina. Myös hänen oma mummon roolinsa on teoksessa vahvana läsnä.

Kilven runous on mutkatonta. Hänen runojaan ei tarvitse lähilukea puhki, vaan ne puhuvat totta ja niin suoraan, että niihin voi hypätä mukaan milloin vain. Innostuin myös kuuntelemaan kokoelman Bookbeatista Eija Ahvon lukemana. Kuuntelinkin sitten toisen kerran heti perään. Loistavaa.

[Emilie · Rating 2 out of 5]

Runoprojekti, 1. teos.

Ihan kiva kokonaisuus luonnon kunnioittamisesta.

Kokemukseni runoudesta perustuu lähinnä yksittäisiin, satunnaisiin runoihin. Siksi päätinkin nyt perehtyä runouteen vähän laajemmin.

Minun ensimmäiseksi runoteokseksi tämä oli mukavan selkokielinen ja miellyttävä, mutta kaipasin syvällisempää kerrontaa ja pysäyttävämäpää sanailua. Kirjan teema ihmisyyden hävyttömyydestä luontoa kohtaan oli mielenkiintoista, mutta ei herättänyt uusia ajatuksia nyt enää vuonna 2019.

Mieleeni jäi etenkin runo hyttysistä. Siitä voisi tehdä printin ja kehystää mökin seinälle. Hauskaa runoutta, jossa on kuitenkin tärkeä ja puhutteleva sanoma.

[Viena · Rating 4 out of 5]

Lainaamaani painokseen oli "Laulu rakkaudesta puihin ja eläimiin" -runon alle joku kirjoittanut vanhan näköisellä käsialalla: "Tämä pelkästään vähän runon tapainen. Muut roskaa!"

Kommentti huvitti kovasti, mutta en ole samaa mieltä. Kyseinen runo oli mielestäni heikoimmasta päästä; enemmän itseäni miellyttivät napakat, modernimmat, ironisemmat runot. Aiheena mummot ja luonto (ja sen suojelu) tuntuivat yllättävän tuoreilta, ehkä koska runon minällä on molempiin henkilökohtainen side.

Annan neljä tähteä parhaimpien runojen takia, joita teoksessa oli kyllä useita, suosikkeina mainittakoon "Kun Jumala kuudentena päivänä loi ihmisen" ja "Käärme puhuu kauttani".

[Jenna Kallio · Rating 5 out of 5]

(--)
Leppä kukkii ja paju ja koivu.
Niitä syytetään
vaikka niitä pitäisi kiittää
että ne kukkivat pilaantuneessakin ilmassa.
Aikuiset ostavat luontonsa kaupasta, kuivattuna.
Ei tästä maailmasta ole vaikea luopua mummon.

[Henna · Rating 5 out of 5]

Ensimmäinen runokirja, joka oli pakko saada omaksi. Etenkin kirjan 5. luku, Animalia, lämmittää mieltäni.

[muumi · Rating 2 out of 5]

Silleen aik ekofasistisii runoja suorastaan mut ihan nätisti kirjotettui ja diggasin sisaruuden ja vanhemmuuden pohdinnasta joka oli koko teoksen kattava teema

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Eeva Kilven päiväkirjojen myötä heräsi mielenkiintoa tarttua myös runoihin. On toki kootut runot, mutta jotenkin on mukavampaa tutkailla yksittäisiä kokoelmakokonaisuuksia sellaisenaan, se on jotenkin helpommin sisäistettävä annos runoutta. Ainoana kirjaston hyllystä löytyi Animalia-kokoelma vuodelta 1987, joten aloitetaan siitä.

Nimi herättää tietysti eläintensuojelullisia yhteyksiä, eikä se ihan sattumaa ole. Myös Kilpi kirjoittaa runoissaan eläinkokeita vastaan; sehän se Animaliankin alkuperäinen agenda oli. Mahtuu kokoelmaan kuitenkin muutakin. Kuten päiväkirjoissa, tässäkin on pohdiskelua vanhenemisesta – vuonna 1987, 59-vuotiaana, Kilpi kirjoittaa, ettei enää pelkää kuolemaa. “Tämän valmiimmaksi ei voi tulla.” Mitäköhän olisi silloinen runoilija pohtinut, jos olisi tiennyt olevansa elävien kirjoissa vielä lähes 40 vuotta myöhemmin?

Eläimet saavat näissä runoissa enemmän ymmärrystä kuin ihmiset, jopa hyttyset. Kilpi kuvaa luomisprosessia, jossa kuudentena päivänä Jumala oli jo aivan näännyksissä, eikä lopputulos ollut kunnollinen luomus. Rangaistuksena itselleen Jumala nimeää ihmisen omaksi kuvakseen: “Näin rujo minä todellisuudessa olen, hän ajatteli.” No, rakkaudesta ihmisten välillä sentään irtoaa jokunen lempeä sana. Silti kenties useammin kuolinilmoituksissa voisi siteerata Kilven ”Ihmisen haudalla” -runoa: “Ah, mikä helpotus kun viimein hän / osasi jättää tämän elämän."

