Maija on saaristolaiskodin tyttö, joka naitetaan kalastaja Jannen vaimoksi kaukaiselle Myrskyluodolle. Meren naapurina eläminen opettaa nöyryyttä ja vahvuutta, ja luodon karuissa olossa Maijasta kasvaa vähitellen sitkeä saariston nainen. Koskettavassa tarinassa on lämpöä ja konstailematonta kauneutta.
Kirja sisältää yksissä kansissa Myrskyluodon Maijan koko tarinan: Tie Myrskyluodolle, Luoto meressä, Maija, Meren voimia vastaan, Hyvästi Myrskyluoto.
Vavahduttava lukukokemus, niin kuin osasin ennalta arvatakin, sillä tarina oli pääpiirteissään tuttu. Lasse Mårtensonin musiikki soi myös korvamatona hyvän aikaa kirjan aloittamisen jälkeen. Tarkoittaen siis sitä, että tämä kirja on niin iso osa suomalaista kulttuuriperintöä, että sitä on vaikea lukea vain omana itsenään.
Kirjallisista ansioista todettakoon, että pidin Blomqvistin yksinkertaisesta kerrontatyylistä ja siitä, miten sanojen vähyydellä osoitettiin elämän karuus. Mielenkiintoista oli myös se, kuinka kirjailija käytti tempoa - monet dramaattiset asiat esitettiin todella lyhyesti tai mainittiin sivulauseessa jo tapahtuneina asioina, kun taas toisiin jaksoihin pysähdyttiin kymmenien sivujen ajaksi. Omituista kyllä, päähenkilö jäi koko teoksen jälkeenkin hieman etäiseksi henkilöksi, joka tuntui kulkevan oman elämänsä läpi jonkinlaisessa omassa kuplassaan.
Myrskyluodossa on ehdottomasti puutteensa, se on täynnä lähes tuskallisen hitaita elämänvaiheiden kuvauksia ja toisaalta äkillisen pitkiä harppauksia ajassa. Usein saaristoelämän kuvaaminen tuntui liiankin yksityiskohtaiselta, mutta se toi eloon 1800-luvun arjen yksinkertaisuuden ja armottomuuden. Maijan ja hänen perheensä elämä tuntui todelta, ehkä osittain kerronnallisten puutteiden takia, ja heihin kiintyi syvästi. Aluksi ajattelin jättäväni lukemiseen ensimmäiseen osaan, mutta sen päättyessä en enää osannutkaan lopettaa. Opiskelukiireiden täyttämään arkeeni ja sen harmillisen harvoihin lukuhetkiin Myrskyluoto sopi täydellisesti. Luku siellä ja luku täällä, tähän oli aina ilo palata. Lisäksi saariston haasteet ja elämän kovuus saivat omat stressinlähteet tuntumaan kovin mitättömiltä.
Olipas kirja. Kesti aika kauan päästä sisälle, mutta puolessa välissä aloin kyllä tykkäämään. Välillä kyllä tympäsi, kun tuntu että kokoajan toistetaan samaa kaavaa: mennään kalastamaan, odotellaan Jannea kotiin, käydään kyläilemässä, murehditaan kun ei ruoka riitä eläimille ja lapsille. Ja just kun luulee että pahimmat vaikeudet on takana päin, tapahtuu jotain vielä kauheempaa. Varsinkin loppua kohden tuntu että oikein keksimällä keksittiin Maijalle vaikeuksia. Jatkuva Jumalaan ja uskontoon nojautuminen myös lievästi häiritsevää, mutta semmosta se on ollu.
Toisaalta, eipä se tosielämäkään katso sitä paljonko tietty henkilö on jo joutunut kestämään. Ainakin tuli pointti selväksi, ettei elämä saaristossa ollut helpoimmasta päästä. Varmaan oisin itsekkin Amerikkaan lähtenyt.
Ja kai se kertoo siitä että on hyvä kirja kun lukijana eläytyy niin paljon että itkee pariinkin otteesseen (vaikka vielä tiesin mitä on tulossa, kun oon elokuvan nähny). Kirjan lopussa tuntu siltä, kuin olisi itsekkin elänyt kokonaisen elämän Maijan kanssa Myrskyluodolla.
