Pitkä ikävä

by Katja Kaukonen

Maaginen romaani kahdesta avioparista kahdella eri vuosisadalla ja lumoavasta linnoitussaaresta, joka yhdistää ja erottaa.

”Pystyikö ikävöivä olemaan monessa paikassa samanaikaisesti? Niinkö kaipuu toimi?”

Vuonna 1916 Juho palkataan linnoitustöihin Örön saareen, minne tuodaan myös pakkotyöhön tuomittuja vankeja. Venäjän keisarikunnan sotilasalueena palveleva saari suljetaan vierailta, Pietari Suuren haamu valvoo itäisellä taivaalla, ja yöllä seireenin laulu hukuttaa jonkun onnettoman. Juho on hiljattain avioitunut Annan kanssa, ja heidän välillään on erityinen yhteys.

Kesällä 2020 Inga ja Antti viettävät viikonlopun Örössä. Antti muistaa saaren varusmiesajaltaan, ja Inga etsii sieltä merkkiä Annasta, josta on suvussa vaiettu. Toisiaan Antin ja Ingan on vaikea kohdata.

Mukulakivistä rakennettu tie, Pitkä Ikävä, kulkee läpi saaren ja sukupolvien.

285 pages, Hardcover

Published March 12, 2024

Reviews

[Anne Dahl]

Kahdessa aikatasossa mikä aina toimii minulle.
Tässä teoksessa oli päähenkilöt, joista jokainen oli jollain tasolla ärsyttävä ( jankkaaja, puhumaton, välttelevä, piilotteleva) lukiessa alkoivat ärsyttämään ja siksi kaiketi tulee sanoa, että henkilögalleria oli onnistunut.
Teksti oli kuitenkin sujuvaa ja juoni kelpo, mutta se, mikä erottaa Kaukosen muista tänä syksynä lukemistani teoksista on sen kaunis kieli. Kieli oli lyyristä, kielikuvat runomaisia ja iloitsin kielen poljennasta ja rytmistä. Jotenkin tämän syksyn esikoisissa, joita olen lukenut (aloittanut) monta, tätä kirjoittamisen tapaa (kaunista lyyristä kieltä juoniromaanissa) ei juurikaan näe, joten siksikin tämä oli hyvä lukukokemus.

[Mai Laakso]

Katja Kaukosen teoksessa Pitkä ikävä on vuosi 1916. Nuori aviopari, Juho ja Anna, asui miehen vanhempien luona, kun Venäjän keisari aloitti merilinnoituksen rakennuttamisen Hiidenmaalle, Saarenmaalle, Saaristomerelle ja Ahvenanmaalle. Noin 100 000 palkattua ja pakkotyöhön otettua miestä osallistui hankkeeseen, ja heidän mukanaan Juho. Örön saari Varsinais-Suomessa kuului merilinnoitusketjuun, jonne Juho suunnisti rakennustöihin ansaitsemaan talorahoja, jotta he saisivat Annan kanssa uuden kodin.

[Mari F]

Matkan varrella epäilin, mutta melkein kaikki kysymysmerkit lopulta hienosti selvisi. Hieno kirja ja hyvät rinnakkaistarinat. Örön luontoa ja historiaa kuvattu hienosti. Tosin Epäilen edelleen (laulu?)joutsenen löytöä 1916 örössä ja tavallisen työmiehen vaimon persikkajäätelön syömistä 1920-luvulla, mutta muuten taustatyö tuntui hyvin tehdyltä.

[Pia]

Kirja on jotenkin vimmainen, täynnä tunteita. Hienolla kielellä kirjoitettu, terävästi tunteita sanoittava. Ehkä tämä oikeasti ansaitsisi neljä tähteä.