Ydinsaasteista puhutaan useammassakin runossa, mikä ei vuonna 1986 Tšernobylin onnettomuuden jälkeen kirjoitetussa runokokoelmassa ole yllätys. Eläinten puolesta Kilpi kirjoittaa vetoavasti, mutta myös mummoista kirjoitetaan kauniisti. Animalia onkin vaikuttava kokonaisuus, jossa on paljon hyvää, ja jonka lempeän ja kiukkuisen välillä vaihteleva sävy ilahduttaa syvästi.

Kuoleman lisäksi ei ole muuta ulospääsyä kuin runous,
ei ydinsaasteesta, ei ihmisen syyllisyydestä,
ei häpeästä jotain eläinten kohtelu merkitsee.
Kauheaan ovat jumalat kytkeneet meidät
rikostovereikseen,
nämä joita me palvomme:
kaupallisuus, kilpailu, kulutus, aseet,
lääketiede, lääkeoppi,
teollisuus, tekniikka, eläintehtailu.
Jumalia on monta
ja kaikki alhaisia.

[Iina · Rating 5 out of 5]

Tää on kirjana ihana <3 Eevalla on niin upea tapa kuvata itseään, maailmaa, luontoa ja niiden suhdetta. Lempeä ja välittävä, vaikka välillä vähän nihilistinen, siinäkin kuitenkin samaistuttava. Animalia on lyhyt, joten kokeile vaikkei runous olis sun juttu. Se antaa kuitenkin paljon pohdittavaa ja makusteltavaa, kuten taiteen kuuluu.


En jaksanu kirjottaa paria arvostelua aiemmin, joten tässä ne :)

[Liisa · Rating 5 out of 5]

4,5 tähteä

Oon lukenut tätä puistossa ja ratikassa ja kahvilan terassilla kun puussa raakkuu varis ja ehkä just näin runoutta tulisi lukea?

Animalia on välistä koskettava, ja välistä kujeileva ja kärkevä. Kantavina teemoina on elämän ja luonnon kiertokulku ja rakkaus, lopussa myös mummous.

"Minun sisälläni kukkii maisema
jonka vain tämä katoavaisuus
erottaa ympäröivästä luonnosta.
Ne yhtyvät kerran,
sulautuvat toisiinsa aidoitta,
ja minun sieluni talon paikka kasvaa umpeen."

[MARgOT]

Kuolevat syöttävät lintuja.
Siksi sanotaan että linnut tietävät kuolemaa.
Eläimet ymmärretään aina väärin.
Ajat ovat sellaiset että olisi sanottava joka hetki
jotain lopullista.
Olla niin lähellä maata
että kuulee mitä sanoo,
tulla osaksi sen ääntä,
olla sen tahtoa ja tajuntaa,
palata siihen mitä on aina tiennyt.
Se on itsestään selvää
mutta ei yksinkertaista.
Moninaisuuden voi tajuta vain
koko olemuksellaan
eikä sen tajumisesta enää halua pois.

[Anu Eerola · Rating 3 out of 5]

Valitsimme Animalian työpaikan lukupiirin joulukuun kirjaksi. Olen lukenut Eeva Kilven runoja erilaisista kokoelmista ja pitänyt niiden maanläheisestä, lempeästä tunnelmasta. Kokonainen kokoelma Kilven 80-luvun runoja jätti nyt kuitenkin vähän valjun vaikutelman - arkisella kielellään useat luonnon puolesta puhuvat runot eivät kohonneet mielipidetekstejä korkeammalle. Toki joukossa oli helmiä, joissa oli jotain ajattelua uusille raiteille vinksauttavaa.

[Kyris · Rating 4 out of 5]

Okei, en ole niin runoihminen kun tuntuu etten niistä oikein ymmärrä tai saa irti niinkö pitäs, joten vaikealta tuntuu runoteosten arviointikin. Mut muutama näistä kuitenkin puhutteli niin laitetaan neljä tähteä. Varsinkin luontoyhteys- ja kuolemajutut oli musta mielenkiintosia. Ja että ihmiset on perseestä, luonto on best (niinkö tiivistetysti).

[Jutta · Rating 3 out of 5]

Pidin runojen tyylistä, suorapuheisuudesta, huumorin pilkahduksista. Kun puhuttiin luonnon ja eläinten suojelusta ja ihmisen pahoista teoista niin, noh, se ei sitten tuntunut jostain syystä oikein miltään. Nopealukuinen, virkistävä. Parhaiten jäivät mieleen runot mummoista ja lapsenlapsista.

[Tiia Muotkavaara · Rating 4 out of 5]

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 2. Kotimainen runokirja

[Ville Verkkapuro · Rating 3 out of 5]

My first Eeva Kilpi.
Banal at times, but with a giant heart and a sincere attitude. Easy to understand, full of passion.
I'm an advocate for the rights of animals – this is what spoke to me.

[asta · Rating 3 out of 5]

tykkäsin enemmän mummorunoista kuin luontorunoista (musta nää oli aika outo aihekombinaatio yhteen runokokoelmaan?)

[Karoliina Timonen · Rating 4 out of 5]

4,5/5

[Melina Rintaluoma · Rating 4 out of 5]

luonnonhelmassa helmat heiluen lueskelin🌻 rakastan eeva kilven tapaa kirjoittaa tärkeistä asioista, ja nostaa epäkohtia, kauniilla mutta kaunistelemattomalla kielellä