(Ja Janne nyt oli todellinen kultamussukka, mäkin haluun tommosen miehen 😔😔😔)
fem böcker i en pärm och ändå hoppades jag att det skulle inte ta slut. hur kan jag fortsätta leva efter dehä?! nä men på riktigt, det känns som om ja hade livet före stormskärs maja och livet efter det, men de två e inte den samma sak.
stormskärs maja e en gripande och vackert historia om ålänning maja som giftas med en främmande man och skickas bort att leva på en ö på utkanten av den finska skärgården. maja stöter på många tragiska upplevelser och händelser i sitt liv och de e allt så vackert skriven att det känns nästan felt att skriva en recension.
majas inre dialogen e lika rå och genuin som naturbeskrivningar. fast dehä boken e en sorts kulturarv av mitt folk och den beskriver den finska historian, känns det som om jag har fått nåt sällsynt privilegium att följa med maja genom hennes liv. man får läsa igenom majas varje tanke, till och med de som hon inte vill tänka sig själv. det och majas karaktärutveckling leder till en intim stämning och gör boken ännu mer rörande.
jag måste också nämna några saker som får alltid pluspoäng från mej. de e: finska mytologin, stark existens av naturen och gammalt ordspråk. och de var förstås alla med i dehä boken, vilket gjorde den ännu bättre, om det är ens möjligt.
jag sku göra vad som helst för att få läsa dehä igen för den första gången. jag har definitivt hittat en ny favoritbok.
Vihdoinkin koko Myrskyluoto -sarja luettu. Kuukauden se otti.
Melko ristiriitaiset tunteet kirjasta. Samaan aikaan pidin sitä jotenkin niin ihanana ja sympaattisena kertomuksena saaristolaiselämästä, jossa arjen pienet ja suuret huolet nousevat pääasioiksi. Mutta kun kirjat (eli kaikki viisi osaa) luki yhtä kyytiä, niin vähän ehkä toisto alkoi häiritä sekä sellainen, että toiset asiat kirjoitettiin melkein puhki samaan aikaan kun paljon suuremmalta tuntuneet mullistukset läpikäytiin hetkessä. Lievä naiivius kirjassa häiritsi.
Tavallaan siis pidin kirjan/kirjojen lukemisesta paljon, se toi luokse hyvän tarinan, mutta kirjallisessa mielessä kirja ei noussut ihan hirveän korkealle, vaikka ihan hyvä onkin.
Ensimmäinen kirjasarja jonka olen jaksanut lukea alusta loppuun ja vieläpä kaikki putkeen! Tämä sarja saa paikan hyllystäni! Raikas miljöö, hyvin käytetty rikas kieli ja mestarillinen kerronta. Hahmoihin kiintyi ja heidän kanssaan eli. Aikaharppaukset olivat joskus häiritsevän pitkiä. Itkin viimeisistä sivuista aina kannen sulkemiseen asti. Tuntui kuin olisin itse astunut veneeseen ja soutanut pois Myrskyluodolta.
I just closed the book Myrskyluodon Maija, all 750 pages! What a book! What a life! Is starts when Maija is 14 and living at home on a well-populated island in the Åland archipelago and a young man comes to ask her father for her hand in marriage. She is unsure and the boy, 10 years older, dreams of moving to an uninhabited outer island and becoming a fisherman. It becomes a true love story and the story of her life, full of tragedy, love and all the ups and downs that fill life. It ends when she is an old lady and all her children and grandchildren have left. At the end of her life she teaches herself how to read handwriting, not only printed text, so she can understand her daughter's letters from America and write letters back.
It is a multilayered book with multilayered characters. A TV series was made of the book, and recently a movie, but they don't come near to the story found in the book. Reading it is one of those life "events" that leave you with much to ponder for a long time. I feel like I have been a fly on the wall throughout a lifetime that I could have never experienced.
It left me pondering about the meaning of a "lifetime" and what is a successful life. What is interesting is that many Finnish women have never read the book. When asked most responded, "I saw the TV series and loved it", just like I have said earlier. During the pandemic they rebroadcast the TV series and I watched it twice, then I had to see the movie when it came out. That was my motivation to read it, even though it is available only in Swedish and Finnish.
