Kiitos eilisestä

by Eeva Kilpi

Eeva Kilven uuden runokokoelman aiheita ovat suru äidin kuoleman jälkeen ja omaan vanhenemiseen liittyvät tunnot, mutta myös kyllääntymätön rakkaus ja alati uudestaan syttyvä intohimo. Naisen koko elämänkaari on kirjassa läsnä. Se on piirretty lämpimin värein ja syvästi eläytyen.

Genres: Poetry, Finnish Literature

126 pages, Hardcover

First published January 1, 1996

About the author

Written by: Katarina Blomqvist, Liisa Enwald

Eeva Kilpi comes from eastern Karelia, east of Finland's present-day border with Russia, studied English philology at the University of Helsinki, and worked as a teacher before she began to earn a living from her writing. From 1970 to 1975, she chaired the PEN club in Finland.

She made her debut with the short story collection Noidanlukko in 1959. She wrote about the evacuation of the population of Karelia in Elämä edestakasin, 1964, and Elämän evakkona, 1983, as well as in her autobiographical novel trilogy Talvisodan aika (1989; Eng. tr. The Time of the Winter War), Välirauha ikävöinnin aika, 1990, which describes the interwar period, and Jatkosodan aika, 1993.

Her experimental, erotic novel Tamara (1972; Eng. tr. Tamara) which brought her international success, depicts the relationship between a sexually active woman and a handicapped man. In many of her works, the central character is a strong, independent woman, for example in her novels Häätanhu, 1973, Nainen kuvastimessa, 1962, and in Kesä ja keski-ikäinen nainen, 1970. Besides fiction, she has also written autobiographical literature: Ihmisen ääni, 1976, and Naisen päiväkirja, 1978. In Ihmisen ääni she challenges the myth of the mother.

With her works Laulu rakkaudesta ja muita runoja, 1972, and Terveisin, 1976, Eeva Kilpi has made her mark as an ironic and humorous poet of the everyday. These collections were published in 1980 in Swedish under the title Sånger om kärlek, while a selection of the poems was published in Danish under the title En sang om kærlighed in 1981. In her later poetry collections Ennen kuolemaa, 1982, and Animalia, 1987, Eeva Kilpi questions man's right to dominate nature. Her poetry collection Kiitos eilisestä, 1996, is about sorrow and ageing, but also about love and passion.

Additions by the editorial team 2011:

The above biography was first published in 1998. Since then, Eeva Kilpi has written the novel Unta vain, 2007, and Rajattomuuden aika, 2001.

Reviews

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Eeva Kilven runokokoelma alkaa äidin kuolemasta. Suhde vanhaksi eläneeseen äitiin oli sekä vaikea että tärkeä. Nyt runoilija istuu junassa, joka seisoo Kouvolan asemalla. Ikkunoista näkyy mitä näkyy: ihmisiä metsää sadetta. Surun teemasta siirrytään elämään. Naisen elämään lapsuudesta rakkauteen, äitiydestä vanhuuteen. Välillä pöyristytään sodan mielettömyydestä, huolestutaan Venäjästä ja ydinaseista, ja ollaan samalla valmiita vaikka ampumaan luonnon puolesta.

Kilven runot ovat helposti lähestyttäviä, tuttuja ja tunnistettavia. Aiheet liikkuvat arkisen elämän tunnoissa, mutta säkeet ovat tarkkoja ja oivaltavia, lähes aforisminomaisia. Kyllä pidän.

[Petra · Rating 4 out of 5]

Eeva Kilven tapa käsitellä kuolemaa runoissaan on samalla arkinen ja juhlava, mutta silti siinä on jotain lohdullista. Kuoleman käsittelyyn liittyy ihmisen aiheuttama luonnon tuho ja kärsimys sekä sodat. Kilpi tuo esille kuoleman lopullisuuden ja brutaaliuden, mutta samalla myös omaisen tunneskaalan. Kokoelmassa oli useampikin erityisen puhutteleva runo.

