Käypä hoito

by Elina Viinamäki

Synkän vangitseva romaani kietoutuu kysymyksiin elämästä ja kuolemasta.

Lääkäri on harjaantunut kohtaamaan toisten kärsimyksen, mutta omaa voimattomuutta on vaikea kestää. Potilaat tungeksivat kaiken nähneen ammattilaisen vastaanotolle tasaisena virtana. Lähetteitä, summittaisia diagnooseja, tavanomaisia vaivoja. Tällainenko on arvostettu parantajan työ? Eikö ole mitään parempaa hoitoa?

Kylmäävä teos seuraa elämän ja kuoleman herraksi kohoavan ammattilaisen kolkon päättäväistä ajatuskulkua: turtumus työhön muuttuu oikeutukseksi, kun lääkäri keksii lopullisen keinon poistaa kärsimys.

Elina Viinamäen esikoisteos Vaimoni oli Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokas.

190 pages, Hardcover

First published March 14, 2024

Reviews

[Laura · Rating 3 out of 5]

Viinamäen toisinkoinen, Vaimoni ja muita henkilökohtaisia tarinoita-novellikokoelman jälkeinen romaani pohtii ajatusta arjen banaaliudesta, kuolemasta ja siitä kenen käsissä se lopulta on.

Kai on tunnekylmän oloinen lääkäri, joka tapaa tylsiä potilaita päivä toisensa jälkeen, tutkii heitä, jotka eivät juuri hoitoa tarvitse tai heitä, joilla ei ole enää toivoa jäljellä. Hänellä on ollut aiemmin suhde Ainaan, vastaanottovirkailijaan, jonka näkökulma käy aina välillä laajentamassa Kain tarinaa. Kerran Kai pyytää Ainaa varaamaan itselleen loman, jonka jälkeen kaikki on jotenkin toisin.

Vaimossa Viinamäki ihastutti absurdiudellaan, pokalla viedä asiat niin överiin suuntiin, että tavallisetkin kohtaamiset tuntuivat älyttömiltä – ja toisaalta: älyttömätkin kohtaamiset tavallisilta. Käypä hoidossa oli hieman samaa pohjavirettä, mutta se suurin jännite, joskin varsin taiten rakennettu, jäi silti saavuttamatta.

Kenties peruskysymys on kirjassa selkeä, ja hyvinkin kiinnostava: miksi länsimaissa eläimen ja ihmisen kuolema on kaksi niin totaalisen eri asiaa. Toteutus jäi kuitenkin hieman latteaksi, ehkä osin siksi, että Viinamäki kykeni novelleissa parempaankin, syvempään vähemmällä sivumääräällä, ja osin taas siksi, että tämä tarina olisi kaivannut ehkä vielä suuremman kiepautuksen, jonkin rosoisen epävireen toimiakseen vielä paremmin.

2,5 tähteä, mutta pyöristyköön nyt sujuvuutensa ansiosta ylöspäin.

[Inkeri · Rating 2 out of 5]

Odotin innolla Elina Viinamäen Käypä hoito -kirjaa. Toivoin syväluotaavaa tarinaa kuolemasta, kivusta, lääkärin ammatista, loppuunpalamisesta ja voimattomuudesta vaikeiden asioiden keskellä. Nyt lopputulos oli kädenlämpöinen ja turhauttava.

Tarina keskittyy lääkäri Kain mietteisiin elämästä ja kuolemasta, ja välillä näkökulma muuttuu vastaanottovirkailija Ainan epätoivoiseksi ihailuksi ja haikailuksi. Kailla ja Ainalla on ollut suhde, joka on enemmän tai vähemmän kariutunut omaan mahdottomuuteensa. Uupunut Kai lähtee lomamatkalle, jonka aikana hän keksii keinon auttaa kärsiviä ihmisiä. Matkan tapahtumat avautuvat hiljalleen kirjan edetessä.

Rehellisesti sanottuna olen hyvin pettynyt. Kirja ei etene jouhevasti, vaan jättäytyy toistamaan samoja ajatuksia kuin rikkinäinen levysoitin tuomatta mitään uutta. Yhtäkään konseptia, kuten kärsimystä, kuolemaa tai kipua, ei käsitellä syvällisellä tasolla.

1,5⭐️

[Neo · Rating 3 out of 5]

Olipas ikävä päähenkilö :D

Paikoin vähän jäänyt editointivirheitä, mikä ärsyttää näin tiheässä tekstissä. Lisäksi tahdituksessa vähän ehkä epäonninen - loppu puolikas on lähinnä aiemman toistoa.

Sisältää toisaalta taitavan tavan kirjoittaa rasistista henkilöä riittävän epämääräisesti, mutta raivostuttavasti.

[Paula Niku · Rating 3 out of 5]

3,5

[Siiri · Rating 1 out of 5]

Teennäinen, epäuskottava, kieli perin jäykkää.

[Noora Saria · Rating 2 out of 5]

Mielenkiintoinen tarina, mutta kerronta tuntuu jäävän pinnalliseksi ja jäykäksi, vaikka jäykkyys myös sopii päähahmon luonteeseen.

[Olivia · Rating 1 out of 5]

Kirjaa lukiessani muistin taas, miksi en juurikaan lue suomalaista kaunokirjallisuutta. Tarinaan hypätään mukaan kuin kesken kaiken ja kyyti myöskin loppuu seinään. Mitään ei pohjusteta, mitään konfliktia ei ratkaista, mihinkään ei saa selvyyttä. Päähenkilöt vain ajelehtivat pitkin sivuja. Harmi, sillä kirjan teemasta olisi saanut rakennettua vaikka kunnon dystopian tai kuvauksen työuupumuksesta.

[Suvi · Rating 2 out of 5]

Aihe oli sinällään mielenkiintoinen ja jopa kiehtova. Tästä olisi saanut hyvinkin kiinnostavan kokonaisuuden toisenlaisella käsittelytavalla. Nyt kirja oli samojen tapahtumien vatkaamista uudestaan ja uudestaan, mikä teki kirjasta kokoonsa nähden hämmentävän työlään lukea. Käsittämätöntä, miten alle 200-sivuiseen ja muutenkin pienikokoiseen kirjaan on saatu ympättyä niin paljon toistoa, että lukija pitkästyi jo puolivälissä. Tahmea ja sekava teos, jonka molemmat kaksi tähteä menevät rohkealle aihevalinnalle.