The book is amazing well written. I feel like I have lived through all of it, a child drowning, a war, my home burning to the ground in the middle of winter, losing my husband walking home on the ice and now know how they made shoes, candles, clothes, harpooned seals, trolled fish, .... and oh, the animals. I never understood the relationship that people had with their domesticated animals and their significance with survival. It's so sad that people, especially young people, read fewer books these days. What a loss!
This entire review has been hidden because of spoilers.
"Maija on luullut tuntevansa meren, tuntevansa sen kaikki salaisuudet. Hän on seissyt tähystyskalliolla ja nähnyt sen eri mielialat ja vaihtelut. Hän on katsellut sitä lumoutuneena ja hämmästyneenä, kauhuissaan ja peloissaan. Välistä hän on voinut katsella sitä suuri ilo rinnassaan, toisinaan hän on tuntenut itsensä muserretuksi."
Saaristolaiskylän nuori Maija-tyttö naitetaan naapurissa asuvalle Jannelle ja he muuttavat yhdessä syrjäiselle Myrskyluodolle. Vaikka elämä onkin askeettista ja arki usein kovaa työtä ja puurtamista, yhteen hiileen puhaltamalla, toista kunnioittamalla ja rakastamalla he selviytyvät vuodesta toiseen. Maailma muuttumisesta ja kovistakin takaiskuista huolimatta Maija ei hellitä, vaan sitkeästi ja tinkimättömästi hoitaa kotinsa ja lapsensa Jumalan tukeen ja omiin taitoihinsa turvautuen.
Huikea elämäntarina kuljettaa lukijansa aikojen taakse, toiseen maailmaan ja monelle hyvin erikoiseen ympäristöön. Saaristolaiselämän hienous ja karuus vuorottelevat luku luvulta, mutta valitettavasti se ei ole riittävästi: tekstissä ei ole sellaista lennokkuutta, joka pitäisi tarinan koko ajan elossa, vaan lukijalla on toisinaan turhankin myrskyisä meri ylitettävänään. Raskassoutuisuudesta huolimatta koin tämänkin klassikon lukemisen arvoiseksi, vaikka aivan parhainta arvosanaa en sille halua antaakaan.
"Vielä tänäkin päivänä hän muistaa ensi tapaamisensa Myrskyluodon kanssa. Sen valtaisan ilon ja suuren rakkauden onnen jotka ylittivät kaikki huolet, työn ja vaivat. Ei kumpikaan, ei Janne eikä hän, olisi luopunut kaikesta tästä. Jokainen myrsky, kaikki odotukset ja onnettomuudet ovat kasvattaneet heitä elämään ja sitoneet heidät tiukemmin toisiinsa ja Myrskyluotoon."
Työvoitto! Vaikka luin kirjan osissa kirja kerrallaan ja muuta välissä, alkoi se tuntua melkoiselta puurtamiselta.
Annoin tähtiä kirjoittain luku-urakan varrella: 1. kirja **** Tässä vaiheessa oli selvästi vielä uutuudenviehätystä. Vaikka tarinan hidas eteneminen vähän hämmästytti, nuoren haaveisiinsa vaipuvan tytön mietteet ja perinteiden esittely tuntui kiinnostavalta.
2. kirja ** ja 3. kirja *** Nyt on jo selvää, että kirja jää usein jumittamaan lukuisien töiden luettelemiseen, uudestaan ja uudestaan. Toki tuon ajan olot olivat vaikeat ja vaativat ankaraa työtä, mutta muiden hahmojen kommenteista päätellen Maija on vienyt työnteon ja kaikista mahdollisista asioista häpeilemisen ihan omalle tasolleen.
Maija osoittautuu varsin yksinkertaiseksi ihmiseksi, joka ei pysty tekemään mitään päätöksiä itsenäisesti. Se, mihin äiti ei ole opettanut valmista käyttäytymismallia, pitää kysyä Jannelta. 3. tai 4. kirjassa Janne jo pukee tämän sanoiksi "Sinähän olet kuin pieni lapsi!"
4. kirja ** Tässä vaiheessa olen jo niin kyllästynyt Maijaan, että kirjan lopun traagiset tapahtumat eivät jaksa yhtään liikuttaa, vaikka kaiken järjen mukaan olisi pitänyt.
5. kirja *** Kuvittelenko vain, vai onko Maija tässä kirjassa oppinut hiukan itsenäisemmäksi.