[Ville Verkkapuro · Rating 4 out of 5]

Oh how I love Kilpi. So sharp, honest, clear, yet still surprising. I was listening this right before hopping on a train from Venice to Trieste, with a lump in my throat, thinking about love and time. That’s why the poem about the trains crossing spoke so much to me. It was about her meeting with her deceased husband again, forgiving him for everything and being herself — and therefore finally meeting, for real.
Oh. Too much, too much.
I cried the whole train ride, watching old pictures. I found a picture taken from the same seat where I was, but with my girlfriends plushy I had taken with me to the trip, sitting in front of me. Now there was an empty seat. Future cancelled, old memorias in amber, beautiful yet saturated, impossible to touch or move.
And what really destroyed me was a picture of us, with the oldify filter. It was a joke then, four years ago. Now it was a knife in my heart.
Time, that’s what this book was about. Time, love, parenting. Oh how I would love to be a parent.
Thank you for yesterday.
Thank you for yesterday.
The only thing that comforted me was when it started to rain. It was over quickly, but felt like a hug, I haven’t been hugged in a while. But reading Kilpi kind of does the same thing, always.
Kilpi, here’s to you: a hug.

[Paula Lukkariniemi · Rating 5 out of 5]

Tänään 22.7.2021 sain loppuun kirjan nimeltä Kiitos eilisestä. Mielestäni Kiitos eilisestä oli hyvä, mukava ja koukuttava kirja. Kirjassa oli kauniita runoja.
Myös mielestäni kirjan kansi oli kaunis.
Lukiessani kirjaa nimeltä Kiitos eilisestä minulle tuli todella hyvä mieli. Kiitos eilisestä oli neljästoista runokirja jonka olen lukenut. 😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜

[suvi · Rating 3 out of 5]

I adored the first half of this book and greatly enjoyed those poems. But then. I don't even know. I feel like the topics were suddenly all over the place and some were giving me Tamara vibes, which is just an immediate no for me.

I was reading some of these aloud to my parents and we did have interesting conversation due to the utter confusion those poems invoked in us.

Regardless, I fear this is my last Eeva Kilpi work as I haven't really enjoyed any of them :/

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Vanhuus ja sukupolvien jatkumo, vanhempien kuolema, suhde omaan jälkikasvuun, mutta myös sitä minulle rakkainta Kilpeä eli luontoa ja vuodenkiertoa, havaintoja halusta ja rakkaudesta.

[Erik Sundblom · Rating 3 out of 5]

(s. 28:)
"Afton

Oundvikligen,
dag för dag, närmar sig uppbrottet,
snart är vi alla jord.
Ha det så bra, du som gått före.
Hälsa världsalltet från oss.
Må vila och frid omsluta dig."


(s. 46:)
"I dag har jag putsat fönstren!
I dag har jag putsat fönstren!!
I dag har jag putsat fönstren!!!"


(s. 78:)
"Javisst. Männen borde ha satts i hushållsarbete:
de hade inte hunnit kriga,
de hade bara hunnit gräla.

I varje fall borde de sättas att byka
alla de blodiga kläder
de lämnar efter sig."


(s. 102:)
"Låt mig vila på din arm, död,
och slut mig i din famn,
älska mig, vagga mig till sömns,
jag längtar efter din närhet,
din oändliga närvaro,
jag är så trött, så ensam.
Kanske var jag en gång ett lidande,
jagat djur
och blev trött redan då.
Människa vill jag över huvud taget inte vara,
jag skyggar för nästan allt i människans värld.
O, att jag fick en blommas vila,
en blommas ro,
en blommas kropp,
kött och blod passar mig inte.
Jag vill ha det på rot döende gräsets frid.

Hela livets förlåtelse."

[Mia · Rating 4 out of 5]

Todella hienosti ja kauniisti kirjoitettuja runoja!

[Laura · Rating 4 out of 5]

~3,5

[Hanna · Rating 5 out of 5]

Finstämt. Vill gärna stanna här. Återkommit ständigt

[Viggy]

Eeva Kilpi ändå.

[Melina Rintaluoma · Rating 4 out of 5]

lueskelin töissä noita ekoi runoi ääneen ja hihitettiin jopa kuinka synkkää oli, mut viihdyin ja loppua kohti parani, kaunista runoutta, kirjan aihe ei ehkä itelle kiinnostavin