”Joukkuetoverit ottavat minusta myöhemmin valokuvan muistoksi. Kuvasta katsoo siloposkinen perheenisä, jonka silmissä on kylmä katse mutta jonka kasvoilta näkyy jotain peruuttamatonta. Vaikka en sitä siinä hetkessä vielä ymmärräkään, jotain on mennyt lopullisesti rikki. Kuukausia myöhemmin kuolleiden miesten kasvot vainoavat minua unissa ja joskus valveillakin. Tappaminen ei tapahdu jälkiä jättämättä.”
Kukaan ei tiedä etukäteen, miten reagoi kohdatessaan ensimmäistä kertaa sodan totaalisen epäinhimillisyyden. Tämän on saanut huomata myös Arttu, joka on taistellut Ukrainan puolesta niin Kiovassa kuin itärintamalla. Moni henkseleitään paukutellut lähti ensikontaktin jälkeen kotiin, mutta Arttu kykeni toimimaan sodan hirvittävissä olosuhteissa ja nousi ilman aiempaa sotilastaustaa arvostetuksi taistelijaksi. Hän korostaa, ettei sota ole sankaritarina. Se on likaista puuhaa, johon jonkun on vain tartuttava, jotta paha ei voittaisi. Lopullinen hinta sodasta tuli kuitenkin maksettavaksi Suomeen paluun jälkeen, kun rintamalla koetut kauheudet hiipivät väkisinkin takaisin mieleen.
Huh huh, epäuskottavin sankarifantasia hetkeen. Kirja pursuilee kliseitä ja päähenkilö kuvittelee toisinaan olevansa Rambo ja toisinaan taas James Bondin kaltainen hurmuri. Äänikirjana vielä huonompi kokemus, lukija puhuu hampaiden välistä yrittäen luoda dramaattisen efektin, joka ehkä voisi toimia jossain Vareksen keskellä yksittäisessä kohtauksessa, mutta ei kokonaisen kirjan ajan.
Varsinkin kirjan alkupuoli tuntui hyvin epäuskottavalta. Kirjan minä-kertoja lähtee ilman armeijataustaa sotimaan, nimetään saman tien ryhmänjohtajaksi, ampuu 500 metristä toisella laukauksella vieraalla aseella vastapuolen tarkka-ampujan, ottaa vangin, kuulustelee vangin ja mitähän vielä. Kieltämättä suorastaan tahatonta komiikkaa, kun minä-kertoja esittää näkemyksiään sotaharjoitukseen lähtemisestä tai haukkuu toisten osapuolten olematonta sotilaskoulutusta. Tästä tuli kyllä mieleen että sotaelokuvia on katsottu ja parhaat palat yritetty kerätä tarinaksi.
Kirja herätti myös kysymyksen eikö WSOY:n kaltainen iso kustannustalo käytä enää kustannustoimittajia ja eikö kirjoja ylipäätään oikolueta ennen lopullista versiota. Kirjassa oli ristiriitaisuuksia ja huolimattomuutta esimerkiksi minä-kertojan taustaan liittyen. Yhdessä kohtaa veljensä vei hänet painiin 4-vuotiaana, toisessa kohdassa hän olikin 8. Oli sanajärjestysvirheitä ja kaiken kaikkiaan teksti olisi voinut olla parempaa.
(äänikirja) Ensiluokkainen sotamuistelma. "Päähenkilö" on sukujuuriltaan suomalais-ukrainalainen mies, jonka identiteetin ukrainalaisulottuvuus ikään kuin aktivoituu fasistisen Venäjän hyökätessä Ukrainaan helmikuussa 2022. Kuten kaikki hyvät muistelmakirjat, myös tämä onnistuu kääntämään subjektiviisuutensa vahvuudeksi: kyseessä ei ole "tietokirja" sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan pikemminkin eräänlainen "kokemuskirja", joka tuo Ukrainan sodan yhden kuolevaisen ihmisen kokemusten kautta lukijan iholle. Keskushenkilö ei rehvastele sotasaavutuksilla (mikä on yleensä merkki siitä, että pahoissa paikoissa on ihan oikeasti oltu), vaan vie lukijan eturintamalle ja antaa tämän tehdä tapahtumista omat johtopäätöksensä. Emotionaalisesti raastavimmat hetket liittyvät pienen lapsen kanssa Suomessa vietettyihin hetkiin, joita varjostaa aina ajatus paluusta rintamalle - ja siellä mahdollisesti odottavasta kuolemasta. Hieno päänavaus suomalaisten sotakokemuksia Ukrainassa valottavalle kirjallisuudelle, jota toivottavasti saamme jatkossa vielä lisääkin. Menee helposti samaan laatusarjaan vaikkapa Jani Anttolan "Mustat lesket"-kirjan kanssa.
Hyvä kertaus Ukrainan sodan alkuvaiheista ja sotilaan psykologiasta kuvattuna vapaaehtoistaistelija ”Artun” silmin. Se, että onko ”Arttu” todellinen henkilö ja ovatko kuvatut asiat todella tapahtuneet Artulle jää lukijan itsensä pohdittavaksi.
Pohdin kirjaa lukiessa, onko tarinaa jotenkin siloiteltu. Mutta, kirjan pääviesti on tärkeä ja kuvaus eri ihmisten syistä lähteä sotimaan. Ihminen menee rikki, silti kansakuntien muisto sodasta ja sen aiheuttamista yliskupolvisista traumoista on hyvin lyhyt.
Hyvin kirjoitettu ja vaikuttava tarina. Kuvaa sotilaan rankkaa ja toisaalta elämäntäyteistä elämää. Kuvaus sodanjälkeisistä traumoista oli myös vaikuttava.
Slava Ukraini, Herojam Slava! Kaikkea parasta Artulle!