Den här utgåvan av Stormskärs Maja är en samlingsvolym med alla fem böckerna och jag har nu läst de två första: Vägen till Stormskäret och Med havet som granne.
Jag vill tycka om de här böckerna för det är 1800-tal, vanliga människors vardag och slit och dessutom en för mig ny miljö med det åländska ölandskapet (miljöskildringen är faktiskt en av bokens styrkor). Det borde liksom var min kopp te. Men, av olika skäl vill det sig inte riktigt. Språket är en. Det är svårt att få flyt i läsning när gamla ord och uttryck som jag inte förstår stör för mycket. Lägg därtill att det ofta är på dialekt så blir det ännu svårare. Jag hade nog kunnat sega på med språket om karaktärerna hade kommit mig närmare, men de gör inte det. Maja, som ju är huvudpersonen, utför sysslor, gifter sig, flyttar till Stormskär, föder barn, utför än mer sysslor. Rimligt förstås, men jag får aldrig lära känna hennes inre riktigt. Vad hon känner, tänker, upplever. Hon är lite ängslig ibland, men inte så mycket mer.
Jag pausar läsning och ser om jag känner för att ta tag i tredje delen. Om inte så skickas tegelstenen till bok till mamma för hon brukar gilla den här typen av böcker. Fint när man kan dela med sig!
Kirjassa parasta olivat ehdottomasti sen alku ja loppu. Alusta mielenkiintoisen tekivät vaikeudet muutossa Myrskyluodolle sekä Mikaelin kuolema. Lopussa tämä kaikki sidottiin kauniisti yhteen, kun Maija viimeisissä luvuissa heittää hyvästit lapsilleen ja lopulta koko Myrskyluodolle.
Sitten puutteisiin. Kirja oli yli 600 sivua pitkä, ja minusta tuntuu, että n. 200 sivua olisi voitu heittää kokonaan pois tarinan siitä kärsimättä. Toki yhteiskunnan muutos kirjan kantavana teemana vaati tietynlaista toistoa esim. siitä, että Maija olisi halunnut tarjota vanhimalle tyttärelleen Marialle paremman elämän, kuin mihin hän pystyi Jannen kuoltua. Klassikoksi kirja oli siedettävä - vaikkakin lukeminen toisteisuuden takia vei minulta puolisen vuotta.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Oon täysin samaa mieltä Turun Sanomien kanssa: paluu hyvää tekevään yksinkertaisuuteen.
Kirja oli helppolukuinen, koskettava mut samaan aikaan arkinen, asiat otettiin niinku ne tuli. Uskonnolla oli yllättävänki iso rooli, kuten ehkä tohon aikaan kuulu.
Vaikka Jannen kuolema oli kauhee ni silti mun sydän särky eniten ihan lopussa ku Maijan piti lähtee Myrskyluodolta ❤️ kuinka rakas joku paikka voikaan ihmiselle olla ja vanhoilla päivillä joutuu sen jättämään.
Oli myös hauska lukee ton ajan elämästä ja kuinka monenlaiset tykötarpeet saatiin siitä ympäröivästä luonnosta, untuvatki kerättiin linnunpoikasten jäljiltä pesästä.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Myrskyluodon Maija -kirjat ovat ihastuttavaa, suoraviivaista kerrontaa elämästä, sen iloista ja suruista vanhaan aikaan saaristolla. Sain vihdoin luettua teokset, joita monet ovat minulle kuvailleet hyvin surullisiksi. Toki tekstissä kerrotaan murheista, mutta ne liittyvät erottumattomasti senaikaiseen siten kuin nykyiseenkin elämään. Teoksesta huomaa Blomqvistin kokemusten vaikutuksen hänen kirjoitukseensa.
Hieno teos ei välttämättä tarvitse monimutkaisia juonikuvioita. Karun ja kovan saaristolaiselämän kuvaus riittää.
Henkilöt kehittyvät läpi kirjan, Maija opettelee vanhoilla päivillään kirjoittamaan. Myös maailma ympärillä muuttuu, käydään läpi Oolannin sota ja nälkävuodet. Nuoria ei enää kiinnosta kova ja karu saaristolaiselämä, vaan halutaan Amerikkaan, missä "tavaraa on enemmän kuin jaksaa uskoa".
Lärorikt om livet i skärgården på 1800-talet, jag gillar att Maja och Janne hade en fin relation och att det är fokus på vardagslivet i en utsatt position. Böckerna utspelar sig ju också över en lång tidsperiod med bitvis stora hopp. Glädje och sorg blandat med mycket fiske. I början var språket svårt men man kommer in i det, tips är att kolla upp en del termer om man inte är från Åland så blir det begripligare.
Myrskyluoto-sarja teki minuun vaikutuksen vuosia sitten, kun luin sen ensimmäisen kerran. Ja edelleen pidän siitä kovasti. Kerronta on luontevaa ja voin hyvin kuvitella, että sellaista elämä on ollut vanhoina aikoina. Kovin vaivalloista nykyihmisen silmin, mutta kuitenkin aitoa ja luontoa kunnioittavaa.
arkisesti mutta silti niin kauniisti kuvattu tarina rakkaudesta kovan ja karun elämän keskellä, jossa surua ja menetystä on paljon. kerronta on vähäeleistä ja aika juoksee paikoin nopeasti. kiinnostavia tekijöitä kirjassa on 1800-luvun loppupuolen sukupuoliroolit, naisen asema, vahva usko, mutta myös jumalanpelko, toisaalta uskomusperinteiden merkitys Maijalle. tykkäsin kovasti!
Ei ollut helppoa elämä entisaikoina saaristossa. Todentuntuinen kertomus elämästä Myrskyluodolla, kuinka maailma muuttuu aikojen kuluessa, samoin elämä Myrskyluodolla. Olipa ihanaa ❤️ lukea myös kirjana sarja jonka on aiemmin nähnyt ainoastaan televisiosta.
Myrskyluodon Maija was very interesting and beautiful bookserie. It came close to me, maybe, because I live in Finland and I'm interested about our history. I think this was very realistic, and I liked that. But umm... I recommend!
Luin lapsena Annat ja Emiliat monta kertaa, ja kaivannut jotain samanlaista. No nyt sain Maijat! Tämä oli kuin paluu samankaltaiseen maailmaan, joka ei kuitenkaan ole yhtään sama. Ilta tuntuu tyhjältä kun en pääsekään enää Myrskyluodolle.
Aivan ihana klassikko! Nuorena aikuisena en yhtään pitänyt jälkimmäisistä liian uskonnollisista ja surullisista osista. Näin kypsemmällä iällä näen uskonnon kuuluvaksi aikakauteen ja murheet elämään.
Mysteeriksi jää mitä vuosilukuja elettiin alussa ja lopussa. Mitä tarkemmin tapahtui Maijan sisaruksille ja lapsille? Minkälainen oli vanhemman siskon tai Marian avioliitto? Mihin kuoli Sigfrid?
Fem böcker i en, totalt 650 sidor. Nånstans i mitten var det trögt, men det blev mer intressant i sista tredjedelen. Dock hastade hon på lite väl fort i sista boken - mot slutet började varje nytt stycke med att lång tid hade gått.
Jag har verkligen blivit utmanad i min läsförståelse, med tanke på det dialektala 1800-talsspråket som beskriver allt hantverk kring bland annat fiske, vävning och djurskötsel. Lärde mig en hel del om livet på Åland också. Visst känns den lite härmig Sally Salminens Katrina, men det gör ingenting. Absolut läsvärd, även om det kanske inte behövdes fem böcker.
I love the nature description in Myrskyluoto. I love Maija's relationship with nature, how she truly lives in nature and from nature, as people in rural areas did in the 1800s. While reading Myrskyluoto I felt I was there with Maija, all through her joys and her hardships.
Life in the Åland Islands in the 1800s, authentically depicted by a writer from Åland, Anni Blomqvist. I read the Finnish translation (translated from the original Swedish), and an edition with all five Myrskyluoto novels in one book. The novels, their original names, and years of publication:
Vägen till Stormskäret 1968 Med havet som granne 1969 Maja 1970 I kamp med havet 1971 Vägen från Stormskäret 1973
Hyvä ja mielenkiintoinen kirja saaristolaiselämästä. Välillä ajankulu oli huimaa, varsinkin loppua kohden, kahden peräkkäisen lauseen välissä samassa kappaleessa yhtäkkiä hujahti suunnilleen parikymmentä vuotta. :) Tosin näin saatiin tarina nopeammin päätökseen.